Naruto, Smot (tauolla) (k-11, slash, het)

[Vinzup]

Title: Smot
Author: Vinzup
Beta: Piyo
Fandom: Naruto Shippuden, Akatsuki
Genre: Slash, humor, het, romance
Rating: K-11, lähinnä kielenkäytön vuoksi.
Parings: SasoDei, KakuHidan, KisaIta, PainKonan, ZetsuTobi
Summary: Pain saa päähänsä perustaa organisaation, ja erehdyksissään kertoo siitä Konanille. Miten käy, kun yli-innostunut tyttöystävä päättää ottaa ohjat käsiin?
Warnings: Kiroilua, slash

A/N: Heipparallaa! Ihan tähän alkuun SUURKIITOS Piyolle, joka jaksoi lukea tämän ties kuinka monesti läpi ja vielä betata tämän! Tämä on minun eka ficcini, (joka selvisi julkaistavaksi) *kröhöm* joten älkää murhatko! Ja sitten vielä SUURKIITOS niille, jotka jaksavat lukea tämän! *Kiitos ja kumarrus* ... Ja ei kysymyksiä otsikosta xD Ja Zetsun tummempi puoli, "paha" puoli puhuu sitten lihavoidulla ja vaaleampi puoli, "hyvä", puhuu ihan normaalisti. Ajatukset ja flashbackit kursivoituna.

Disclaimer: Akatsuki ja Naruto Shippuden kuuluvat Masashi Kishimotolle, en siis omista niitä. Jne, jne...




Prologi


Hidan tuhahti. Ulkona oli todella kylmä ja hän joutui odottamaan muuan blondia joka sattui olemaan noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä.

”Helvetti sentään, mikä sillä kestää?!” hän manasi. Hidan hypähteli paikoillaan pysyäkseen lämpimänä, hänen hopeiset hiuksensa olivat täynnä lunta ja osa niistä törrötti miten sattui. Blondi saisi lumipallon keskelle naamaansa, kunhan vain ilmestyisi paikalle. Hidan veti takkiaan tiukemmin ylleen ja potkaisi lähintä lumikasaa, joka hänen epäonnekseen oli umpijäässä.

”ARGH!! Helvetin helvetti!” Blondilla oli paras olla hyvä syy myöhästymiseensä. Ei sillä, että Hidan itse olisi aina ajoissa, päinvastoin. Hidan manasi mielessään. Tule myöhässä, saat varmasti kärsiä. Tule ajoissa, kärsit siltikin. Hitto vie! Juuri kun Hidan oli huutamaisillaan jotain, joka olisi aiheuttanut koko korttelin mummoille sydänkohtaukseen, huomasi hän blondin juoksevan häntä kohti.

”Sori Hida-”, blondi sai sanotuksi, kun lumipallo lensi hänen naamaansa, ”AUH!! Mistä hyvästä tuo oli?! UNNNN?!?!”

”Helvetti sentään Deidara! Tajuatko että olen värissyt täällä -”, Hidan vilkaisi nopeasti kelloaan, ”-25 minuuttia?!”

”Mutta kun -”

”Ja vittu hiukseni ovat menneet miten sattuu! Saatana sentään, olisit vittu voinut edes soittaa!”

”Mut-”

”Sinulla on parasta olla vitun hyvä syy tähän!”

”Niin minulla onkin, un! Äiti juuttui ruuhkaan, kun joku oli suistunut tieltä, eikä puhelimessani ollut kenttää, un!” Hidan vain mulkaisi blondia vihaisena.

”Joka tapauksessa, missä Konan on, un?”

”Konan? Onko hänkin tulossa?”

”On, hän se minut tänne käski, un. Ja käski käskeä sinut myös, un.”

”NOMISSÄHELVETISSÄHÄNON?!”

”Täällä näin, Hidan”, sinihiuksinen nainen vastasi Hidanin korvan juuressa. Jashinisti melkein laski alleen.

”Piru vie Konan! Älä helvetti sentään säikäyttele toisia noin!” Hidan sai Konanilta vastaukseksi vain virnistyksen.

”No asiaan”, Konan sanoi ja huokaisi syvään, ”Tämän selittäminen voi kestää tovin.”




Osa 1


Pain käveli levottomasti ympäri olohuoneen pöytää. Hän rukoili mielessään (vaikkei uskovainen ollutkaan), että Konan ei tekisi mitään hätiköityä.

--------------------------------- Myöhään edellisiltana -----------------------------------------------

Pain huokaisi.

”Kulta, mikä nyt?” Konan kysyi huolestuneena. Hän istui poikaystävänsä viereen, ja kietoi kädet tämän hartioille.

”Hm? Ei mikään. Kunhan vain mietin”, Pain vastasi.

”Mietit mitä?”

”En mitään erityistä.”

”Tiedät kyllä että voit kertoa minulle.” Pain katsoi tyttöystäväänsä suoraan silmiin.

”Sitten et kyllä naura.”

”En tietenkään.” Pain huokaisi syvään.

”Haluan perustaa organisaation.” Konan räpäytti silmiään yllättyneenä.

”Mitä?”

”Kuulit kyllä. Haluan, ja myös aion, perustaa organisaation.” Konan katsoi poikaystäväänsä hyvin epäluuloisena.

”Ja mitenkäs aioit sen tehdä?” Pain huokaisi uudestaan.

”Se tässä juuri ongelmana on!” hän tuhahti.

”Minkälainen organisaatio?”

”Sellainen, jonka kaikki oppivat tuntemaan.”

”Montako jäsentä ajattelit?”

”Riittävän monta.”

”Ja mikä ja missä on tukikohta?”

”En minä vaan tiedä!”

”Kulta, olet ajatellut asioita hyvin pitkälle”, Konan totesi huvittuneena.

”Tuo ei nyt oikein auta!” Pain tiuskaisi hyvin turhautuneena. Konan vain virnisti.

”Oletko ajatellut nimeä?”

”Miltä Akatsuki kuulostaisi?” Konan hymyili tällä kertaa innostuneena.

”Täydelliseltä. Odotas vain, niin hommaan meille muutaman jäsenen!” tyttö huudahti ja pomppasi ylös lyöden kätensä yhteen.

”Konan hei-”

”Tiedänkin jo keistä aloittaa!” Konan ryntäsi ulos huoneesta kännykkä toisessa kädessä ja kasvoillaan ilme, joka sai Painin tuntemaan itsensä hyvin, HYVIN huolestuneeksi.

”Mihin olenkaan itseni tunkenut…?” hän mumisi, kun kuuli ulko-oven pamahtavan kiinni.



----------------------------------- Takaisin nykyhetkeen --------------------------------------



Pain lysähti sohvalle todella turhautuneena. Päänsärky alkoi tehdä tuloaan, ja hänestä tuntui, että tuo tunne tulisi hänelle lähipäivinä todella tutuksi. Hän tarttui kaukosäätimeen ja painoi television auki. Katson nyt uutiset, ja jos, JA JOS joku kehtaa häiritä minua niin…
PIM POM
Pain huokaisi hyvin turhautuneena. Se siitä sitten… Pain nousi sohvalta ja laahusti ulko-ovelle. Hän avasi oven ja lähestulkoon kiljaisi riemusta.
”ZETSULUOJANKIITOS!” Pain huokaisi ja päästi vihreähiuksisen pojan ovesta sisään.
”Hm? Mikä nyt? Pain, mikä hitto sinua nyt vaivaa?” Zetsu sanoi ja katsoi tätä kummaksuen.
”Minä… Organisaatio… Konan…” Pain sai soperretuksi.
”…”
”Sinä… Luojan kiitos…”
”Eihän tuosta nyt saa kukaan selvää. Pain, selittäisitkö hieman - LOPETA JO TUO EPÄMÄÄRÄINEN SÖNKÖTYS!  - HIEMAN tarkemmin mistä on kyse?” Pain nyökkäsi ja viittoi Zetsua seuraamaan häntä olohuoneeseen.

"Konan sai idean", Pain huokaisi.
"No mitä pahaa siinä on?"
"Ilme."
"Ilme?"
"Joo."
"Poika on päästänsä sekaisin. Sanot sinä? Kerro lisää." Pain huokaisi (lähes kymmenennen kerran viiden minuutin aikana) ja alkoi sepittää Zetsulle aamuisesta päähänpistostaan perustaa organisaatio.
"Minusta tuo kuulosti hyvältä", Zetsu sanoi.
"Miksi minusta ei sitten tunnu siltä?" Pain kysyi ja huitoi käsillään ilmaa.
"Taidat tarvita kupin kahvia. Vahvaa sellaista." Ennen kuin Pain kerkesi protestoimaan, skitso oli jo lähtenyt keittiötä kohti.
 Pian poika jo tulikin keittiöstä kädessään iso kupillinen kahvia.
"Juo." Pain ei pitänyt siitä että häntä käskettiin, mutta pääkipu teki selväksi, että nyt ei ollut vastalauseiden aika. Niinpä hän otti kupin käteensä ja hörppäsi kerralla lähes kaiken juoman kurkusta alas, jonka jälkeen hän irvisti jälkimaulle.
"Mistä nyt noin nyrpeä ilme?" Zetsu kysyi.
"Hm? Ei mistään.." Pain sanoi muistuttaen itseään, ettei antaisi skitson enää tehdä kahvia. Ja juuri kun hän oli varma, että asiat eivät voisi enää pahemmin mennä, ulko-ovelta kuului liiankin tuttu ääni.

"Kultaaaaaaaaa!" Konan hihkaisi ja juoksi olohuoneeseen. Pain valahti kalpeaksi kuin lakana.
"Ai hei Zetsu. Sain jo kaksi henkilöä organisaatioon!" Konan selitti innoissaan Painille.
"Hmphmahuuuu......" Pain mumisi.
"Anteeksi mitä sanoit kulta? En saanut selv-"
RÄSÄHDYS
"Helvetti Deidara! Varoisit vähän!"
"Sori, un.."
"Mikä tuo räsähdys oli? Tai toisaalta, en halua tietää.." Pain vaikeroi ja lysähti sohvalle.
"Pojat! Tänne päin!" Konan huusi. Hetken kuluttua olohuoneessa seisoi kaksi poikaa lisää.
"Hello, reikänaama!" Hidan tervehti ja löi Painia päälaelle.
"Moi, un", Deidara tervehti ja heilautti kättään.
"Ai niin. Zetsu, kuulitko jo Painin aikeista?" Konan kysyi vieressään seisovalta skitsolta.
"Jep."
"Hyvä. Mitä mieltä olet?"
"Pain sekosi lopullisesti. Mutta kuulosti hyvältä."
"Mitäs sanot, kiinnostaisiko liittyä?"
"Mikä ettei."
"Mahtavaa! Sovittu!" Konan huusi ja ravisti pojan kättä.
"Zetsu?!" Pain ähkäisi sohvalta.
"Kulta! Löysin hyvän talonkin jo! Ala pakata, muutamme ensi viikolla."
"..."
"Kulta!"
"..."
"Pain?"
"Hooooi?" Hidan heilutti kättään Painin kasvojen edessä.
"Hän taisi juuri pyörtyä, un.."
"Siltä vaikuttaa..."
"... Mitä pienistä! Kuulkaa, tiedättekö ketään muita, jotka sopisivat organisaatioon? Mietitään vaikka tuolla keittiön puolella... Ehm, annetaan Painin nyt toistaiseksi kerätä voimiaan muuttourakkaa varten", Konan sanoi ja lähti keittiötä kohti. Zetsu, Deidara ja Hidan seurasivat häntä, ja nelikko istui pienen pöydän ääreen. Hiljaisuus laski muutaman minuutin ajaksi kaikkien miettiessä, kunnes Zetsu rikkoi sen.
"Mitä mieltä olisit hänestä? Hm? Ketä tarkoit- EI! EI MISSÄÄN NIMESSÄ! Miksei? ... Siksi. Perustele paremmin."
"Zetsu? Ketä tarkoitat?" Konan kysyi. Zetsun tummempi puoli irvisti.
"Tai no toisaalta.... Sopii. Hyvä. Tiesin että ymmärrät."
"HELVETTI PÄÄ KIINNI JA VASTAA!" Hidan huusi.
"Näet pian. Hm? Miten muka? No pyydämme hänet tänne tietysti! Ai, selvä", Zetsu puhui itsekseen ja otti puhelimen käteen.
"Lainaan puhelinta hetkeksi, Konan", hän sanoi ja alkoi näpytellä numeroa. Hetken hän oli hiljaa, puhui jonkin aikaa (ja välillä tummempi puoli tiuskaisi jotain) ja sulki puhelimen.
"Hän on tulossa. Ellei eksy."
"Kuka, un?" Zetsu vain virnisti. Eikä aikaakaan, kun ovikello alkoi soida.
"Ja kaikkien turvallisuuden vuoksi, menen avaamaan oven", skitso sanoi ja meni ulko-ovelle. Hetken hiljaisuus, ja sitten:
"ZETSU-SAAAAAAN! Tobi oli hyvä poika ja tuli niin nopeasti kuin voi! Mitä asiaa Zetsulla on?" poika huusi ulko-ovella.
"Tule", Zetsu komensi ja veti hänet perässään keittiöön (olohuoneen läpi, jolloin Tobi näki Painin ja kiljaisi "WAAAAH!" ja juoksi Zetsun selän taakse), jossa muut odottivat uteliaina. Ensin keittiön ovesta tuli Zetsu ja hetken päästä oranssi maski kurkisti varovasti ovesta sisään.
"Tule nyt vain", Zetsu tuhahti ja veti pojan sisään. Pojalla oli mustat lyhyet hiukset, musta huppari ja mustat housut. Poika hivuttautui varovasti Zetsun selän taakse ja kurkki sieltä Konania, Deidaraa ja Hidania.
"Tuota, hän on Tobi Uchiha."
"H-h-hauska-ka t-tavata.... T-tobi on hy-hyvä p-poika", Tobi änkytti varovaisesti. Konan pompahti ylös tuolilta (säikäyttäen kaikki) ja riensi halaamaan Tobia.
"Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaw! Niin suloinen! Olen Konan! Ja tuo -" hän sanoi ja osoitti Deidaraa "- on Deidara, ja tuo -" hän sanoi ja osoitti Hidania "- on Hidan." Tobi heilutti varovaisesti kättään.
"Asia päätetty! Hyvä valinta Zetsu!"
"Zetsu-san, mistä hän puhuu? Mikä on päätetty? Ei kai Tobi ole tehnyt mitään pahaa?" Tobi kysyi ääni väristen ja tarrasi Zetsun käteen.
"Hei tikkaripoju, tervetuloa Akatsukiin!" Hidan virnisti ja ravisti Tobin kättä. Tobi piristyi hetkessä ja heilutti toisellakin kädellään Hidanin kättä.
"Jeeeee! Ah, mikä on muuten Akatsuki, Hidan-san?"
"..."
"Anna kun minä kerron!" Konan hihkaisi. Samassa Painin naama ilmestyi oviaukkoon.
"Mitä täällä tapahtuu?" hän kysyi. Tobi pomppasi säikähdyksestä ilmaan.
"UAAAAH!!!! Zetsu-san! Paha mörkö heräsi!" Tobi huusi ja ryntäsi halaamaan skitsoa.
"Hm? Kuka hän on? Ja mikä mörkö?"
"Öh, Pain.... Hän on Tobi", Konan sanoi Zetsun rauhoitellessa poikaa.
"Ei hätää... Hän on vai Pain, Akatsukin johtaja. Hän on ihan mukava mörkö, ei hän pahaa tee."
"Okei! Öh, hei mörkö-Pain-sama", Tobi sanoi ja kumarsi varovaisesti Painille.
"Mörkö? Haluaisiko joku nyt selittää minullekkin?" Pain sanoi hölmistyneenä.
"Me -" Konan sanoi viittoen heitä kaikkia, "- olemme kaikki sinun Akatsukisi jäseniä!"
"Jippii..." Pain huokaisi ja alkoi kaivaa aspiriinia kaapista.
"Ja nyt kun vielä olet tajuissasi, muutamme ensi viikolla PALJON suurempaan taloon, joka saa luvan toimia myös Akatsukin päämajana."
"..."
"Ja toistaiseksi vain me kuulumme organisaatioosi, ei huolta. NYT PAKKAAMAAN SIITÄ!" Konan komensi. Pain lähti enempää mukisematta pois paikalta. Parempi kai tehdä niin kuin Konan käskee... Hän huokaisi matkalla huoneeseensa. Tarvitsen lisää aspiriinia.


A/N: Noissa kursivoinneissa ja lihavoinneissa meni muuten henki -.-" Kone on ihan sekaisin, niin jouduin sitten kirjoittamaan kaikki sulut ja kirjaimet niiden sisään yksi kerrallaan (mustamaalaus ei onnistunut), joten älkää ihmetelkö, mikäli jostain nyt sitten jäi puuttumaan kursivoinnit/lihavoinnit. Jatkoa tulee, kunhan ehdin! *kiitos ja kumarrus*

[Piyo]

YAY! sait sen tänne niistä 100 miljoonasta netin pimahtamisesta huolimatta! xD Tobi on ihana... <3   se muuten näyttää täsä paljon lyhyemmältä kun sillo kun luin sitä *reps*   ahhah mut hyvä oli!  
 //muoks. ja sillä lyhemmällä tarkotin tekstiä en Tobia 

[Vinzup]

Juu, kiitti

A/N: Toinen osa! (Tulipas tästä lyhyt. O_o) Lisää laitan, kunhan taas kerkeän Enjoy!



Osa 2

"Kulta! Oletko nyt varmasti pakannut kaiken? Ja mitä tämä laatikko sisältää?" Konan huusi Painille, joka parasta aikaa kinasteli muuttomiehen kanssa. Pain huokaisi.
"Olen. Siinä on vaatteitani."
"Hyvä! Siinä tapauksessa, mitä me vielä odotamme?"
"Sitä että pääsemme sopuun tavaroiden kuljettamisesta." Konan juoksi Painin ja muuttomiehen luokse.
"Annas kun minä. Sinä-", Konan aloitti, mutta Pain sulki korvansa. Hän ei halunnut kuulla tuota. Ja muuttomiehen ilmeestä päätellen se oli hyvä valinta.
"S-selvä on n-neiti!" muuttomies sopersi kalpeana ja alkoi lastata tavaroita muuttoautoon.

