Ei tässä kestänytkään niin pitkään kuin oletin ^^ Suomentamisinto palasi pitkän tauon jälkeen ja sain uuden luvun suomennetuksi : D
Kiitos taas ihanista kommenteista (:
Mutta juu toivottavasti tykkäätte (:
Luku 33: Vierailijoita ja kostonhalua
Bellan näkökulma
Aiemmin
”Alice sai näyn”, hän sanoi synkästi. ”Denalit ovat alueella ja päättivät vierailla. He ovat täällä parin tunnin päästä.” Emmettin riemukas ilme muuttui vakavaksi; outo ilme hänen usein riemukkailla kasvoillaan.
Sanaakaan sanomatta me kaikki siirryimme olohuoneeseen, missä Alice ilmoitti toisille. ”Tuota”, Carlisle huokaisi. ”Tästä voi syntyä ongelmia.”
Katsoin heitä hämmentyneenä. ”Miksi se olisi ongelma, eivätkö he ole teidän ystäviänne?” kysyin.
Emmett hihitti ja Edward murisi hänelle hiljaa. ”Me olemme Bella”, Emmett selitti ilkikurinen virne kasvoillaan. ”Mutta Tanya on yrittänyt vietellä Edwardia vuosikymmenien ajan – Edward on aina tietenkin torjunut hänet, mutta silti hän ei ole lopettanut yrittämistä.”
Päästin tahattoman murinan, joka sai kaikki nauramaan minulle. Kohautin olkiani. ”No hän on minun ja jos Tanya yrittää jotain, minä näytän hänelle kuka on pomo”, totesin rauhallisesti. Ei ollut mahdollista, että antaisin toisen vampyyrin yrittää varastaa minulta Edwardin.
Emmett komeili nyt täysi virne kasvoillaan. ”Tästä tulee mahtavaa! En jaksa odottaa nähdäkseni, mitä tapahtuu, kun Tanya alkaa veemäiseksi ja sinä hakkaat hänet!”
Pyöritin silmiäni. ”En aio hakata häntä veemäisyyden takia, Emmett.” Hänen kasvonsa valahtivat. ”Mutta satutan häntä, jos hän yrittää mitään Edwardin kanssa”, vakuutin hänelle.
”Jes!” Emmett hihkaisi. ”KISSATAPPELU!”
Me kaikki pyöritimme silmiämme. Carlisle ryki joten hiljenimme ja keskityimme häneen. ”Jätetäämpä Tanya sivuun, olen varma, että mainitsin Volterrassa sinulle, Bella, että Irina oli aika kiintynyt Laurentiin.” Tajusin asian nyökätessäni. Minä olin tappanut Laurentin – jos joku olisi tappanut Edwardin, haluaisin kostaa. Irina ei tulisi pitämään minusta lainkaan.
Edward jännittyi vieressäni. ”En anna hänen satuttaa sinua, Bella.”
Äännähdin halveksuvasti. ”Älä viitsi Edward. Hän ei voi satuttaa minua.”
Edward huokaisi. ”Tiedän, mutten voi mitään suojeleville vaistoilleni rakas – sinä tiedät sen.”
Hymyilin hänelle. ”Tiedän. Oli miten oli, Aro-setä pitää Eleazarista ja luottaa häneen ja näin myös hänen perheeseensä, joten voin kertoa heille kuka olen – vaikkakin todennäköisyys, että he uskoisivat minun olevan Volturien prinsessa, ei ole korkea”, sanoin.
Carlisle rypisti otsaansa. ”Sinun täytyy kuitenkin tehdä selväksi, etteivät he saa kertoa kenellekään, vai mitä?”
Nyökkäsin. "Niin, mutta olen ymmärtänyt, että he eivät todennäköisesti kertoisikaan kenellekään – hehän eivät usein tapaa muita vampyyreita."
"Eivät", Carlisle vahvisti. "Ja vaikka he tapaisivatkin, todennäköisyys, että he mainitsisivat Volturit arkisessa keskustelussa, ei ole kovin suuri."
"Hyvä."
"No, tällä hetkellä he eivät ole tehneet muita päätöksiä kuin sen, että käyvät nopealla vierailulla", Alice ilmoitti. "He aikovat kysyä meiltä onko Laurent käynyt täällä – Irina on huolissaan ja hän on raahannut kaikki mukaansa etsiäkseen Laurentin."
Säpsähdin. "No hän löytää Laurentin", mutisin miettien miltä minusta tuntuisi, jos olisin hänen sijassaan. Olin erittäin kiitollinen, että vampyyri, johon olin rakastunut, oli Edward – joka ei koskaan jättäisi minua auttakseen toista vampyyria löytämään ihmistytön.
Me kaikki asetuimme katsomaan TV:tä hiljaisuuden vallitessa odottaessamme Denalien saapumista.
