Rohkein voittakoon (D/H, slash, humour, fluffy, K-11)

[Luna Lovegood]

Title: Rohkein voittakoon
Author: Luna Lovegood
Genre: Slash, humour, ja jotain fluffya kai 
Pairing: Draco/Harry
Rating: K-11
Summary: Draco haastaa Harryn kisaan, jossa nähdään kumpi on rohkeampi.
Disclaimer: Kaikki hahmot ja paikat kuuluvat siis J.K. Rowlingille.
A/N: Tämä on ensimmäinen ficci, jonka olen milloinkaan kirjoittanut, joten arvostelua todellakin kaivataan!

1.Luku.

"Tiedän, että olet surkea velho, Weasley, mutta voisit silti yrittää puhdistaa tuon kaapusi, se nimittäin onnistuu käsittääkseni muillakin kuin taikakeinoin", sanoi platinanvaaleahiuksinen poika katsellen Ronin kuraista kaapua ivallinen ilme naamallaan.
"Äh, turpa kiinni, Malfoy", Ron vastasi alkaen punehtua uhkaavasti.
"Kuinka edes saitte kaapunne noin likaisiksi? Näitte läjän lohikäärmeen sontaa ja päätitte peseytyä, vai?"
"Lopeta jo, Malfoy. Tiedät varsin hyvin, että meillä oli huispausharjoitukset. Me katsos emme välitä pienestä sadesäästä, toisin kuin tuollaiset hienostelevat eliittipennut", Harry tuli väliin katsoen huolestuneena Ronia, joka puristi käsiään nyrkkiin ja auki tukahdutetun raivon vallassa.
"Vain alkueläimet ovat kyllin hölmöjä pelatakseen huispausta tuossa säässä, Potter."
"Sinä nyt et tunnistaisi alkueläintä, vaikka se tanssisi ripaskaa ballerinahameessa ja Lunan kermakaljakorkkikorvakorut tungettuina sieraimiinsa."
"Se saadaan helposti selville, senkuin puet päällesi ballerinahameen ja alat tanssia ripaskaa, niin katsotaan tunnistanko. Voin tunkea ne Lööperi Lovekivan korvikset sieraimiisi vaikka itse ihan ilomielin."
"Ron, älä!" Harry huusi Ronille ja nappasi hänen kaapunsa selkämyksestä kiinni tämän rynnätessä pyyhkimään ylimielisen hymyn Malfoyn naamalta. Harry sai kuin saikin kiskotuksi Ronin pois Malfoyn kimpusta, joskin Ron oli jo ehtinyt hieroa vähän kuraa kaavustaan toisen pojan platinanvaaleisiin hiuksiin. Malfoy katsoi kuvajaistaan kauhistuneena lähellä olevan haarniskan kiillotetusta pinnasta, kun Harry alkoi raahaamaan Ronia kohti Rohkelikkotupaa. Ron puhisi ja mutisi uhkauksia koko matkan ajan.
"Vielä minä sille ylimieliselle idiootille näytän", Ron sanoi kiivetessään sisään muotokuva-aukosta, jonka takana Hermione odotti heitä. Ruskeakiharahiuksinen tyttö katsoi hetken Ronin punakoita kasvoja, raivoisaa ilmettä, ja kuunteli tämän manailutulvaa, kunnes kysyi Harrylta:
"Malfoyko taas?"
Harry nyökkäsi hänelle, ennen kuin lähti Ronin perään poikien makuusaleihin.

Mikäköhän Malfoyta riivaa? Harry mietti itsekseen sängyssään. Malfoy oli viime aikoina ollut vielä ärsyttävämpi kuin yleensä, ja se oli jo aika suuri saavutus. Tänäänkin hän oli tullut oikein varta vasten odottamaan ulko-ovien eteen Grabben ja Goylen, noiden kahden idiootin kanssa, joiden älykkyys normaaliin ihmiseen verrattuna oli sama kuin vertaisi jakoavaimen ja Einstenin älykkyyttä keskenään. Malfoylle pitäisi antaa opetus, näyttää että hän ei ole mitään sen enempää kuin muutkaan, oli sitten rikasta puhdasveristä sukua tai ei. Harry yritti kuumeisesti miettiä ongelmaan ratkaisua, mutta oli niin väsynyt huispausharjoitusten jälkeen, että nukahti melkein heti suljettuaan silmänsä. Hän näki ihanaa unta. Siinä jättiläiskalmari jonglööräsi Malfoylla, joka oli viskattu järveen puettuna jostakin syystä ballerinahameeseen ja joka puolella roikkuviin kermakaljakorkkikorvakoruihin...

