Nimi: Selestina Taigorin keikalla
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Tyylilaji: Romanssi(huumori)
Paritus: Lily/Severus, Selestina/Sirius
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot ovat Rowlingin.
Tiivistelmä: "Minua jännäpissattaa", Lily kuiskasi Severukselle Puh-Puh -kappaleen loputtua.
Kirjoittajan sana: Idea tähän ficciin lähti, kun halusin kirjoittaa lyriikat Huispaus kautta aikojen -kirjassa mainittuun "Ryhmyt pois, pojat, ja kaato vanteeseen" -biisiin. Ja toki tähän piti änkeä Lily/Severusta, jotta tämä pääsee Sataseen (sanalla 037. kuulo).
Selestina Taigorin keikalla
Myötähäpeä.
Sitä Severus tunsi aina, kun Selestina Taigori avasi suunsa. Jos joku noita oli tahditon ja suulas, niin Selestina. Hän oli kuitenkin myös erittäin hyväsydäminen, ja siksi Lilyn paras ystävätär. Lilyn takia Severus sieti Selestinaa aina silloin, kun oli pakko.
Tylypahkan jälkeen Selestina alkoi luoda uraa laulajana. Severuksesta se oli täysin naurettavaa. Mutta kuinka ollakaan, jo kuukauden kuluttua koulun päättymisen jälkeen Selestinalla oli sopimus Kadlein Kanuunoiden kanssa, ja ennen joulua oli valmiina "Ryhmyt pois, pojat, ja kaato vanteeseen" -kappale. Severuksesta se oli täyttä kuraa, mutta niin vain sitä renkutusta veivattiin radiosta päivittäin. Severus lopetti radion kuuntelemisen.
Tammikuussa Selestina sai levytyssopimuksen ja nyt, kesäkuussa, juhlittiin "Riemuni repeää" -levyä. Lahjomalla, kiristämällä, uhkailemalla, mykkäkouluilemalla ja hellimällä Lily sai Severuksen seurakseen levynjulkistamiskonserttiin.
Juhlakeikka pidettiin Vuotavassa noidankattilassa. Jo kynnyksellä Severus tiesi, ettei tulisi viihtymään. Paikalla oli karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia ihmisiä: vaaleanpunaisiin kaapuihin sonnustautuneita puhpallurapoppifaneja sekä vaaleansiniviittaisia Kadlein Kanuunoiden kannattajia. Severus ei piitannut huispauksesta ja kevyt musiikki sai hänet kananlihalle.
"Yritä näyttää siltä kuin et olisi nielaissut luudanvartta poikittain, Selestina on ystävämme", Lily sihahti ja Severuksen teki mieli korjata, että Selestina oli vain Lilyn ystävä. Severuksella ja Selestinalla ei ollut kuunaan ollut järkevää keskustelua.
Juomat tilattuaan Lily ja Severus istuutuivat pöytään, joka oli Severuksen mielestä aivan liian lähellä lavaa. Orkesteri viritteli soittimiaan yrttitupakat huulilla rennosti notkuen. Severusta yskitti.
Puolen tunnin ja puolentoista kermakaljan jälkeen valot himmenivät ja tuttu intro alkoi soida. Severus huokasi sisäänpäin. Lily kiljui innosta. Vuotava noidankattila oli revetä, kun Selestina astui näyttämölle.
"Kermakalja lennättää, oleoleoleolee, kai saan lentosuukkoja lähettää, oleoleoleolee", Selestina kähisi mikrofoniin äänellään, joka siviilissä oli huomattavan paljon kimeämpi. Severus ei käsittänyt, miten Selestina saattoi muuttaa ääntään niin kovin, mutta eipä Severus noidissa montaa muutakaan asiaa ymmärtänyt, kuten ei esimerkiksi sitä, miksi yleensä niin hillitty Lily hyppäsi pöydälle tanssimaan, kun "Ryhmyt pois, pojat, ja kaato vanteeseen" alkoi kunnolla soida.
Ryhmyt pois, pojat, ja kaato vanteeseen!
Oi, miten tarttuu tuuli etsijän ranteeseen!
Ottakaa ryhmyt pois, pojat, ja kaato...
Vee aa än än eeee.... vanteeseen!
Mä teitä kovasti fanitan,
se on mun elämäntehtävä.
Riemuni aina repeää, kun
Kadlein Kanuunat kentälle kiipeää.
En tiedä mitään parempaa, kunhan
saan luudalla kanssanne ratsastaa!
Heittäkää pois myös vaatteet,
se sekoittaa vastustajan aatteet!
Kas noin, ou jeah, kyllä lähtee,
teidän meno on niiiiin tähtee!
Ryhmyt pois, pojat, ja kaato vanteeseen!
Oleoleoleolee, Kanuunat, pupuppiduu!
Laulun loputtua yleisö hurrasi seisaaltaan. Severus löi käsiään yhteen pari kertaa sivistyneesti. Hän ei ymmärtänyt, miten fiksut ihmiset saattoivat pitää tällaisesta musiikista. Severus tilasi kolmannen kermakaljan.