Noin puoli tuntia myöhemmin Alicen silmät lasittuivat hetkeksi. Me kaikki odotimme kärsimättömästi, mitä Alicella olisi sanottavana. Jasper hukutti huonetta rauhallisuudella yrittääkseen hillitä meidän levottomuuttamme. "He tulevat tänne viidessä minuutissa", Alice ilmoitti.
Ne viisi minuuttia kuluivat hitaasti. Levitin kilpeni suojaten kaikki perheestäni sekä mentaalisella että fyysisellä kilvellä. Tällä kertaa levitin henkilökohtaisen mentaalisen kilpeni kaikkien ympärille niin, että Edward voisi edelleen kuulla perheensä ajatukset ja myös minun. En tiennyt, mitä voimia näillä kolmella vampyyrisisaruksella oli, jos heillä edes oli, mutta ajattelin, että tämä oli paras tapa pitää perheeni turvassa.
Edward tietenkin piti kovasti siitä, että päästin hänet mieleni sisälle. Hän virnisti minulle. Pyöritin silmiäni. Ei kannata tottua tähän Edward, pidän yksityisyydestäni, ajattelin hänelle. Hän huokaisi, mutta nyökkäsi alistuneesti. Levitin erillisen kilven tuntien sillä alueeni rajat. Pian tunsin viiden vampyyrin astuvan sisään juosten keskinopeudella kohti taloa.
Mieleni kautta Edward pystyi seuraamaan heitä kanssani. "Vau", hän mutisi. "Nyt ymmärrän todella, mitä tarkoitat sanoessasi, että tunnet muita kilvelläsi."
Muut Cullenit näyttivät kiinnostuneilta. "Bella tuntee heidän lähestyvän; hän tietää tarkalleen, missä he ovat kykyään käyttämällä", hän kertoi heille.
Vaikutti siltä, että he olivat viimein tottuneet siihen, että kilpeni pystyivät lähes kaikkeen. Jasper iski silmäänsä. "Siinä meidän prinsessamme", hän sanoi etelänmurtellaan. Muut nauroivat hieman, mutta naurussa oli hermostunut vivahde.
Viimein Alice nousi ylös ja käveli ovelle; avaten sen juuri, kun vampyyrit pääsivät ylimmälle portaalle. "Hei, mukava nähdä teidät taas – vaikkakaan emme odottaneet vierailua näin pian." Niin, emme todellakaan.
Alice astui taaksepäin ja antoi heidän tulla sisälle. "Hei Alice, Irina raahasi meidät mukaansa, koska Laurent on kadonnut, olimme lähistöllä joten päätimme tulla tervehtimään. Kuinka Edward voi? Onko hän jo päässyt ihmislemmikkinsä yli?" Murisin tuolle ajatuksissani ja Edward halasi minua tiukemmin.
Ääni oli naisen, jolla oli viettelevä puhetapa. Lopetettuaan puheen hän astui näkyviin. Hän oli punertavanvaalea hiuksinen vampyyri – aika nätti, mutta ei lähelläkään Rosalieta ulkonäössä.
Edward nauroi hiljaa arvioinnilleni. Muut neljä vampyyria tulivat hänen jälkeensä. Hänen kaksi siskoaan olivat myös nättejä, mutta hekään eivät olleet mitään verrattuna Rosaliehen – tai Aliceen ja Esmeen. Heidän takanaan oli vanhempi pari – espanjalaiselta näyttävä nainen, jonka uskoin olevan Carmen ja mies – Eleazar.
Me kaikki nousimme seisomaan tervehtiäksemme heitä. Näin Tanyan katsovan minua arvostellen ja Edward jäykistyi vierelläni – ilmeisesti Tanyan ajatukset minusta eivät olleet miellyttäviä. Tuijotin häntä takaisin itsevarmasti ja nostin kulmakarvaani. Hän on minun, ajattelin sivellen kevyesti ranneketta, jota Edward piti ranteessaan. Edward hymyili minulle. Hänen silmissään oli häivähdys huvittuneisuutta.
"Hei taas Eleazar, Carmen, Kate, Irina ja Tanya. Mukava nähdä teitä jälleen", Carlisle tervehti heitä kohteliaasti ja Esme teki samoin.
Emmett katsoi vuorotellen minua ja Tanyaa, toiveikas ilme kasvoillaan. Carlisle ja Esme jatkoivat kohteliaisuuksien vaihtelua samalla, kun kolme sisarusta katsoivat minua mietteliäinä.
Tanyan ilme muuttui ivalliseksi virnistykseksi. "Sinun täytyy olla Bella; se ihminen, johon Edward on niin ihastunut – vaikkakaan en näe miksi." Hän katsoi minua päästä varpaisiin inhoava ilme kasvoillaan ennen kuin kääntyi Edwardia kohti. "No Edward, kun kyllästyt tähän pieneen huvitukseesi, tiedät mistä minut löytää."
