Title: Hetken kestää tunne ikuinen
Pairing: Vlad/Sergey
Rating: K11
Genre: slash, fluff
Beta: Cora
Summary: Kun olimme syventyneet vain toistemme silmiin ja tanssiimme, muu maailma tuntui pyörivän ympärillämme kuin kiirehtien ja antaen meidän nauttia yhteisestä ajastamme.A/N: Cora ehdotti minun kirjottavan tanssiaiheista tekstiä hänen originaalihahmoistaan Vladista ja Sergeystä, jotka ovat tanssijoita. Tietenkin innostuin ideasta, milloinkas minä en tanssista haluaisi kirjoittaa
Osallistuu Yhtyeen tuotanto- haasteeseen yhtyeenä Yölintu ja kappale on nimeltään
En päästä pois.
”Vlad! Tule jo, lähdetään kotiin”, huikkasin tanssisalin ovelta peilin edessä tanssivalle miehelle.
”Ei vielä, harjoittelen tätä vielä vähän aikaa”, hän vastasi katsomatta minuun päin, keskittyen ainoastaan tarkkailemaan peilin kautta jalkojensa työskentelyä.
Huokaisin syvään, mutta tajusin myös, että yleensä se olin minä jonka sai repiä ulos tanssisalista. Minä olin meistä kahdesta tanssijasta se, joka hioi hiomasta päästyään tiettyä tekniikkakohtaa niin kauan, että se varmasti meni hyvin. Tosin vielä silloinkaan se ei ollut tarpeeksi. Tiesin, että siinä mielentilassa harjoittelemista oli vaikea lopettaa, mutta päätin kuitenkin yrittää saada hänet lopettamaan, sillä olin jo hyvin väsynyt ja halusin nopeasti kotiin nukkumaan. Jos hän ei suostuisi lähtemään mukanani autolla, kävelköön sitten kotimatkan.
Riisuin jo pukemani ulkokengät jalasta ja jätettyäni ne salin ulkopuolelle astelin Vladin luokse.
”Tulisit nyt, täältä sammutetaan pian valot”, maanittelin.
”Sitten minä harjoittelen pimeässä.”
Se ei siis toiminut, joten päätin vaihtaa taktiikkaa.
”Anna minä autan”, sanoin astuen hänen ja peilin väliin.
Otin hänet tanssiasentoon ja aloin liikuttaa vartaloani hyräillen samalla hidasta rumbarytmiä. Hän liikkui mukanani, vaikka hänen epäröivä ilmeensä kertoi, että hän oli odottanut erilaista apua. Hän olisi halunnut minun neuvovan kuinka kiertää jalkaansa oikein, mutta minä halusin viedä hänen ajatuksensa pois yksityiskohdista ja antaa hänen rentoutua ja vain nauttia tanssimisesta.
Hyräiltyäni rumbarytmiä päässäni alkoi soida Vladin rakastama rumbakappale, joten aloin laulaa sitä ääneen toimien samanaikaisesti sekä solistina että tanssittajana.
Tehtyäni muutaman hieman vaikeamman kuvion hänen kanssaan vedin hänet hellästi lähemmäs itseäni ja painoin pääni vasten hänen otsaansa. Siirsin toista kättäni pidemmälle hänen selällään ja hän nosti vasemman kätensä niskaani. Suljin silmäni ja nyt pienemmin askelin tanssitin häntä laulamani kappaleen rytmiin. Tunsin hänen lämpimän hengityksensä kaulallani ja hänen kätensä hivelevän niskahiuksiani. Hän alkoi hiljaa laulaa mukanani kappaletta yllättäen minut, sillä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut hänen laulavan. Hän oli aina sanonut, ettei pitänyt julkisesti laulamisesta, mutta siinä hän nyt lauloi kanssani, melkein suoraan korvaani. Samalla hän hiveli kädellään niskaani lähettäen kosketuksellaan kylmiä väreitä pitkin selkääni.
En enää tiedostanut miten tanssitin häntä, siitä oli tullut jo sivuseikka. Tärkeintä oli meidän yhteinen laulumme, ei ehkä ulospäin niin hienon kuuloinen, mutta meille ja hetkellemme aivan tarpeeksi täydellinen sekä vain me kaksi siinä hetkessä, yhdessä, lähekkäin. Me ja yhteinen liikkeemme, vartalomme liikkuen yhteistyössä, omani ohjastaen ja hänen seuraten kuunnellen. En enää muistanut laulun sanoja, joten lopetin laulamisen. Hänkin lopetti laulunsa pian jälkeeni ja nostimme katseemme toistemme silmiin. Kun olimme syventyneet vain toistemme silmiin ja tanssiimme, muu maailma tuntui pyörivän ympärillämme kuin kiirehtien ja antaen meidän nauttia yhteisestä ajastamme. Laskin päätäni lähemmäs häntä ja annoin hänelle suukon poskelle. Sitten suutelin häntä huulille ja kaikki muu katosi. Nyt tanssillammekaan ei enää ollut väliä, koska lähelläni oli vain hän täyteläisine huulineen ja ahnaine kielineen.
Päätettyämme suutelun kevyisiin suukkoihin katsoimme toisiamme silmiin. Hän hymyili valloittavasti ja sanoi: ”Nyt voimme lähteä kotiin.”
”Sitähän minäkin”, sanoin ja iskin silmää. Kiedoin käteni hänen harteilleen ja lähdin taluttamaan häntä ulos tanssisalista.
Suljet silmäsi
kiedot kätesi kaulaan arkaillen
kiehuu teevesi
tuoksuu hiukset
aika kadoten
En menettää halua
tätä iltaa sinua
viivy siinä
älä yöhön katoa
En päästä pois
sua milloinkaan
kestää sois tämän hetken
ainiaan
en päästä pois
en päästä pois
Kadut hiljenee
loppuu päivä
kiire ihmisten
sua suutelen
hetken kestää tunne ikuinen
Nyt murheet unohdan
ota kiinni minusta
viivy siinä
älä yöhön katoa
En päästä pois
sua milloinkaan
kestää sois
tämän hetken ainiaan
en päästä pois
en päästä pois
Ei turhia sanoja
toista samaa lausetta
viivy siinä
älä yöhön katoa
En päästä pois
sua milloinkaan
kestää sois
tämän hetken
En päästä pois
en päästä pois
en päästä pois
en päästä pois