Aamiaisella Ron oli edelleen huonolla tuulella, ja pilkkoi makkaroitaan käyttäen aivan liikaa voimaa. Hänen lautasensa valitti kovaäänisesti, kun Ronin veitsi pureutui makkaran läpi viiltäen astian kullanväristä pintaa. Harry toivoi, että Ronin viha Malfoyta kohtaan laantuisi ennen liemituntia, sillä kun Ron oli tuollaisessa mielentilassa, niin Harry ei yhtään ihmettelisi jos seuraavana päivänä vietettäisiin erään platinanvaaleahiuksisen luihuispojan hautajaisia... Ja siinä paha missä ajatellaan, Harry mietti surkeana nähdessään Malfoyn kävelevän Rohkelikkopöytää kohti. Harry näki Malfoyn muodostavan kasvoilleen ilkkuvan ilmeen, mikä tarkoittaisi jotakin pistävää kommenttia Harrylle, Hermionelle tai pahimmassa tapauksessa Ronille. Kun Malfoy oli muutaman metrin päässä, Harry huikkasi kovaan ääneen ohikulkevalle tiukkanutturaiselle noidalle:
"Professori McGarmiva, minulla olisi asiaa siitä muodonmuutostutkielmasta!"
Professori McGarmiva kääntyi Harrya kohti, ja Harry näki Malfoyn ilmeen valahtavan, eihän hän nyt opettajan edessä voinut sanoa mitään loukkaavaa. Malfoyn käsi oli puristunut nyrkkiin Harrya kohden, ja Harry oli varma, että tämän keskisormi nykäisi vähän aivan kuin kohotakseen, mutta poika oli kuitenkin liian ylpeä käyttääkseen niin rahvaanomaisia eleitä. Malfoy katsoi Harrya tiiviisti ja muodosti huulillaan sanat: 'Nähdään liemitunnilla, Pottapää', ennen kuin hän kääntyi kannoillaan ja vetäisi Grabben ja Goylen kanssaan ulos Suuresta salista. Harry epäili, että taikajuomatunnista tulisi tavanomaistakin tuntia ikävämpi, mutta hänen ikävät ajatuksensa keskeytti McGarmiva, joka sanoi kysyvällä äänellä:
"Uskoakseni halusit puhua muodonmuutostutkielmasta, herra Potter."
"Öh, tuota, joo", sanoi Harry yrittäen muodostaa kovin tyhjäksi käyneessä mielessään hätävaleen.
"Professori, meidänhän piti kirjoittaa kuinka muutetaan kani tuhkakupiksi, mietin vaan, että onko sama kirjoittaako normaalista kanista vaiko kääpiöluppakorvasta?"
"Kirjoita vaikka rusakosta, herra Potter. Sillä ei ole mitään merkitystä. Äläkä vaivaa minua enää noin turhilla kysymyksillä", professori McGarmiva sanoi ja lähti pois salista.
"Mistä lähtien sinä olet ollut kiinnostunut jyrsijöistä, Harry?" Hermione kysyi ihmetellen.
"Siitä lähtien, kun eräs Luihuisen rotta teki elämänsä virheen työntäessään käpälänsä ensimmäistä kertaa Tylypahkan porttien sisäpuolelle."
Hermionella ei ollut vaikeuksia arvata mitä Harry tarkoitti. Taas Malfoy, joka onnistui aina ärsyttämään Ronin, tai joskus jopa tasaisen Harrynkin hullun raivon partaalle. Jos Malfoy ei olisi sellainen idiootti, niin saattaisin jopa ihailla häntä, Hermione mietti katsellessaan Harryn ryppyyn painunutta otsaa, sekä tämän silmiä, jotka kielivät niiden takana käytävästä taistelusta. Harryn ajatukset pyörivät kahden asian ympärillä: Hakatakko Malfoy henkihieveriin vai loitsiakko hänet ovimatoksi?

Loitsutunnilla he harjoittelivat nyt ruuanlaittoa helpottavia loitsuja, ja Ron oli piristynyt huomattavasti kun hänen oli ensimmäisten joukossa onnistunut loitsia spagetit hyppäämään kiehuvaan veteen ja keittämään itsensä. Kellon soidessa Rohkelikot keräsivät tavaransa, ja suuntasivat kohti tyrmiä Ronin hymyn alkaessa valua pois naamalta, ja Harryn aavistaessa pahaa. Vain Hermione jaksoi puhua iloisesti heidän vieressään tulevasta Tylyahon viikonlopusta, vaikka Harry tiesikin tytön vain yrittävän suunnata Harryn ja Ronin ajatukset pois tulevasta liemitunnista yhdessä Luihuisten kanssa.

