Minä taidan kaivata [S]

[Melodie]

// Alaotsikko: Sirius/James, Sirius/Regulus

Nimi: Minä taidan kaivata
Kirjoittaja: Melodie
Paritus: Sirius/James; Sirius/Regulus
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draamasäätö
Varoitukset: insestiä havaittavissa // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä ja lisäsi insestivaroituksen
Vastuuvapautus: En omista hahmoja, en saa rahaa.
Tiivistelmä: Eräänä kesänä talossa on ylimääräisiä henkilöitä.

Ajattelin osallistua jännään syrjästäkatsojahaasteeseen! Lisäksi FF100, rakastavaiset. Tuplaraapale!

-

Minä taidan kaivata


James tuli meille eräänä kesänä käymään. Muutamaksi viikoksi – sitten hän vei Siriuksen mukanaan hiukan keveämpiin kesäpäiviin, kotiinsa jonne aurinko aina paistoi.
En minä siitä ollut katkera.

Sitä ei ollut vaikea huomata, ei koulussakaan. He istuivat aina hiukan liian lähellä toisiaan, sivelivät toistensa kämmenselkiä, koskettivat selkiä kuin huomaamatta. Minun ei ollut vaikea huomata; muiden todennäköisesti oli. Minähän olin istunut hiukan liian lähellä häntä, antanut jalkojen koskettaa pöydän alla.

Asia muuttui kiusallisen varmaksi vasta Jamesin ollessa meillä. He makailivat sohvalla mytyssä, sormet lomittuneina toistensa hiuksiin. He puhuivat matalilla äänillä ja hipaisivat leukaa.
Sirius nukkui yönsä hänen kanssaan.

Ei minun.

James ei suuremmin pitänyt minusta – kai hän näki aiheuttamani kepeän uhan, jota itse en uskonut olevan olemassakaan. Sirius joskus pyysi minut viettämään aikaa heidän kanssaan, leikkimään pihalle vesisotaa, pelaamaan lautapelejä. Se oli kiusallista kun heidän kosketuksensa muuttuivat kerta kerralta viipyilevimmiksi.
Kerran näin heidän suutelevan. Itkin kylpyhuoneessa tunnin.

Päivät kuluivat, minä soitin pianoa. Sormeni hankautuivat verille valkeista koskettimista, enkä syönyt mitään. Soitin Siriuksen lempikappaleita, uudestaan uudestaan.
He olivat läheisiä niin selvästi että äitinikin kohotteli kulmiaan, vaikka hän yleensä yritti olla näkemättä Siriusta. Lopulta minäkin epätoivoisesti yritin sulkea silmiäni siltä, peittää korviani kun sänky narisi viereisessä huoneessa.

He pitivät toisiaan kädestä lähtiessään Jamesin luo. Aurinkoon.

[Roshwua]

Oi, onneksi tartuin tähän, sillä tämä oli aivan älyttömän hieno ficci tavallaan kaikessa yksinkertaisuudessaan enkä halunnut jättää sitä kommentoimatta jotakin!

Ficit varmaan eniten vaikuttavat, kun ne muuttuvat henkilökohtaisiksi. Niin, tästä mä sain niin paljon irti, meinasin pillahtaa itkuun lukiessani kohdan

Kerran näin heidän suutelevan. Itkin kylpyhuoneessa tunnin.

Reguluksen ahdinko oli niin käsinkosketeltavaa, että en voi muuta kuin nostaa hattua. Kun itse kirjoitan tämän tapaisia ficcejä, aihe tuntuu väkisinkin käytetyltä, mutta ei enää silloin kun osaat käyttää tekstiä näin taitavasti. Kadehdin taitojasi kirjoittajana, teksti oli oikeasti todella kaunista ja kuvasi Regulusta ihmisenä hyvin. Tunnistin hänen 'äänensä' tekstistä.

James ja Siriuksen suhde kuulostaa kauniilta ja vahingoittumattomalta. Olisi aika mielenkiintoista lukea ficci samasta aiheesta heidän näkökulmastaan. Onko kaikki oikeasti niin hienoa ja kaunista kuin tässä se vaikuttaa. Tykkäsin muuten kun Walburgakin otettiin ficciin mukaan. Se syvensi näkökulmia vielä hieman.

Ei mulla muuta, kiitos todella todella paljon kun olet kirjoittanut tämän!

[Sisilja]

Jokin taisi särkyä. Sisältäni särkyi jokin, kun pääsin viimeiseen lauseeseen.

Kaunis tämä oli, hyvin kaunis. Pienieleistä kuvailua, joka toi tähän rauhanomaisen tunnelman.