---------------------------------- Toisaalla---------------------------------------------------

"Kultaseni, onko sinulla nyt aivan varmasti kaikki mukana?" nuori vaaleahiuksinen nainen huusi pojalleen.
"On on, äiti, un!" Deidara vastasi kantaen tavaroitaan autoon. Hänen äitinsä syöksyi halaamaan häntä kyyneleet silmissä.
"Minun pieni poikani muuttaa jo nyt pois kotoa! Voi miten aika rientääkään!"
"Äiti, lopeta. Ja en ole enää pieni, olen jo 19 vuotta, un!" Deidara sanoi vaivautuneena.
"Kyllä sinä minulle olet vielä 'pieni'", hänen äitinsä tuhahti ja laittoi kätensä puuskaan. Deidara laittoi vielä viimeiset tavaransa autoon ja istui itse kuskin viereiselle paikalle. Kuskina oli hänen isäpuolensa, josta hän ei niin erityisemmin välittänyt.
"Hei sitten äiti! Voi hyvin, un!" Deidara sanoi ja vilkutti nyyhkyttävälle äidilleen auton käynnistyessä ja ajaessa kohti hänen uutta asuntoaan.

-------------------------------- Toisela puolella kaupunkia ------------------------------------

"Argh! Helvetti! En saa tätä vitun viikatetta mahtumaan minnekään!" Hidan manasi ja runnoi kolmiteräistä viikatetta muuttoautoon.
"Onko tuo nyt aivan välttämätöntä?" hänen naapurinsa huusi aidan takaa.
"No vittu on!" Hidan jatkoi runnomistaan naapureiden kiittäessä luojaa siitä, että pääsisivät mokomasta kiroilevasta jashinistista pian eroon. Viimein Hidan sai viikatteen muuttoautoon sisään ja huokaisi syvään. Nyt vain pitäisi itse mahtua mukaan...

------------------------------ Takaisin Konanin ja Painin luo ------------------------------------

Pain istui auton ratissa ja huokaili. Konan istui hänen vieressä ja lakkasi kynsiään.
"Käänny nyt vasemmalle", Konan opasti poikaystäväänsä.
"Ja nyt uudelleen vasemmalle. Tuolla!" Konan osoitti suurta kaksikerroksista punatiilistä taloa. Pain ei voinut olla ihmettelemättä miten heidän rahansa oli riittänyt moiseen ja vielä niin lyhyellä varoitusajalla. Hän kurvasi talon pihaan ja parkkeerasi auton. Konan pomppasi ylös autosta. Pian pihaan ajoi punainen henkilöauto.
"Deidara!" Konan huusi ja heilutti. Pain nousi autosta.
"Deidara? Mitä hän täällä tekee?"
"Terve, un!"
"Onpa sinulla vähän tavaraa. Tule niin näytän huoneesi."
"KONAN!"
"Niin kulta?"
"Mitä Deidara tekee täällä?"
"Asuu tietysti."
"Mitenkä niin 'asuu'? Luulin, että vain me muutamme tänne."
"Mikä Hidanilla kestää, un?"
"Hidan? Konan, nyt kyllä selität."
"Hidan ja Deidara muuttavat tänne myös. Miten muuten rahamme olisivat riittäneet?" No se selittää kaiken, Pain ajatteli ja tunsi päänsäryn alkavan jälleen. Hän päätti alkaa purkaa tavaroita autosta ja viemään niitä sisälle.
"Kulta, viethän nämä laatikot keittiöön?" Konan kysyi osoittaen laatikoita muuttoauton vieressä. Pain nyökkäsi vastaukseksi ja nosti pari laatikkoa syliinsä ja lähti kantamaan niitä sisälle. Muuttomiehet olivat tehneet jo hyvää työtä sisällä, keittiössä oli jo pöytä ja tuolit ja olohuoneessa oli kaksi sohvaa, televisio, sohvapöytä ja matto. Olohuoneen vieressä oli pieni käytävä, jossa oli portaat ylös ja alas. Ai täällä on kellarikin, Pain ajatteli ja kohotti kulmaansa. Hän laski laatikot keittiön lattialle ja päätti katsoa taloa hieman tarkemmin.
Keittiö oli iso; kaappeja ja laatikoita oli paljon, keittiön nurkassa oli jääkaappi ja pakastin ja työtilastakaan ei ollut pulaa. Keskellä keittiötä oli iso pöytä, jonka ympärillä oli kymmenen tuolia. Mistä lähtien meillä on ollut noin paljon tuoleja? Pain jatkoi matkaansa yläkertaan. Sielläkään ei ollut tilasta puutetta. Suoraan edessä käytävän päässä oli pieni huone, jossa oli muutama mukavan näköisiä nojatuoleja ja yksi lyhyt sohva. Sohvan takana oli koko seinän pituudelta kirjahyllyjä. Keskellä huonetta oli matto ja pieni pöytä. Käytävän sivuilla oli monta ovea. Pain kävi ne kaikki nopeasti läpi. Makuuhuone, makuuhuone, vessa, kylpyhuone, toimisto, makuuhuone, makuuhuone... Mihin me oikein tarvitsemme näin monta makuuhuonetta? Hetkinen, mikäs tämä huone on? Pain avasi viimeisen oven, joka paljastui parvekkeeksi. Sitten portaat alas ja kellariin. Kellarissakin oli makuuhuone, vessa ja varasto.
"Reikänaama hoi! Joko eksyit? Vittu tänne tarvii jonkun kartan...", Hidan huusi portaiden lähettyviltä.
"Mitä asiaa?" Pain huusi.
"Konan kaipailee Pain-kullannuppuaan", Hidan sanoi sarkastisesti. Pain ähähti ja kapusi portaat ylös.
"Missä hän on? Ja missä välissä sinä tänne oikein ilmestyit?"
"Tuolla pihalla. No vittu tulin äsken tänne ja heti minua pallotetaan vitun paikasta toiseen!"
"Selvä, selvä, rauhoitu!" Pain sanoi ja katsoi parhaaksi kadota paikalta ennen, kuin albiino sekoaisi täysin.
"PAIN! Tulithan sinä! Muistatko missä näistä laatikoista olivat minun vaatteeni?" Konan huusi havaittuaan Painin.
"Um, taisi olla tuo tuossa", Pain sanoi ja osoitti laatikkoa missä luki suttuisesti vaatteet ja johon oli piirretty kukka.
"Aah, niinpä näkyykin. No, mitä pidät talosta?"
"Oikein... Iso. Mutta mihin ihmeeseen tarvitsemme viisi makuuhuonetta?"
"Ai, enkö kertonut? Tobi ja Zetsukin muuttavat tänne, kylläkin vasta ensi viikolla."
"..."
"No? Mikä nyt tuli?" Pain ei vaivautunut vastaamaan vaan lähti hyvin vaivautuneena penkomaan yhtä laatikkoa aspiriinin toivossa. Tässä talossa asuminen aiheuttaisi hänelle varmasti paljon stressiä ja pääkipua, siitä hän oli varma.

------------------------------- Viikon kuluttua -------------------------------------------------

"Konan-saaaaaaan! Missä Tobin huone on?"
"Yläkerrassa, Deidaran huoneen vieressä!"
"Selvä! Tobi on hyvä poika ja menee sinne!"
"Olikohan se sittenkään niin hyvä idea ottaa Tobi Akatsukiin? Miksei muka olisi?"
"Älä nyt Zetsu, minusta hän on vallan ihana", Konan sanoi ja hymyili.
PAMAHDUS
"TOBI! Kuka antoi sinule luvan tulla sisään koputtamatta, un?!"
"Waaaaah! Mutta Tobi luuli, että se olisi Tobin huone! Anteeksi senpai!"
"Senpai? Äh, miten vain. HÄIVY HUONEESEESI, UN!"
"HEVETTI TURVAT UMPEEN! Eihän täällä saa edes vittu rukoilla rauhassa!"
PAUKAHDUS
"..."
"Älä välitä Zetsu! Kyllä he vielä tulevat toimeen keskenään", Konan vakuutti.
"...Menen huoneeseeni. Meidän huoneeseen! Olemme alhaalla, jos etsit", Zetsu sanoi ja lähti alakertaan. Samassa Tobi jo juoksikin portaita alas Konanin luo.
"Konan-san! Konan-san!"
"Niin?"
"Itachi-san lupasi tulla kylään!"
"... Kuka?"
PIM POM
"TOBIAVAA! TOBIONHYVÄPOIKA!" Tobi huusi ja juoksi ulko-ovelle. Ovella seisoi henkilö (Konan ei ollut varma, oliko hän mies vai nainen), jolla oli mustat pitkät hiukset ponihännällä takana, musta takki ja mustat housut.
"ITACHIIIII!!!!!" Tobi huusi ja heittäytyi halaamaan kyseistä henkilöä.
"Tobi. Irti. Päivää", Itachi sanoi Konanille, joka päätteli tämän olevan mies äänen perusteella.
"Öh, hei?"
"MITÄ HELVETTIÄ SIELLÄ ALHAALLA MEKASTETAAN?!" Hidan huusi ja lampsi portaat alas. Myös Pain lipui paikalle puolikuoliaan näköisenä.
"Mitä täällä oikein tapahtuu?" hän kysyi.
"Itachi-san tuli kylään!!" Tobi sanoi iloisesti ja hyppi paikallaan. Pain katsoi Itachia.
"Uhh, terve. Olen Pain", hän sanoi ja ojensi kättään.
"Uchiha Itachi."
"Hm? Onko hänkin joku vitun Uchiha?" Hidan kysyi.
"Itachi-san on Tobin serkku!" Tobi sanoi hilpeästi.
"Mitä siellä alhaalla oikein tapahtuu, un?" Deidara kysyi ja vilkaisi portailta alas. Hän jähmettyi paikalleen huomattuaan Itachin.
"SINÄ! Mitä sinä oikein teet täällä, un?!" Kaikkien katseet kääntyivät Deidaraan.
"Oi, blondi, tunnetko hänet?" Hidan kysyi.
"Deidara? Asutko sinäkin täällä?" Itachi kysyi.
"Ei kuulu sinulle, un", Deidara ärähti ja lampsi huoneeseensa paiskaten oven kiinni.
"Itachi-san? Tunnetko senpain?" Tobi kysyi. Kaikki olivat hiljaa ja vain tuijottivat Uchihoita.
"Hn."
"Selvä! Tobi menee kysymään senpailta!" Tobi sanoi ja lähti juoksemaan yläkertaan.
"En tiedä onko se ihan vitun jäkev-"
PAMAHDUS
"HÄIVY TOBI, UN!"
"Mutta kun Tobilla on asiaa!"
"EI NYT TOBI, UN!"
"S-selvä!" Tobi sanoi ja juoksi alakertaan.
"Haluaisiko joku kertoa minullekkin mikä Deidaralle tuli?" Pain kummasteli.
"Senpai suuttui Tobille!" Tobi sanoi masentuneesti.
"Käy ihmeessä peremmälle, Itachi", Pain sanoi. Itachi nyökkäsi vastaukseksi.
"Kuka haluaa teetä?" Konan kysyi vaivautuneena.
"Minulle ainakin kelpaa", Hidan sanoi ja lampsi keittiötä kohti. Pian muut seurasivat perässä. Konan alkoi laittaa kuppeja ja keksejä pöydälle muiden istuessa sen ympärille.
"Sinä siis tunnet Deidaran?" Pain kysyi Itachilta. Uchiha nyökkäsi vastaukseksi.
"Ai." Hiljaisuus laskeutui hetkeksi pöydän ympärille Konanin kaataessa teetä kuppeihin.
"Tobi, kävisitkö kutsumassa Zetsunkin?" Konan kysyi ja hymyili vaivautuneesti. Poika pomppasi ylös tuolilta ja lähti juoksemaan kellariin huutaen vastaukseksi jotain. Pian skitso tuli keittiöön Tobin riuhtoessa häntä innostuneesti kädestä.
"Rauhoitu jo Tobi. Hm? Ai, serkkusikin on täällä. Kuuluuko hänkin Akatsukiin?" Zetsu kysyi.
"Akatsuki? Ai se organisaatio mistä kerroit, Tobi?" Itachi kysyi.
"Joo! Saahan Itachikin liittyä, saahan? Kiltti Pain-sama?" Tobi aneli.
"Ensimmäinen kerta, kun hän ei sano Painia möröksi... Ehkä hän on jo tottunut?"
"Kyllähän se käy, jos vain Itachi haluaa!" Konan vastasi Painin puolesta, joka alkoi näyttää taas pahoinvoivalta. Itachi mietti hetken ja vastasi sitten myöntävästi.
"Se on sitten sovittu! Tobi, saat jakaa huoneesi serkkusi kanssa!" Konan huudahti. Hän selitti Itachille kaikki alusta asti Hidanin lisäillessä sarkastisia kommenttejaan väliin, ja muiden hörppiessä teetä.
"No, Itachi, tiedätkö ketään mahdollisesti halukasta liittyään Akatsukiin?" Konan uteli, välittämättä siitä, että Pain oli kalpea kuin lakana.
"Mihin me edes tarvitaan niin vitun monta henkilöä?" Hidan kysyi ja keinui tuolillaan.
"Organisaatio ei ole organisaatio ilman riittävää määrää jäseniä. Ja Pain ei pääse toteuttamaan suunnitelmiaan -"
"Ai, onko sillä sellaisiakin?"
"... Hyvä kysymys, Hidan. No mutta joka tapauksessa, kuten sanottu, organisaatio ei koostu vain kuudesta jäsenestä. Kulta, sano nyt sinäkin jotain."
"Tarvitsen aspiriinia", Pain totesi ja lähti kohti hänen ja Konanin makuuhuonetta Konanin katsoessa tämän perään hölmistyneenä.
"Saatan tietää erään." Itachi sanoi.
"Hm? Kerro ihmeessä."
"Akasuna Sasori."
"Mitäs täällä puhutaan, un?" Deidara sanoi oviaukosta. Konan hytkähti ja Hidan kaatui tuolillaan. Tobi pomppasi Zetsun syliin.
"Auts! Helvetti Deidara! Älä säikyttele toisia!"
"Mitä Itachi täällä tekee vielä, un?"
"Hän liittyi juuri Akatsukiin. Hän jakaa huoneen Tobin kans-"
"MITÄ?! Tuo- ", Deidara huusi ja osoitti Itachia, " -liittyi Akatsukiin, un?!"
"Helvetti Deidara, rauhoitu! Mitä vittua se sinua haittaa?!"
"Annappa kun kerron, un. MINÄ EN HALUA PASKIASIA SAMAAN TALOON KANSSANI, UN!" Deidara huusi ja pamautti nyrkin pöytään saaden kaikki muut paitsi Itachin säpsähtämään (ja Tobin lähes itkemään).
"Mitä vittua Itachi on sulle muka tehnyt?!" Hidan huusi.
"Anna olla, Dei. Vanha juttu", Itachi sanoi.
"JA MILLÄ OIKEUDELLA SINÄ KUTSUT MINUA DEIKSI, UN?!" Konan tuijotti Deidaran raivoamista suu auki. Hän ei ollut koskaan nähnyt Deidaraa yhtä vihaisena, vaikka he ja Hidan olivatkin olleet parhaat kaverit niin kauan kun hän vain kykeni muistamaan.
"D-deidara, rauhoitu", Konan sanoi. Itachi nousi ylös tuolilta ja käveli blondin viereen.
"Kuulit mitä sanottiin. Rauhoitu."
"Ja millä oikeudella sinä komentelet minua, un?! Rauhoitun vasta kun annat minulle yhdenkin hyvän syyn siihen, un!"
"Jos et nyt rauhoitu, minun pitää kai itse rauhoittaa sinut." Deidara hiljeni sillä sekunnilla ja marssi ulos keittiöstä.
"Turha odottaa minua illalliselle, un", hän sanoi vielä ennen kuin meni huoneeseensa ja pamautti oven kiinni.
"Mitä vittua tuokin nyt oli?" Hidan ihmetteli. Konan vain kohautti olkiaan tuijottaen yhä suuntaan, jonne blondi oli juuri hetki sitten mennyt.
"Hn."
"T-tobia p-pelottaa, Z-zetsu-san..." Zetsu halasi poikaa nopeasti ja lähti sitten viemään tätä huoneeseensa.

[Vinzup]

