Ficin nimi: Vaaleanpunainen halisydän
Kirjoittaja: Hapanpastilli
Genre: Fluffy
Ikäraja: Sallittu
Disclaimer: Rowin Potterit, ei minun:(
Paritus: Herm/D
A/N: Pikainen puolentunnin
kyhäelmä tuplaraapale ystävänpäivän kunniaksi! (tai ehkä vain toivoin minulle käyvän noin..?) Osallistuu Ystävänpäivä II -haasteeseen.
Ihanaa ystävänpäivää kaikille <3---
Olin yrittänyt rohkaista mieleni jo pitkään.
Kirjastossa oli hiljaista. Vain muutama oppilas oli eksynyt tänne tänään. Minä taas olin lähinnä paennut: koko muu maailma oli mennyt täysin sekaisin. Vaaleanpunaiset halisydämet, koristeet, suklaarasiat ja lemmenviestilaatikot saivat minut vain voimaan pahoin.
Hermione oli syventynyt paksuun kirjaan eräässä nurkassa. Hänen hiuksensa valuivat olkapäiltä pöydälle ja käsi oli kiertynyt tuolilla olevan jalan ympärille. Minä nappasin lähimmästä hyllystä summa mutikassa jonkin kirjan ja asetuin lukemaan sitä niin, että näin tytön. Lehteilin Puhpalluran kasvatusopasta ja tuijotin kaulassani roikkuvaa halisydäntäni. Se ei lähtenyt irti, olin kyllä kokeillut.
Nostin katseeni ja kohtasin Hermionen tummanruskeat silmät. Hymyilin. Hermione hymyili takaisin. Tämä oli meidän oma pieni leikkimme. En uskaltanut sanoa hänelle mitään, mutta tiesin meidän molempien tietävän sen, mitä emme uskaltaneet sanoa.
Kun hän oli lähdössä, nousin myös, kun hän laittoi kirjan hyllyyn, minä laitoin myös, kun hän katsoi minuun , minä katsoin häneen.
Minua kohti kävellessään, Hermione katsoi minua jälleen. Pystyin haistamaan hennon vaniljan tuoksun, kun hän yllättäen halasi minua kevyesti. Minä en osannut tehdä mitään, otin vain vastaan minulle ojennetun sulkakynän ja kirjoitin vaaleanpunaiseen sydämeen kauniin kirjaimin: ‘Draco’.
Lamaantuneena seisoin keskellä tyhjää kirjastoa. Jotain hyvää ystävänpäivässäkin sitten lopulta oli. Hymähdin.
Olin yrittänyt rohkaista mieleni jo pitkään. Ehkä vielä joskus.
---
Toivottavasti tykkäsitte edes
pikkiriikkisen 
Kommentit piristäis.
-Hapsi-
