Alaotsikko: Regulus, K-11, Angst, Deathfic, Betattu!
Kirjoittaja: Börje
Beta: Needled LaihoIkäraja: K-11
//Lils nosti ikärajaaParitus/Henkilöt: Regulus, Sirius, leivä Remus/Severus
Genre: Angst, Deathfic
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, mie lainaan kieron mieleni kanssa
Varoitukset: Ihmisten tappamista ja kidutusta, joskin ei kovin tarkasti kuvailtuna
A/N: Osallistuu
FF10 sanalla 3. Puoliväli
Siirtäkää jos ei oo oikeella osastolla
En nimittäin oo täysin varma onko tää oikeella osastolla
Huijasimme heitä ja meillä oli lupa siihenKävelen. Tuhka makaa maassa mustana, kaiken nielevänä. Jostain kuuluu huutoa; en jaksa kääntää huomiotani siihen. Seuraavaksi naisen kirkumista; joku kuolonsyöjä kiduttaa tätä. Kauempana edessäni on pystyssä teltta, jossa tiedän veljeni olevan kavereidensa ja sen ärhäkän rohkelikkonaisen kanssa.
Kävelen telttaa kohti hitaasti. Astellen laiskasti. Haluan heidän odottavan, pelkäävän pidempään.
Teit väärin Sirius, kun päätit sotia perheen periaatteita vastaan.Teltta on riekalainen. Pieniä reikiä siellä täällä. En voi estää hymähdyksen nousevan kurkustani. Katselen teltan epätoivoista olemusta kauempaa. Äänet alkavat hävitä ympäriltäni. Hyvä. Muut ovat siis saamassa tehtävänsä loppuun.
Sirius 'kavereineen' jätettiin tahallaan viimeisiksi. Tänään raivaamme lordimme viimeiset vahvat vastustajat tieltämme. Herramme tieltä.Ilkeä virnistys nousee pikku hiljaa kasvoilleni. Kuolonsyöjien lauma on piirittänyt teltan. En voisi olla tyytyväisempi. Minulla, Regulus Mustalla, lordi Voldemortin yhdellä läheisimmistä kuolonsyöjistä, on oikeus lopettaa Sirius Mustan, James Potterin, Lily Evansin, Remus Lupinin ja Peter Piskuilan kapinoiminen.
Tappaa heidät miten haluan. Katsoa heitä silmiin, kun he vetävät viimeisen kerran henkeä. Huomata kuinka valo sammuu heidän silmistään, kuinka he päästävät elämästä irti ja kuolevat.
Lucius ja Severus astuvat vierelleni, molemmin puolin minua. Tukijoukkoni. Kylmäverinen joukkomme tiivistää rinkiä teltan ympärillä.
Eivät rumempaa telttaa löytäneet? Yhtä punainen kuin rohkelikon tupaväri. No se ei heitä auta. He kuolevat tänään.Teltta lentää kauas alkuperäiseltä paikaltaan. Sen sisältä paljastuneet ihmiset näyttävät valmiilta taistelemaan viimeiseen hengenvetoon.
Niinhän he tekevät, mutta ilman sauvoja.Laiska ranteen liike ja sanaton taika ja kaikkien viiden ihmisen sauvat lentävät käteeni. Ilkikurinen hymy roikkuu huulillani ja en voi olla tuhahtamatta halveksivasti.
Näinkö helppoa se on? Odotin jotain muuta.Siriuksen kasvot vääristyvät vihasta, James näyttää silti kuin voisi piestä minut jästikeinoin. Lily on kalvennut radikaalisti, tytön kasvojen kalpeus ja punaisena leiskuvat hiukset ottavat toisistaan mittaan rumalla tavalla. En voi olla irvistämättä. Peter, se hiirulainen, tärisee pelosta.
Voi, pitäisikö päästää hänet ensimmäisenä tuskasta? Ihan vain säälistä.Remus on ainoa, joka ei näytä tunteitaan. Katseeni nousee pitkin jalkoja, jossa roikkuvat aavistuksen löysät farkut, paita on villaa ja tumma. Äh, minun täytyy sittenkin pettyä, hänen kasvoillaan näkyy tunteita. Surua, halveksintaa ja tiettyä helpottuneisuutta. Katse kohdistuu Severukseen.
Aaa, olinkin muistavinani, että heillä oli jotain juttua koulussa. Harmi vain, ettei Lupin lähtenyt puolellemme. Tyhmä mikä tyhmä.Nostan sauvani osoittamaan heitä ja kohdistan sen heistä heikoimpaan, Peter Piskuilaan. Raukka vingahtaa pelosta. Annan hymyni tyytyväiseksi ja omahyväiseksi.
"Avada kevadra"
Vihreä valosuihku lähtee sauvastani ja osuu siihen verenpetturiin. Tämän kylmä ruumis kaatuu maahan. Tömähdys ja kauhistuneita katseita.
"Regulus sinä typerys, hommaat itsesi Azkabaniin tuolla tavalla!!"
Siriuksen karjunta saa minut siirtämään katseeni häneen laiskasti.
