Kirjoittaja Aihe: Sunnuntaina he saattaisivat käydä torilla (Draco, Sallittu)  (Luettu 1581 kertaa)

Jassmi

  • jassiluikero
  • ***
  • Viestejä: 187
Nimi: Sunnuntaina he saattaisivat käydä torilla
Kirjoittaja: Jassmi
Ikäraja: sallittu
A/N: ei tässä oikein tapahdu mitään, Draco vähän miettii.




”Voitko sitten tuoda tullessasi Tescosta leipää ja en ole ihan varma mutta maitokin on kai lopussa.” Puhelimesta kuului melko väsynyt nuoren naisen ääni.
”Toki tuon. Tulen siinä viiden aikaan, vuoro kestää tänään vähän normaalia pidempään", Draco Malfoy vastasi puhelimeensa.
”Tule sitten hiljaa.”
”Aina. Öitä.”
”Öitä rakas.”

Draco kiirehti taas tiskin ääreen, jossa asiakkaat olivat muodostaneet jo kiitettävän kokoisen tungoksen. Jästibaari. Kaiuttimista kuului tällä hetkellä jokin Madonnan vanhoista kappaleista, muutama ihminen jaksoi vielä tanssia, ja kuten sanottua, tiskillä oli tungosta. Näin myöhään paikalla oli enää kaksi baarimikkoa, ja jostain Dracolle tuntemattomasta syystä juhlijoita riitti edelleen. Hän ei ollut vieläkään kolmen jästimaailmassa eletyn vuoden jälkeen saanut selville kaikkia jästien juhla- ja ”juhla”päiviä, jolloin britit kerääntyivät paikallisiin juhlapaikkoihin.

Draco kaatoi juomia, rahasti, hymyili, jutteli, ja haki takahuoneesta jollekin punahiuksiselle pisamakasvoiselle naiselle sateenvarjon ja kimaltelevan huiskun tämän juomaan. Väärän värisen, tahalleen. Taikasauva tuntui jalkaa vasten hänen kävellessään, mutta sitä ei tänään tarvittaisi. Sodan loputtua hän oli muuttanut Lontoon keskustaan, ja tylsyyttään käynyt pari kertaa paikallisessa yökerhossa. Jossain välissä hän huomasi tuovansa joka ilta kotiinsa saman tytön. Siitä kaksi kuukautta, ja tytön hammasharja löytyi Dracon kylpyhuoneesta ja alusvaatteet tämän kaapista. Eniten Draco mietti, missä vaiheessa tyttö oli tuonut jopa mukinsa hänen kotiinsa. Heinäkuussa he ostivat uuden sohvan, jotta mahtuisivat paremmin katsomaan yhdessä televisiota, jonka tyttö myös oli onnistunut ujuttamaan Dracon asuntoon.

”Anteeksi, mutta missähän päin vessa on?”

Draco osoitti asiakkaalle vessan suuntaan ja jatkoi miettimistään. Jollain tapaa tämä oli hyvä järjestely. Tai siis, olihan se hämmentävää rakastua ihmiseen, jollaisia hän oli tappanut ja kiduttanut nuorempana. Eikä hän vieläkään pitänyt isosta osasta jästejä. Tuokin ääliö nurkassa, joi ties monettako juomaansa ja oksentaisi kohta sohvalle, joka Dracon pitäisi pestä. Mutta kun oli vahingossa tullut tutustuttua yhteen jästiin, niin nämä muut tulivat sitten vähän kuin siinä samalla.

Tytön muutettua Dracon luo asunnosta oli tehty jästinormeihin sopiva, ja jollain tapaa hän oli sopeutunut nyt tähän yhteiskuntaan. Päivän Profeetta tosin tuli hänelle edelleen, ja hän tiesi mitä taikamaailmassa tapahtui, mutta ei enää tuntenut kuuluvansa siihen. Pimeyden Lordin kukistuttua ja kuolonsyöjien hajottua joukkoja yritettiin koota uudelleen. Muutamien välivuosien, kuten niitä nykyään kutsuttiin, jälkeen satunnaiset ja väkivaltaiset tapot jatkuivat, outoja salaseuroja oli syntynyt ja jokainen niistä tahtoi olla yhtä kuuluisa ja voimakas kuin kuolonsyöjät aikoinaan. Dracoakin oli kosiskeltu mukaan, mutta juuri nyt jästielämä tuntui paremmalta. Hänellä oli kyllä ikävä aikaa jolloin hänen nimeään pelättiin, jolloin rahalla sai lähes kaiken ja jolloin ihmiset anelivat hänen edessään saadakseen pitää elämänsä. Aikaa jolloin hänellä oli valtaa. Nykyään hänen valtansa oli huomattavasti pienempi, mutta hän sai nyt päättää asioista kuten ketä rakasti, ja minkä väriset sukat laittoi aamulla. Näistä ensimmäinen oli enemmän tärkeä.

Draco potki lehtiä edessään kävellessään aamun tunteina kotiin Tescon sinipunainen muovipussi kädessään. Hän käveli mahdollisimman hiljaa rappukäytävässä ja avasi varovasti oven. Potkaisi kengät jaloistaan, vei ostoksensa jääkaappiin (vahingossa myös leivän) ja istuutui sängylle naisensa viereen. Naisen suu oli vähän mutrussa, poskessa painauma tyynystä ja hiukset valuivat vähän takkuisina tyynyltä lattiaa kohti. Draco otti yhden suortuvan sormiinsa ja tutkiskeli sitä. Jos taikamaailmasta tulisi riittävän hyvä tarjous, hän saattaisi jopa lähteä takaisin hakemaan entistä asemaansa. Tällä hetkellä hänelle riitti elämä työssä käyden ja laskuja maksellen, katsellen iltaisin televisiota ja syöden aamuisin aamupalaa juuri sen ihmisen kanssa kenen halusi. Sunnuntaina he saattaisivat käydä torilla.


« Viimeksi muokattu: 03.05.2010 18:08:45 kirjoittanut Jassmi »
Jane, we did it. We grew old together.

Fírinne

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 231
Ficci on todella ihana kepeä ja menee eteenpäin sujuvasti eikä töksähtele, ainakaan minun mielestäni. Jonkun pienen tapahtuman olisin itse lisännyt tähän ja se olisi lisännyt mielenkiintoa lisää, mutta tämä on tälleinkin todella kiva. Toivottavasti kirjoittelet lisää tälläisiä, tämä oli todella kiva lukea!
-Mara
You can run but you can’t hide
Time won’t help you
Cause karma has no deadline

Bring Me The Horizon - True Friends