Jotenkin pidin tuosta ilmaisusta, että voi istua "liian lähellä" toista. Vielä enemmän kuitenkin kosketti kohta, jossa Regulus soitti pianolla Siriuksen lempikappaleita. Ja kun hän näki poikien suutelevan. Niitä kohtia lukiessa tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tai jotain. En uskaltanut liikahtaakaan, pelkäsin että pillahtaisin itkuun.

Auts, ja minun kun piti alkaa kohta kirjoittaa jotain itse. En usko, että siitä tulee mitään tämän jäljiltä. Minä tunnen oloni niin... sanattomaksi.

Regulus oli hahmona hyvin onnistunut, ja se saattaa olla vaikeaa, kun miehestä ei ole kirjoissa paljoa kerrottu. Mutta tässä Regulus oli oikein uskottava, pystyin vaivatta kuvittelemaan hänen suhteensa isoveljeensä tuollaiseksi.

Otsikko on muuten mielenkiintoinen. Se ei sano suoraan, että Regulus kaipaa Siriusta tai että hän olisi katkera. Ei, se sanoo, että Regulus taitaa kaivata. Jotenkin otsikko itsessään oli jo täysosuma, ficistä puhumattakaan.

Olet loistava kirjoittaja. Kiitos tästä.

[Luci]

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ficci oli todella kaunis. Vaikka myös hieman ahdistava. Hetkeksi aikaa jäin itseasiassa melko sanattomaksi. Tässä on isoja, painavia asioita, mutta ne on esitetty kovin kevyesti. Mitään ylimääräistä koristelua tässä ei ole, tässä on kaikki valmiiksi.

He istuivat aina hiukan liian lähellä toisiaan, sivelivät toistensa kämmenselkiä, koskettivat selkiä kuin huomaamatta.

Minunkin on pakko erikseen lainata tätä lausetta. Se on kovin kaunis. Yksinkertainen, mutta kaunis. Tämä lause herätti minussa sellaisia ajatuksia, jotka ahdistavat minua. Samalla tavalla, kuin nuo asiat ahdistivat Regulusta. Jollain lailla samaistuin häneen, siksi varmaan olenkin näin vaikuttunut. Minun oli yllättävän helppo kuvitella tällainen Regulus, tunteineen, kaikkineen.

Ficit vaikuttavatkin aina eniten, kun kertojaan voi samaistua. Kun asia on henkilökohtainen.

Olet myös loistokas kirjoittaja, tyylisi on melko omaleimainen. Kuvailu on hienoa, mielestäni melko pienieleistä. Mutta varsinkin tähän tekstiin pienieleisyys sopii ja rönsyilevä kerronta olisi varmasti jättänyt tekstin junnaamaan.

Hienoa työtä! Luci kiittää miellyttävästä ficistä, joka herätti myös ajatuksia!

[nervecenter]

Tässä kohtaa oikein hävettää, kun olen pysynyt poissa finistä liian kauan muistaakseni miten kommentoidaan hienosti.

Tuijotin otsikkoa kauan. Se on loistava. Se sai ajatuksiin asiat, joita kaipaan itse. Melankoliassani siirryin sitten itse ficciin ja ahdistuin lisää. Lauseet oli punottu yksinkertaisesti mutta silti saivat aivoihin monimutkaisia ajatuksia ja mielikuvia. Säälin Regulusta, mutta rakastan Sirius/James -paritusta. Tämä oli loistava.

He pitivät toisiaan kädestä lähtiessään Jamesin luo. Aurinkoon. 

Parhaimpia lopetuksia ikinä. Kiitos.

[A.M.Charlotte]

Hehhe, nervecenter ei ole ainut joka on ollut liian kauan poissa finistä ja unohtanut kommentoinnin jalon taidon.  Täällä on taas yksi hieman taukoa pitänyt.

Muhun ei ole koskaa iskenyt Sirius/Regulus paritukset, tämänkin yli melkein hyppäsin kunnes se James/Sirius pilkahti sieltä esiin. Tietysti olen iloinen kun luin tämän, pitäisi heivata ennakkoluulot hiiteen. Tässä ei oikeastaan Siriuksen ja Reguluksen romanssista paljoa mainittu, joten siitä olisi voinut olla enemmän. Se olisi nostanut vielä enemmän sääliä Regulusta kohtaan.
Ellei se ollut yksipuolinen ihastus Reguluksen suunnalta. Kuka tietää? No sä tietysti.

Olit kuvannut suloisesti ja sopivasti Siriuksen ja Jamesin suhteen kasvua, tai miksi sitä nyt sanoisi. Alkaen liian lähellä istumisesta päättyen suudelmiin ja seksiin. Pikkuisen jokaisesta vaiheesta, se tuntu musta jotenkin niin suloiselta ja niin todelliselta. Kaiken pystyi näkemään sielunsa silmin.

Rakastuin muiden tavoin tähän. Nappisuoritus.  Pakko mennä selailemaan muita tuotoksiasi heti.
A.M.C. kiittää.