T/N:Kiitos
mellonami oikein paljon! Antakaa pliis anteeksi että oli näin pitkä tauko!
En rupea selittelemään... Ajattelin laittaa nyt uuden luvun juhannuksen kunniaksi
Toivottavasti pidätte!
3. My new homeBella POV.Renata kantoi minua kohti autoa, ja roikuin hänessä vielä hiukan, kun menimme sisälle. Olimme juuri poistuneet lentokentältä, ja kun he eivät olleet pitäneet käsistäni kiinni kävellessämme porttien läpi, aloin panikoida. Pelkäsin, että kadottaisin heidät.
Renata nosti minut, ja piti sylissään ilman ongelmia. ”Renata?” Renata katsoi alas minuun, ja minä katsoin takaisin utelias ilme kasvoillani. ”Niin Bella?” Punastuin ja kysyin häneltä: ”Missä sinä, Aro, Marcus, Caius, Felix ja Demetri asutte?” Puna laskeutui pian poskiltani, ja Renata hymyili minulle ja sanoi:
”No Bella, me kaikki asumme linnassa muutaman meidän kaltaisemme kanssa. Haluaisitko tavata heidät, kun pääsemme sinne?” Hymyilin hänelle lämpimästi ja nyökkäsin. ”Olisi ihanaa tavata loput heistä!” sanoin ääni täynnä jännitystä.
Eikä aikaakaan, kun kävelimme halliin, jossa sinisilmäinen nuori nainen istui pöytänsä ääressä. Hän katsoi meitä ja sanoi: ”Hyvää iltaa kaikille. Olen iloinen, että palasitte kaikki retkeltänne.” Hän hymyili lämpimästi jokaiselle, ja sitten hänen katseensa viipyi minussa. Renata piteli vieläkin minua.
Hän pyöritti silmiään, ja sitten mieleeni tuli, etteivät he varmaan tuo tavallisesti ihmisiä kotiinsa. Mutta silti, äitini oli sanonut, että kaikkien piti aina olla kiltti kaikille. Renata hymyili hänelle ja sanoi: ”On hyvä olla täällä taas, Shay.”
Sitten Felix meni Shayn luokse, ja nojasi pöytään, minkä ääressä hän istui, ja sanoi: ”Lisäksi meillä on vihdoin huippuhyvä likka pelaamassa videopelejä kanssamme!” hän kuulosti niin innostuneelta, että se sai minut hymyilemään oikein isosti. Tuntui siltä, että naamani voisi pudota, ja sanoin: ”Se olisi ihanaa Felix! Mutta sinun täytyy ensin opettaa minua!” Katsoin Renataa, että hän laskisi minut alas.
Kun hän laski minut alas, katsoin heitä ja sanoin: ”Voinko tavata nyt loput? PLIIS!” Käytin iloisinta ja jännittyneintä ääntä, jonka osasin, hyppiessäni ylös alas. Demetri purskahti nauruun, ja muut seurasivat esimerkkiä. Nyin Aron lattiaan ulottuvaa viittaa ja kysyin kitisevällä äänellä: ”Kiltti voidaanko me mennä tapaamaan loput? Haluaisin niin kovasti tavata heidät.”
Aro katsoi alas minuun hymyillen ja sanoi: ”Selvä se, Bella” Hän tarttui jääkylmällä kädellään omaani, ja minä raahasin häntä ovi rykelmää kohti kuitenkaan tietämättä, minne olin menossa. Kaikki nauroivat taas ja Aro sanoi: ”Bella rakas, se on väärä suunta” Hän hymyili lämpimästi minulle, ja silloin katsoin Felixiä koiranpentu-murjotuksella ja kysyin: ”Voitko sinä näyttää tien, kun minä raahaan Aroa perässä?” Felix katsoi ilmettäni joka oli aivan maassa, kyyneleet melkein vuosivat yli. ”Okei Bella, tätä tietä” Olin taas iloinen, ja hypyt alkoivat lisääntyä askelissani, joten meinasin ohittaa Felixin muutamaan kertaan, mutta muistin, että hän näytti tietä ja minä raahasin Aroa.