Kolmikon saapuessa tymiin Malfoy oli jo paikalla, Grabbe oikealla ja Goyle vasemmalla puolellaan. Malfoy katsoi Harrya kasvoillaan tulkitsematon ilme. Myrskyisät silmät suuntautuivat kuitenkin pian Roniin, joka yritti olla välittämättä Malfoysta, ja kaivoi laukustaan Noita Luudanvarsia-lehden ja alkoi selailla sitä. Malfoy otti kasvoilleen halveksuvan ilmeen, katsoi Ronia nenänvartta pitkin ja sanoi venyttelevällä äänellä:
"Mutta Weasley, mistäs kierrätysastiasta olet tuon lehden löytänyt? Eihän sinulla ole voinut olla varaa ostaa sitä, sehän maksaa, mitä, kaksi sulmua?" Grabbe ja Goyle alkoivat höröttää Malfoyn kohotettua kulmakarvojaan heille vinkiksi. Muutkin Luihuiset kerääntyivät Malfoyn taakse katsomaan kiinnostuneena tilannetta.
Ronin naama alkoi muuttua kovaa vauhtia saman sävyisiksi kuin hänen hiuksensakin, ja hän rutisti lehteä käsissään niin, että se painui ryttyyn.
"Sinun tiedoksesi, minä ostin tämän itse. Sitä paitsi, hyvähän sinun on ylpeillä isäsi rahoilla, sinähän olet tehnytkin niin paljon niiden hyväksi, etkös vain, Malfoy?" Ron kysyi yhteen puristettujen huulten lomasta. Harry oli valmiina ottamaan Ronista kiinni jos tämä syöksyisi Malfoyn kimppuun. Hermione kuiski Ronin korvaan:
"Älä välitä, älä hanki jälki-istuntoa itsellesi tuon saastan takia."
Malfoy oli nähtävästi päättänyt ärsyttää Ronin äärirajoille, sillä hän jatkoi:
"Ei ole kyllä ihmekään, että teillä ei ole kovin paljon rahaa, jästien rakastaja-isäsihän ei tunnetusti ole mikään parhaiten palkattu työntekijä ministeriössä, ja äitisi näyttää sen kokoiselta, että hän kuvainnollisesti syö kaikki rahat, jotka isäsi onnistuu nyhtämään. Teidän muiden pitää varmaan syödä aina porkkanoita, se ainakin selittäisi tuon hiustenvärin."
Ennen kuin Ron ehti päästää raivonsa valloilleen, Hermione tuli väliin:
"Sinä Malfoy varmaan luulet, että raha on maailman tärkein asia, mutta olet väärässä! Sinulla ei ole mitään sellaista, mitä Ronilla on! Vai väitätkö itselläsi olevan muka aitoa ystävyyttä, rohkeutta tai rakkautta?"
Malfoy näytti vavahtavan hiukan sanojen voimasta, mutta keräsi itsensä nopeasti ja sanoi:
"Väitätkö sinä, että Weasleyllä on muka rohkeutta? Hah!"
"Sinä tiedät, että Ron on rohkea, tiedät hänen olleen aina Harryn mukana, aina Harryn tukena kun Harry tarvitsi apua tai tukea..."
"Niin, aina Weasley sai olla Harryn tukena, missäs muuallakaan Weasley olisi kuin Harryn rinnalla", Malfoy mutisi itsekseen, mutta kukaan ei kuullu sanoja.
"...Ja sinä taas! Sinulla on yhtä paljon rohkeutta kuin kastemadolla!" Hermione lopetti lauseensa katsoen uhmakkaasti Malfoyta. Ron näytti rauhoittuneen jonkin verran kuunnellessaan Hermionen ylistäviä sanoja itsestään. Malfoy katsoi silmät salamoiden Rohkelikkoja, ja hänellä oli jo vastaus valmiina Hermionen puuskaan:
"Niin, saatan minä ollakin yhtä rohkea kuin kastemato! Mutta sano, uskaltaisitko itse kaivautua maan alle monen jalan syvyyteen?"
"No jos sinä kerran uskallat, niin tee meille kaikille palvelus, kaiva kuoppa ja hautaa itsesi sinne", Harry puuttui keskusteluun, jos sitä nyt keskusteluksi pystyi sanomaan. Harry katsoi Malfoyta viha kuvastuen kasvoiltaan. Poika värähti hieman katseen kohdatessa hänet, ja Harry tunsi jostakin syystä sääliä Malfoyta kohtaan.
"Joka tapauksessa minä olen yhtä rohkea kuin sinä, Potter! En vain ole niin hölmö, että rynnisin heti sinne, missä tiedät-kai-kenen on kuultu lymyävän!"
"Sinä olet maailman hölmöin ja itseriittoisin ihminen, Malfoy! Aivan kuin minä juoksisin Voldemortin perässä, aivan kuin minä tahtoisin antaa hänelle tilaisuuksia tappaa minut! Sinä olet vain pieni pelkuri, joka piiloutuu aina isän selän taakse viilaamaan kynsiään jos paha maailma alkaa tuntua liian todelta!"
"Minä en ole pelkuri, olen aivan yhtä uskalias kuin sinäkin, ja minä todistan sen! Haastan sinut kilpailuun, Potter!"
"Ja mistäs kilpailusta on kyse, kuka ensin löytää ja tappaa Voldemortin, vai?"
"Älä sano sitä nimeä! Ja ei, ei mitään tuollaista, vaan haastekisa. Meidän pitää vuorotellen suorittaa jokin tehtävä, ja kumpi ei ensimmäisenä uskalla tai ei pysty suorittamaan omaansa, häviää."
"Kiinni veti, Malfoy. Säännöt sovitaan tällipajun luona koulutuntien jälkeen."
"Selvä. Varaudu häviämään, Potter."
Kalkaros asteli silloin luokkahuoneen eteen, eikä kukaan uskaltanut sanoa enää sanaakaan. Harry ja Malfoy vaihtoivat vielä katseen, ja Harry näki Malfoyn silmistä kuvastuvan vihan, mutta myös jonkin muun tunteen, josta hän ei aivan osannut päätellä, mitä se oli.

