Nimi: Keltainen ruusu, Neville
Kirjoittaja: tirsu
Beta: ei ole (tai no, word)
Genre: fluff nyt ainakin
Paritukset: Neville/Hannah
Ikäraja: sallittu, sopii kaiken ikäisille // zachy lisäsi ikärajan myös otsikkoon
Disclaimer: kaikki minkä tunnistatte lukeneenne joskus HP-kirjoista, kuuluu J.K.Rowlingille, paitsi Amalia Jones.
Varoitus: eräs vanha täti huijaa "pientä" Nevilleä.
A/N: tämä on ihan ensimmäinen one-shottini eli siis myös vanha. Ja palaute olisi tervetullutta.
___________________________________________________________ ____________________________
Vaaleapäinen poika hypisteli valkoista, virallista kirjettä käsissään. Siinä oli hänen S.U.P.E.R. – tason kokeiden tulokset. Poika oli saanut suurimmasta osasta aineitaan K:n eli kelvollisen, mutta yrttitiedosta hän oli saanut parhaimman arvosanan, U:n eli upean.
Ruskeanvihreät silmät tuijottivat U:ta iloisina. Poika ponnahti keittiön jakkaralta ylös ja juoksi ulos. Hän kiersi vaaleanpunaisen omakotitalon taakse puutarhaan, jossa vanha nainen kitki rikkaruohoja kukkien joukosta.
- Mummi, tässä on S.U.P.E.R:ien tulokseni. Lähden ulos, Viistokujalle, poika sanoi.
Nainen tarttui tuloksiin ja silmäili niitä.
- Hyvä on, mene vain Neville, rva Longbottom sanoi ja hänen silmissään loisti ylpeys poikaa kohti.
Ei kokeiden arvosanojen takia vaan sen takia, mitä Neville oli tehnyt nk. Suuressa taistelussa muutama kuukausi sitten.
Neville ilmiintyi Viistokujalle ja lähti Qaino Vahvahqon jäätelöbaariin. Jäätelöbaari oli säilyttänyt vanhan nimensä, kun sen omistajaksi oli tullut Amalia Jones Vahvaqon kuoltua. Amalian on kerrottu sanoneen, että vanha nimi säilyisi muistona miehelle.
Tilattuaan valtavan suklaabanaanijäätelöannoksen Neville istahti ulkona olevan terassipöydän ääreen. Päivänvarjo esti aurinkoa paistamasta suoraan silmille. Syödessään jäätelöannostaan Neville vilkuili muita ihmisiä syrjä silmin. Pian hänen silmiinsä osui yhdessä kulkevat vaaleapäinen tyttö ja ruskeahiuksinen tyttö: Hannah Abbott ja Susan Bones, molemmat entisiä puuskupuhilaisia.
Neville jäi tuijottamaan loittonevaa Hannahia; hän oli todella ihastunut tuohon tyttöön. Hän oli ollut ihastunut tyttöön kohta kolme vuotta. Ennen Hannahia, hän oli ollut ihastunut vanhaan luokkatoveriinsa, Hermione Grangeriin, mutta jo ensimmäisen vuoden lopussa hän oli huomannut, että Hermione piti toisesta pojasta. Kolmannen luokan lopulla hän oli hetken aikaa ollut ihastunut Ginny Weasleyhyn. Viidennellä hän ystävystyi paremmin ja ihastui Hannahiin, kun he tekivät yhdessä yrttitiedon parityötä. Hannah oli ollut kaunis ja mukava, eikä tyttö ollut pilkannut häntä ollenkaan niin kuin monet muut tytöt tuntuivat koulussa tehneen (poikkeuksena, tietysti, Hermione, Ginny ja Luna Lovekiva, he olivat aina olleet ystävällisiä).
Ikävä kyllä, Hannah taisi pitää Ernie Macmillanista, Neville ajatteli ja kaapi viimeiset jäätelön rippeet kipostaan. Hän mietti kävisikö ostamassa toisen annoksen, kun vanha nainen tuli hänen pöytänsä luokse myymään ruusuja.
- Osta, hyvä poika, keltaisia ruusuja, nainen sanoi.
Neville pudisti päätään, mitä hän ruusuilla tekisi? Vanha nainen kääntyi poispäin ja Nevillen kävi tätä sääliksi. Hän voisi ostaa yhden ruusun ja antaa sen mummilleen, sillä keltainen ruusu tarkoitti jonkinlaista rakkautta, jos hän oikein muisti.
- Odota, ostan sittenkin yhden! Paljonko sellainen maksaa? hän huusi vanhuksen perään.
