Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Hienotunteisuus on välttämätöntä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Riza/Maria
Ikäraja: S
Genre: Draama
Summary: ”Naiset ovat hienotunteisuuden mestareita.”
A/N Astukaatten valokeilaan! -haasteessa valitsin hahmokseni Maria Rossin. Kesti jonkin aikaa, mutta sainpas hänestä kirjoitettua nyt ficin. Ja lisää FMA-femmeä, mikä on erittäin ihku asia. Menee myös omaan aakkosprojektiin, kirjain H, sekä FF50-haasteeseen sanalla 12. Väritön. (Amestrisin armeija)
Hienotunteisuus on välttämätöntä
Tämän komennuksen täytyi olla Marian elämän vaikein ja raskain, ja se repi hänen hermonsa täysin riekaleiksi. Kun hän pääsi vihdoin vapaaksi niin pitkäksi aikaa, että saattoi käydä syömässä, hän halusi vain lukkiutua johonkin missä saisi varmasti olla yksin. Nälkä pakotti hänet kuitenkin ruokalaan, missä hän valtasi nurkkapöydän ja yritti näyttää niin torjuvalta, ettei kukaan tahtoisi istuutua hänen seurakseen.
Mulkoilu pelotti tiehensä neljä sotamiestä, mutta oli olemassa yksi henkilö, johon Marian tuima ilme ei tehonnut. Eikä hän tosissaan edes halunnut karkottaa tulijaa.
”Taisi olla rankka vuoro?” Riza kysyi istuutuessaan häntä vastapäätä.
”Älä edes kysy”, hän huokasi.
Riza ei kysynyt.
Maria huokasi uudelleen – hänen olisi pitänyt osata olla sanomatta tuollaista, mikäli hän halusi kertoa asioista, ja nyt hän halusi. Joskus Riza otti asiat ärsyttävän kirjaimellisesti, oli aina harkittava hyvin tarkkaan, mitä suustaan päästi.
”Se poika ei sitten yhtään ajattele!” Maria puuskahti. ”Hän tekee mitä päähän sattuu pälkähtämään. Hiipii tiehensä kertomatta meille mitään, kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin vaikka on vasta lapsi, ei luota keneenkään aikuiseen, kohtelee meitä yliolkaisesti... Yritä siinä sitten vartioida hänen turvallisuuttaan, kun hän on niin... niin...” Sanat eivät pystyneet kuvaamaan, mitä Edward todella oli. Puhumisen sijaan Maria huomasi päätyneensä narskuttamaan hampaitaan.
”Vahtiiko Brosh häntä nyt?” Riza kysyi.
”Kyllä.” Korkeammille voimille kiitos edes siitä. Maria arveli että olisi alkanut kirkua, jos olisi joutunut olemaan vuorossa vielä viisikin minuuttia.
”Niin... Alkemistit voivat olla hankalia valvottavia.”
Maria odotti Rizan jatkavan mitään sanomatta.
”He voivat olla älykkäämpiä kuin heille olisi hyväksi ja he kuvittelevat selviytyvänsä millaisesta tilanteesta tahansa ilman apua. En ole enää laskuissa siitä, miten monta kertaa eversti olisi tapattanut itsensä, jos en olisi ollut paikalla ampumassa vihollista tai tuomassa kuivia hansikkaita.”
”Miten sinä selviät siitä työstä?”
Riza huokasi ja pudisti päätään hiukan. ”On hankalaa toimia itseään selvästi voimakkaamman henkilön vartijana ja siihen tarvitaan aivan tietynlaista asennetta. Hienotunteisuus on välttämätöntä. On ehdottomasti virhe väittää, että hän tarvitsisi suojelua, vaikka tarvitsisikin. Parempi antaa hänen säilyttää itsekunnioituksensa ja vain tehdä itsestään niin näkymätön kuin mahdollista. Ja olla aina valmiina toimimaan.”
”Niin kai.” Ehkä Maria voisi soveltaa tuota Edwardin kanssa. Ehkä hän voisi vain muuttua pojan varjoksi sen sijaan, että joutui jatkuvasti kinastelemaan tämän kanssa siitä, minkä vuoksi Alphonse ei riittänyt veljensä turvaksi. Edward ei pitänyt sen muistamisesta, että Scar oli hajottanut Alphonsen jo yhden kerran täysin romuksi.
”Kyllä sinä pärjäät”, Riza sanoi ja hymyili poikkeuksellisen lempeästi. ”Naiset ovat hienotunteisuuden mestareita.”
Maria vastasi hymyyn. ”Se on totta... ja kuten sanoit, joissakin tapauksissa hienotunteisuus todella on välttämätöntä.”
Riza keskittyi syömiseen, mutta Marian oli lähdettävä takaisin tehtävänsä pariin. He nyökkäsivät toisilleen, minkä jälkeen Maria otti tarjottimensa ja pujotteli ruokalan halki.
Hän selviytyisi kyllä, kun nyt tiesi suunnilleen, miten Edwardia voisi yrittää käsitellä. Hän todella oli hienotunteisuuden ja näkymättömyyden mestari siinä missä Rizakin.
Kukaan ruokalassa olija ei varmasti olisi ikinä arvannut, että hän ja Riza viettivät suuren osan vapaa-ajastaan suudellen toisiaan puolikuoliaiksi.