[Luna Lovegood]

2.Luku

"Säännöt ovat siis seuraavat: Meille sanotaan vuorotellen tehtävä, jonka pitää olla mahdollinen suorittaa, ja jos ei pysty tekemään tätä, tai ei uskalla edes yrittää, niin häviää", Harry luetteli kerraten heidän äskettäin sopimiaan sääntöjä.
"Aivan niin, kerrankin älysit jotakin, Potter! Mutta kenet me pyydämme tuomariksi ja tehtävien keksijäksi? Emme ainakaan ketään Rohkelikkoa. Eikä kyllä ketään Puuskupuhista tai Korpinkynnestäkään, kaikki he nimittäin rakastavat ah, niin ihanaa Harry Potteria, kaikkien sankaria!"
"Sinä siis sanot että meidän pitäisi ottaa Luihuinen tuomariksi? Sittenhän tulisi niin reilua peliä että! Luihuisethan eivät ollenkaan ole puolueellisia, vai mitä?" Harry kivahti takaisin.
"No kenet me sitten pyydämme tuomariksi, kun kaikki oppilaat inhoavat joko sinua tai minua?" Malfoy kysyi.
"Mites olisi Zacharias Smith?" Ron kysäisi. Malfoyn ilmeen nähdessään hän jatkoi:
"Tiedän, että hän on Puuskupuhista, mutta ei hän ole puolueellinen, hänhän inhoaa kaikkia!"
Malfoykin suostui tähän ehdotukseen, joten Zacharias Smith haettiin paikalle, ja hän suostui tuomaroimaan.
"Ensimmäinen haaste tulee Harrylle! Sinun täytyy käydä nyhtämässä yksi hius Kalkaroksen päästä ja tuoda se tänne. Äläkä yritä huijata, me kyllä näemme onko se Kalkaroksen vai ei!"
"Niin, pitää vain katsoa onko rasvamäärä riittävä", Ron kuiskasi Hermionelle, joka tirskahti. Harrysta tilanteessa taas ei ollut mitään hauskaa.
"Kalkaroksen päästä? Eikö tehtävien pitänyt olla sellaisia että ne olisi mahdollista suorittaa heittämättä henkeään?" Harry kysyi epätoivoisella äänellä.
"Mitä, menikö pupu pöksyyn jo ensimmäisessä haasteessa?" Malfoy kysyi virnuillen. Malfoyn ilkkuvan äänen kuullessaan Harry muutti ilmeensä määrätietoiseksi ja lähti kohti linnaa ja Kalkaroksen työhuonetta monien oppilaiden seuratessa perässä.

Zacharias Smith, kuten monet muutkin oppilaat, tiesi Harryn näkymättömyysviitasta, ja kielsi sen käytön tehtävissä, joten Harrylla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin koputtaa Kalkaroksen työhuoneen ovelle.
"Sisään."
Harry asteli huoneeseen ja näki inhon ilmeen kuvastuvan Kalkaroksen kasvoilta hänen tunnistaessaan tulijan.
"Mitä sinä täällä teet, herra Potter?" rasvatukkainen mies kysyi Harrylta ja käveli kirjoituspöytänsä takaa Harryn eteen. Harry käytti tilaisuutta hyväkseen ja teeskenteli kompastuvansa. Hän nappasi kiinni Kalkaroksen hiuksista ja onnistui vetämään pari rasvaista suortuvaa irti. Liemien opettaja rääkäisi ja nappasi Harrya kauluksesta kiinni.
"Jälki-istuntoa silkasta kömpelyydestä, herra Potter! Ja tiedän, että sinulla on hankaluuksia tasapainottaa kävelyäsi ylpeydestä paisuneen pääsi vuoksi, mutta yritä silti päästä jälki-istuntoosi kasvihuone kolmoseen ensi viikon torstaina. Saat kuurata pollomuhkun mätää."
Harry kiitti onneaan selvitessään vain yhdellä jälki-istunnolla. Hän livahti ulos kansliasta ennen kuin Kalkaros kysyisi, mitä Harry ylipäänsä teki hänen huoneessaan.
Ulkopuolella odotti joukko oppilaita jännittyneinä, ja he seurasivat Harrya, joka käveli takaisin ulos pitäen hiuksia piilossa nyrkissään. Ulkona hän kohotti kättään jä näytti rasvaiset suortuvat, jotka kimaltelivat ällöttävästi iltapäivän kirkkaassa auringossa. Hurraa-huudot kajahtivat rohkelikoilta, sekä muutamilta Korpinkynsiltä ja Puuskupuheilta, jotka olivat myös kisaa katsomassa. Harry tukahdutti halun syöttää hiukset Malfoylle, joten hän tunki ne sen sijaan Zacharias Smithin ojennettuun käsiin, joka tutki niitä hetken aikaa, kunnes sanoi:
"Harry Potter on suorittanut ensimmäisen haasteensa. Seuraava tehtävää tulee Draco Malfoylle. Sinun täytyy käydä hakemassa vahtimestari Voron huoneesta Norriskan rakkain lelu, vinkuva hiiri." Mafloy näytti kauhistuneelta. Olisi ihme, jos hän ylipäänsä pääsisi Voro kansliaan, ja jos hän jäisi kiinni varastamasta Voron pikku lemmikin, Norriskan lempilelua, hän olisi pahemmassa pulassa kuin vaateröykkiöön hukutettu kotitonttulauma. Mutta Dracon tehtävä oli nyt pitää yllä Malfoyn suvun kunniaa, hän ei voisi hävitä tuolle itsetyytyväisen näköiselle Potterille, joten hän teki saman kuin Harry oli tehnyt, eli marssi määrätietoisesti linnaan utelias katselijajoukko kannoillaan.