Osa 3

"Itachi! Raahaudu jo ulos sieltä kylpyhuoneesta, un! Muutkin haluaisivat pesulle, un!" Deidara huusi ja paukutti kylpyhuoneen ovea.
"Hn." Itachi vastasi ja tuli kylpyhuoneesta ulos pyyhe kiedottuna vyötärölle ja kuivaten hiuksiaan toisella pyyheellä. Deidara meni hänen ohitseen kylpyhuoneeseen ja pamautti oven kiinni. Uchiha tekee tuon tahallaan, hän ajatteli. Joka ainoa aamu hän joutui odottamaan erästä Uchihaa, että pääsisi kylpyhuoneeseen. Ja joka ainoa aamu tuo samainen Uchiha kävi hänen hermoilleen. Hän riisuutui nopeasti ja avasi suihkun. Ja huomasi shampoon loppuneen. Helvetti! Hankkikoon Uchiha omat shampoonsa! hän manasi mielessään ja tyytyi vain tavalliseen saippuaan. Suihkun jälkeen hän puki ripeästi ja meni alakertaan aamiaiselle.
"Sanoit että Sasori suostui liittymään Akatsukiin?" Konan puhui Itachille.
"Hn."
"Mukavaa. Kai hän sentään tulee käymään?"
"Hn."
"Puhu nyt jo kunnolla, helvetti sentään!" Hidan sanoi.
"Hän lupasi tulla käymään kahdelta."
"Kuka, un?" Deidara kysyi ja kaivoi riisimuroja kaapista.
"Sasori Akasuna", Konan ilmoitti iloisesti.
"Paljonko kello on?" Pain kysyi unisena ja lysähti istumaan pöydän ääreen.
"Viittä vaille kymmenen, un."
"HUOMENTAAAAAAAAAAAAAA!" Tobi huusi ja ryntäsi halaamaan Deidaraa, joka väisti poikaa nopeasti.
"Ei. Halaa. Minua, un."
"Äääh, senpai! Edes kerran! Kiltti!"
"Ei."
"Mutta Tobi on hyvä poika!"
"Ei, niin ei, un!"
"Mutta ku-"
"Tobi, mikä nyt? Huomenta", Zetsu sanoi ja suuntasi kulkunsa jääkaapille.
"Senpai ei anna Tobin halata!"
"Anna sitten olla. Onko kukaan nähnyt minun kanankoipia? Sinun? Meidän. Parempi? Oletpas sinä kärttyinen. Olisit sinäkin jos valvoisit koko yön toisen kuorsatessa. En minä kuorsaa! Miten vain."
"Whoa, ollaankos sitä noustu väärällä jalalla?" Hidan kysyi.
"Pää kiinni Hidan, tai kohta sinulla ei ole jalkoja joilla nousta."
"Kannibaali."
"Kiihkouskovainen. Älä yllytä häntä! Hän aloitti!"
"Kasvi!"
"..."
"Ha! Voitin! H-hei! Mitä..? Ai saatana! Irti mun jalasta!"
"Zetsu, lopeta hyvän sään aikana, ja Hidan turpa kiinni", Pain sanoi uhkaavasti. Hän oli juuri herännyt, eikä todellakaan kaivannut heti aamusta päänsärkyä. Zetsu irroitti Hidanin jalasta mumisten jotain itsekseen Hidanin alkaessa mököttää.
"Kulta, on ihan hyvä että osaat pitää kuria, mutta..", Konan aloitti.
"Mutta mitä?" Pain kysyi. Hänen ilmeensä toi Konanille mieleen talviuniltaan herätetyn karhun, joten hänen itsesuojeluvaistonsa neuvoi jättämään asian siihen.
"Kahvi on muuten valmista, jos haluat sitä", Konan sanoi. Jokin hänen alitajunnassaan sanoi, että päivästä tulisi pitkä. Toistaiseksi kaikki oli sujunut hyvin, huolimatta Deidaran ravokohtauksia Uchihoille. He olivat asuneet talossa sentään jo kuukauden.
"ARGH! Itachi, anna se maitotölkki takaisin, un!"
"Hm? Miksi pitäisi? Ei se ollut sinulla."
"Niin, viiteen sekuntiin. Haluaisin syödä muroni, joten tänne se tölkki, un!"
"Hn", Itachi sanoi ja ojensi blondille tyhjän maitotölkin.
"..."
3... 2... 1... Hidan laski mielessään huvittuneena. 0!
"HELVETIN UCHIHA! Argh, un!" Deidara huusi ja paiskasi tyhjän tölkin Itachia päin, jonka Uchiha väisti helposti. Deidara nousi tuolilta ja haki jääkaapista uuden maitotölkin.
"Näpit irti muroistani, Tobi, un", Deidara sihisi kun huomasi pojan kurkottavan lautaselleen.
"Iik! Tobi olisi vain maistanut! Tobi on hyvä poika!" Tobi kiljaisi ja juoksi Zetsun selän taakse turvaan. Deidara istui murojensa eteen ja avasi maitotölkin. Hidanin silmät rävähtivät auki.
"Deidara hei! Sinuna en-"
"Niin? Un?" Deidara sanoi ja mulkaisi Hidania ja alkoi kaataa maitoa muroihinsa.
"Yritin varoittaa", Hidan sanoi ja lähti keittiöstä niin nopeasti kun kerkesi.
5... 4... 3... 2... 1... hän laski mielessään, tällä kertaa vähemmän huvittuneena.
"MITÄ HELVETTIÄ, UN?! HIDAN! TAKAISIN TÄNNE! TÄMÄ MAITO ON HOMEESSA, UN!!!!"
"Yritin varoittaa...", Hidan sanoi.
"SINÄ. TIESIT. UN", Deidara sanoi ja kihisi kiukusta.
"Jep, minähän sen homeisen maidon sinne laitoink-", Hidan sanoi ja läimäisi sitten käden nopeasti suulleen. Voieivoiei... Ei hyvä... Hidan ajatteli kävellessään nopeasti kauemmas blondista.
"..."
"Ehheh... Hups?"
"ET MENE MINNEKKÄÄN, UN!"
KABOOM
"Voi hyvä luoja! Missä räjähti?!" Konan kiljaisi ja ryntäsi olohuoneen suuntaan, jonne Deidara ja Hidan olivat juuri hetki sitten menneet.
NAKS
"Naks? Miten niin naks, un?" Deidara ihmetteli ja kääntyi ympäri. Hän valahti kalpeaksi kuin lakana nähdessään Konanin vihaisen ilmeen.
"Deidara. Mitä me olemme puhuneet räjähteistä?" Konan sihisi.
"Ei sisätiloissa, un?" Deidara sanoi ja hivuttautui taaksepäin.
"Ja mitä sinä juuri teit?" Tässä vaiheessa Hidan näki tilaisuutensa tulleen ja juoksi niin kauas kaksikosta kuin kerkesi.
"Eh... Räjäytin olohuoneen, un?"
"..."
"Konan, mikä ny-" Pain aloitti, mutta hänen puheensa katkesi Konanin kiljumiseen.
"SINÄ RÄJÄYTIT OLOHUONEEN! JUURI NIIN! TAJUATKO, KUINKA PALJON AIKAA SEN KUNNOSTAMISEEN MENEE?! JA SASORI ON TULOSSA TÄNNE KAHDELTA! ULOS!"
"Mut-"
"ULOS! Ja katsotkin, että olohuone on kunnossa ENNEN kello kahta!" Konan raivosi Deidaran juostessa nopeasti ulos talosta. Hidan ei voinut itselleen mitään, vaan repesi täydelliseen nauruun.
"Buahahaaaa! Näitkö sen ilmeen?! NÄITKÖ SEN VITUN BLONDIN ILMEEN? Hahahaha! Jashin sentään, se olisi tarvinnut saada filmille!" hän hekotti.
"Hidan." Hidanin nauru katkesi nopeasti.
"N-niin Konan?"
"Jos ymmärsin asian oikein, niin.."
"Niin?"
"Olohuone räjähti SINUN jäynäsi ansiosta?"
"En tiedä mistä puhut", Hidan sanoi kalpeana. Konan vain hymyili sadistisesti.
"Ei hätää, kohta tiedät. Pain-kulta! Toisitko Deidaran murot?" Hitto, oli ainoa ajatus, joka kävi Hidanin mielessä.
"Tässä. Mihin oikein tarvitset niitä?" Pain kysyi ojentaen murokulhon Konanille.
"Eieieieiei!" Hidan vikisi.
"Voi kyllä. Suu auki", Konan virnisti. Hän tarttui jashinistia nenästä ja pakotti tämän avaamaan suunsa. Rakas Jashin-sama, jos kuolen (mikä on käytännössä mahdotonta), ÄLÄ HELVETISSÄ ANNA KONANIN PÄÄSTÄ TÄSTÄ VÄHÄLLÄ! Hidan rukoili mielessään Konanin kaataessa homeista, puuromaista muroannosta tämän kurkusta alas.
"Toivottavasti nautit", Konan sanoi ja hymyili pirullisesti kääntyessään takaisin keittiöön.
"K-konan-san on pelottava", Tobi uikutti.
"Usko minua, tuo ei ollut vielä mitään", Pain sanoi ja alkoi kaivaa aspiriinia taskustaan. Kyllä vain, päivästä tulee pitkä, Konan ajatteli turhautuneena.


--------------------------------------- Ulkona -------------------------------------------------

Deidara potki kiviä matkalla puistoon. Hän meni aina puistoon ollessaan turhautunut tai vihainen.
"Sasori! Odota!" joku huusi hänen takaansa.
"Vauhtia nyt Kisame, ei meillä ole koko päivää aikaa. Minun pitää olla jo kahdelta seuraavassa paikassa", toinen ääni sanoi. Hetkinen... Sasori? Deidara pysähtyi äkisti.
TÖMÄHDYS
"Varo vähän, kakara!" nuori, punahiuksinen mies älähti hänelle törmättyään tähän.
"Anteeksi, en odottanut kenenkään kävelevän minua päin kun pysähdyn, un. Ja nimi on Deidara, eikä mikään kakara, un", Deidara sanoi ivallisesti. Hän ei todellakaan ollut hyvällä tuulella.
"Miten vain", mies ärähti hänelle, "Vaikka mikä tyttö on minulle viisastelemaan."
"Anteeksi mitä?! MINÄ EN OLE TYTTÖ, UN!"
"Ai, no korjaan: transu."
"MINÄ EN OLE TRANSU, UN!"
"Sasori, mitä sinä siihen jäit?" pitkä, sinihiuksinen ja -ihoinen mies kysyi punapäältä. Sasori? Deidara ihmetteli.
"Hetkinen, oletko kenties Akasuna, un?"
"Mistä sinä minun nimeni tiedät?" punapää tivasi.
"Ai, tunnetteko te?" sinihiuksinen mies kysyi.
"Ei."
"Miten vain, un. Olen Deidara Iwa", Deidara esittäytyi.
"Kisame Hoshigaki", sinihiuksinen mies vastasi.
"Hauska tavata", Deidara hymyili ja yritti jättää punapään huomiotta.
"Kisame, anna sen transun olla, jatketaan matkaa, meillä on kiire", Sasori sanoi.
"HEI! En ole transu, un!"
"Miten vain, kakara. Tule Kisame", Sasori sanoi ja jatkoi matkaansa. Kisame kohautti olkiaan Deidaralle ja seurasi punapäätä.
"Nähdään kahdelta, un. Toivottavasti ystäväsikin tulee", Deidara sanoi virnistäen, heilutti kättään ja lähti kävelemään takaisin kotiin. Olihan siellä sentään olohuone korjattavana. Hän huokaisi.
 Sasori pysähtyi äkisti. Nähdään kahdelta? Mitä sekin nyt tarkoitti? Hän pudisti päätään ja jatkoi matkaa. Kuulin varmaan harhoja.

---------------------------------- Myöhemmin ------------------------------------------------

PIM POM
Kello oli kaksi iltapäivällä. Sasori se siellä oven takana olisi. Deidara hymyili. Punapään ilme olisi todellakin näkemisen arvoinen, kun tämä näkisi Deidaran.
"Konan! Avaa ovi!" Pain komensi yläkerrasta. Konan juoksi avaamaan oven ja tervehti Akasunaa.
"Hauska tavata. Olen Konan", hän sanoi ja ravisti tämän kättä.
"Sasori Akasuna."
"Ai, toit ystäväsikin."
"Kai se käy?"
"Tottakai! Hauska tavata!"
"Samoin. Olen Kisame Hoshigaki."
Deidara makasi sohvalla lukemassa sarjakuvalehteä. Hän oli kuin olikin onnistunut korjaamaan olohuoneen ajoissa, kaikkien hämmästykseksi.
"Käykää toki peremmälle", Konan sanoi ja hymyili.
"HAUSKA TAVATA! MINÄ OLEN TOBI!" Tobi huusi ja juoksi Konanin luo.
"Terve!" Kisame sanoi.
"Tulkaa niin esittelen muut Akatsukit teille", Konan sanoi ja viittoi kaksikkoa seuraamaan. Sasori nyökkäsi nopeasti ja hän ja Kisame lähtivät seuraamaan sinihiuksista naista.
"PAIN!" Konan huusi, ja pian oranssihiuksinen mies ilmestyi kolmikon luo.
"Hän on Pain, Akatsukin johtaja ja perustaja", Konan esitteli.
"HIDAN!"
"Jees Konan?" Hidan kysyi ja käveli laiskasti olohuoneesta ilman paitaa ja kasvot yltä päältä veressä. Konan irvisti.
"Hyh, peseytyisit edes! Äh, anteeksi.. Hän on Hidan ja näyttää muuten aina tuolta, ellei vielä kamalammalta, uskonnollisten rituaaliensa jälkeen", Konan sanoi ja esitteli Hidanin. Sasorin ilme ei muuttunut, se pysyi peruslukemilla, toisin kuin Kisamen, joka hymyili huvittuneena.
"Tobin te jo tapasittekin, ja tunnette varmaan molemmat Itachin?" Konan kysyi.
"Hm? Itachi? Kuka hän on?" Kisame kysyi.
"Ai, etkö tunne häntä? No sitten... ITACHIIII!" Konan kiekaisi. Uchiha käveli rauhallisesti olohuoneesta Konanin luo.
"Terve Itachi", Sasori sanoi.
"Hn."
"Ai hänkö on Itachi?" Kisame kysyi. Itachi kääntyi katsomaan äänen lähdettä.
"Kuka hän on?"
"Olen Kisame Hoshigaki, hauska tavata", Kisame sanoi ja hymyili pojalle.
"Hn."
"Sasori, onko hän aina tuollainen?" Kisame kysyi yllättyessään Uchihan vähäpuheisuudesta. Sasori vain kohautti olkiaan.
"Tiedä häntä", oli vastaus.
"Joko esittelin kaikki..? Aa! Ai niin! Yksi vielä!" Konan mietti ääneen ennen kuin huusi Zetsua.
"Mitä nyt? Hm, keitäs he ovat? Ruokaa?" Zetsu sanoi kolmikon takaa saaden Kisamen ihon kananlihalle.
"Eeh, älkää välittäkö tuosta. Joka tapauksessa, hän on Zetsu, ja ennen kuin kysytte mitään hänen puhumisestaan itsekseen, hän on skitsofreenikko."
"Hei! Olipa kauniisti sanottu! Äh, älä välitä. Sehän on Konan. Mutta silti!"
"Sori", Konan sanoi Zetsulle ja hymyili.
"Haluaisitteko teetä?" Konan kysyi ja sai vastaukseksi nyökkäykset molemmilta. Konan lähti kulkemaan olohuoneen läpi Kisamen ja Sasorin seuratessa kohti keittiötä. Deidara vilkaisi heitä sohvalta. Hyvä, eivät huomanneet minua. Hän hymyili ja jatkoi sarjakuvan lukemista.
"Milloin ajattelit muuttaa?" Konan kysyi Sasorilta tämän istuessa pöydän ääreen.
"Niin pian kuin mahdollista."
"Hyvä. Entä sinä, Kisame? Ajattelitko liittyä myös?"
"Mikä etten, vaikuttaa mukavalta", Kisame vastasi, vaikka toisaalta hän halusi vain oppia tuntemaan Itachin paremmin. Itachi oli onnistunut herättämään Kisamen mielenkiinnon heti, eikä Kisame voinut noin vain luovuttaa. Hän oli jopa huomannut tuijottavansa Uchihaa pariin otteeseen. Outoa, hän mietti.
"Meillä on vain eräs ongelma. Makuuhuoneita ei ole riittävästi, joten joudutte luultavasti jakamaan huoneen jonkun muun Akatsukilaisen kanssa", Konan sanoi pahottelevasti.
"Hei, etkö aio esitellä minua ollenkaan, un?" Deidara kysyi. Kaikki kolme hätkähtivät.
"Luoja, lakkaa säikäyttelemästä toisia!" Konan huokaisi.
"Sori, un. Terve, Sasori. Siitä onkin aikaa kun viimeksi nähtiin, un", Deidara sanoi ivallisesti ja virnisti.
"Deidara!" Kisame sanoi ja heilautti kättään blondille. Sasori kääntyi katsomaan blondia. Ei ole totta, tuo kakarakin on täällä!
"Ai? Te tunnettekin jo toisenne? Hyvä sitten! Asia on nyt sitten ratkaistu. Sasori, saat jakaa Deidaran kanssa huoneen", Konan ilmoitti iloisesti. Deidaran hymy katosi huulilta.
"Mitä?" Sasori ja Deidara sanoivat yhteen ääneen. Sasori ei voinut uskoa korviaan. Joutuisiko hän todella jakamaan huoneen tuon kakaran kanssa? Kisame katsoi huvittuneena blondia ja punapäätä.
"Kannatan", hän sanoi.
"Kisame?!" Sasori kääntyi katsomaan ystäväänsä.
"Mukava kuulla, että olet samaa mieltä. Asia on nyt lopullisesti päätetty. Entä sinä, Kisame?"
"Tobi on hyvä poika ja voi jakaa huoneen Zetsu-sanin kanssa!" Tobi ilmoitti iloisesti ilmestyessään keittiöön.
"Hei! Miten niin? Kyllä minulle käy. Minulle ei", Zetsu sanoi säikäyttäen Kisamen.
"Ihan sama minulle, mutta tuo tyyppi nostaa minulle kananlihan", Kisame sanoi viitaten Zetsuun.
"Miten niin? En minä vain tiedä. Mutta minun tekee mieli kalapuikkoja", Zetsu sanoi ja katsoi Kisameen, jolle tuli hyvin vaivautunut olo.
"Huoh, näköjään on turvallisempi laittaa Kisame ja Zetsu eri huoneisiin. Tobi, pakkaa tavarasi, muutat kellariin Zetsun luo", Konan huokaisi.
"YAY! Zetsu-san! Kuulitko? Tobi muuttaa Zetsu-sanin luo!" Tobi huusi ja säntäsi yläkertaan pakkaamaan tavaroita.
"Jippii... Piristy nyt, ei se noin paha ole."
"Miksei Kisame jakaisi Hidanin huonetta, un?" Deidara kysyi selvittyään viimein järkytyksestä jakaa huone punapään kanssa.
"Ei hän kestäisi siellä", Konan totesi tyynesti.
"... Totta, un."
"Kisame, jaat huoneen Itachin kanssa. Kai tämä sopii?"
"Kyllä, tottakai", Kisame sanoi ja virnisti. Paremmin kuin uskotkaan.

[romppy]

Vaikken pahemmin narutoa seuraa, tämä vaikuttaa lupaavalta :3 jatkoa jatkoa jatkoa

[Vinzup]

Kiitos   Juu,  jatkoa pitäisi tulla taas pian

A/N: Nonniin, elikkäs tässä olis se neljäs osa Mulla on ollu hiukan hankaluuksii tän uuden WordPadin kanssa, joten aikaisemmissa osissa on ollut vähä ahdasta. Uus Word ku tunkee ne sanavälit jo valmiiks (enkä saanu niitä pois), ni en ollu huomannu laittaa tarpeeks enteriä Mutta nyt pitäisi olla riittävät välit. Johonkin on voinut vielä jäädä laittamatta, joten älkää ihmetelkö, jos sellaisia löytyy. x) Enjoy!

Osa 4[/u]


"Kakara, varovaisesti sen laatikon kanssa!" Sasori ärähti.

"Joojoo, un!" Deidara vastasi. Hänet oltiin pakotettu auttamaan Sasoria kantamaan tavaransa yläkertaan, vaikka Deidaraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mokoma punapää, aina komentelemassa!

"Mitä tämä edes sisältää, un?" Deidara kysyi uteliaana.

"Ei kuulu sinulle."

"Kyllä kuuluu. Nämä sentään tulevat MINUN huoneeseeni ja MINÄ kannan niitä parasta aikaa, un. Voisinhan aina pudottaa tämän, un."

"Uskallatkin, niin tapan sinut hitaasti ja tuskallisesti."

"Wow, nyt sitä jo uhkaillaan! Mahtaa olla tärkeä tämä laatikko, mitä lie sisältääkin, un. Ehkä voisin vilkaista..."

"Hyvä on! Älä vain avaa sitä nyt! Siellä on erilaisia myrkkyjä ja lääkkeitä."

"Myrkkyjä? Mahtaakohan olla edes laillisia, un?" Deidara kysyi ja virnisti.

"Älä ärsytä minua, kakara, vaan avaa tuo ovi!" Deidara vain pyöräytti silmiään ja tarttui oveen.

"Lakatkaa nyt jo kinasteleminen!" Kisame sanoi heidän takaansa. Hän oli kantamassa omia tavaroitaan hänen ja Itachin huoneeseen. Deidara ja Sasori vain mulkaisivat häntä.

"Ei sitten", Kisame sanoi ja huokaisi. Riidelkööt sitten jos halusivat. Deidara veti oven auki ja astui sisään.

