Vastuuvapautus: Rowlingin hahmot ja maailma.
Nimi: Poissa valoista
Kirjoittaja: Pixie
Beta: Winifred, kiitos!
Ikäraja: K-11
Paritus: Sirius/Regulus
Tyylilaji: Angst
Varoitukset: insesti
// Varoituksiin lisätty insesti. :> - Renneto
Tiivistelmä: Kun ei ole mitään pelastettavaa.
A/N: Tällä kertaa syntyi aika tulkinnanvarainen teksti, joka on minun vastaukseni 12+ virkettä-haasteeseen. Kommentteja arvostaisin kovasti ja olisi ihanaa kuulla, että miten tämä toimii. Sanalista löytyy lopusta.
-
Regulus nojaa otsaansa vasten huurteista ikkunaa, alkaa nähdä sen läpi, puhaltaa uudestaan. Mies (vasta poika) pyydystää lasista pisaroita kielelleen ja toivoo, ettei olisi yksin tässä aamussa kupillinen vaniljateetä käsissään, sitä makua mitä isoveli opetti hänetkin rakastamaan. Regulus haluaa, että joku hymyilisi takaisin kirsikkapuisen pöydän toiselta puolelta ja ottaisi kaapista toisenkin kupin, lähtisi katsomaan kurjenmiekkoja takapihalle puutarhaan, joka on nyt tyhjä.
Mutta kukaan ei tule, kukaan ei soita Regulukselle huilua, joka koristaa kalpeaa seinää siinä kohdalla, vastapäätä, josta kukaan ei katso silmiin, eikä kukaan mutise tummalla äänellä sellaisia sanoja korvaan, jotka jäävät kutittelemaan pitkäksi aikaa, eivätkä anna Reguluksen vapista kylmästä. Sillä kylmä hänellä on aina, niin kylmä ilman vinoa hymyä ja mustaa takkutukkaa.
Poika yrittää piilottaa sormensa liian paksun villapaidan hihojen suojiin, liian kesäaikaan, mutta luovuttaa, kun kaistale paljastuvaa kaulaa muistuttaa siitä, että viimeisetkin merkit liian rajuista ja epätoivoisista suudelmista ovat kadonneet.
Regulus ei osaa sanoa mitä tapahtui kaikelle palolle ja kunnianhimolle nyt, kun jäljellä ei ole muuta kuin ikävä. Kaikki on sekavaa sumua ja tuntuu tukahdutetulta, vähän niin kuin vuosia sitten, kun isä työnsi piipun kapeiden pikkupojan huulien väliin ja nauroi pilkallisesti, kun pienenpienet keuhkot protestoivat. Niin, isä oli tehnyt heille paljon typeriä asioita, eikä koskaan suojellut, kuten Sirius, joka sai Reguluksen aina heräämään painajaisistaan ja vakuutettua siitä, että näiden ovien, seinien ja ikkunoiden takana olisi jotain parempaa. Mutta nyt, kun elämän kaikki pienimmätkin palaset ovat hajallaan voi vain hukuttautua pahaan oloon ja silmäluomien alla takovaan painajaiseen, koska kukaan ei juokse, hyppää tai sukella perään. On vain pärjättävä yksin, vaikka on eksyksissä ja kylmissään pään päällä kuin kilometrien paksuinen kerros jäätä, joka puristaa rintakehän sinipunaisille mustelmille.
Se, että kuluneita kenkiä ei löydy autiosta eteisestä, eikä tuttua rispaantunutta paitaa likaiselta parketilta, asettaa kaipaukselle todelliset mitat. Regulus tietää kenen eteisestä ne löytyvät ja hän tietää myös sen, että jään alla ei ole kenelläkään tilaa hengittää. Sen kalteva pinta ei anna periksi, vaikka sitä kuinka takoisi nyrkeillään. Eikä pinnalla kulissina helmeilevä puuterilumi anna kenenkään nähdä pakotetun hymyn takana piileskelevää tunnetta.
Silmäluomet alkavat tuntua raskailta ja värit taittuvat karmiininpunaisiksi. Ei ole enää mitään mitä pelastaa ja viisainta on kai myötäillä mukana, hukata itsensä ja tuntea helvetillistä kateutta.
Regulus havahtuu ajatuksistaan siihen, että teekuppi on viileä ja ikkunalasin takana taivas on tummentunut monta astetta. Poika ei siedä pimeyttä missään muodossa ilman niitä sanoja, jotka kehottivat lopettamaan pelkäämisen ja aloittamaan elämisen. Silloin Regulus oli nyökännyt ja käpertynyt veljen viereen sängylle, mutta ne ajat on varastettu häneltä hirvittävällä tavalla.
Enää on vain hän ja muut, ei koskaan meitä, vain paleleva poika kirkkaiden valojen loisteessa, joilla ei ole lupaa sammua. Poika, joka uppoaa ja uppoaa. Poika, joka hieroo väriseviä sormiaan yhteen mustien hiussuortuvien valuessa kasvoille. Poika, joka saa aamuisin haavoihinsa suolaa, pippuria ja teräviä veitsiä herätessään yksin. Sormet repivät lakanoita parisängyn tyhjällä puolella ja todellisuudentajun takaisin saatuaan Regulus pyyhkii raivoissaan kyyneleet pois poskiltaan, koska ei ole oikein, että tässä kuviossa hän on se, joka ei herää hymyillen, eikä se, ettei viereltä löydy veljeä, joka häneltä vietiin ja jota ilman hän ei pärjää.
Regulus nousee ylös sängystä huterille jaloilleen ja häpeää sitä, mikä hänestä on tullut – ei, sitä mikä hänestä on tehty.
Sanalista
1. huurteinen
2. pisara
3. puutarha
4. huilu
5. vino
6. suudelma
7. kunnianhimoinen
8. piippu
9. herätä
10. sukeltaa
11. kylmä
12. kenkä
13. jää
14. kalteva
15. helmeilevä
16. punainen
17. myötäillä
18. taivas
19. sana
20. hirvittävä
21. kirkas
22. upota
23. värinä
24. pippuri
25. kyynel