Draco hiipi Voron huoneen taakse, ja painoi korvansa vasten ovea. Ääntäkään ei kuulunut, joten hän avasi oven raolleen ja luikahti sisään. Kaikki innokkaat katselijat olivat jääneet käytävän päähän, joten jos Voro tulisi takaisin, niin Draco ei saisi mitään varoitusta. Hän hiipi hermostuneena lähimmän laatikon luo, ja kurkisti sisään. Laatikossa ei ollut muuta kuin vanhoja lomakkeita, joissa vaadittiin Räyhänhenki Riesun karkotusta Tylypahkasta.Voi hemmetti, miksi minä suostuin tähän? Draco mietti antaessaan katseensa pyyhkäistä Voron huoneen yli ja etsi paikkaa, jossa Voro pitäisi Norriskan vinkulelua. Äkkiä hän kuuli askeleita oven takaa. Voro oli tulossa takaisin. Malfoy etsi kauhistuneena piilopaikkaa, ja huomasi raollaan olevan kaapin oven. Hän livahti kaappiin ja katsoi oven raosta kuinka Voro astui huoneeseensa Norriska perässään. Ja mitäs muutakaan Norriska roikotti suussaan kuin vinkuuhiirtään. Draco huokaisi hiljaa. Voisiko tilanne tämän pahemmaksi mennä? Hän sai vastauksen kysymykseensä, kun Voro lähti kävelemään kohti kaappia jossa Draco piilotteli.
"Odotapas vain Riesu, tämä oli viimeinen kerta kun teet täällä yhtään mitään! Vai oli se hauskaa opettaa haarniskat syljeskelemään etanoita ohikulkijoiden niskaan vai? Hah, sitä odottaa elämänsä yllätys kun minä otan pallolaitteeni avuksi! Tiesitkös, Norriska, että se taikoo palloja ilmasta ja heittää niitä kohdetta päin 3 sekunnissa?"Voro hehkutti lähestyen koko ajan Dracon kaappia. Draco etsi kuumeisesti tavaraa itsensä eteen, jotta Voro ei näkisi hänen piileskelevän kaapissa, mutta kun mitään ei löytynyt, niin hän tyytyi vetäisemään päähänsä vaaleanpunaisen korvaläppäisen lippahatun, jonka vetäisi naamalleen niin ettei häntä tunnistanut. Kun Voro avasi kaapin oven, Draco syöksähti sieltä ulos ja yritti päästä Voron ohi, mutta tämä sai hänestä yllätyksestään huolimatta kiinni, ja huusi:
"Tunkeilija minun huoneessani! Nyt olet kuules pulassa poika! Kerropas tupasi ja nimesi niin kirjoitan sinulle jälki-istuntoa!"
Draco yritti pitää kasvonsa piilossa, kun hän vastasi kimittävällä äänellä:
"Olen Rohkelikosta, ja nimeni on Neil- ei kun Neville Longbottom", hän sopersi ja sanoi ensimmäisen nimen joka tuli mieleensä. Kai Longbottomin etunimi oli Neville? Ennen kuin Voro ehti tiukata otettaan, hän vetäytyi irti tämän otteesta, syöksähti kohti Norriskaa ja nappasi vinkulelun tämän suusta. Draco juoksi ulos huoneesta Voron huutaessa vihaisena hänen peräänsä:
"Tiedän nimesi ja tupasi, senkin kuriton kakara! Nyt olet pulassa!"
Draco juoksi koko matkan pihalle, jonne muutkin olivat lähteneet käytävän päästä huomatessaan Voron olevan tulossa. Draco heitti vinkulelun Zacharias Smithin syliin, ja sanoi Potterille:
"Enpä taida enää näyttää pelkurilta, vai mitä, Potter?"
"Ei, et näytä pelkurilta. Sinun kannattaa olla hyvin tyytyväinen ulkonäköösi, Malfoy. Muuten, olenko koskaan sanonut sinulle, että tyylitajusi on ihailtava?", Harry kysyi.
"Tottakai olen tyytyväinen ulkonäkööni ja tietenkin tyylitajuni on ihailtava!" Malfoy sanoi hiukan epäröiden katsoessaan Harrya. Mikä tähän oli mennyt?
"Nytkin sinulla on niin täydellinen asuyhdistelmä! Tuo hattu oikeasti pukee sinua", Harry sanoi haltioituneella äänellä ennen kuin repesi nauramaan Malfoyn vaaleanpunaiselle korvaläppäluomukselle. Nyt vasta Malfoy ymmärsi unohtaneensa ottaa hatun pois, ja alkoi muuttua saman sävyiseksi sen kanssa kiskaistessaan sen pois päästään ja viskatessaan järveen. Kaikki Rohkelikot, Korpinkynnet ja Puuskupuhit nauroivat Malfoylle, jopa Grabbe ja Goyle höröttivät mukana, mutta lopettivat saman tien käsittäessään mille nauroivat. Zacharias Smithkään ei nauranut, vaan päinvastoin köhi kurkkuaan yrittäen kiinnittää muiden huomion itseensä. Naurun viimein laannuttua ja huomion käännyttyä Zacharias Smithin puoleen tämä julisti:
"Seuraava tehtävä tulee kummallekin! Teillä on kaksi tuntia aikaa etsiä kielletystä metsästä saaliinne, ottaa hänet kiinni ja tuoda hänet tänne. Se kumpi ei onnistu tehtävässä, luonnollisesti häviää. Jos kumpikaan ei onnistu, tai molemmat onnistuvat, niin otamme seuraavan tehtävän. Draco Malfoyn saalis on Dennis Creevey rohkelikosta, ja Harry Potterin saalis tulee olemaan vaikkapa tuo pieni Luihuinen tuolla!" tuomari huusi osoittaen pientä kauhistuneen näköistä Luihuista.
"Saaliit ovat teitä kolme vuotta nuorempia tehtävän helpottamiseksi, ja saaliillanne on viidentoista minuutin etumatka! Ovatko kaikki ymmärtäneet? Selvä, hienoa! Saaliit, juoskaa!"
Dennis Creevey lähti juoksemaan kohti kiellettyä metsää hänen veljensä Colinin huutaessa kannustuksia kamera kädessä:
"Älä anna Malfoyn ottaa sinua kiinni! Ja yritä tulla takaisin oikein ryvettyneen näköisenä, niin saadaan hieno valokuva muistoksi!"
Pieni Luihuspoika ryntäsi metsään muiden Luihuisten hurraa-huutojen kohotessa. Viidentoista minuutin päästä Harry ja Malfoy lähetettiin matkaan.