"Ylensä päästetään vieraat ensin", Sasori sanoi ja kohoitti kulmaansa.

"Pää kiinni, un."

"Ai niin, unohdin. Naiset ensin." Deidara mulkaisi Sasoria.

"Sano tuo vielä kerran, niin voit olla varma, että pudotan tämän laatikon, un."

"Omalla vastuullasi, kakara."

"Muuten, mitä sinun laatikossasi on, un?"

"Nukkeja."

"Nukkeja, un?" Deidara kysyi, ekä edes yrittänyt piilottaa huvittunutta äänensävyään.

"Kyllä. Mikä siinä on noin huvittavaa?"

"Sasori leikkii nukeilla, un!" Deidara huusi, niin että varmasti muutkin kuulivat.

"Idiootti! En leiki, teen! Keräilen!" Sasori intti, kuin pikkupoika.

"Keräilet nukkeja, un?" Deidara kysyi pidätellen naurua.

"Mikä siinä naurattaa?!" Sasori tiuskaisi ärtyneenä.

"Henkilö, joka leikkii, anteeksi, keräilee nukkeja, ei ole paras mahdollinen kutsumaan minua kakaraksi, un", Deidara sanoi hymyillen leveästi.

"Älä viitsi ärsyttää minua! Nuket ovat taidettani!" Deidara ei voinut enää pidätellä nauruaan.

"Taidetta? Nuket vai, un?"

"Kyllä!"

"Nuket eivät ole mitään taidetta, un! Kunnon räjähdys, joka on massiivinen ja kaunis hetken ajan, ja katoaa sitten on todellista taidetta, un!"

"Eihän, kakara! Taide on ikuista!"

"Ja pyh! Hetkellistä, massiivista, kaunista. Räjähdys on taidetta, un!"

"Taide on ikuista, kakara."

"Hetkellistäpäs, un."

"Älä ärsytä minua! Ikuista, piste."

"No voi anteeksi, jos ärsytän danna, un", Deidara sanoi ivallisesti.

"Älä kutsu minua tuoksi!"

"Anteeksi mitä sanoit, Sasori no danna, un?"

"Tajuat kai, että ärsytät minua ihan tarkoituksella?"

"Hupsis, ärsytänkö, danna? Un?" Deidara kysyi niin viattomasti kuin vain pystyi.

"Turpa umpeen, kakara!" Sasori sanoi närkästyneenä ja lähti alakertaan hakemaan lisää tavaroitaan. Tuo idiootti saa vielä maksaa ärsyttämisestäni, hän ajatteli. Deidara istahti leveä hymy huulillaan sängylle. Voitin! Hän ajatteli iloisesti. Mutta hänen hymynsä hyytyi jälleen nopeasti, kun hän tajusi yhden tärkeän asian: huoneessa oli vain yksi sänky. Hänen epäonnekseen se oli vielä parisänky. Voi hitto! Maailma taitaa oikeasti vihata minua... hän ajatteli ja painoi päänsä käsiinsä. Vaikka Pain antaisikin luvan vaihtaa sänkyä, Konan kyllä pitäisi huolen, ettei niin tapahtuisi.

"Masentunut?" Sasori sanoi ivallisesti ovenraosta.

"En tietenkään! Mikäs tässä maailman kiroamana ja hylkäämänä, un. Oikein mukavaahan tämä on, un."

"Voisitko lakata tuon hymähtelyn?" Sasori kysyi ärtyneesti.

"Sori, danna, ei onnistu, un."

"Danna? Oi, blondi, ollaanpas sitä helvetin masentuneita!" Hidan huusi ovelta. Hitto, sekin vielä... Deidara manasi tajutessaan Hidanin kuulleen hänen sanoneen Sasoria dannaksi, ja masentui entisestään.

"Mene pois Hidan, un."

"En vitussa, ennen kuin selität."

"Selitän mitä? Senkö, että maailma on kääntänyt selkänsä minulle, ja sinä onnistut masentamaan minua entisestään, un?"

"No, tuonkin voisit kyllä selittää, mutta mikä vitun 'danna'?"

"Kakara vain haluaa ärsyttää minua", Sasori tuhahti. Deidara ei olisi ikinä uskonut olevansa Sasorille kiitollinen, mutta nyt hän oli.

"Oookei. Mikä vittu sinut sitten on masentanut, blondi?"

"Sinun naamasi, un."

MÄISKIS

"Au! Mistä hyvästä tuo oli, un?" Deidara sanoi ja hieroi päästään kohtaa, johon Hidan oli juuri lyönyt.

"Kerro nyt vain mikä vittu sinua vituttaa!" Hidan tiuskaisi. Sasori vain kuunteli sivusta huvittuneena.

"Okei. Ensiksi, joudun jakamaan huoneen Sasorin kanssa. Toiseksi, huoneessa on vain yksi sänky. Ja kolmanneksi, SE ON PARISÄNKY, un!" Sasorin huvittuneisuus lopahti, kun kuuli Deidaran valituksen. Hidan vain nauroi.

"Äh, ja sinäkö olet muka minun paras kaverini, un? Suksi kuuseen, un", Deidara sanoi ja läimäytti Hidania päähän.

"No vittu, näytit ihan siltä kuin maailmanloppu olisi vittu tullut ja sitten murehditkin vain jostain vitun parisängystä!" Deidara löi Hidania uudestaan.

"Kakaralla on kerrankin hyvä pointti", Sasori sanoi, mikä aiheutti Hidanin nauramisen kaksinkertaistuvan.

"Voi vittu! Ensin te riitelette kuin olisi vitun viimeinen päivä-", Hidan pysähtyi vetämään henkeä naurunsa seasta, "-ja sitten molemmat murehtivat jostain, Jashin sentään, PARISÄNGYSTÄ!" Hidan nauroi kyyneleet silmissä.

PAM

"Ai helvetti! Mikä vitun ongelma teillä on oikeasti?! Kerron vain hiton faktat, ja molemmat lyövät! Sitä paitsi, tuskinpa te kuolette siihen, että joudutte nukkumaan vierekkäin!"

"Hyvä sinun on puhua, un! Saat itse nukkua omassa huoneessasi YKSIN, un!"

"Ai haluat että minäkin nukun täällä? Sasori, kai se käy? En kai vaan häiritse teitä kahta?" Hidan kysyi. Deidara lehahti punaiseksi.

"ETKÄ NUKU, UN!"

"Okei okei, blondi. Ihan vitun sama. Muuten, jos et vielä huomannut, olet yhtä punainen kuin joku vitun tomaatti", Hidan huomautti ja juoksi pois huoneesta.

"UN! HIDAN! TAKAISIN TÄNNE, UN!"

"Ehen!"

"Argh! Oliko pakko huomauttaa, un?!"

"Rauha maahan, blondi, sitä vartenhan minä vittu olen, että nolaan sinut." Deidara otti taskustaan palan savea, jauhoi sitä hetken kätensä suussa, ja viskasi sen päin Hidania.

"Hitto!" Hidan huusi.

KABOOM

"DEIDARAAAAAAA! Mitä minä sanoin sisätiloissa räjäyttelystä?! Onneksi mikään ei hajonnut tällä kertaa (lukuunottamatta Hidania)!" Konan huusi.

"Hupsis, un", Deidara totesi tylsistyneenä.

"Lukuunottamatta Hidania? Mitä hän sillä tarkoitti?" Sasori ihmetteli.

"HELVETIN BLONDI! NYT KYLLÄ PARSIT MINUT VITTU KASAAN!"

"Kakara, mitä ihmettä?"

"Pian näet, un", Deidara vastasi virnistäen ja lähti huoneesta ja tuli takaisin roikottaen toisessa kädessään kiroilevaa jashinistin päätä. Sasori hätkähti.

"Onko tuo edes mahdollista?" hän kysyi. Toisaalta, onhan Kisamekin sininen... hän ajatteli.

"Helvetti Deidara! Tuo sattuu ihan vitusti! ON MAHDOLLISTA, ETKÖ NYT - ai saatana! - NÄE?!" Hidan räyhäsi.

"Ota koppi, un", Deidara sanoi ja heitti Hidanin pään Sasorille.

"DEIDARA!" Hidan kiljui ilmalennon aikana ja mätkähtäessään Sasoria päin.

"Hm? Kuka on jättänyt ruokaa lattialle? Tämähän on Hidanin käsi. Onkohan se syömäkelpoista? Luul-"

"ZETSUJUMALAUTAIRTIMINUNKÄDESTÄNI!"

TÖMÄHDYS

"Sasori! Mistä vitun hyvästä tiputit minut?!"

"Liian äänekäs."

"Mitä täällä oikein kiljutaan?" Kisame kysyi ja kurkisti käytävälle. Käytävä oli veren tahrima ja jokapuolella lojui ruumiinosia, joita Zetsu keräili innostuneesti. Pain käveli ulos toimistostaan todella ärtyneen näköisenä.

"DEIDARA!" hän rääkäisi.

"M-mitä, un?"

"Miksi Hidan - hei Zetsu! Mihin luulet vieväsi sitä jalkaa? Niin siis. Miksi hitossa Hidan on palasina?"

"Hän ärsytti, un."

"Tuo ei silti selitä miksi hän on palasina."

"Helvetin blondi räjäytti minut vittu palasiksi! Vittu minä sille mitään tein?!" Hidan huusi lattialta.

"KONAN!"

"Niin kulta?"

"Tuo lankaa ja neula. Ja Deidara", Pain sanoi ja mulkaisi blondia, joka nielaisi hermostuneena.

"Ei. Räjähteitä. Sisällä. Onko selvä? Hyvä. Nyt siivoat, ennen kuin teen jotain harkitsematonta." Sen sanottuaan Pain meni takaisin toimistoonsa läimäyttäen oven kiinni perässään. Konan nappasi Hidanin rääkyvän pään lattialta ja alkoi parsia jashinistia kokoon. Deidara haki pyyheliinan ja alkoi kuurata seiniä verestä ja saven jämistä Sasorin virnuillessa oven vieressä ja Kisamen toljottaessa suu auki. Zetsu päätti lähteä kellariin mököttämään menetettyään päivällisensä ja Tobi kiljui kuin palosireeni.

"MITÄ HIDAN-SANILLE TAPAHTUI?! SENPAIIII!!!! MIKSI TOBI NÄKEE VAIN PUNAISTA?!"

"Pää kiinni Tobi, seinät ne vain veressä ovat, un", Deidara sanoi tylsistyneenä.

"HIDAN-SAN!! TOBIONHYVÄPOIKAJAHAKEEARKUN!" Tobi huusi ja alkoi nyyhkyttää kovaan ääneen.

"Mihin helvettiin sinä arkkua tarvitset?"

"IIIIIIIIIIIIK! SENPAI! SE ELÄÄ!" Tobi ryntäsi Deidaran syliin.

"Turpa kiinni jo, un. Ja irti minusta, un."

"Kisame."

"..."

"Kisame?" Itachi tökkäsi haita kylkeen.

"..."

"Hn."

"Hm? Mitä? Kuka? Missä?" Kisame sanoi ja havahtui tuijottamasta. Itachi pyöräytti silmiään ja veti hänet takaisin heidän huoneeseen.

"Voit laittaa tavarasi minne saat mahtumaan." Kisame nyökkäsi ja alkoi purkaa tavaroitaan.




-----------------------------------------Ulkona -----------------------------------------------


"Kylläpäs siellä melutaan", vanha rouva totesi ystävättärelleen.

"Eloisat naapurit", ystävätär vastasi.

"Mitenkäs sinä oikein saat hetken rauhaa täällä?"

"Anteeksi, mitä sanoit? En oikein kuullut", ystävätär kysyi ja tönäisi rollaattorinsa liikkeelle. Vanha rouva oli hetken hiljaa yrittäen muistaa mistä he oikein olivat puhuneet, mutta ei saanut sitä enää mieleensä, joten vain hymyili ja jatkoi matkaa ystävättärensä vierellä.

[Tärkkelys]

Oookkei, järjestit minulle juuri ylimääräisen käynnin terapiassa tällä viikolla. Miksikö? Koska nauran täällä yksikseni kovaan ääneen ja vedet silmissä.
Kiitos vain loistavasta luvusta! : D
Virheitä en bongannut, mutta joissain kohti lause oli vähän epäselvästi rakenneltu ja jouduin lukemaan toistamiseen.. Sen vaan sanon, että jos sinulla on oikolukija, niin onpahan pirun hyvä sellainen. Jos ei... Noh, ilmoittele kun ensimmäinen romaanisi ilmestyy, ok?

Jatkoa, kiitos. ^_^

[Vinzup]

Kiitos! juu, jatkoa on tarkoitus heti laittaa, kunhan kone vain suostuisi pitämään netin auki... xD Kiva että pidit

[Piyo]

Ajattelin etten enää tulisi tänne höpisemään, kun kerran oon jo lukenu nuo.... Mut oli pakko tulla!!!! GO MUMMOS!!!  vitsit mä rakastan tommossii kuuro/dementikko mummoja 

[Vinzup]

*reps* Mummot o oikeen mukavia ;'D

A/N: Anteeksi että kesti tämän osan laittamisessa! En ollut päässyt tällä koneella (läppärillä xD) nettiin hetkeen, joten vastaus hieman viivästyi... Mutta! Osa 5! Enjoy!

Osa 5[/u]

Ulkona oli hiljaista. Hidan käveli vanhan leikkikentän läpi potkien tyhjää juomatölkkiä. Konan oli lähtenyt Painin kanssa kauppaan, jättäen talon Zetsun valvontaan. Sasori ja Deidara kinastelivat taiteesta, Kisame ja Itachi pelasivat korttia ja Tobi nyt vain muuten juoksi seinille. Normaalisti Hidan olisi jäänyt paikan päälle nauramaan toisille päin naamaa, mutta nyt häntä ei vain huvittanut. Hän oli ollut koko päivän todella kärttyisä, pieninkin asia sai hänet ärsyyntymään, jonka vuoksi hänet oltiin heitetty ulos talosta. Kuristan sen helvetin blondin, jos se vielä kerran sanoo minun nousseen vitun väärällä jalalla! Hidan huitaisi suutuspäissään nyrkkinsä vieressään olevaan tummaan hahmoon, jonka hän oletti olevan puu.

"Au!" hahmo ähkäisi. Hidan ei vaivautunut katsomaan kehen oli osunut.

"No vittu sori."

"Hakkaatko useinkin vastaantulijat?" Hidan katsoi kuka hänelle oikein puhui. Hänen vieressään seisoi häntä itseään paljon pidempi, tumma mies, jolla oli tummansininen t-paita ja mustat farkut, sekä päässään jonkinlainen valkoinen huivi. Miehen kädet olivat täynnä arpia, tai arviksi Hidan niitä veikkasi.

"Vittuako se sinulle kuuluu, ääliö?" jashinisti tiuskaisi.

"Käytöstavat ainakin puuttuvat täysin."

"Pää kiinni, myssypää." Mies vain pyöräytti silmiään.

"Olen Kakuzu, mikäli kiinnostaa tietää."

"... Hidan."

"Mitä sinä täällä leikkikentällä teet?"

"Rakennan vitun hienoja hiekkalinnoja ja lasken liukumäkeä. Vittu miltä näyttää?"

"Että vieressäni seisoo erittäin vittuuntunut kakara."

"Vittu minä mikään kakara ole!"

"Ai, anteeksi. Erehdyin arvioimaan sinut liian vanhaksi", Kakuzu sanoi selvästikin ärsyttäen Hidania.

"Helvetti soikoon! Turpaasiko haluat?!"

"En usko, että uskallat."

"Helvetti! Haluat kokeilla onneasi?!"

"Rauhoitu nyt jo!"

"No vittu en!" Hidan huusi ja alkoi lampsia takaisin kotiaan. Tuo Kakuzu tai mikälie, alkoi käydä hänen hermoille ja pahasti. Sitä paitsi, mitä ventovieras oli häntä käskemään! Hidan vilkaisi taakseen vain huomatakseen miehen seuraavan häntä.

"Vittuako seuraat?"

"En minä mitään seuraa."

"Haista paska." Hidan nopeensi askeleitaan. Vitun hiippareita täälläkin. Mitä tuo paskiainen minusta haluaa?! Hän vilkaisi olkansa yli, vain huomatakseen Kakuzun seuraavan yhä.

"Mikä vitun ongelma sinullakin on?!"

"Aika on rahaa."

"Ja vittuako tuokin nyt meinasi?" Kakuzu vain kohautti olkiaan.

"Mietippä sitä."

"Argh!" Hidan alkoi tosissaan hermostua.

"Hidan, un!" Hidan pysähtyi. Mitä Deidara nyt täällä teki?

"No mitä?"

"Ai, täällä sinä oletkin, un."

"Kerro nyt jo mitä vitun asiaa sinulla on!"

"Ei mitään. Hermostuin vain Tobiin ja ajattelin tulla katsomaan missä olet, un. Hm? Kuka hän on, un?" Deidara kysyi ja katsoi Kakuzuun.

"Joku vitun Kakuzu."

"Terve. Älä välitä Hidanista, hän on vain noussut aamulla väärällä jalal-"

PAM

"Au! Mitä minä nyt tein väärin, un?!"

"Sanakin vielä minun heräämisestäni väärällä jalalla niin vittu uhraan sinut Jashin-samalle!"

"Jashin? Mikä se on?" Kakuzu kysyi.

"Minun jumalani, ääliö! Vittu eikö kukaan täällä tiedä sitä?! Ja vittu Kakuzu lakkaa jo seuraamasta!"

"En minä mitään seuraa. Olen vain menossa kotiin."

"Un? Eikö Hidan ollutkaan pakkoraahaamassa sinua meille, un?"

"NO EN VITUSSA!"

"Hoi! Hidan! Deidaraaaaa!" naisen ääni huusi. Leikkikentän viereen oli pysähtynyt musta auto, jonka ikkunsta Konan huitoi kiivaasti pojille.

"Konan? Mitä vittua nyt sinäkin teet täällä?"

"Kunhan vain huomasin teidät täällä, joten käskin Painin pysäyttää auton. Tulkaa kyytiin!" Konan huusi. Deidara nyökkäsi ja lähti juoksemaan autoa kohti Hidanin raahautuessa kaikessa Jashinin rauhassa. Mikäli sitä nyt voi rauhaksi sanoa.

"Kakuzu?" Pain kysyi, huomatessaan miehen Hidanin takana.

"Älä nyt vain vittu sano, että tunnet tuon hiipparin!"

"Kulta, tunnetko hänet?" Pain nyökkäsi vastaukseksi.

"Vanha luokkakaveri."

"No siinä tapauksessa! Kakuzu, hyppää kyytiin, mikäli tee kelpaa!"

"Mikä vitun addikti Konanilla on teehen? Ja vittu tuo ääliö ei tule samaan autoon kanssani!" Kakuzu ei ollut kuulevinaankaan Hidania.