"Tosi mahtia nähdä teidät kaikki täällä. Tänä iltana minulla on rakkaussuhde teidän jokaisen kanssa", Selestina rääkyi mikrofoniin ja Severus läikytti hieman kermakaljaansa luoviessaan tietään tiskiltä takaisin pöytään.
"Seuraava biisi on omistettu rakkaalle poikaystävälleni Siriukselle, jota rakastan niin paljon, että joudun vielä joskus varmasti Pyhään Mungoon", Selestina kujersi ja Sirius nousi viereisestä pöydästä seisomaan ja karjaisi miehekkäästi, jotta kaikki varmasti näkisivät, kuka onnekas oli Selestinan omakseen saanut.
Uusi kappale alkoi. Sitä Severus ei ollut aikaisemmin kuullutkaan. Eikä välittänyt kuulla tämän jälkeen enää koskaan.
Rakastan sua niin kuin puhpallura!
Puh-puh, puhpallura!
Yhtä tahmeasti sinuun takerrun!
Puh-puh, puhpallura!
Olen sisältä vaaleanpunaista hötöä!
Uuh, aah, niin hötöä!
Koska palvonpalvonpalvon sinua!
Puh-puh, puhpallura!
Ensimmäisen säkeistön jälkeen Severus sulki korvansa. Silmiään hän ei valitettavasti kehdannut sulkea. Eikä maisemassa mitään vikaa ollut, olihan Selestina kaunis noita. Hänellä oli vaaleat kiharat, siniset silmät ja aina miellyttävän antelias kaula-aukko. Nämä ulkoiset seikat eivät kuitenkaan riittäneet korvaamaan puuttuvaa älyä.
"Minua jännäpissattaa", Lily kuiskasi Severukselle Puh-Puh -kappaleen loputtua.
"Mitä?"
"Että käyn nopeasti vessassa. Tämä jännitys pissattaa."
"Ahaa. No, hyvää matkaa."
Severuksesta oli toisinaan hyvin vaikeaa keksiä vastauksia noitien yllättäviin raportteihin. Jännäpissa? Severus ei halunnut kuulla moista sanaa enää koskaan.
"Nyt ihan pikkupikku tauko, basistin fletkumatosavukkeet loppuivat, eikä hän voi soittaa ilman sätkää huulessa. Odotellaan tovi, jotta hän löytää matka-arkustaan vara-askin", Selestina sanoi mikrofoniin ja oli yhtä vaaleanpunainen kuin mekkonsa.
Severuksen korva poimi väistämättä viereisen pöydän keskustelun.
"Kauanko James on vielä siellä huispausleirillä?" Peter Piskuilan kysyi vesilasinsa takaa.
"Kuun loppuun", Remus Lupin vastasi ja taikoi lusikkansa hämmentämään rommikahviaan (Severuksen tarkka nenä tunnisti rommin tuoksun etäisyyksien päähän).
"Odottakaahan, kun hän kuulee, kenen kanssa Lily on täällä. Hän hakkaa Ruikulin siepin kokoisiksi paloiksi", Sirius Musta julisti ja skoolasi tuliviskillään Peterin kanssa.
"Miksi hän niin tekisi? Käsittääkseni Lily ja James ovat eronneet", Remus sanoi rauhallisesti. Severus huomasi käsiensä puristuneen nyrkkiin.
"Älä luule, se on väliaikaista. James jätti Lilyn kesäksi, jotta voi keskittyä ruotsalaisiin noitiin, mutta kyllä kulta maahisen kotiin ajaa", Sirius virkkoi ja Peter nauroi. Remus sanoi vielä jotakin, mutta siitä Severus ei saanut enää selvää, koska Selestina pärpätti jälleen mikrofoniin:
"No niin, anteeksi viivästys, tupakka löytyi ja bileet jatkuvat. Seuraava kappale on balladi rakkaudesta!"
Viulusoolo aloitti laulun ja Severuksen sielua kylmäsi. Se ei kuitenkaan ollut pelkästään viulun syy.
"Mikä sinun on? Olet tavallistakin kalpeampi", Lily sanoi istuessaan takaisin Severuksen viereen. Severus ei vastannut, vaan veti Lilyn kiinni itseensä, hautasi päänsä tämän hiuksiin ja puristi noidan itseään vasten. Severus ei antaisi Lilya takaisin Jamesille, ei missään tapauksessa antaisi. Severus laski kämmenensä suojelevasti Lilyn suuren vatsakummun päälle. Hän suojelisi myös vauvaa, suojelisi pahalta maailmalta ja lapsen petturi-isältä.
"Rakastan sinua", Lily kuiskasi ja Severuksesta tuntui, ettei Selestinan keikka sittenkään ollut ihan täyttä ajanhukkaa.
Korvissani aina soi,
kun vierelläni oot.
Vereni suonissani pauhaa,
kun sylissäsi oon.
En ilman sua voisi elää,
en kaikkea tätä kestää,
mutta kanssasi mä
voimakkaampi oon.