// Alaotsikko: Songfic, K-11, Het
Kirjoittaja: Börje
Beta: Natsu (ei täällä)
Ikäraja: K-11
Paritus: nainen/mies
Genret: Drama, lievä angst, lievä romance, Het
Vastuuvapaus: Kaikki muu on min, paitti laulu
Varoitukset: Viittaus seksiin ja lievää kuvausta siitä
A/N: Kuuntelin
Zen Caféen - Nainen vailla historiaa biisiä ja tuli pakkomielle kirjottaa
Nainen vailla historiaaPoV nainen
Kävelet taas tuon tytön kanssa. Viileä kesätuuli hulmuttaa hänen tummanruskeita kiharoita, hyväilet hänen villatakin peittämää olkaa ja minä voisin huutaa turhautumisesta. Illan tummentama taivas heijastuu silmiisi, kun käännät ne kohti taivasta. Sormesi kiertyvät tytön ponin hännän ympärille ja päästävät suortuvat vapaiksi.
Kesäinen ilta
Pitelee käsivarsillaan
Naista villatakissaan.
Terävät piirteet
Tummankiharat hiukset
Kiinnisidottu.Kaipaus on minun. Joudun kestämään sen yksin, vain koska en uskaltanut kertoa sinulle ajoissa. Tunnen vieläkin kosketuksesi kädessäni. Yhteen nivotut sormemme, kun kiedoit sormesi sormieni ympärille. Näet minut ystävänä, et muuna. Mikset huomaa tunteitani? Viimeisin päätökseni saattaa tuhota ystävyytemme, mutta olen valmis uhraamaan sen, koska enää en pelkää. Olen valmis sotimaan, pitämään puoliani. Jos vain saan sinut omakseni, jos saan koskettaa ihoasi.
Minun on kaipaus
Ihoni tunsi äsken sen
Meidät yhteen nivoen.
En pelkää
Minä oon valmis sotimaan
Jos saan sua koskettaa.Minä olen vailla historiaa ja se tyttö ilman menneisyyttä. Annamme itsestämme kuvan, että olemme salaperäisiä, vaikka meillä ei ole mitään salattavaa. Minä tunnen tuon tummatukkaisen tyttösi katseen, omissani on samanlainen. Miten minun kuuluisi jättää vaatteet pois? Entä kengät? Kuinka voin riisua historiani pois, kun en edes omista sellaista? Haluan kaatua ilmasta päiväpeitolleni makaamaan, voisin tuudittautua pois menneisyyteen.
Nainen vailla historiaa
Tyttö ilman menneisyyttä
Kuinka jätät kenkäs eteiseen?
Nainen vailla historiaa
Tyttö ilman menneisyyttä
Onko päiväpeittos lankoineen
Täynnä viittauksia menneeseen.Ilma on kosteaa ja iltamme hehkuva. Minä voitin, jaksoin taistella. Saan palkintoni ja hengitykseni kulkee pienin sykäyksin, sinun huohottaessa. Ihomme hankaavat toisiaan vasten, ees taas. Kasvosi ja ilmeidesi sävyt, rakastun niihin aina vain enemmän. Käsiesi liike vartalollani kirvoittaa huokauksen huuliltani. Kehoasi pitkin kulkevat väristykset, tunnen ne kaikki. Huomaan jokaisen, pienen muutoksen sinussa, joka sekunti. Joka sekunti annan itseni rakastua sinuun enemmän.
Hehkuva ilta
Hengittää pienin sykäyksin
Ees taas, ees taas, ees taas,
Sinun kasvoihin.
Kätesi liike
Sävyt ilmeiden
Huomaan niistä jokaisen.Annan kysymysten täyttää mieleni. Silkkiset lakanat hyväilevät paljasta ihoani. Kuun valo paistaa ikkunasta, valaisten huonetta hopean sävyisellä valollaan. Katseeni harhailee nopeasti vaaleasta katosta silmäilemään ikkunasta avautuvaa yö taivasta. Kuuntelen sinun hiljaista tuhinaasi ja ajoittaisia murahduksia. Parran sänki leuassasi kutittaa olkaani vasten, mutten siirrä päätäsi pois. Nautin nyt täysin siemauksin kaikesta yhteisestä ajastamme. Tiedän, että tulet esittämään monta kysymystä menneisyydestäni, mutta minä olen jo päättänyt. Minulla ei ole menneisyyttä tai historiaa.
Kuinka jätät kenkäs eteiseen?
Onko sulla haavepaikkoja
Joihin menet aina öisin
Jos et muuten unta saa?
Saatko veljeltäsi lahjoja?
Vai ootko perhees lapsi ainoa?
Rakastatko aamuja?
Vai iltaruskon kajoa?
Harmaantuuko hiukses vanhana?
Saako niitä silloin harjata?
Nainen vailla historiaa. 