"Kelpaa, kiitos."

"Hidan, tee tilaa Kakuzulle!" Konan käski.

"Vittu en!"

"Tee tilaa Kakuzulle tai lupaan leikata miehisen ylpeytesi paperilla irti", Konan sanoi ja mulkaisi Hidania murhaavasti. Jashinisti siirtyi vastahakoisesti ja antoi Kakuzun istua viereensä. Deidara hymyili Hidanille osaanottavasti.

"Elämä on joskus epäreilua, un."

"Pää kiinni blondi."


  Konan kattoi pöytää Hidanin mulkoillessa Kakuzua pöydän yli. Pain ja Kakuzu puolestaan juttelivat niitä näitä ja kertoivat kuulumisiaan. Tobi pomppi olohuoneen sohvalla, Zetsu yritti keskittyä uutisiin ja kaikkien yllätykseksi Sasori ja Deidara eivät riidelleet. Itachi luki kirjaa Kisamea vastapäätä, ja hain koko energia meni yritykseen keskittyä korttitaloon, eikä Itachin tuijottamiseen. Hitto, Uchiha näyttää hyvältä... Ei, ei! Korttitalo! Keskity korttitaloon, Kisame!

"Danna, mitä sinä teet, un?" Deidara kysyi, ja istui uteliaana Sasorin viereen sohvalle.

"Ei kuulu sinulle, kakara", Sasori vastasi kääntämättä katsettaan pienestä puisesta marionetista. Deidara laittoi kätensä puuskaan ja alkoi mököttää todella lapsellisesti.

"Sinä et ikinä kerro mitä teet, un!"

"Miksi pitäisi? Ei se sinulle kuulu."

"..."

Sasori katsoi kummaksuen mököttävää blondia. Luovuttiko Deidara tosiaan noin nopeasti?

"Kakara, mikä nyt?"

"Ei mikään, un!" Deidara sanoi ja kääntyi tuijottamaan seinää. Sasori näki blondin kasvojen punertuvan. Hän virnisti. Vai niin, kakarahan punastuu varsin helposti. Hän ei todellakaan antaisi asian vain olla.

"Tee on valmista!" Konan ilmoitti iloisesti keittiöstä. Zetsu nousi sohvalta vetäen Tobin mukaansa. Kisame nousi korttitalon ääreltä, Itachi lopetti lukemisen, ja kaksikko suuntasi tiensä myös keittiöön. Deidara ei puolestaan tehnyt elettäkään liikahtaakseen sohvalta.

"Kakara, ala tulla jo", Sasori sanoi.

"..."

"Tiedät, etten pidä odottamisesta."

"..."

"Mikä ihme sinua oikein vaivaa?"

"Ei mikään, un!"

"En usko. Kerro vain."

"Ei minua mikään vaivaa, un! Anna jo olla!" Sasori kohotti toista kulmaansa. Mikä ihme häntä oikein vaivaa? punapää mietti ja huokaisi. Jos Deidara ei aikonut kertoa, niin miksi kysellä enempää.

"Tule nyt jo, vai pitääkö sinut kantaa?"

"..." Deidara tunsi poskiensa kuumottavan entistä enemmän. Hitto, miksei hän voi vain antaa minun olla?! Ja miksi minä oikein punastelen? Deidara kysyi itseltään, vaikka arvasikin vastauksen osittain. Hänen oli täytynyt ihastua punapäähän jossain vaiheessa, mutta ei vain ollut huomannut asiaa ennemmin kuin nyt. Hitto, miksi minä? Deidara manasi ja sai lähestulkoon sydänkohtauksen, kun tunsi jokun nostavan hänet sohvalta.

"Päästä irti! Un!"

"En. Minähän varoitin sinua", Sasori sanoi ja lähti kantamaan tulipunaista blondia sylissään keittiöön.

"Joko taas te kinastelette?" Hidan kysyi ja yllättyi näkemästään.

"Ei, kakara ei vain suostu liikkumaan itse."

"Danna! Päästä irti! UN!"

"Mitä hittoa? Voi vittu Sasori, oletko kitannut jonkun niistä litkuistasi?"

"En", Sasori sanoi ja laski kiukuttelevan räjäyttelijän sylistään tuolille. Keittiössä vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien tuijottaessa kaksikkoa.

"Mitä, un?" Deidara kysyi ja tunsi punastuvansa vielä enemmän. Sasori istui Deidaran viereen.

"Um, saisiko olla lisää teetä?" Konan kysyi selvästikkin vaivautuneena hiljaisuudesta.

"Tobi haluaa!" Konan hymyili ja kaatoi pojalle teetä.

"Konan, minä tässä olen Kakuzun kanssa ajatellut..."

"Niin kulta?"

"Jonkun tarvitsisi huolehtia Akatsukin raha-asioista, joten..."

"Kakista jo ulos reikänaama!" Hidan huudahti ärsyyntyneenä turhasta jaarittelusta.

"Kakuzu liittyy Akatsukiin", Pain sanoi, mikä sai Hidanin sylkemään kaiken teen suustaan.

"MITÄ?! JA EI VITUSSA!"

"Ai, sepä kiva", Konan sanoi jättäen huomiotta korvansa juuressa rääkyvän jashinistin.

"Voin muuttaa jo viikon sisällä", Kakuzu ilmoitti tyynen rauhallisesti, mikä ärsytti Hidania vain enemmän.

"Voitkin sitten jakaa huoneen Hidanin kanssa", Konan sanoi ja väisti pullan palaa, jonka Hidan heitti häntä kohti.

"HELVETTI! EI VARMANA TULE MINUN HUONEESEENI!"

"Sopii."

"Hyvä. Pystytkö varmasti pitämään tuon kurissa?" Pain kysyi ja osoitti Hidania.
"Eiköhän onnistu."

"HEI! Eikö minun mielipidettä kysytä?!"

"Hidan pää kiinni, mielipiteesi tuli jo selväksi. Mihin Tobi katosi? En minä vain tied- HEI! Varovaisesti sen ruukun kanssa! Aa, tuolla siis."

RYSÄHDYS

"Voi ei! Kaunis kukkani! Tobi, tänne sieltä!" Zetsu huusi ja ryntäsi karkuun juoksevan Uchihan perään.

"... Menen siivoamaan sotkun", Konan ilmoitti. Hän poimi mukaansa siivouskaapista rikkalapion ja -harjan, ja alkoi harjata multaa pois lattialta .Deidara nousi tuoliltaan ja lähti kävelemään ulos keittiöstä.

"Kakara, mihin matka?"

"Huoneeseeni, un."

"Kisame? Oletko nähnyt kirjaani?" Itachi kysyi.

"Tuossahan se on", Kisame vastasi ja osoitti olohuoneeseen kohtaan, johon Itachi oli kirjan aikaisemmin jättänyt.

"Hn."

"... Ota nyt tuosta selvää", Kisame huokaisi ja lähti kävelemään Itachin perässä.

"Onko täällä aina tällaista?" Kakuzu kysyi kaaoksen keskellä.

"Sen perusteella, että aspiriinini on taas lopussa, voin todeta, että kyllä on", Pain sanoi ja lähti hakemaan toimistostaan lisää aspiriinia jättäen hölmistyneen pankkiirin keittiöön Sasorin kanssa.

"Hän tulee vielä riippuvaiseksi tuohon lääkkeeseen, sano minun sanoneen", Sasori totesi ja lähti kävelemään hänen ja Deidaran huonetta kohti. Konan sai vihdoin korjattua mullanjämät ja meni keittiöön.

"... Tahdotko lisää teetä?" hän kysyi vaivautuneesti Kakuzulta, joka pudisti päätään.

"Ei kiitos, taidan lähteä kotiin pakkaamaan tavaroita." Sen sanottuaan pankkiiri lähti.


  Sasori käveli sisään huoneeseensa sulkien oven huolellisesti perässään. Deidara makasi vatsallaan sängyllä pää haudattuna tyynyyn.

"Joko haluat kertoa mikä sinua vaivaa?" Sasori kysyi ja istui sängylle blondin räjäyttelijän viereen.

"Un..."

"Ja älä väitä ettäkö olisit kunnossa, sillä käytöksesi puhuu sitä vastaan."

"..." Sasori katsoi huolestuneena blondia. Ei ollut Deidaran tapaista jättää vastaamatta hänelle, saati sitten olla puhumatta lainkaan.

"Teen poikkeuksen, ja odotan tässä niin kauan, kunnes suostut kertomaan." Sasori sanoi ja haroi Deidaran pitkiä kultaisia hiuksia.

"... Un?" Deidara vilkaisi ihmetellen punapäätä. Sasori vain hymyili, mikä sai räjäyttelijän ihmettelemään vielä enemmän.

"No?"

"... Sinä."

"Minä?"

"Un."

"Ja miten minä tarkkaanottan vaivaan sinua?"

"...Un." Sasori kohotti kulmaansa vastaukselle. Mikä hänessä muka vaivasi blondia?

"... Et sinä vaivaa, vaan... Un..."

"Niin?"

"Päinvastoin, un", Deidara sanoi ja hymyili ujosti. Hän tunsi lehahtavansa jälleen punaiseksi kuin tomaatti. No tuota en olisi uskonut kuulevani, Sasori ajatteli.

"Ai, no sepä kiva kuulla. Miksi sitten olet niin hiljainen?"

"No kun minä..." Loppu hänen puheestaan hautautui tyynyyn.

"Sinä mitä?" Deidara veti syvään henkeä ja nousi istumaan halaten tiukasti tyynyä.

"Minä pidän sinusta, un."

"..." Sasorilla kesti hetken tajuta mitä Deidara oli juuri sanonut.

"Sinä... Pidät minusta?"

"Un", Deidara hymähti ja punastui entistäkin enemmän. Ahaa, nyt käsitän, Sasori ajatteli katsoessaan blondin naaman punertuvan punertumistaan. Hän ei voinut olla hymähtämättä huvittuneesti.

"Mikä siinä on hauskaa, un?!" Deidara kysyi ja löi punapäätä tyynyllään.

"Ei mikään, ei mikään! Minä vain..."

"Niin, un?" Sasori ei vastannut, vaan veti blondin lähemmäs itseään ja suuteli tätä nopeasti suulle saaden räjäytteliän hämmilleen ja punaiseksi kuin paloposti.

"Minäkin pidän sinusta", Sasori sanoi ja halasi blondia.

"Un..." Deidara hymähti ja nojasi punapään olkapäähän.

[Vinzup]

A/N: Kuudes osa! Anteeksi että on kestänyt tämän kanssa ^^" lisää tulee taas pian! Enjoy!

Osa 6[/u]

"ITACHI! NYT ULOS, UN!" Deidara huusi kylpyhuoneen oven edessä.

"Taas se alkaa..." Kisame huokaisi Sasorin ollessa samaa mieltä. Itachi tuli ulos kylpyhuoneesta hiukset läpimärkänä päällään vain vyötärölle kietaistu pyyhe. Näky aiheutti Kisamelle äkillisen nenäverenvuodon, joten hai lähti juoksemaan lähimpään vessaan.

"Mihin Kisame lähti?" Itachi kysyi Sasorilta, joka näytti erittäin huvittuneelta.

"Jaa, luultavasti helpottamaan alati kasvavaa painetta housuissaan."

"Sasori! Kuulin tuon!" Kisame sanoi ja tuli ulos vessasta pidellen paperituppoa nenässään.

"Minähän kerron vain faktat."

"Just."

"ITACHIIIII! MIKSET KOSKAAN VOI KERTOA SHAMPOON LOPPUNEEN, UN?!" Deidara huusi kylpyhuoneesta.

"Hn."

"VASTAISIT EDES JOSKUS KUNNOLLA, UN!!!!" Itachi käveli huoneeseensa välittämättä hänelle karjuvasta räjäyttelijästä. Sasori ja Kisame huokaisivat syvään.

"Mikä Deidaran ongelma on?" Kakuzu kysyi ja kurkisti hänen ja Hidanin huoneesta.

"Itachi", Sasori vastasi. Kakuzu oli muuttanut taloon edellisenä päivänä. Hidan oli mököttänyt sen vuoksi jo kaksi päivää.

"Ai. Miksi ihmeessä?"

"Sen me muutkin haluaisimme tietää, usko pois", Kisame sanoi.

"Kakara ei vain suostu kertomaan, eikä Itachikaan."

"He ovat olleet tuollaisia siitä asti, kun Itachi muutti tänne", Konan sanoi ja huokaisi.

"Hei, onko kukaan muuten nähnyt pientä lasipulloa, minkä sisällä on violettia nestettä?" Sasori kysyi.

"Ai se, jonka Hidan juuri äsken joi?" Konan kysyi mietittyään hetken.

"..."

"Sasori? Mitä siinä pullossa sitten oli?"

"KUZUUUUUH!~" Hidan huusi ja juoksi erittäin hilpeästi huonettaan kohti. Konan ja Kisame toljottivat jashinistia suu auki.

"Hida-?! Mitä helvettiä?!" Kakuzu huusi, kun jashinisti oli hypännyt tämän kaulaan.

"Minä pidän sinustaaaaa! Konan! Sinusta myös! Ja siunusta! Ja sinusta!" Hidan huusi hymyillen ja osoitti vuoron perään jokaista käytävällä seisovaa.

"..."

"Danna? Mikä Hidanilla on, un?" Deidara kysyi ja tuli ulos kylpyhuoneesta saunatakki päällään.

"... Hän joi yhtä juomistani. Sellaista, joka muuttaa persoonallisuuden."

"Kuinka kauaksi aikaa?" Konan kysyi huolestuneena. Sasori vain kohautti olkiaan.

"En tiedä, en ole koskaan käyttänyt sitä."

"Voi miten kaunis kukka!" Hidan huusi ja ihaili yhtä Zetsun kasvattamaa kukkaa.

"..."

"Pelottavaa, un..."

"Näpit irti siitä ennen kuin rikot sen!"

"Iik! Puhuva kasvi!" Hidan osoitti Zetsua ja juoksi Kakuzun selän taakse.

".... Joskus vielä syön tuon. Haluatko muka jotakin tuollaista vatsaasi? ..."

"Hidan-san, se on vain Zetsu-san", Tobi sanoi rauhoittelevasti.

"TOBI! Sinä siunattu poika! Mennäänkö hakemaan tikkarit?" Hidan hihkui. Oranssimaskinen poika nyökkäsi ja he lähtivät juoksemaan portaita alas hihkuen ja nauraen.

"Mahtavaa, saimme uuden Tobin, un", Deidara manasi ja käveli huoneeseensa pukemaan vaatteita päälleen.

"Menen vahtimaan heitä", Konan sanoi ja lähti alakertaan.

"UAAAAAH!"

"Mikä se oli?" Kisame kysyi.

"Kuulosti Painilta", Sasori sanoi ja kaksikko ryntäsi alakertaan, josta he löysivät kalpean johtajansa Konanin selän takaa. Pain tärisi, osoitti Hidania ja mumisi sekavia. Hidan puolestaan istui sohvalla ja puki Tobin kanssa nukelle hametta.

"Mitä helvettiä? Hei!! Irti siitä nukesta!" Sasori ryntäsi hakemaan nukkensa pois kaksikolta.

"Mutta Sasoriii~! Sinulla on niin monta nukkea! Miksemme voisi leikkiä tällä yhdellä? Hei! Nyt tiedän! Sasori, hae lisää nukkejasi niin pidetään teekutsut! Konan voi keittää teetä! Ja Deidara voi toimia tarjoilijattarena!" Hidan hihkaisi innoissaan ja Tobi nyökytteli kiivaasti päätään.

"..."

"KUKA ON TARJOILIJATAR, UN?!" Deidara huusi ja löi Hidania, joka puolestaan alkoi nyyhkyttää.

"Deidara on ilkeä! Nyyh!"

"Ai, sait jo puetuksi", Sasori totesi. "Näytät muuten hyvältä", hän sanoi vielä Deidaralle kulkiessaan tämän ohi kohti huonettaan saaden blondin punastumaan rajusti.

"Pain! Pain! Sano jotain Sasorille! Hän pilasi koko leikin!" Hidan marisi.

"HUAAH! Ottakaa se pois! Ottakaa se pois!" Pain piipitti ja juoksi kauemmas Hidanista.

"Ottaapa Pain tämän raskaasti... Poikaparka. Konan?" Zetsu sanoi ja katsoi kysyvästi sinihiuksista naista. Konan nyökkäsi.

"Minä katson hänen peräänsä. Pidä sinä muut aisoissa", hän sanoi ja talutti poikaystävänsä heidän makuuhuoneeseen.

"Hida-san! Katso mitä Tobi löysi!" Tobi hihkaisi. Hänellä oli kädessä pieni savinen perhonen. Hidan ryntäsi oitis ihailemaan sitä.

"Vau! Mistä löysit tuon? Anna minulle! Anna minulle!" Hidan riuhtaisi perhosen Tobilta pois ja alkoi leikkiä sillä.

"H-hei! Hidan, un! Vie se ulos! Nopeasti, un!" Deidara huusi kalpeana.

"Miksi?"

"Nokun, tuota, ööh.. Se ei osaa lentää sisätiloissa, un! Juuri niin! Se kuolee ellet vie sitä pian ulos, un!"

"Kuolee?! Tobi, nyt mentiin! Pelastetaan perhonen!" jashinisti sanoi ja juoksi ulos ovesta.

KABOOM

"Huh, ehdein.. Un.."

"UWAAAAAH! Deidaraaaa! Se räjähti!" Hidan itki ja juoksi takaisin sisälle.

"Öh.. Se.. on kai normaalia tuollaisille perhosille, un. Se räjähtää kauniisti kun se on tarpeeksi vanha. Siten se pääsee perhosten taivaaseen, un", Deidara selitti toivoen selityksen menevän läpi. Tobi alkoi itkeä. Hän ja Hidan vollottivat minkä kerkesivät.

"L-lepää r-rauhassa, pe-perhonen-san..."

Eh, ei tainnut onnistua, Deidara ajatteli. Tobi ryntäsi halaamaan Zetsua ja Hidan juoksi yläkertaan huoneeseensa.

"Hienoa, Deidara. Älä viitsi, hän yritti vain piristää", Zetsu sanoi ja silitti Uchihan päätä.


