// Alaotsikko: K11, angst, draama
Nimi I was sick of y life until you came
Kirjoittaja Milkholic
Ikäraja suomeksi! K11?
Henkilöt Lucy, hänen vanhempansa & Andrew. Lisää tulee myöhemmin.
Tyylilaji Angst, draama
Yhteenveto Lucy on angstinen tyttö, jonka elämään yhtäkkiä pamahtaa suloinen poika, Lucy kiinnostuu heti.
Elämä ei kuitenkaan ole mutkatonta, ja tyttö kokee väkivaltaa, niin henkisellä kuin fyysisellä puolella.
Varoitukset Väkivaltaa, karkeaa kielenkäyttöä, angstisuutta
A/NKirjottaminen
ei ole mulle uutta ja tykkään siitä niin kovasti, että päätin tännekin nyt sitten
jonkinlaisen tarinan väsätä. Oon vähän huono noissa sanasto jutuissa yms, mutta luin kyllä ohjeet.
Toivon että jotakuta miellyttää! Korjailen sitten kun tää juttu ei vammaa.
I lukuKävelin puistotietä miettien elämääni, joka ei siis ole ollut mitenkään upea.
Mietin, miten monta kertaa olen ollut itsetuhoinen.
Miten monta kertaa olen yrittänyt itsemurhaa, eikä ketään ole oikeastaan kiinnostanut.
Koulumenestykseni on ollut surkeaa, heti päättyneistä harrastuksista, kaverisuhteista ja perhesuhteista puhumattakaan.
Isäni ja äitini, molemmat, ovat aina juoneet, paljon. Olen perheen ainut lapsi, enkä siis voi minkäänlaista lohtua saada sisaruksiltakaan.
Kaverini ovat aina hylänneet minut, kun pieniäkin ongelmia minussa on ilmennyt, joten eipä heitä ehkä voi edes kavereiksi kutsua.
Koulussa en ikinä jaksa keskittyä, eivätkä aiheet edes jaksa kiinnostaa, opiskelu on mielestäni turhaa, niin turhaa.
Olen monestikkin yrittänyt hakea lohtua harrastuksista, mutta mikään ei ole ikinä tuntunut sopivalta. Kaikki harrastukset olen pian lopettanut aloittamisen jälkeen, ne eivät ole kiinnostaneet minua lainkaan.
Ammatti-ihmisillekkään puhuminen ei ole oikein auttanut. He kaikki ovat olleet sitä mieltä, että olen sulkeutunut, enkä kerro asioistani edes ihmisille, joilla on vaitiolovelvollisuus. He eivät vain tajua. Ehkäpä se johtuu siitä, etten luota ihmisiin.
En edes pitänyt kenestäkään näistä terapeuteista, he olivat nirppanokkia, ilkeitä ja tympeitä vanhoja akkoja.
Työnsin avaimen lukkoon tietäen, että illalla kotona puhkeaisi riita, enkä tiennyt mitään keinoa, jolla pakenisin sitä. Mietin lähteväni jonkun kaverin kanssa kaupungille, mutta muistin, ettei minulla ole ystäviä.
Päätin päästä ulos keinolla millä hyvänsä, joten lähdin kaupungille, ensimmäisistä suunnitelmista poiketen, yksin. Yksinolo oli tullut minulle hyvin tutuksi, joten se ei enää tuntunut niin pahalta, eikä edes oudolta.
Metroon astellessani huomioni kiinnittyi poikaan, jonka hiukset olivat vaaleat, ruskeanvivahteiset ja silmät syvänsiniset.
Ensin en edes tajunnut, että poika oli tulossa suoraan minua kohti ja istui suoraan viereeni. Katsoin poikaa kummaksuen kunnes hänen suustaan putkahti sana 'moi'.
Moi, vastasin hämmentyneenä ja hieman ujosti.
Näin ku katoit mua, poika lisäsi naurahtaen.
Aij... huokaisin ja mietin kuinka tyhmä olinkaan, kun tuijotin häntä.
En haluu kuulostaa omahyväseltä, mut oon tottunu siihen, usko pois, poika jatkoi taas.
Ootko yksin? Poika kysyi hämmentyneenä.
J-joo, vastasin änkyttäen.
No, haluisitko mennä vaikka kahville? Poika kysyi vinosti hymyillen.
No.. vaikkapa, hetken mietittyäni vastasin jo hiukan varovasti hymyillen.
Minuun verrattuna poika oli täydellinen, en yleensä sano itseäni rumaksi, mutten ole mikään nättikään, omasta mielestäni.
Hiukseni ovat mustat ja yleensä pöyheiksi tupeeratut. Silmäni ovat vaaleanvihreät, mutta käytän piilolinssejä, harmaita sellaisia.
Tyylini on jokin emo -tyylin ja gootti -tyylin välillä, en itsekkään oikein tiedä mihin tyyliluokkaan kuulun, en kai mihinkään, olen niin epätavallinen yksilö.
Tuon pojan, joka juuri istui vieressäni, tyyli oli sekalainen, sekään ei oikein kuulunut mihinkään tyyliluokkaan, mutta hän vain oli henkeäsalpaavan näköinen.