- Yhden kaljuunan, vanha nainen vastasi palatessaan Nevillen luokse.
Neville kaivoi taskustaan kaljuunan, ojensi sen naiselle ja valitsi yhden keltaisista ruusuista. Ostettuaan yhden ruusun hän meni hakemaan uuden jäätelöannoksen, mutta istuessaan takaisin samaan pöytään, jossa oli istunut äskenkin, häntä kadutti, että hän oli ostanut uuden suklaabanaanijäätelöannoksen.
Neville kaapaisi yhden lusikallisen jäätelöä ja syötyään sen, hän nousi lähteäkseen kotiin.
- Saisinko lusikallisen annoksestasi? pirteä tytön ääni kysyi.
Neville käänsi katseensa kysyjään. Kuralätäkön ruskeat silmät loistivat ilosta, punaisiksi maalatut huulet hymyilivät leveästi ja platinan vaaleat hiukset olivat muuten avoinna, vain muutama hiussuortuva oli laitettu kahdelle saparolle.
- Hei Hannah. Ole h-hyvä vain, Neville änkytti hämmästyksestä.
Hannah tarttui lusikkaan ja söi suklaajäätelöstä ison palan.
- Istu alas, tyttö komensi nielaistuaan.
Neville totteli ja tuijotti Hannahia silmät pyöreinä.
- No, millaiset tulokset sait kokeista? Hannah kysyi.
- Ihan hyvät. Yrttitiedosta tuli upea, Neville vastasi punastuen.
- Totta kai. Minäkin sain ihan hyvät. Numerologiasta tuli odotukset ylittävä, Hannah sanoi ja söi lisää jäätelöä.
- Haluatko? tyttö kysyi osoittaen annosta.
Neville pudisti päätään.
He juttelivat kaikesta mahdollisesta kahden tunnin ajan, jona aikana Hannah söi Nevillen jäätelöannoksen loppuun ja tarjosi Nevillelle limua. Vaikka he olivatkin ystävystyneet Tylypahkassa ja jutelleet siellä, selvisi Neville vasta nyt että Hannahin toinen nimi oli Hilary (hän itse ei maininnut, että hänen toinen nimensä oli Frank isänsä mukaan, sen ehtisi kertoa myöhemmin). Huomatessaan kellon olevan jo yli neljän, Neville tajusi, että hänen pitäisi lähteä kotiin, mummi varmasti odotti jo häntä.
- Nähdäänkö me myöhemmin? Hannah kysyi.
- Joo kai, jos sinä haluat, Neville vastasi.
- Totta kai haluan, olet sen verran ihana ja herttainen tyyppi. Ja komea, Hannah nyökkäsi vakavana.
- A-ai jaa, Neville sanoi ja pyöritti keltaista ruusua kädessään.
Hän katsahti ruusun, kun eräs sen piikeistä pisti häntä sormeen. Veri tahrasi yhteen terälehteen sydämenmuotoisen läikän, kun Neville liikautti peukaloaan, johon ruusunpiikki oli pistänyt. Hänen piti antaa ruusu mummilleen, mutta yhtä hyvin hän voisi antaa sen Hannahille. Varsinkin, kun siihen tuli sydämen muotoinen tahra ja keltainen ruusu tarkoitti, Neville muisti hätkähtäen, kiihkeää rakkautta.
Hän nousi seisomaan ja haroi tukkaansa takaa.
- Sinäkin olet i-ihana tyyppi ja… ja k-kaunis, Neville sanoi punastuen.
- Tässä, hän lisäsi ojentaen ruusua.
Hannah otti ruusun hymyillen vastaan ja katsoi sitä hetken ajan.
- Voi kiitos. Keltainen on lempivärini – siksi olin hyvin iloinen, kun pääsin aikoinani Puuskupuhiin, tyttö hymyili.
Neville nyökkäsi ja kääntyi lähteäkseen.
- Odota, Hannah huudahti ja kipitti pojan luo.
Tyttö suikkasi nopean suukon Nevillen huulille. Pojan kasvot muuttuivat tummanpunaisiksi. Hän katsoi kuinka Hannah hyppelehti kauemmas, toiseen päähän Viistokujaa, ruusua heiluttaen. Neville kääntyi ja lähti kulkemaan päinvastaiseen suuntaan kuin Hannah.
Mitähän tässä vielä tulisi tapahtumaan? Ehkä meistä voisi tulla pari, Neville ajatteli ennen kuin ilmiintyi takaisin kotiinsa.