"Oh, Sirius. En meinannut huomata sinua. Minun täytyy pyytää anteeksi, mutta minulla on työt kesken. Joudut odottamaan hetken, mutta epäilen, että sinulla tuskin on mikään kiire minnekkään. Kidutu!"
Kirous osuu Evansiin. Nainen kiljuu, huutaa, kouristelee maassa. En voisi olla tyytyväisempi. Verenpettureita kaikki tai, no nainen on kuraverinen, mutta tajuatte idean. He ovat Herramme tiellä, heidät täytyy raivata. James polvistuu rakastettunsa viereen, vaikka ei mitään voi tehdä.
Säälittävää.Astun askeleen eteenpäin. Heidän lihaksensa jännittyvät, nainen kylläkin kouristelee vielä ja huutaa tuskasta. Toinen askel; Sirius hyökkää minua kohti. Sauvan heilautus ja Sirius kaatuu vartalolukon ansiosta maahan. Käännän katseeni Jamesiin ja Lilyyn. Nainen hengittää raskaasti ja se pihisee kauhusta korvia hellivästi. Jamesin katse on murhaava.
Juuri niin uhkarohkea kuin kuvittelinkin."Väistä Potter. Nyt."
James pysyy paikoillaan mutta nousee seisomaan. Hän on minua ehkä pään pitempi mutta eihän hän minua pelota. Minulla on meistä kahdesta sauva ja tukijoukko ympärillä.
"Sinä saat sitten olla seuraava."
Toteamus. Sirius vapautuu vartalolukostaan ja nostaa katseensa minuun ja Jamesiin. Sauvani osoittaa Potteria suoraan rintaan.
"Kidutu"
Kuiskaus ja karjunta kaikuu koko seudulla. Ihmisestä lähtee yllättävän suuri ääni.
Kyllästyn kuitenkin hänen ääneensä pian ja annan olla. Kyykistyn hänen eteensä ja otan leuasta napakan otteen.
"Minä käskin väistää."
Tuijotamme toisiamme silmiin. Ruskeat katsovat minua armoa anellen, tästä nautin eniten. Kun ihmiset alistuvat ja yrittävät hakea armoa. Sitä ei heille anneta.
"Sektumsempra"
Jamesin kasvoihin ilmestyy pitkä viilto. Veri pulppuaa siitä kauniin kirkkaana. Miehen kasvoilla käväisee kivun merkkejä mutta ne häviävät uhmakkaan ilmeen tieltä.
"Sektumsempra"
Ensin ei näy mitään, mutta tyytyväinen ilmeeni paljastaa jo muille, että onnistuin. Pikku hiljaa Potterin paita alkaa tummua verestä. Miehen ilme värähtää. Nautin tästä, nautin niin paljon. Silmät yrittävät viestittää taas sitä uhmakasta katsetta, mutta näen sen läpi. Hän piilottaa oikeat tunteensa: kivun, pelon, pyynnön; Tapa minut.
"Avada kevadra"
Niin kaunis vihreä valo lähtee taas uskollisen sauvani päästä ja osuu James Potteriin. Silmistä katoaa hehku ja tämä luovuttaa samalla sekunnilla kun kirous osuu häneen. Yksi kaunis silmien tuike häviää taas.
"JAMES!!"
Rakastan tätä tunnetta.Suoristaudun täyteen pituuteeni. Siistin kaapuani. Halveksiva katseeni löytää maassa makaavan Siriuksen. Silmistä paistaa epäuskoisuus, välitön suru, jota tämä ei edes tajua hävetä. Toivo, että kaikki olisi pahaa unta, josta voisi herätä. Sirius on aina ollut huono piilottamaan tunteensa.
"Severus, tahdotko?"
Haastan Siriuksen uhmakkaaseen silmiin tuijotus kilpailuun. Kuulen kuinka kaapu kahisee kun Severus nostaa sauvansa osoittamaan Remusta. Siriuksen itsehillintä on murtua, silti tämä yrittää pitää katseensa silmissäni.
"Rakastan sinua Severus."Remuksen kuiskaus on täynnä tunnetta mitä minä en ole koskaan kokenut, enkä tule kokemaan.
"Avada kevadra."Loitsu lausutaan tunteettomasti. Severus on täysi luihuinen.
Eikö rohkelikoille opetettu, ettei luihuisiin voi luottaa.Raakalaiset, tappajat, miksi meitä ikinä haluaakaan kutsua. Me olemme puoliväliin kasvatettuja. Puoliväliin kävelleitä. Meidät jätettiin matkasta, eikä kukaan ota tien vierestä kyytiin. Olemme jämähtäneet kaikki puoliväliin ja siitä ei ole pelastusta.
"Voit lopettaa esittämisen Sirius, he ovat kuolleet."
Tyytyväinen hymy eksyy Siriuksen ja minun kasvoilleni.
Ojennan käteni Siriukselle ja tämä tarttuu siihen ollenkaan epäröimättä.
"Loppuun asti..."
"Puhtaasti."
Meidät jätettiin puoliväliin, joudumme selviämään loput keskenämme.