Juttelimme niitä näitä ja tutustuttuamme vähän paremmin päädyimme vaihtamaan messengerosoitteita ja puhelinnumeroita, vaikka olimme tunteneetkin vasta parisen tuntia.
Lopulta jouduin hyvästelemään pojan, hiukan vastentahtoisesti, ja lähdimme koteihimme aivan eri reittejä, kuten olin arvellutkin. Koko matkan mietin poikaa, etenkin hänen silmiään, jotka pureutuivat mieleeni.
Kotiin tullessani avasin oven hiljaa, en haluaisi vanhempieni tietävän minun tulevan kotiin nyt, mutta kuten olin arvellutkin, isäni ja äitini olivat kuulleet tuloni ja riekkuivat humalaisena ulko-oven edessä.
Pois edestä, tiuskaisin vihaisena ja paukautin oven kiinni perässäni.
Mikäsh meijän rakkaalla tytöntylleröllä nyt on? Isäni kyseli, humalaisuus suorastaan kuulsi hänen äänestään.
Oo hiljaa, vastasin tökerösti, mitä ei olisi pitänyt tehdä, jolloin isäni tarttui käteeni, käänsi minut itseensä päin ja löi minua avokämmenellä poskeen.
Sähän et mua lutka lyö! Isäni huudahdi vihaa uhkuen.
Hetken katsoin isääni hämmästyneenä, kyyneleet silmiini kirvoten. Hän oli lyönyt minua taas, mitä oudoimmasta syystä. Enkä voinut uskoa, että tällä kertaa äitini vain seurasi keittiön ovelta, eikä ollut yhtään kiinnostunut.
Juoksin huoneeseeni kyyneleet poskille valuen. En kuitenkaan halunnut näyttää heille itkeväni, joten pyyhkäisin kyyneleeni poskiltani.
Kyyneltulva pääsi silmistäni valoilleen, mutta ääntäkään en päästänyt. Kipusin takaisin ovelle ja laitoin sen lukkoon ja kömmin huoneeni vessaan.
Katsoin poskeani. Se oli ihan punainen, ja luultavasti siihen tulisi mustelma, isäni oli lyönyt oikein voimalla.
Kyyneleet kirposivat taas silmiini, mutta pyyhin ne heti, jostakin syystä halusin itsellenikin näyttä olevani kova persoona, en tälläinen nynny.
Avasin tietokoneeni ja kirjauduin heti meseen ja hämmästyksekseni tuo henkeäsalpaavan söpö poika oli pyytänyt jo minua ystäväkseen. Meseosoitteen perusteella arvasin hänen nimekseen Andrew.
Juuri kun olen saanut pyynnön hyväksytyksi, Andrew alkoi puhua minulle.
Andy sanoo: Moi
Lisäsin sut heti ku pääsin kotiin, mitäs sä?
Mietin kertoisinko hänelle totuuden heti vai myöhemmin. Päädyin vaihtoehtoon heti, sillä nyt hänellä olisi vielä mahdollisuus päästä minusta eroon.
Aloin kirjoittaa vastausta.
Andy sanoo: Moi
Lisäsin sut heti ku pääsin kotiin, mitäs sä?
Lucy</3 sanoo: No heippa vaan. :----) no, eipä mitään hyvää.
Hetkeä myöhemmin aloin katua vastaustani, sillä varmaan jotakin puolituntematonta poikaa kiinnostaa minun perhelämäni.
Kuitenkin Andrew alkoi heti kirjoittaa vastausta viestiini.
Andy sanoo: Moi
Lisäsin sut heti ku pääsin kotiin, mitäs sä?
Lucy</3 sanoo: No heippa vaan. :----) no, eipä mitään hyvää, tosiaankaan.
Andy sanoo: kuis nyt sillee?
Lucy</3 sanoo: Toivon ettet puhu tästä kellekkään, vaikket välttämättä tunne ketään samoja tyyppejä kuin mä.
Andy sanoo: Vannon etten kerro.
Lucy</3 sanoo: Mun vanhemmat on näin kauniisti sanottuna; juoppoja. Aina kun tuun kotiin saan kuulla hirveen saarnan ja väkivallaltakaan ei vältytä.
Kirjoitin saarnani ja odotin mielenkiinnolla Andrewin eli Andyn vastausta.
Ihmeekseni poika vaikutti aidosti kiinnostuneelta, joten puhuminen hänelle oli helppoa.
Andy sanoo: Moi
Lisäsin sut heti ku pääsin kotiin, mitäs sä?
Lucy</3 sanoo: No heippa vaan. :----) no, eipä mitään hyvää, tosiaankaan.
Andy sanoo: kuis nyt sillee?
Lucy</3 sanoo: Toivon ettet puhu tästä kellekkään, vaikket välttämättä tunne ketään samoja tyyppejä kuin mä.
Andy sanoo: Vannon etten kerro.
Lucy</3 sanoo: Mun vanhemmat on juoppoja. Aina ku tuun himaa saan kuulla hirveen saarnan ja väkivallaltkaa ei vältytä.
Andy sanoo: aijaa ;/ sun vanhemmat ei sit varmaan oo kovin mukavia. No pystyiskö asialle tekee jotain?
Lucy</3 sanoo: eipä kai.