Demetri purskahti vähän väliä nauramaan, ja välillä Marcus ja Caius liittyivät mukaan. Renata katsoi minua ihailevin silmin, ja yhtäkkiä Aro vinkaisi ja sanoi: ”Felix… MENE NOPEAMMIN!” Hän sanoi sen aivan, kuin hän olisi itsekin viisivuotias. Hän katsoi alas minuun, ja päästin irti Aron kädestä. Juoksin Felixin luokse ja rupesin raahaamaan häntäkin mahdollisimman hitaasti.
Demetri oli nyt nauramassa lattialla niin kovasti, että näytti siltä, ettei ollut tapaa lopettaa sitä. ”Nopeammin senkin hidastelijat!” huusin Demetrille. Hän katsoi minua huvittuneena, ja minä hymyilin hänelle lämpimästi.
Sitten nurkan takaa tuli lyhyt tyttö, joka kysyi: ”Mitä helvettiä sinä siinä naurat Demetri?” Hän katsoi Felixiin jota minä yritin raahata, ja hän rupesi hymyilemään huvittuneesti, ja katsoi Aroa.
Hymyilin hänelle, ja kävelin hänen luokseen: ”Minä olen Bella… Kuka sinä olet?” kysyin ujosti ja ojensin hänelle kättäni ravistettavaksi. Hän näytti huvittuneelta, mutta ei ottanut kädestäni kiinni ja sanoi: ”Minun nimeni on Jane.”
Hän hymyili minulle pirullisesti, sitten Aro kyräili häntä muut mukanaan. Katsoin ympärilleni shokissa. ”JANE KILTTI, LOPETA!” Hän ryhtyi murisemaan minulle, ja minä juoksin piiloon Felixin jalkojen taakse kiertäen käteni toisen ympäri.
Hän heitti itsensä Felixin päälle. Laitoin kilven minun ja Felixin ympärille sekä toisen hänen ympärilleen, ja heitin hänet mahdollisimman kauas meistä. Kaikki näyttivät olevan shokissa, ja katsoivat minuun, silmistäni pystyi erottamaan sinisen usvan.
Aro laskeutui minun tasolleni, ja sanoi: ”Bella kulta. Kaikki on hyvin, lupaan, ettei hän satuta sinua.” Minä katsoin häntä, ja kysyin: ”Miksi hän sitten katsoo minuun noin?” Tiukensin otettani Felixin jalassa, ja hän nosti minut ylös pidellen minua käsillään samalla, kun Aro silitti hiuksiani, ja sanoi: ”Koska hän ei ymmärrä, miksi toimme sinut tänne.”
Nyökkäsin, ja hautasin kasvoni Felixin viittaan. Sitten Renata sanoi: ”Meidän pitäisi laittaa hänen huoneensa valmiiksi.” Sitten Caius avasi suunsa, ja sanoi: ”Asia on hoidossa, soitin Chelsealle, kun olimme matkalla tänne ja pyysin häntä laittamaan tornin valmiiksi Isabellalle.” Renata nyökkäsi, ja Felix sanoi ”Me Demetrin kanssa pysymme aina hänen luonaan, Aro.” Kaikki hymyilivät minulle, ja minä hymyilin heille takaisin, mutten koko sydämestäni, ja sanoin pienen kiitoksen.
Felix ja Demetri kävelivät hiljaisuudessa huonettani kohti. Kun pääsimme sinne, kuulin tytön kiljaisevan. Katsoin ylös katsoakseni häntä, mutta hän olikin aivan edessäni ottamassa minua Felixin ja Demetrin käsistä, ja piteli minua käden mitan päässä. Hänellä oli iloisin hymy naamallaan, ja pian minunkin naama vastasi siihen. ”Sinä olet varmaankin Isabella!” hän sanoi äänellä, joka oli täynnä puhdasta iloa.