[Luna Lovegood]

3. Luku

Harry ja Draco saapuivat metsän laitaan samaan aikaan. Harry katsoi Dracoa ja sanoi:
"Tiedän, että se tulee olemaan sinulle vaikeaa, mutta yritä silti palata yhtenä kappaleena takaisin, Malfoy."
Draco katsoi Harrya yllättyneenä. Oliko hän vain kuvitellut, vai kuulsiko Harryn äänestä häivä huolta?
"Huolehdi vain omasta nahastasi, Potter. Minä pärjään kyllä. Malfoyt pärjäävät aina, varsinkin tämä Malfoy", Draco sanoi, mutta ei aivan niin terävällä äänensävyllä kuin yleensä. Hänen suupielensä nykäisivät hiemain, kuin suodakseen Harrylle hymyn, mutta viime tingassa hän otti itseään niskasta kiinni, ja marssi metsän pimentoon. Harry katsoi Malfoyn perään hetken, kunnes muisti tehtävänsä, ja tunkeutui metsään.

Harry lähti kulkemaan eri suuntaan kuin Malfoy, ja saapui pian aukealle, jolla kasvoi monta erilaista puskaa. Yksi puska värisi kumman oloisesti. Harry hiipi puskan taakse, ja yllätti saaliinsa. Poika katsoi Harrya silmät ammollaan, ja Harryn kävi tätä sääliksi. Poika oli raahattu mukaan väkisin, hän ei ollut edes tahtonut tulla.
"Tule vain nyt minun mukaani kiltisti, niin minun ei tarvitse loihtia sinua", hän sanoi pikku Luihuiselle ystävällisesti. Poika nyökkäsi ja nousi ylös, mutta tarttuikin salamannopeasti sauvaansa ja räjäytti maan Harryn edessä niin, että hänen naamalleen lensi pilvi multakokkareita. Kun multa oli hävinnyt, pieni Luihuinen oli jo kadonnut metsään.
"Perkele, nehän ovat ilkeitä jo pienestä pitäen", Harry kirosi itsekseen. Hän jatkoi matkaansa suuntaan, jonne arveli pojan kadonneen. Nyt hän sentään oli varautunut: Kun poika seuraavan kerran näyttäisi ovelan naamansa, niin Harrylla olisi jo tainnutusloitsu valmiina. Hän kulki puun alta, kun äkkiä sen oksistosta singahti sininen valosuihku. Hah, typerä poika, meni paljastamaan asemansa, Harry ajatteli mennessään läheisen kiven taakse piiloon. Hän loitsi puun tanssimaan sambaa, ja pian puu heilui niin kovaa, että Luihuinen singahti sieltä alas suoraan pusikkoon. Kun Harry meni pojan luo, tämä näytti olevan pyörtynyt, mutta nyt Harry luotti poikaan tasan yhtä paljon kuin Voldemortiin. Hän suuntasi poikaan kutitusloitsun. Jos tämä olisi oikeasti tajuton, hän ei tuntisi mitään. Poika kuitenkin alkoi kiemurrella naurusta heti loitsun osuttua, ja Harry oli tähän niin ärsyyntynyt, ettei poistanut loitsua, vaan mumisi toisen loitsun, joka taikoi pojan ympärille valjaat, joihin oli kiinnitetty naru, jonka toinen pää oli Harrylla. Harry lähti taluttamaan poikaa kohti Tylypahkan tiluksia.