  Kakuzu istui huoneessaan pöydän ääressä ja laski rahoja. Hänen vieressään seinällä oli ripustettuna kolmiteräinen viikate, joka kuului Hidanille. Huoneessa oli himmeä valo, sillä Kakuzu pystyi rauhoittumaan parhaiten silloin, ja keskittymään johonkin tärkeään, kuten rahojen laskemiseen. 4879.50, 4880, 4880.10, 4888.15... hän laski mielessään. Häneltä ei jäänyt yksikään sentti laskematta, ja hän oli kasannut rahan isoiksi pinoiksi pöydälle. Oli tärkeää, että jokainen sentti oli omassa kasassaan, sillä se helpottaisi hänen työtään huomattavasti. Aah, mikä olikaan sen ihanampi tuoksu, kuin setelin haju? Tai mikä oli ihanampi ääni, kuin rahojen kiliseminen? Jos jokin kolikko näytti likaiselta, hän kiillotti sen hohtavaksi. Jos johonkin seteliin oli tullut ryppy, hän silitti sen omalla hyvin erityisellä silitysraudallaan. Raha oli Kakuzulle kaikki kaikessa. Oli aina ollut. Tuo senttipino on vinossa, hän ajatteli ja ryhtyi suoristamaan korkeaa 5-senttisten kolikkojen kasaa. Vielä loppusilaus ja se oli-

PAMAUTUS

Hidan juoksi huoneeseen kyyneleet silmissä ja pamautti oven kiinni voimalla, mikä aiheutti jokaisen kolikkopinon ja -kasan sortumista.

"..."

"Nyyh... Perhosparka.. Nyyh.."

"JUMALAUTA HIDAN! Tajuatko mitä oikein teit?! Jokainen kolikko, JOKAINEN KOLIKKO on nyt missä sattuu! JA JOUDUN ALOITTAMAAN LASKUT ALUSTA! YMMÄRRÄTKÖ MITÄ OIKEIN TEIT?!" Kakuzu raivosi. Hidan säpsähti ja löi päänsä seinään voimalla.

"..."

"NYT KERÄÄT JOKAISEN KOLIKON LATTIALTA JA LAITAT NE- Hei! Kuuntele kun sinulle puhutaan!"

"Pää kiinni Kakuzu."

"ANTEEKSI KUINKA?! Ja kenenköhän vika tämä oikein on?!"

"Turpa umpeen, vittu!"

"Mi- hetkinen? Kiroilitko juuri?"

"Joko lopetit huutamisen? Ja mikä vittu minun kiroilussa muka vittu häiritsee?!"

"KONAN!" Kakuzu huusi. Sinihiuksinen nainen ryntäsi huoneeseen lähes välittömästi.

"Mitä nyt Kakuzu?"

"Hidan kiroili."

"Vittu entä sitten?! Enkö muka ennen ole?!"

"..."

"Mitä oikein mulkkaat siinä?"

"Luojan kiitos se on ohi!" Konan kiljahti riemuissaan.

"Mikä?"

"Hidan, etkö muista?"  Kakuzu kysyi.

"Muista vittu mitä?"

"... Ei mitään."

"SASORI! SE LOPPUI!" Konan huusi ja ryntäsi punapään huoneeseen.

"Kerro."

"Usko minua, Hidan, parempi ettet tiedä."

"Hida-san! Hidan-san! Tobi löysi nallen! Tule, mennään leikkimään! Voit olla äiti!" Tobi ryntäsi Hidanin luo roikottaen kädessään pehmonallea.

"Äit-? MITÄ VITTUA?!"

"Varoitinhan."

"UAAAH!!! Älä satuta nallea!" Tobi parkui ja yritti saada nallea pois jashinistilta.

"Tobi, Hidan ei enää halua leikkiä kotia sinun kanssa. Hän tuli taas normaaliksi", Kakuzu selitti.

"MITÄ?! Olenko muka vittu joskus leikkinyt?!"

"Hidan-san! Etkö muista! Puimme nukelle hamettakin yhdessä!"

"..."

"Tobi. Ulos. Nyt", Kakuzu komensi ja Uchiha totteli mukisematta. Kakuzu valmistautui pian alkavaan karjumiseen, mutta Hidan pysyikin hiljaa.

"Hidan?" Kakuzu kysyi kummastuneena.

"Painu helvettiin!" Hidan sanoi ja meni sänkyyn peiton alle.

"Mikä sinulle nyt tuli?"

"Mene pois!"

"Hidan..."

"VITTU ALA VETÄÄ! En enää ikinä kehtaa näyttää naamaani muille!" Hidan huusi ja vetäytyi syvemmälle peiton alle. Kakuzu katsoi jashinistia kummaksuen. Tämä oli uutta hänelle.

"Mene jo!"

"Mitä jos en?"

"Älä ainakaan tule lähemmäs!"

"Mitä teet jos tulenkin?"

"PAINU VITTUUN!"

"Tuo ei vastannut kysymykseeni."

"..."

"Vastaa."

"Annan turpiin ja uhraan sinut Jashin-samalle."

"Ja kehtaat uhrata jotain Jashinille kaiken tämän jälkeen?"

"Kiitos paljon, Kakuzu! Tuo helpotti ihan vitusti!" Hidan murahti.

"Sinä sotkit rahani."

"MINÄ OLEN MENETTÄNYT VITTU TÄYSIN KASVONI, JA SINÄ VAIN MUREHDIT JOSTAIN HELVETIN RAHASTA?! Kiitti vitusti."

"..."

"... Ala vetää."

"En."

"..."

"Hidan..."

"Pää kiinni." Kakuzu huokaisi. Hän alkoi poimia lattialta rahoja ja kasasi ne pöydälle.

"Ai saatana..."

"No mikä nyt?"

"Mistä vitusta tämä kuhmu oikein tuli?"

"... Löit pääsi seinään."

"Ai."

Se muuten taitaa selittää hänen normaloitumisen, Kakuzu ajatteli.

"Hidan, et voi olla koko päivää siellä peiton alla."

"Vittu miksen?"

"Sinulle tulee nälkä."

"En minä vittu siihen kuole. Säästätpähän niitä vitun rahojasi!"

"Osa ruoasta pilaantuu, jolloin rahat menevät haaskuun."

"Syötä Zetsulle."

"Sinulle tulee silti nälkä."

"Painu vittuun. Mitä se sinua liikuttaa?!"

"En saa nukutuksi, kun vatsasi kurnii vieressäni."

"... Kärsi."

"Sinä se masokisti täällä olet." Hidan vain kääntyi ympäri sängyssään.

"Voi helvetti..." Kakuzu kirosi.

"No mikä vittu sinua nyt nyppii?"

"No tuo kolikko on mennyt seinänrakoon!"

"Vittu mitä väliä?"

"Kenenköhän vika tämä oikein on?! Jokainen lantti merkitsee!"

"Haista paska."

KURINAA

Hidan kurkisti peiton alta. Kyllä, hänellä oli hieman nälkä, mutta hän ei antaisi ikimaailmassa Kakuzun tietää siitä. Paskiaisesta tulisi vain liian voitonriemuinen, siitä Hidan oli varma. Hän pystyi kuvittelemaan Kakuzun sanovan "Minähän sanoin" ja hymyilevän voitonriemuisesti. Ei, sitä virhettä hän ei tekisi. Hän katsoi varovasti huoneen perälle. Kakuzu sorkki seinänrakoa yrittäen saada siellä olevaa kolikkoa pois. Nyt olisi hänen tilaisuus... Hän nousisi ylös, hiipisi alakertaan, ottaisi jääkaapista hieman ruokaa, hiipisi takaisin huoneeseen, eikä Kakuzu huomaisi mitä-

"Hidan, mihin olet oikein menossa?"

Hitto! Hidan manasi ja meni takaisin peiton alle. Suunnitelma B! Suunnitelma B! Mieti, Hidan, mieti! Nyt keksin! Hidan järjestäisi harhautuksen. Voi kyllä. Hän alkaisi kiljua, mikä saisi Kakuzun tietysti kysymään mikä hänelle tuli. Sitten hän sopertaisi jotain hämähäkistä, joka juoksi Kakuzun rahojen seassa. Kakuzu ei voisi tietysti antaa hämähäkin vain olla, sillä olivathan hänen kallisarvoiset rahansa vaarassa. Sillä aikaa kun Kakuzu kaivaisi hämähäkkiä rahoista, hän juoksisi nopeasti alakertaan, hakisi ruokaa ja palaisi takaisin. Kakuzu etsisi yhä hämähäkkiä, jolloin hän sanoikin että oli nähnyt vain harhoja. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hän saisi ruokaa, eikä Kakuzu-paskiaisesta tulisi voitonriemuinen. Hidan, olet nero! Aika toteuttaa suunnitel-

"Hidan, mitä sinä nyt teet?" Kakuzu huokaisi ja katsoi oudolta näyttävää jashinistia.

"Hitto, onko sillä silmät selässä tai jotain..." Hidan manasi.

"Mitä sinä nyt höpiset?"

"Ei, hänen täytyy osata lukea ajatuksia. Niin. Niin sen täytyy olla..."

"Hidan, mitä helvettiä oikein hourailet?" Kakuzu katsoi kummaksuen jashinistia, joka tuntui miettivän jotain.

KURINAA

"Ei helvetti..."

"Hidan, onko sinulla nälkä?" Kakuzu kysyi huvittuneena.

"Ei vitussa!!"

"Sano vain, niin haen sinulle jotain."

"Ei, en voi antaa hänelle sitä voitonriemun tunnetta... En helvetissä..."

"Oookei.. SASORI!" Kakuzu huusi. Sasori tuli ripeästi huoneeseen.

"Niin?"

"Oliko siinä litkussa jotain sivuvaikutuksia?"

"Ei, kuinka niin?"

"Hidan löi päänsä, litkun vaikutus loppui, ja nyt hän hourailee."

"VITTU MINÄ MITÄÄN HOURAILEN! Ja mikä litku?"

"Minusta tuntuu, että pään lyöminen sen hourailun aiheutti. Hidan, kerro mitä näet."

"Vittu miksi? Okei. Kakuzu-ääliön ja punahiuksisen pätkän."

"HEI!"

"Sasori, älä viitsi... Sehän on Hidan loppujen lopuksi."

"Kysymys kaksi: montako tyttöä Akatsukissa on?"

"Voi vittu, uskokaa jo etten houraile! Yksi nainen ja kaksi transua. Hyvä nyt?"

"Transua?"

"Niin, Itachi ja De-"

"KUKA ON TRANSU, UNNNN?!" Deidara huusi oven takaa. Hän oli sattumalta kuullut keskustelun.

"Hn", Itachi sanoi (säikäyttäen kaikki läsnäolollaan) ja tuijotti Hidania vihaisesti. Hän seisoi ovenraossa ja hänen silmänsä olivat punaiset.

"E-eheh?" Hidan sopersi ja vetäytyi peiton alle.

"Äänestetään. Kenen mielesitä Hidan hourailee, nostaa käden ylös nyt", Kakuzu komensi. Hän, Sasori, Deidara ja Itachi nostivat kätensä ylös.

"Noniin, sitten ne, joiden mielestä Hidan ei houraile, nostaa käden ylös nyt." Vain Hidan heilutti kättään.

"Asia päätetty. Hidan, sinä hourailet. Painu pehkuihin", Kakuzu komensi. Sasori, Deidara ja Itachi poistuivat kukin omaan suuntaansa.

"MINÄ EN VITTU HOURAILE!!!!" Hidan huusi.

"Juu et."

KURINAA

"Odota siinä, haen sinulle ruokaa", Kakuzu sanoi kuultuaan Hidanin mahan kurisevan. Eieieiei! Ei sen näin pitänyt mennä!! Hidan kiljui päässään. Kakuzu poistui huoneesta kohti keittiötä.

"Voi helvetti..." Kakuzu toisi hänelle varmasti jotain Zetsulle kuuluvaa erittäin voitonriemuinen ja sadistinen ilme kasvoillaan. Pahimmassa tapauksessa tämä syöttäisi Hidanille kuolemattomia matoja, jotka myllertäisivät hänen vatsassaan ikuisesti... Tai sitten Kakuzu pudottaisi hämähäkin Hidanin niskaan. Tai silpoisi Hidanin ruumiin palasiksi ja pakottaisi jashinistin syömään itsensä... Vaikka Hidan masokisti olikin, itsensä syöminen ja niskassa oleva hämähäkki ällöttivät häntä huomattavasti. Madoista puhumattakaan. Hänen oli päästävä karkuun hinnalla millä hyvänsä! Hidan vilkaisi ympärilleen. Ei ketään. Nyt tai ei koskaan. Hän nousi sängystä, avasi oven ja...

"Mihin matka?" Kakuzu kysyi.

"EI HELVETTI!!! Jashin-sama, rankaisetko minua?! Mitä minä tein väärin?! No, puin nukelle hametta, mutta... JOTAIN RAJAA!" Hidan huusi tuskastuneena. Hän kääntyi ympäri ja lysähti sängylle.

"Kelpaako leipä?" Kakuzu kysyi ja tarjosi jashinistille sämpylää. Minä en vain ymmärrä Hidania... hän huokaisi päässään. Hidan vilkaisi sämpylää epäluuloisesti.

"Matoja?"

"Mitä?"

"Onko siinä vitun matoja?"

"Ei."

"Entä onko sinulla hämähäkkiä?"

"Minä en nyt oikein ymmärrä..."

"SANO NYT VAIN VITTU ONKO!"

"Ei." Hidan vilkaisi Kakuzua epäluuloisena. No jos nyt tämän kerran... Hidan nyppäsi sämpylän Kakuzun kädestä.

"Älä sitten luulekkaan, että vittu voitit!"

"Voitin mitä?"

"Äläkä edes kuvittele, että vittu antaisin sinun vittu juosta ympäriinsä voitonriemuisena!"

"...Mistä sinä nyt oikein puhut?" Hidan ei vastannut, vaan alkoi ahmia sämpylää. Kakuzu kohautti olkiaan. No jo on kumma ihminen... hän ajatteli ja alkoi järjestellä kolikoita pöydällä.

"Kakuzu..." Hidan sanoi. Kakuzu kääntyi ympäri ja katsoi kummaksuen jashinistia.

"No?"

"Älä sitten vittu kuvittele mitään voitosta!"

"Mistä voitosta?"

"YMMÄRSITKÖ?!"

"Joojoo."

"Hyvä.. Niin siis... Älä kuvittele-"

"Sano nyt vain jo asiasi!"

"Ehm.. Tuota... K..."

"Niin?" Kakuzu alkoi jo turhautua.

"Kiitos", Hidan sanoi nopeasti ja katsoi käsiinsä. Kakuzu hymyili.

"Ole hyvä vain." Hidan tosiaankin käyttäytyi kummallisesti. Ei ollut jashinistin tapaista kiittää, sikäli kun hän oli oikein ymmärtänyt.

"Ja tuota... Kakuzu..."

"Mitä nyt taas? Lisää outouksia?"

"Mitä? Ei! Kun..."

"Sano nyt vain jo..."

"Tuota... Voinko kutsua sinua ihan vain Kuzuksi?"

"Whoa, ei kiroilua?"

"Voi vittu sinun kanssasi! Vastaa nyt vain!"

"Yhdellä ehdolla."

"Voi vittu... No kerro."

"Haluan vastapalveluksen."

"... Millaisen?"

"Näet sitten."

"Helvetti... Että meninkin kysymään..."

"No? Syntyykö diili?"

"... Okei..."

"Hyvä." Hidan kääntyi tuijottamaan seinää takanaan. Mikä vittu tämä outo tunne mahassani on...? Hidan ajatteli, sitten:

"AAAAAAAAAH!"

"Mikä sinulle nyt tuli?" Kakuzu huokaisi.

"MATOJA! VITTU MATOJA!"

"Missä muka?"

"VATSASSANI! LAITOIT NIITÄ SITTENKIN VITTU LEIPÄÄN!!!!"

"... Mitä ihmettä?"

"ARGH! Saatana! Myönnä pois että laitoit!"

"Enhän."

"..." No mikä vittu tämä tunne sitten on...? Hidan pohti ja tunsi kasvojensa alkavan kuumottaa. Taidan kysyä Konanilta. Hän ponnahti ylös sängystä ja juoksi ovesta ulos.

"Mihin se nyt oikein menee...?"


   Pain järjesteli papereita pöydällään. Hidan oli totisesi aiheuttanut hänelle sydänkohtauksen aiemmin päivällä. Konanin mukaan hänen outo käytöksensä oli johtunut vain jostain Sasorin juomasta. Mutta Pain oli silti järkyttynyt. Hänelle tuli yhä kylmiä väreitä vain ajatellessaan sitä hetkeä, kun hän oli kävellyt olohuoneeseen... Ja nähnyt Hidanin leikkimässä kotia Tobin kanssa. Ja pukemassa hametta nukelle. Hän tärisi. Ei, se ei ollut Hidan. Se oli varmasti ollut se mörkö, josta Tobi oli aikaisemmin puhunut. Mutta miksei poika sitten ollut kiljunut? Pain ratkaisi kysymyksen helposti: mörkö oli valepuvussa, joten Tobi ei ollut tunnistanut sitä. Niin sen täytyi olla.

KOPKOP

Pain havahtui mietteistään. Kuka siellä oikein koput-

"Reikänaama hoi! Missä Konan on?"

Hidan. Voi hyvä luoja! Jos se olikin mörkö? Pain ei voinut olla hätääntymättä. Mutta Konan oli kyllä sanonut, että juoman vaikutus oli jo loppunut...

"Kuka siellä?" Pain kysyi. Hän halusi vielä varmistua, että se tosiaan oli Hidan eikä mörkö.

"No vittu kukakohan? Hidan?" Pain raotti varovaisesti ovea. Se kyllä näytti Hidanilta, mutta-

"Voi pyhä Jashin sentään! MISSÄ. KONAN. ON?" Hidan vaati. Pain kokosi itsensä. Hän ei voisi antaa mörön nähdä, että pelkäsi tätä.

"Konan on huoneessaan. Mite-? Hei? Mihin matka?"

"Kiitti Reikänaama!" Hidan huusi ja ryntäsi Konanin luo.

"KONAN!" Hidan huusi.

"Niin?"

"Auta!" Konan katsoi jashinistia kummaksuen. Mitä ihmettä tämä oli nyt juonut?

"Mikä nyt?"

"VATSANI!"

"...Mitä siitä?"

"Se... tuntuu oudolta! Mutta siinä ei ole mitään vitun matoja! Mikä minua vaivaa?" Konan viittasi Hidania istumaan viereensä sängylle.

"Kerro."

"No.. tuota... Se tuntuu... Kuin joku möyrisi siellä. Se saa minut ihan vitun hermostuneeksi ja vittu minun naamanikin alkaa punottaa!" Hidan parkui. Konan vain nauroi.

"MITÄ HELVETTIÄ OIKEIN NAURAT?!"

"Tiedän mikä sinun on."

"Oikeasti?! Kerro!"

"Olet rakastunut."

"... Täh?"

"Kuulit oikein. Olet rakastunut."

"Jaa minä muka?" Hidan ei voinut uskoa korviaan. Mitenkä niin rakastunut?

"Sinä juuri. No, kerroppas nyt kuka on se onnekas."

"Mikä onnekas?"

"... Sinä olet oikea idiootti... Kehen olet rakastunut?"