Hymyilin hänelle lämpimästi, ja vastasin: ”Kyllä, mutta tykkäisin enemmän, jos kutsuisit minua vain Bellaksi. Ja kuka sinä olet?” Hän tanssi minä käsivarsillaan samalla, kun Felix ja Demetri seurasivat häntä sisälle. ”Minä olen Chelsea! Ja tämä, pikku Bella, on huoneesi! Toivottavasti pidät liilasta! Ja SINISESTÄ!” Katsoin huonettani, se oli iso. Kiljaisin, kun näin ison sängyn, ja pysähdyin hetkeksi.
Juoksin sänkyä kohden, ja kiipesin sille samalla, kun Chelsea, Demetri, ja Felix katsoivat minua hymy korvissa nauraen. Rupesin hyppimään sängylläni, kun Aro harppoi huoneeseeni ja sanoi ” Isabella Marie Swan Volturi!" Lopetin pomppimisen ja katsoin häntä.
”Niin?”
Hän katsoi minua ankarasti ja sanoi: ”Ei enää hyppimistä sängylläsi. Voisit pudota ja satuttaa itsesi!”
Katsoin lattiaan, ja kiipesin alas sängyltä, ja vastasin: ”Anteeksi Aro- setä.” Aro nappasi minut käsivarsilleen, ja pyöritti ympäri huonetta iloisena, ja sanoi: ”Annan anteeksi lapsukainen!” Hän halasi minua, ja minä halasin takaisin.
Pian hän lähti, ja vatsani päätti ilmoittaa olemassaolostaan murisemalla. Chelsea katsoi minuun ja kysyi: ”Haluaisitko syödä jotain, Bella?” Nyökkäsin ja kysyin ”Voisinko saada lättyjä?” Chelsea katsoi minuun, ja kysyi: ”Osaatko tehdä taikinan?” Nyökkäsin, ja neuvoin Chelseaa tekemään niitä, lätyistä tuli hyviä!
Kun olin syönyt, huomasin, että Felix ja Demetri pelasivat jotain. Hiivin heidän taakseen, ja päätin saada Demetrin hyppäämään. Päätin nojautua hänen lähelle, ja nuolaista hänen naamaansa. Hän oli niin uppoutunut peliin, että hyppäsi pystyyn, ja katseli shokissa ympäri huonetta. Kaaduin maahan, koska nauroin niin kovaa.
Felix liittyi mukaan nauruuni. Kun rauhoituimme, he opettivat minua pelaamaan Mario's go karts peliä. Olin aivan hämilläni ensimmäiset 30 sekuntia, ja sitten potkin heitä pyllyille! Demetri hyppäsi ylös, ja huusi ”UUSINTA! HÄN HUIJASI!” Katsoin häntä, ja vastasin: ”ENPÄ!” ”JOOPA!” ”ENPÄ!” Me jatkoimme samaa rataa niin kauan, kunnes kävimme Felixin hermoille, joten hän tuli meidän riidan väliin, ja rupesimme pelaamaan smash bro melee peliä.
Niin kuin ensimmäisessäkin pelissä, potkin taas heitä pyllyille, mutta tällä kertaa riitelimme Felixin kanssa huijasinko, vai en. Sitten Demetri mumisi ”Minähän sanoin, että hän huijaa. Mutta eihän Bella huijaa, hän on luonnon lahjakkuus” Hymyilin, ja pussasin häntä poskelle ja sanoin ”Kiva, että ajattelet noin!” He molemmat halasivat minua, ja sanoivat: ”Meillä tulee olemaan todella hauskaa napero, todella hauskaa… ja katsomme jokaista liikettäsi… et koskaan voi tietää, mitä jekkuja meillä on sinulle varastossa!” He jättivät minut vaihtamaan vaatteet, ja viettämään aikaa Renatan kanssa.
Hän oli minulle kuin isosisko, mitä minulla ei koskaan ollut. Minä pidin hänestä, pidin todella. En voinut olla miettimättä, miten elämäni muuttuisi, ja kun se muuttuu, minun tulee olemaan vaikeaa ymmärtää sitä kaikkea.