Samaan aikaan Draco Malfoy etsi epätoivoisesti pusikoista Dennis Creeveytä, joka oli ovelasti livahtanut suuren kiven alla olevaan koloon, ja piilotteli siellä yrittäen arvioida ajan kulumista. Tain no, ovelasti ja ovelasti. Kävi nimittäin ilmi, että kolo oli jo asuttu. Suuri käärmeen näköinen matelija saapui kololleen, eikä ilahtunut huomatessaan siellä tunkeilijan. Dennis kirkaisi käärmeen nähdessään, ja syöksähti luolasta ulos nopeasti kuin samppanjapullon korkki. Draco kuuli Rohkelikon kiljunnan, ja juoksi ääntä kohden törmäten huudon lähteeseen, joka Dracon nähdessään kirkui vielä kauheammin. Draco suntasi Dennisiin vaimennusloitsun, ja ääni lakkasi heti. Draco katseli hetken huvittuneena Dennisin kauhistunutta punaiseksi muuttuvaa naamaa ja suuta joka oli avautunut äänettömään huutoon. Draco otti loitsun pois Dennisistä vain havaitakseen huudon jatkuvan, nyt vain pari desibeliä korkeammalla. Draco läimäisi kätensä Dennisin suun eteen, jolloin tämä lopetti huudon välittömästi ja yritti puraista Dracon kättä. Draco nykäisi kätensä irti Dennisin hampaista samaan aikaan kun pari pokkuroijaa, jotka Dennisin huuto oli hälyttänyt paikalle, hyppäsivät Dracon kimppuun. Dennis olisi voinut paeta paikalta, mutta sen sijaan hän loitsi toisen pokkuroijan väliaikaisesti lehdeksi, kun Draco kamppaili toisen kanssa, ja sai viskaistua sen takaisin puuhun.
Draco katsoi yllättyneenä pientä Rohkelikkoa, joka oli jäänyt paikalle auttamaan häntä.
"Perkele, nehän ovat kunniantuntoisia jo pienenä", hän totesi ennen kuin tainnutti Dennisin ja lähti leijuttamaan tätä kohti Tylypahkaa.

Tällipajun luona oli edelleen kokoontuneena koko porukka, jotka katselivat kun Harry tuli ensin Luihuispojan kanssa, ja Draco heti perässä leijuttaen Dennistä edellään. Harryn Luihuiseen langettama kutitusloitsu alkoi haihtua, ja nyt tämä sai enää hullu tiedemies-naurukohtauksia pienin väliajoin.
Kisaajien palattua kokoontumispaikalle kaikki hurrasivat heille. Kumpikin oli selvinnyt aikarajan puitteissa, heillä olisi ollut vielä viisitoista minuuttia jäljellä.
"Jaahas, nyt on siis edelleen tasapeli", Zacharias Smith kuulutti kun kaikki olivat rauhoittuneet.
"Kolmas ja viimeinen haasteenne on ratkaiseva, suoritatte sen samaan aikaa toisianne vastaan. Tämä haaste on kaikista eniten uskallusta vaativa, ja tässä punnitaan todellinen rohkeutenne. Teidän tehtävänne on... Suudella toisianne! Kumpi ensimmäisenä oksentaa tai muuten lopettaa, häviää haasteen!"
"Zacharias Smithillä on selvästi kieroontunut huumorintaju", Ron supatti Hermionelle kaikkien tarkkaillessa Harryn ja Dracon ilmeitä.
"Onko tämä jokin vitsi?" Draco kysyi Zachariakselta. Harry näytti epäuskoiselta, ja odotti hänkin Zachariaksen vastausta.
"Ei, vaan tämä on teidän kolmas haasteenne. Jos et uskalla tehdä tätä, niin sinä häviät, Malfoy", tuomari totesi.
"Ei ole mitään, mitä minä en uskaltaisi tehdä", Malfoy sanoi, nappasi hämmentyneestä Harrysta kiinni ja suuteli tätä. Koko katselijajoukko henkäisi kuin yhdestä suusta, kunnes osa väkijoukosta alkoi vislailla ja kannustaa omia kilpailijoitaan.

Dracon painettua huulensa Harryn huulille Harry oli tyrmistynyt. Mitä ihmettä minä teen? Hän kysyi itseltään. Tämähän oli aivan hullua. Eihän hän nyt voinut Dracoa suudella. Mutta mistä lähtien Harry oli kutsunut Malfoyta Dracoksi, edes ajatuksissaan? Tätä Harry mietti vastatessaan Dracon suudelmaan. Eikä se tuntunutkaan läheskään niin kammottavalta kuin hän oli kuvitellut. Päin vastoin. Se oli oikeastaan mukavaa. Enemmänkin kuin mukavaa. Äkkiä Harry unohti missä he olivat, unohti katselijat ja kaatui maahan vetäen Dracon mukanaan. He kieriskelivät maassa intohimoisessa suudelmassa, eikä kumpikaan enää ajatellut kisaa, nyt ei ollut olemassa kuin Harry ja Draco, Draco ja Harry, sekä pehmeä ruohomatto...

Siinä vaiheessa kun poikien kädet alkoivat vaellella toistensa vartaloilla, ymmärsivät katselijat jonkun olevan oudosti. Draco ja Harryhan näyttivät lähes nauttivan suudelmasta. Kaikki katselivat vaivaantuneena toisiaan, ja perääntyivät vähän kauemmas Dracosta ja Harrysta, kun Zacharias Smith sanoi:
"Öh, tuota, julistan kilpailun tasapeliksi, minulla on vielä, öh, läksyjä tekemättä..." Sen jälkeen hän liukeni paikalta suurin osa väkijoukosta vanavedessään.

Ron katsoi tyrmistyneenä poikaparia, joka kieriskeli maassa.
"Hermione, kuuluuko haasteeseen se, että Harryn pitää hieroa Malfoyn niskaa? Ja sanoiko Zacharias, että pitää käyttää kieltä?"
"Tule nyt Ron, tavataan Harry myöhemmin", Hermione sanoi näyttäen hänkin erittäin yllättyneeltä, ja raahasi Ronin pois kohti linnaa kääntyen välillä katsomaan taakseen tuota epäuskottavaa näkyä, jota jäivät seuraamaan enää Grabbe ja Goyle.

