ENSIMMÄINEN LUKU.
Alice,
Olet kadonnut, niin kuin kaikki muukin. Kenelle muulle voisin puhua? Olen hukassa. Kun sinä lähdit… ja hän lähti… veitte kaiken mukananne. Mutta hän valehteli. Se ei ole sellaista niin kuin häntä ei olisi koskaan ollut. Hänen poissaolo näkyy kaikkialla mihin katson. Se on kuin valtava aukko olisi lyöty suoraan rintani läpi. Vuotaminen ei lopu. Mutta tavallaan olen iloinen… kipu muistuttaa minua siitä, että hän oli todellinen… että te kaikki olitte.
Tavallaan… olen varma, että ansaitsin sen. Jos olisin käyttäytynyt paremmin, te kaikki olisitte jääneet, ja kipu on lisärangaistus minulle. Osa minusta toivoo, että joku muu vampyyri tulisi ja muuttaisi minut, silloin voisin löytää teidät… te ette luultavasti halua minua sinne?
Pyydän, vastaa. Tiedän, että näet tämän. Tai näet minun kirjoittavan. Minä tiedän, että näet.
Tule takaisin luokseni, Alice.
Kaipaan ja rakastan sinua,
Bella.Alice istui antiikkisella mahonki pöydällä, kynä liikkuen valon nopeudella paperin halki, silmät kaukaisuudessa. Hän istui sillä tavalla, kaikki vampyyrit ympärillänsä hengityksiään pidättäen, koko minuutin. Sitten, henkeä haukkoen, hän poistui transsistaan ja katsoi alas mitä oli piirtänyt. ”Kirje Bellalta”, hän kuiskasi.
Esme otti sen hitaasti ja luki sen ääneen kaikille, hänen silmänsä olivat tuskaiset. ”Alice, sinä olet kadonnut, niin kuin kaikki muukin.”
”Tiesin, että hän vihaa minua”, Alice sanoi, kädet tiukasti Jasperin ympärillä, turvaksi.
”Ei hän vihaa sinua”, sanoi Emmett, ”mutta jos on joku, ketä hänen pitäisi vihata, se on vähä-älyinen veljeni tuolla ylhäällä”, hän vitsaili ja osoitti päällänsä kattoa.
”Älä sano noin”, Esme sanoi hellästi.
”Miksi ei?” Kysyi Jasper, hänen huulensa mutristui inhosta sisarustansa kohtaan.”Se on totta.”
Rosalie murisi. ”Voisitteko kaikki olla hiljaa ja antaa Esmen lukea?”
”Kenelle muulle voisin puhua? Olen hukassa. Kun sinä lähdit… ja hän lähti… veitte kaiken mukananne. Mutta hän valehteli. Se ei ole sellaista niin kuin häntä ei olisi koskaan ollut. Hänen poissaolo näkyy kaikkialla mihin katson. Se on kuin valtava aukko olisi lyöty suoraan rintani läpi. Vuotaminen ei lopu. Mutta tavallaan olen iloinen… kipu muistuttaa minua siitä, että hän oli todellinen… että te kaikki olitte. Tavallaan… olen varma, että ansaitsin sen.”Itkua pystyi huomaamaan koko huoneessa. Jopa Rosalie näytti protestanttiselta. Surullinen pianon soitto yläkerrassa loppui, merkkinä siitä, että Edwardkin oli kuullut kirjeen.
”Tyttö raukka”, mumisi Carlisle.
”Jos olisin käyttäytynyt paremmin, te kaikki olisitte jääneet, ja kipu on lisärangaistus minulle. Osa minusta toivoo, että joku muu vampyyri tulisi ja muuttaisi minut, silloin voisin löytää teidät… te ette luultavasti halua minua sinne?””Haluan”, sanoi Alice hiljaa.
”Minä myös”, Emmett sanoi yksimielisesti.
”Minäkin haluan hänet tänne, vaikka onkin ollut mukavaa, että en ole halunnut tappaa häntä jatkuvasti.” Jasper sanoi ja huokasi.
”Pyydän, vastaa. Tiedän, että näet tämän. Tai näet minun kirjoittavan. Minä tiedän, että näet. Tule takaisin luokseni, Alice. Kaipaan ja rakastan sinua, Bella.”Ei mennyt hetkeäkään kirjeen lukemisen jälkeen, mutta Edward näkyi jo portaiden yläpäässä, matkalaukku kädessä ja reppu selässä. Alice pysäytti hänet ennen kuin hän ehti alas.
“Minne helvettiin luulet olevasi menossa?” Hän kysyi vaativasti.
”Minä lähden”, hän sanoi kohtaamatta Alicen silmiä. ”Olen saanut tarpeekseni, minä lähden pois täältä.”
”Joten juokset pois?” Hän sanoi karkeasti nauraen ”Sinä pelkuri. Oletko nähnyt tämän?” Alice nappasi kirjeen Esmeltä ja työnsi sen veljensä nyrkkiin. ”Tämä on se mitä olet tehnyt hänelle. Sinä olet
tappanut hänet. Ja hän luulee, että kaikki on hänen syytänsä. Etkö ole menossa takaisin, niin kuin sinun täytyisi? Korjaamaan asiat?
Edward katsoi suoraan Alicen vihaisiin silmiin. ”Se oli parasta.”
Alice teki sen mitä joka toinenkin järkeä omaava olisi tehnyt. Hän läimäytti häntä kovemmin mitä hänen vampyyrivoimansa sallivat. ”Tuo on pelkkää paskaa”, hän sylkäisi, ennen kuin kääntyi pois ja ryntäsi niin kuin myrsky ovesta ulos.
T/N: Siinä se oli, ensimmäinen luku. Toivottavasti kelpasi. Luku oli lyhyt, mutta en voi mitään
Yritän laittaa lukuja vähän useimmin. Kommenttia kiitos.
Ainiin, melkein unohdin, kiitos betalleni
NiNNNille