"Mistä minä vittu tiedän!"

"... No kysytään sitten näin. Milloin tuo tunne tuli?"

"... Makasin sängyssäni..."

"Ja?"

"Ja mietein matoja..."

"Siis mitä?"

"Ja silloin Kakuzu tuli huoneeseen vitun sämpylän kanssa..."

"..."

"Silloin se taisi tulla. Mistä minä vittu tiedän!"

"... Ei. Ole. Totta!"

"Onpas? Mikä ei ole totta?"

"ETKÄ OLE KERTONUT MINULLE AIKAISEMMIN!"

"Kertonut vittu mitä?"

"PAIN!" Konan rääkäisi. Pain ryntäsi huoneeseen.

"Niin? Hyökkäsikö mör- tai siis, mikä on?"

"Hyökkäsikö mikä?"

"Unohda."

"Terve taas Reikänaama!" Hidan tervehti reippaasti.

"AAAAAAAAAAAAAAAAH!"

"No mikä sinulle nyt tuli, kulta?"

"... Ei mikään..."

"Mikä tätä porukkaa oikein vaivaa?"

"Kerro nyt vain Konan asiasi."

"Tarvitsen mikrofooneja ja kameroita. Onnistuuko?"

"Mihin sinä niitä oikein tarvitset?"

"ONNISTUUKO?!"

"Eh, tottakai, kulta, miten vain haluat..." Pain sopersi ja poistui ripeästi huoneesta.

"Mihin vittuun sinä oikein tarvitset niitä, Konan?"

"En kerro. Mutta nyt olet minulle selityksen velkaa."

"Mistä vitun hyvästä?"

"Siitä hyvästä, että menit rakastumaan Kakuzuun JA VIELÄ KERTOMATTA MINULLE!"

TÖMÄHDYS

Hidan putosi sängyltä. Hän ei voinut uskoa korviaan.

"Anteeksi mitä?!"

"Kuulit oikein."

"SIIS MITÄ?! Minä olisin rakastunut helvetin Kakuzuun?!"

"Nou hätä, minä pidän huolen siitä että päädytte onnellisesti yhteen", Konan sanoi ja virnisti.

 Hidan ei tiennyt mitä ajatella, vai olla ajattelematta mitään. Ehkei ollut sittenkään paras idea mennä puhumaan Konanille asiasta, mutta toisaalta, kenelle sitten? Kakuzu-paskiainen ei ainakaan tullut kysymykseenkään. Eihän mokoma mitään ymmärtäisi. Deidara... No hän oli ollut Hidanin paras ystävä niin kauan kun hän vain muisti, ja tunsi blondin tarpeeksi hyvin tietääkseen, että tämä olisi vain alkanut kiusata tätä. Sasorille siitä olisi turha puhua, sillä Hidanin näkökulmasta tämä oli täysin tunteeton, eikä siten A. ymmärtäisi mistä Hidan puhui ja B. osaisi auttaa häntä mitenkään. Kisame oli vain... outo. Ja Itachista Hidan sai kylmiä väreitä. Pain tuskin osaisi auttaa häntä, kysyihän tämä itsekkin Konanilta apua lähes kaikkeen. Tobi... pikkulapsen tasolla, ei hän osaisi auttaa, saati sitten jaksaisi kuunnella loppuun asti. Ja Zetsu... Hidan päätyisi luultavasti syötäväksi.

"Kona-"

"Menenkin pyytämään Deidaralta apua!"

"De- EI!!! ET HELVETISSÄ!"

"Luota vain minuun Hidan", Konan sanoi lähtiessään huoneesta ja jättäen kauhistuneen jashinistin lattialle. Luota Konaniin... Hidan ajatteli, luota Konaniin... Voi jumaliste, luota Konaniin! Sehän tässä mättääkin! Voi Jashin-sama AUTA!

[Meiko-sensei]

Ei saa unohtaa tätä! :0
Tarvitsen jatkoa D: ämämäm

[Vinzup]

En unohda  nyt on ollu vaa vähän kiireitä, rippileirit ja kaikki... Mut jatkoa tulee taas pian!

A/N: Kiitos kommenteista! Ja tästä pääsenkin jo hyyyyvin tuttuun aiheeseen: anteeksi taas että tän osan laittamisessa kesti... ^^" Kuten tossa aikasemmin mainittin, niin kaikki rippijuhlat sun muut painoivat vaan yksinkertasesti päälle... Mutta, sitten varoitukseen: osa sisältää maailman ehkä käytetyimmän kliseyden XD (sori taas kaikille!) Älkää murhatko mua sen takia... Kommentit on kivoja ja sitä rataa... Enjoy!

Osa 7[/u]


Deidara istui sängyllä harjaamassa hiuksiaan, kun Konan ryntäsi ovesta sisään.

"DEIDARA!" Konan huudahti ja pomppasi sängylle istumaan.

"Un?"

"Et voi uskoa tätä!"

"Mitä, un?"

"Tässä talossa tapahtuu yaoita selkäni takana! Käsitätkö kuinka vakavaa se on?!"

"Yao mitä, un?"

"YAOITA!"

"Ei sano mitään, un."

"Voi herrajumala... Selitän nopeasti: täällä tapahtuu homoilua selkäni takana!" Deidara nielaisi. Ei kai Konan puhunut hänestä ja Sasorista? Mutta miten? Eihän hän ollut sanonut asiasta kellekään... Eihän vain Sasori ollut...?

"Ajattele nyt! HIDAN! Kaikista maailman ihmisistä HÄN salasi sen kaiken minulta!"

"Ai Hidan?" Deidara huokaisi helpotuksesta. "Jaa - HETKINEN! Hidan, un?!"

"Niin, Hidan! Mieti! Hän meni rakastumaan Kakuzuun, eikä kertonut minulle mitään!" Konan sanoi ja alkoi murjottaa. Deidara huomasi sotkeneensa harjan hiuksiinsa.

"Hidan mitä, un?"

"Rakastui Kakuzuun! Eikä. Kertonut. MINULLE!"

"Ahaa..."

"Etkö ymmärrä?! No, joka tapauksessa, lupasin, että auttaisimme häntä valloittamaan Kakuzun sydämen."

"Me?"

"Niin, sinä ja minä."

"..."

"No, onko ideoita?"

"Sinähän tämän keksit, un."

"Hidan on myös sinun ystäväsi", Konan sanoi närkästyneesti.

"Terve, Dei. Ai, Konankin on täällä", Sasori sanoi astuttuaan huoneeseen. Deidara hymyili ja heilutti vastaukseksi.

"Dei? Hetkinen, miten sinä selvisit juuri hengissä? Eihän Deidara anna kenenkään kutsua itseään Deiksi..." Konan ihmetteli.

"Ai? Ei hän minua ainakaan ole kieltänyt..."

"Outoa..."

"Eh, danna on poikkeus, un..."  Deidara sanoi. Hänen oli pakko sanoa jotain, ennen kuin Sasori möläyttäisi jotakin, mikä aiheuttaisi hänelle ongelmia.

"Danna? Poikkeus?" Konan kummasteli. Ai hitto! Hän ei ole kuullut minun sanovan Sasoria dannaksi... Deidara mietti ja katsoi apua pyytävästi Sasoriin. Sasori virnisti ja istui blondin viereen.

"Miksei kerrottaisi totuutta?" Sasori kuiskasi.

"EI! Et tiedä mitä siitä seuraa, un!" Deidara ynähti kauhistuneesti, mutta Sasori ei kuunnellut. Konan katsoi kaksikkoa kysyvästi.

"Kai minä poikaystävääni saan kutsua miksi haluan", Sasori sanoi. Deidara rukoili, ettei Konan kuullut tuota, mutta totta kai tämä kuuli. Hetken oli aivan hiljaista Konanin sulatellessa asiaa, ja sitten piru pääsi irti.

"SINÄ MITÄ?! MITÄ?! TEKIN?!" Konan kiljui.

"Sanoinhan ettei se ollut hyvä idea, un..."

"SIIS MIKÄ IHME TEITÄ VAIVAA?! Miksei minulle kerrota mitään?! Tajuatteko edes kuinka paljon yaoita olen missannut?!"

"Kona-"

"HILJAA DEIDARA! Minä kun luotin, että edes SINÄ olisit ollut uskollinen ja kertonut, mutta EI!"

"Mutta Ko-"

"Ainahan minä olen tiennyt ettet ole hetero, näkeehän sen päältäpäin -"

"HEI! UN!"

"-mutta aina sinä kielsit asian! JA NYT SEURUSTELET POJAN KANSSA ETKÄ KERRO MINULLE!" Konan huusi. Sasori oli jo ajat sitten tullut siihen tulokseen, että nainen tarvitsisi hoitoa - ja pian. Deidara taas oli varma, että Konanin huutaminen kuuluisi naapuriin asti.

"Luulin, että luottaisit minuun!"

"Niinhän minä luotankin, un."

"No mikset kertonut?!"

"Tunnen sinut tarpeeksi hyvin tietääkseni, etten saisi sen jälkeen yhtään yksityisyyttä, un..." Deidara totesi tylsistyneesti.

"Miten niin?"

"Voisin vaikka lyödä vetoa, että hommasit jo kamerat ja mikrofonit Hidanina varten, un."

"En tiedä mistä puhut."

"Kyllä minä sinut tunnen, un!"

"... Miten olisi kuppi teetä ja sovittaisiin asiat?" Konan ehdotti.

"... Hidan oli oikeassa, hänellä on jokin fetissi, un..."

"Mitä sanoit?"

"En mitään, mennään vain, un. Danna, tuletko sinä, un?"

"Eiköhän se käy."

 Kolmikko suuntasi tiensä alakertaan. Konan laittoi veden kiehumaan ja Sasori ja Deidara löysivät mukavan paikan pöydän äärestä sylikkäin.

"Mitenkäs aiot juoda, jos Deidara on sylissäsi?" Konan kysyi Sasorilta.

"Väitätkö, ettei se muka onnistu?"

"En toki, vihjasin vain, että se saattaa tuottaa ongelmia."

"Miten niin?"

"Läikytät vain kuuman teen Deidaran päälle. Mistä vetoa?"

"Konan, lopeta, un."

"Ajattelin vain parastasi. No miten vain. Mitä teetä saisi olla?"

"Samapa tuo, un." Konan kaivoi kaapin perältä laatikkoa, jossa olisi erilaisia teepusseja ja laittoi sen pöydälle.

"Siitä vain valitsemaan", hän sanoi, ja alkoi kaataa kiehuvaa vettä kuppeihin. Deidara otti umpimähkään ensimmäisen pussin, mikä vain osui käteen. Sasori teki samoin. Konanilta valinta kesti kauemmin. Lopulta hän päätyi pussilliseen vihreää teetä, ja laittoi sen tyytyväisenä kuppiinsa ja istuutui Sasoria ja Deidaraa vastapäätä.

"No, mitä tehdään?" hän kysyi.

"Mistä minä tiedän, un."

"Tehdään mille?" Sasori kysyi.

"Hidanille ja Kakuzulle."

"Miksi?"

"Un, Hidan on kuulemma rakastunut Kakuzuun, joten Konan sai päähänsä, että meidän pitäisi saattaa tuo ah niin ihana parivaljakko yhteen, un."

"Vähemmän sarkasmia ja enemmän ajatustyötä, kiitos", Konan sanoi. Keittiöön laski hiljaisuus kaikkien miettiessä ja hörppiessä teetään.

"Nyt keksin!" Konan hihkaisi.

"No, un?"

"Ei, ei sittenkään." Hiljaisuus laski huoneeseen monen minuutin ajaksi. Teekin oli jo loppunut, mutta kukaan ei tehnyt elettäkään hakeakseen sitä lisää.

"Hei! Sain ajatuksen, un!" Kaikkien huomio siirtyi Deidaraan.

"Dannallahan on kaikenlaisia juomia, eikö totta, un?"

"Myrkkyjä enimmikseen", Sasori totesi.

"No joka tapauksessa, hänhän osaa valmistaa erilaisia juomia, un."

"Mihin oikein pyrit, kakara?"

"Hei! Älä sano minua kakaraksi, danna!"

"Selvä pyy, äiti", Sasori sanoi sarkastisesti. Deidara löi siitä hyvästä punapäätä.

"Kerro nyt vain, Deidara", Konan sanoi ja nojasi käsiinsä.

"Danna voisi varmaan tehdä jonkin näköistä lemmenjuomaa, un. Sitten juottaisimme sen Kakuzulle, ja lukitsisimme tämän Hidanin kanssa samaan huoneeseen, un. Juoma hoitaisi loput asiasta, un."

"Ei onnistu", Sasori sanoi heti.

"Miksei muka? Minusta se kuulosti oikein hyvältä", Konan sanoi.

"Ei se olisi aitoa rakkautta."

"..."

"...Totta, un." Hiljaisuus laski huoneeseen jälleen. Konan kilisteli lusikkaa kuppiin ja Sasori leikki Deidaran hiuksilla.

"Mitä jos sanottaisiin Kakuzulle asia suoraan?" Sasori ehdotti.

"Voisihan sitä kokeilla, un."

"Hei! Minä sain idean!" Konan hihkaisi ja löi kätensä yhteen. Sasori ja Deidara siirsivät huomionsa Konaniin.

"Pelataan pullonpyöritystä!" Nyt myös Deidara innostui.

"Joo, un! Hyvä idea!"

"Ette ole tosissanne..." Sasori huokaisi. Ainoa ajatus, joka pyöri hänen päässään sillä hetkellä oli, että tuo idea olisi varmasti maailman kliseisin, käytetyin ja kulunein.

"Ja Kakuzulle ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä pelistä. Eikä muuten muillekaan", Konan sanoi ja katsoi Sasoriin.

"Kunhan kukaan ei koske Hirukoon tai Kazekageen."

"Keitä he ovat?" Konan kummasteli.

"Dannan lempinuket. Edes minä en saa koskea niihin, un."

"Asia selvä! Se on siis päätetty!" Konan sanoi ja ryntäsi kaivamaan työtason alla olevia kaappeja.

"Mitä sinä etsit, un?"

"No pulloa tietysti. Vai oletko pelannut pullonpyöritystä ilman pulloa?"

"Ai. Un. Niinpä tietysti. Minä käyn kutsumassa dannan kanssa muutkin peliin, un!" Deidara huudahti, ja alkoi riuhtoa Sasoria kädestä.

"Asia hoituu nopeammin, jos hajaannutaan", Sasori totesi.

"Huoh... Miten vain, danna, un", Deidara sanoi ja lähti kellariin.

"Minä haen Zetsun ja Tobin, hoida sinä muut, un!"

  Kellarissa oli niin pimeää, että Deidara tuskin näki eteensä. Täytyyhän täällä jossain nyt valon katkaisija olla, hän pohti tunnustellessaan seinää.

"Ahaa! Löytyi, un!" hän huudahti ja painoi valot päälle. Koko kellari oli täynnä kasveja. Deidara ei edes tunnistanut suurinta osaa niistä, saati sitten että olisi ennen edes nähnyt. Ensimmäinen sana, mikä hänelle tuli mieleen, oli viidakko. Hän oli jopa aivan varma, että kohta jostain ryntäisi lauma apinoita hänen kimppuun huutaen "Senpai! Senpai!". Koko ajatus puistatti Deidaraa. Hän astui varovasti eteenpäin. Ei apinoita, ainakaan toistaiseksi. Viidakkoveitsi olisi muuten hyvä asia, hän ajatteli raivatessaan ties minkä kasvien lehtiä ja köynnöksiä tieltään. Noin kolmen minuutin haparoinnin jälkeen hän näki vihdoin oven. Nyt ongelmana olikin, miten hän oikein pääsisi sinne. Hänen edessään oli ainakin viisi lihansyöjäkasvia, tai niitä hän ajatteli kyseisten kasvien olevan, oikealla oli lävitse pääsemättömän näköinen sokkelo ja vasemmalla... hän ei edes tiennyt miksi kutsua niitä. Ne näyttivät joltain liaanien ja erilaisten puiden ja kukkien muodostamilta sekasikiöiltä. Ei, sinne hän ei ainakaan menisi. Jostain syystä hänestä tuntui, että lihansyöjäkasvien läpi kulkeminen olisi helpoin vaihtoehto. Siispä hän lähti puikkelehtimaan kasvien lomitse ja väisteli lihansyöjäkasveja aina, kun nämä yrittivät näykkäistä häntä.

"Luoja, miten Tobi oikein selviää täällä, un?" hän ajatteli ääneen.

"Helposti. Niin, hän on jo tottunut tähän", Zetsu vastasi hänelle saaden blondin säikähtämään puolikuoliaaksi.

"Zetsu! Ei saa säikäytellä toisia, unnn!"

"No sori vain. Mitä sinä muuten teet täällä?"

"Etsin sinua ja Tobia, un."

"Ai. Mitä -"

"SENPAIIII!!!" Tobi huusi ja juoksi halaamaan Deidaraa.

"ARGH! TOBI! IRTI! UNNNNN!" Deidara huusi. Mutta toisaalta hän oli helpottunut, että hänessä roikkuva otus oli Tobi eikä lauma sekopäisiä apinoita. Tarkemmin ajatellen, mitä eroa niillä on? hän kysyi itseltään yrittäessään saada oranssimaskista poikaa pois kimpustaan.

"Tobi, irrota hyvän sään aikana." Zetsu komensi ja Uchiha totteli välittömästi.

"Kiitos, Zetsu, un."

"Eipä tuo mitään. Mitä asiaa sinulla oikein on?"

"Tulin hakemaan teidät pelaamaan pullonpyöritystä, un."

"Jätän väliin. Minä myös."

"TOBITULEETOBITULEE! Tobi on hyvä poika ja pelaa! Zetsu-san, tule sinäkin!"

"Ainiin, Zetsu. Konan sanoi, että kieltävää vastausta ei hyväksytä, un."

"Pitihän se arvata... No, pakko kai sitten on tulla."

"Hyvä! Ehm, mihin suuntaan, un?" Deidara kysyi ja katsoi ympärilleen. Hänen pitäisi muistaa pyytää Painia tekemään kartan tästä paikasta... Zetsu huokaisi.

"Seur-"

"TOBI NÄYTTÄÄ SENPAILLE TIETÄ!" Tobi hihkaisi ja alkoi riuhtoa Deidaraa mukaansa.

"Tobi! Älä keskeytä toisten puheita! Anna pojan olla. Hän vain haluaa auttaa." Zetsu lähti seuraamaan Deidaraa ja Tobia.


  Sasori katsoi, kun Deidara juoksi kellariin ja lähti itse yläkertaan hakeakseen Kisamen, Itachin, Painin, Hidanin ja Kakuzun pelaamaan pullonpyöritystä. Ylhäällä oli täysi tohina päällä: Hidan uhrasi jotakin jumalalleen, mistä Kakuzu taas valitti. Kisame puolestaan juoksi jatkuvasti vessaan, ja Sasorilla oli tästä oma mielipiteensä. Pain karjui toimistostaan jotain Hidanille ja Kakuzulle, jotka olivat alkaneet riidellä. Itachi oli ainoa rauhallinen: hän vain luki. Sasori huokaisi syvään.