"Hei Grabbe, onkohan Draco sellainen, sellainen hinttari?"
"Häh, Goyle, mikä on hinttari?"
"No sellainen poika, joka pitää huolta ulkonäöstään. Katso nyt miten siistit Malfoyn hiukset ovat vieläkin, vaikka he ovat pyörineet tuossa jo kymmenen minuuttia.
"En osaa sanoa, voihan hän olla. Minä olen kyllä varma, että Malfoy voittaa tämän! Anna mennä Malfoy, näytä miten Luihuiset hoitavat hommat!"

[Gerda]

Suorastaan hykerryttävä ficci. : D Nauroin katketakseni muutamia kohtia esim. Harryn halua syöttää Kalkaroksen niljaiset hiukset Malfoylle. Tätä lisää. Kilpailu oli hauska idea, kilpailevatko he sen loppuun kerralla? Ainoa asi mikä hiukan ärsytti oli henkilöiden hiusten kuvailu. Ei kaikkia mahdollisia adjetiiveja kannata kirjoittaa yhteen. : ) Muuten todella huvittava, tosin ehkei Kalkaros-fanien mielestä. ; )

[Luna Lovegood]

Kiitos palautteesta Gerda, Kiva kun tykkäsit

Kaipailen vielä lisää kommenttia, antakaa palautetta ihmiset!

[Kissanpentu]

Oih, ihanan hilpeä ficci. Pidin kovasti tuosta haasteesta ja loppu oli hauska, etenki Graben ja Goylen tyhmyys...

[Eruru]

Hehhehee, pisti hymyilemään tämä fic. Idea ei nyt ollut mitenkään erikoinen, mutta kokonaisuus oli hauska ja helppo lukea. Crabben ja Goylen erittäin viisas keskustelu nauratti. Ahahaa, kuvitelkaapa jos Harry oikeasti olisikin syöttänyt ne hiukset Dracolle ja joutunut sitten suutelemaan tätä... Oijoi.<3

[retsu]

Dihiiih, aikas hupaisaa. n___n Idea oli mukava, ja ficci hauska, ja monissa kohdin vakavaa repeilyä aiheuttava. Tehtävät oli hauskoja, metsä-tehtävässä tosin olisi voinut olla jokin koukku, jotain muutakin kuin pelkkä metsään meneminen. Crabben ja Goylen keskustelu, hahaa : ) Muttamutta, kokoisuus oli hauska ja muutenkin mukava, tykkäsin n___n

[Sierra]

Oih tää oli kiva!

Grabbe&Goyle oli niin, no Grabbe&Goylemaisia, ja Ronin ja Hermionen keskustelu tos lopus oli kans aika huvittava

Nauroin ääneen miettiessäni Harrya kaatumassa Sevvien päälle, eikä, siis ihan sairaan hauska.

Kuten varmaan arvaatkin, rakentava teljettiin elinkautiseen Azkabanin parhaimmin vartioituun selliin.

*kiitos, kumarrus ja hali*

<3

[Annii]

Ää.. Pakko sanoa, vaikka ärsyttää olla tällainen pikkuseikkoihin takertuja; Crabbe. Ei Grabbe. Ja olisi hienoa, jos kerrankin saisi lukea H/D -ficin, jossa ei olisi "apua, miksi minä kutsuin Malfoyta Dracoksi?" -kohtausta.

Muuten kyllä tykkäsin. Hahmot olivat ic, hauskaa luettavaa.

[antsk]

tämän pituus oli hyvä, mukava lukee semmosiakin missä ei mee 3 tuntia. Craben ja Goylen keskustelu paras lopussa. <33 :'''D

[Bellerina]

Ihan hillitöntä, hersyvää huumoria! Ja tuo Crabben ja Goylen keskustelu tuossa lopussa oli.. (en jostain syystä kehtaa sanoa rakkautta) hulvaton.
Saaliit, juoskaa! Ei hyvänen aika.

Erittäin nautinnollista luettavaa!

[coward]

That's good. :D
viimeinen haaste oli kyllä jotenkin arvattavissa, mutta liekö sillä loppupeleissä väliä laisinkaan.

pidin. tanke siöö tästä. (:

[Luna Lovegood]

Kiitos paljon kaikille, jotka ovat palautetta antaneet, kommenttinne ovat piristäneet monia päiviäni

[Gab]

Ihana ja hassu, varsinkin pidin tosta suutelu-haasteesta  

[Luna Lovegood]

Kiitos paljon kommentistasi, Gab!

Kirjoitelkaahan lisää palautetta!

[Luihuinen_89]

Tämä kirvoitti kyllä monet naurut minulta.. voi sanoa että onneksi se loppui sillä minä olisin varmaan pian kuollut nauruun. mutta silti olisin mielelläni halunnut tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Grappe ja Goule ei sitten ihan tyhmiä tainnut ollakkaan 

~L~

[Tonyatown]

Aivan mahtava ficci! Nauroin tälle kippurassa ! Lopetus ei voisi olla parempi.
Tämä oli todella kekseliäs, solvaukset olivat teräviä ja en voinut olla repeämättä sille sambapuulle. xD Huumori oli suorastaan nerokasta. Harry ja Draco olivat molemmat todella IC. Tykkäsin siis kovasti, kiitos tästä illan piristyksestä!

Ja taidan lukea tämän pari kertaa lisää...

-Tonya kiittää ja kumartaa