"VOI JUMALAUTA REIKÄNAAMA!" Hidan huusi Painille.

"Pää kiinni Hidan! Kakuzu on oikeassa!"

"Ja vitut! Olet vain entisen koulukaverisi puolella!"

"Hidan, kuuntelisit mitä Pain san-"

"Painu helvettiin, 'Kuzu!"

"Kisame, mihin sinä kokoajan menet?" Itachi kummasteli.

"Krhm", Sasori yritti.

"Äh, minä luovutan! Kakuzu, vie Hidan pois."

"Ja vitut minä minnekään menen! Enkö muka saa uhrata rauhassa?!"

"Et keskellä käytävää!"

"Hidan, tule nyt vain..."

"No vittu missä sitten?! 'Kuzu alkaa vain urputtaa jos teen sen huoneessamme!"

"Anteeksi, Itachi..." Kisame sanoi ja ryntäsi taas vessaan.

"KRHM!" Sasori huudahti. Vihdoin kaikki hiljenivät.

"Ai, Sasori. Mitä sinä täällä?"  Pain kummasteli.

"Aluksi tarkoituksenani oli tulla puhumaan teille, mutta sittemmin aikeeni vaihtuivat teidän hiljentämiseen."

"Ja vitut tuo sinun asiasi oli."

"Kisame, koita nyt rauhoittua hetkeksi ja vaikka kuunnella", Sasori ehdotti hain poistuessa vihdoin vessasta.

"Eh, sori Sasori."

"Konan käski minun tulla hakemaan teidät pelaamaan pullonpyöritystä. Ei vastalauseita." Sen sanottuaan Sasori lähti takaisin alakertaan.

"... Mitä vittua se nainen on saanut päähänsä?"

"Mistä vetoa, että pelaamme pullonpyörityksen sijasta teepannunpyöritystä", Pain huokaisi.

"Hehe, melkein nauroin", Hidan sanoi ja pyöritti silmiään.

"Ei kun mars alakertaan", Kisame sanoi ja lähti Itachin kanssa.

"Parasta kai mennä", Kakuzu huokaisi, ja hän, Pain ja Hidan seurasivat Kisamea ja Itachia.


  "Noniin, kaikki paikalla! Piiriin siitä", Konan komensi.

"Istukaa alas, idiootit." hän huokaisi. Kyllä, piiri tehtiin, mutta siihen se sitten jäikin. Joskus hänestä tuntui, että hän oli talon ainoa järjen ääni. No, hänhän oli ainoa nainen... Kun kaikki olivat istuneet alas, Konan laittoi pullon piirin keskelle, ja ahtautui itse Painin ja Hidanin väliin.

"Kuka aloittaa?" hän kysyi.

"TOBIHALUAATOBIHALUAA!"

"Selvä. Pyöräytä sitä sitten ihan rau-" Konanin lause loppui siihen, kun tyhjä pullo lensi hänen naamaansa. Hidanilla oli suuria vaikeuksia pidättää nauruaan.

"... Kuten sanomani, pyöritä sitä pulloa rauhallisesti." Konan sanoi ja antoi pullon takaisin Tobille. Uchiha tarttui pulloon (muiden suojatessa kasvojaan) ja pyöräytti sitä. Tällä kertaa pullo ei lentänyt minnekään, vaan suostui pyörimään rauhassa keskellä, kunnes lopulta pysähtyi osoittamaan Zetsua.

"... Haastaako tuo pullo riitaa? Hei, tämä on vain peliä..."

"Mitä Tobi tekee nyt?"

"Kysy vaikka 'olenko idiootti'. Saatpahan siihen vastauksen, un", Deidara huokaisi.

"Okei senpai! Olenk-"

"EIEIEI! Älä välitä Deidarasta!" Konan mulkaisi blondia. "Kysy vain 'totuus vai tehtävä'."

"Aah, selvä Konan-san! Totuus vai tehtävättömyys?"

"... Siis mikä? Oliko tuo edes sana?"

"TOTUUSVAITEHTÄVÄTTÖMYYS! TOTUUSVAITEHTÄVÄTTÖMYY-"

"Tobi, se on tehtävä, un."

"Totuus vai tehtävä, Zetsu-san?" Tobi korjasi.

"Totuus tietysti. Tehtäväpäs! Totuus! Tehtävä!"

"... Miten olisi molemmat?" Konan huokaisi.

"Miten vain. Kunhan minä en joudu tekemään mitään. Laiskimus. Pelkuri."

"Naama umpeen, kannibaali!" Hidan huusi.

"... Toisaalta, tehtävä vaikuttaa oikein mukavalta. Niin, olen samaa mieltä. Miten olisi 'syö Hidan'?"

"..."

"Kukaan ei syö ketään. Piste. Kumman nyt oikein valitset, Zetsu?" Sasori murahti. Hän ei jaksanut kuunnella riitelyä.

"Teht- Totuus. Hei! Mitä? Ajattelin vain tehdä kuten halusit. Niin minäkin. Kompromissi? Totuus."

"Asia selvä! Zetsu-sanille totuus! Mistä Tobi hakee totuuden?" Tobi kysyi ja alkoi katsella ympärilleen.

"Sieltä missä pippuri kasvaa, un..."

"Missä se kasvaa, senpai?"

"DEIDARA!" Konan pamautti blondia pullolla päähän.

"Aiai! Hyvä on, Konan, un!"

"Huoh... Tobi, ei sitä mistään haeta. Kysyt vain Zetsulta kysymyksen, johon Zetsun on vastattava totuudenmukaisesti", Konan neuvoi.

"Tobi ymmärsi! Öö..."

"Päätä nyt jo, hyvä ihminen!"

"Älä aina huuda Tobille, Zetsu-san!" Tobi sanoi ja alkoi mököttää.

"Hienoa. Ei se nyt minun vikani ollut! Mitäs on tuollainen idiootti!"

"Vihaako Zetsu-san Tobia?" Tobi kysyi ääni väristen.

"..."

"Hienoa, Plant-man," Hidan sanoi ja kaatui makaamaan selälleen.

"Zetsu-san?" Tobi kuulosti jo siltä, että pillahtaisi pian itkuun. Zetsu huokaisi.

"Ei, emme me sinua vihaa. Hei! Puhu vain omast- EIKÖ TOTTA? ... Hyvä on. Emme me sinua vihaa", Zetsu sanoi ja nosti oranssimaskisen pojan syliinsä. Tobi piristyi hetkessä.

"Zetsu-san ei vihaa Tobia! Jee!" hän sanoi ja halasi skitsoa voimalla.

"Ngh.. Tobi... Hellitä jo!"

"Noniin! Nyt on Zetsun vuoro!" Konan kailotti iloisesti. Zestu pyöräytti pulloa, joka päätyi nyt osoittamaan Itachia.

"Hn."

"Onko pakko? Kysytään nyt vain, ei se tapa. Hyvä on. Totuus vai tehtävä?"

"Hn."

"Mitä tuokin nyt tarkoitti? Itachi hei, vastaa kunnolla."

"Tehtävä." Zetsu mietti hetken. Lopulta hän päätyi helpoimpaan tehtävään, mikä mieleen tuli.

"Okei. Katso kättäni. Montako sormea?" Zetsu kysyi ja näytti kahta sormea.

"Onko tuo muka tehtävä, un?"

"... Hn?"

"Vastaa kunnolla, Itachi..."

"Kolme?"

"... Kolme?! Itachi, kuinka monta näet nyt?" Zetsu sanoi ja nosti molemmat kädet.

"Seitsämän."

"..."

"Sanon vain mitä näen."

"Vai näetkö edes mitään? Konan, hoida Itachi optikolle."

"Liian kallista."

"'Kuzu, sinulta ei vittu kysytty mitään."

"... Hoidan optikon. Jatketaan peliä?" Konan huokaisi. Itachi pyöräytti pulloa. Pullo pyöri hetken ja osoitti sitten Kisamea.

"Hn."

"..."

"OI! Haipärstä!" Hidan huusi ja tönäisi Kisamea.

"Hmm? Mitä?" Kisame havahtui ja pudisti päätään.

"Vitun idiootti... On sinun vuoro vastata."

"Ai. Jaa. Kenelle?"

"Itachille, un."

"Aa, anteeksi Itachi... Olin ajatuksissani. Niin mitä kysyit?"

"Totuus vai tehtävä?"

"Ai sitäkö sen 'hn' tarkoitti?" Konan mietti ja raapusti jotain muistivihkoon.

"Totuus", Kisame tokaisi heti.

"Hn."

"Voi jumalauta Näätä, etkö osaa puhua vai mikä vittu sinun ongelma on?" Hidan ärähti ja huitaisi ilmaa kädellään.

"Sano minua vielä kerrankin näädäksi, niin olet vainaa", Itachi sihisi Hidanille.

"Sori typykkä, tuskinpa pystyt."

"Hn", Itachi hymähti ja hänen silmänsä välähtivät punaisiksi hänen tuijottaessa jashinistia murhaavasti. Ja koska Konan ei halunnut olohuoneestaan sotatannerta, hän katsoi parhaaksi puuttua riitaan paukuttamalla pulloa lattiaan vaatiakseen hiljaisuutta.

"Hidan, turpa kiinni, ja Itachi... Jos vain esittäisit sen kysymyksen, jooko?" Konan huokaisi.

"Hn", Itachi vastasi ja alkoi miettiä sopivaa kysymystä, johon haluaisi vastauksen.

"Seksuaalinen suuntautumisesi", hän töksäytti. Kisame miltei tukehtui (kuka tietää mihin), Deidara säikähti niin, että onnistui kaatamaan Sasorin vierestään, Kakuzu, Pain ja Zetsu huokaisivat tylsistyneinä, Konan odotti vastausta korvat höröllä ja Tobi... ei edes ymmärtänyt.

"Eeh, Zetsu-san? Mikä on sekusaali suunta?" Tobi kysyi.

"Seksuaalinen suuntautuminen", Zetsu korjasi.

"Seksu...maallinen suun...hattuminen?" Tobi toisti perässä.

"Ei, seksuaalinen suuntaus. Äh, selitä sinä. Poikaparkahan järkyttyy. Äh... En tarkoittanut mitään k-18 tekstiä. Jaa, no sitten." Zetsu mumisi ja kuiskasi sitten jotain Tobille.

"Liikaa tekstiä, mutta Tobi ymmärsi!" Tobi hihkaisi.

"No hyvä. Siispä, Kisame, odotamme vastaustasi oikein innolla."

"Siis sinä odotat, Konan, un", Deidara korjasi. Konan mulkaisi räjäyttelijää ja kääntyi sitten takaisin Kisamen puoleen, joka näytti ERITTÄIN vaivautuneelta.

"Eh, tuota..."

"Kakista ulos, fisu", Hidan virnuili.

"Voit vastata vain minulle, Kisame. Minähän sitä kysyin", Itachi sanoi. Kisame katsoi kiitollisena Itachia ja kuiskasi jotakin tämän korvaan.

"Ääh, ihan mälsää", Konan marisi. Itachin ilme ei värähtänytkään, vaan nyökkäsi vain Kisamelle vastaukseksi. Kisame tarttui pulloon ja pyöräytti sen kerran ympäri. Pullon kärki pysähtyi osoittamaan Kakuzua.

"Okei. Kakuzu, kumpi?"

"Hmm... Totuus."

"Te olette ihan tylsiä, un", Deidara mutisi.

"Pääsi kiinni, blondi", Hidan haukotteli.

"A-ha! Eikö tuon", Kisame sanoi ja osoitti peukalollaan Hidanina, "kanssa huoneen jakaminen ärsytä sinua yhtään? Siis miten oikein kestät häntä?"

"HEI!" Hidan huusi ja paiskasi pullon Kisamen kasvoille.

"Eipä juuri. Oikeastaan, on tuo" Kakuzu sanoi ja osoitti vuorostaan Hidania, "ihan mukava toisinaan. Ja hauska."

"Miksi helvetissä puhutte minusta kuin jostain esineestä?!"

"..."

"Deidara, mikä sinulle tuli?" Konan katsoi huolestuneena ystäväänsä.

"En olisi uskonut Kakuzun vastaavan tuolla tavoin, un." Muut nyökyttelivät (paitsi Itachi, joka vain hymähti ja Hidan, joka toljotti Kakuzua suu auki) kiivaasti päätään.

"Hidan, leukasi menee sijoiltaan. Sulje suusi", Kakuzu neuvoi.

"Vittu se mihinkään menee."

"Paljon parempi."

"Mitä vittua?"

"Näytit vain todella typerältä toljottaessasi siinä minua hiljaa suu auki."

"Kiitti vain, 'Kuzu."

"Olepa hyvä", Kakuzu sanoi ja pyöräytti pulloa. Pullo päätyi osoittamaan Hidaniin.

"Vittu!"

"Väärä vastaus. Totuus vai tehtävä?" Kakuzu kysyi.

"Vittu tehtävä!"

"Selvä. Tehtävänäsi on toteuttaa se vastapalvelus, josta puhuimme aikaisemmin."

"Ja miten vitussa luulet minun tekevän sen, kun en edes vittu tiedä mikä se on!"

"En sanonutkaan, että teet sen nyt. Kerron kyllä myöhemmin tänään."

"Haista paska."

"Onko tuo hei edes sääntöjen mukaista, un? Ja mikä vastapalvelus, un?"

"Ei kuulu sinulle", Hidan ja Kakuzu totesivat yhteen ääneen.

"... Sovitaan, että tuo kelpaa tämän kerran. Hidan sinun vuorosi", Pain huokaisi. Hän halusi, että peli päättyisi pian, sillä tämä aiheutti hänelle vain päänsärkyä. Hidan nyrpisti nenäänsä.

"Hmph! Kyllä, isi", hän vastasi ja tuuppasi pullon voimalla pyörimään. Kun pyöriminen lopulta loppui, pullon kärki osoitti Deidaraa.

"Hahaa, blondi! Mitäs nyt sanot?!"

"Vihdoin, un."

"Mikä vitun reaktio tuo oli?!"

"Pää kiinni Hidan, un."

"Pidä itse, transu."

"UN! En ole mikään transu!"

"Juu, et. Sori, sori. Erehdyin vain luulemaan sinua naiseksi, joka YRITTÄÄ näyttää mieheltä, mutta taidatkin vain olla nainen, jonka tyylitaju on perseestä."

"UNNN! JUMALISTE HIDAN, EN OLE NAINEN, UN!"

"Just."

"Just?! Itselläsi on matofobia, un!"

"HEI! Jumalauta, Dei, turpa kiinni!"

"ÄLÄ SANO MINUA DEIKSI, UN!"

"Ainiin, sori, vain Sasori sai kutsua sinua siten."

"Pää kiinni, un!"

"Deidei!" Hidan ärsytti.

"ARGH! TURPA UMPEEN! UNNNN!"

"Deidei, rimpeli rei!" Hidan rallatti.

"Hiljaa, jashinistipaska, un!" Deidara alkoi jo suuttua todella paljon. Hidan hiljeni hetkeksi.

"ANTEEKSI MIKSI HELVETIKSI KUTSUIT MINUA?!"

"Jashinistipaskaksi, un."

"Jumalauta Deidara! Pidä vain suusi kiinni, friikki!"

"Okei, tuo oli viimeinen pisara, un!"

"Iik, pelottaa! Mitä ajattelit tehdä? Pyytää Sasori dannaa auttamaan?" Hidan ärsytti. Muut kiinnittivät vasta tässä vaiheessa huomionsa riitelevään kaksikkoon. Deidaran kasvot olivat hieman punertavat.

"Pidä vain huoli omista asioistasi, kiihkouskovainen Jashinin perseennuolija, un!" Tässä vaiheessa Hidan suuttui toden teolla, ja löi nyrkkinsä Deidaran pään viereen suoraan seinästä läpi.

"Turpa kiinni, vitun homo!" Hidan huusi ajattelematta enempää sanojaan.

"Paras sinäkin olet puhumaan, un", Deidara ärähti Hidanille päin naamaa ja lähti loukkaantuneena huoneeseensa. Sasori huokaisi ja mulkaisi Hidanina, ennen kuin lähti Deidaran perään. Tobi oli käpertynyt Zetsun syliin ja Pain napsi aspiriinia.

"Argh! Hienoa Hidan! Katso nyt mitä sait aikaiseksi!" Konan tuhahti.

"Ai anteeksi nyt, Konan. Kaikkihan oli täysin minun vitun syytäni!" Hidan murahti ja lähti hänkin huoneeseensa.

"Menen pitämään huolen, että talo pysyy kasassa", Kakuzu ilmoitti ja lähti seuraamaan Hidania.

"Arvatenkin peli päättyi tähän. Tule Tobi", Zetsu sanoi ja lähti Tobin kanssa kellariin. Kisame ja Itachi lähtivät huoneeseensa myös ja Konan lysähti turhautuneena lattialle.

"Ei tämän pitänyt näin mennä!" hän nyyhkytti.

"Konan, ei se sinun vikasi ollut", Pain rauhoitteli.

"Minun takiani Deidara ja Hidan ovat nyt riidoissa, ja Hidan on vihainen minullekin! Miten niin ei ole minun vikani?!"

"Rauhoitu, kulta."

"Jos en olisi saanut tätä päähäni, näin ei olisi käynyt!" Konan huusi ja parahti itkuun.

"... Kyllä he tuosta sopuun pääsevät. Älä itke", Pain sanoi ja vei Konanin sylissään heidän huoneeseensa.

[Piyo]

Haha  tää on mun vikani mut  sanompa vaan et siel on taas tää:

"Minun takiani Deidara ja Hidan ovat nyt riidoissa, ja Hidan on vihainen minullekin! Mitenkä niin ei ole minun vikani?!"

.... Sää et pääse tosta 'mitenkä' sanasta ikiinä eroon.

Joo mut mää tykkäsin 

~ Thö pilkunviilaaja

[Vinzup]

Oho, hupsista xD Joo, hyvä ku sanoit. Kiitti

Anteeksi, ystävät rakkaat, mutta kuten olette varmasti huomanneet, tarinan etenemiselle on syntynyt pitkä paussi, ja valitettavasti paussi jatkuukin... Fandom on hieman vaihtunut, ja tämän ficin kanssa kävi niin, että touhu alkoi mennä häiritsevän OoC:ksi, joten joudun kirjoittamaan seuraavan osan iiiiihan uudestaan. :/ Pyydän anteeksi kaikilta, jotka odottavat tähän jatkoa. Malttakaa vielä odottaa! *istuu nurkkaan häpeämään*

~Vinzup