Edward jännittyi ja avasi suunsa, mutta laskin käteni hänen kätensä päälle rauhoittavasti. Ei Edward, selvästi sinun kohteliaat torjumisyrityksesi eivät ole tuottaneet tulosta. Nyt on minun vuoroni. Hän sulki suunsa ja rentoutui hieman.
Astuin eteenpäin lähemmäs Tanyaa pitäen hänen katseensa omallani viestittäen selvästi, etten pelännyt häntä lainkaan, ja etten ollut alistuva pieni olento, jota voitaisiin käskyttää. Tanyan silmissä välähti yllättyneisyys ennen kuin ne muuttuivat taas kylmiksi. Ei tarvinnut olla Jasper, jotta tuntisi kateuden ja vihamielisyyden, jotka heijastuivat hänestä.
"Tanya, mukava tavata sinut viimein. Olen kuullut paljon sinusta", sanoin kuvottavan suloisesti. Sitten ääneni muuttui kylmäksi. "Luulen, että sinun on aika oppia muutama asia. Edward on minun. Me olemme kumppaneita. Meidän sielumme ovat peruuttamattomasti kietoutuneet yhteen ja rakastamme toisiamme. Kumpikaan meistä ei jätä toista, varsinkaan sinunlaistesi vuoksi." Silmäkulmastani näin suuren virneen levittyvän Emmettin kasvoille, kun sanani muuttuivat häijyiksi. Denalin lauman kasvoilla oli epäusko, tosin Tanyan kasvoilla oli myös vihaa.
Hän tuijotti minua vihaisesti, mutta minä vain mulkoilin takaisin. "Muista paikkasi, ihminen", hän sanoi minulle pilkallisesti. "Voisin tappaa sinut yhdellä ranteen heilautuksella. Sinun pitäisi oppia, ettei vahvempia suututeta." Koko Cullenin perhe, jopa Esme, tuijottivat Tanyaa vihaisesti hänen uhkauksesta takia.
Minä naurahdin. "Minä en pelkää sinua Tanya. Itse asiassa on melkein naurettavaa, että uskot saavas minut lähtemään pois Edwardin luota uhkauksesi takia. On myös erittäin tyhmää, uskoa, että jos minä en olisi täällä, Edward lähtisi matkaasi – siitä mitä olen kuullut, hän on torjunut sinut jo kauan ennen kuin minä ilmestyin." Emmett näytti riemuitsevalta. Alice, Jasper ja Rosalie näyttivät huvittuneilta.
Hän murisi minulle. Hänen silmänsä hehkuivat raivosta. Hänen siskonsa näyttivät huolestuneilta, mutta he eivät tehneet mitään rauhoittaakseen häntä. Murisin takaisin hänelle, salaisesti tyytyväisenä, että mahdollisuudet, että saisin satuttaa tätä ärsyttävää vampyyria, olivat suuret.
Tietenkin minun murinani yllytti häntä. Hänen silmissään välähti viha ja hän hyökkäsi kimppuuni. Työnsin kilven ulos venyttäen sen kupoliksi, joka peitti meidät kaikki ja ulottui muutaman metrin päähän meistä. Tanya törmäsi siihen kovaa ja hän lensi takaisin siskojensa luokse.
Isku poisti osan hänen vihastaan ja vaikka hänen silmissään näkyi, kuinka vihainen hän oli, hän ei yrittänyt heti uudelleen. Sen sijaan viisi Denalivampyyria katsoivat minua järkyttynein ilmein – olin tottunut siihen viime aikoina.
"Tanya, selviytyisit paljon paremmin, jos pysähtyisit hetkeksi miettimään kuka on vastassasi, sen sijaan että tulisit vihaiseksi ja hyökkäsit kimppuuni", sanoin virnuillen hänelle. "Minä en ole heikko ihminen etkä sinä voi satuttaa minua joten sinun on aika päästä typerän ja ei-toivotun ihastuksesi yli, koska Edward ei tule koskaan olemaan sinun." Ääneni oli uhkaava lopussa ja jokainen kuuli sen äänessäni.
Tanya yritti säilyttää osan arvokkuudestaan. "Tämä ei ole ohi", hän sanoi pehmeällä, mutta päättäväisellä äänellä. Se oli niin hiljainen, ettei minun ollut tarkoitus kuulla sitä.
Pidin katseeni hänessä. "Kyllä on", sanoin ja jatkoin vihaisesti tuijottamista, kunnes hän katsoi muualle järkyttynyt ilme kasvoillaan.
"Hämmästyttävää", Eleazar sanoi katsoen minua mielenkiintoisena. "En ole koskaan tavannut ihmistä, joka hallitsisi lahjansa tuollaisella tavalla. Uskon, että sinulla on jonkinlainen kilpi, koska en voi tuntea sinua lahjallani", hän jatkoi. Nyökkäsin, mutta kieltäydyin kertomasta yksityiskohtia hänelle.
Carlisle liittyi keskusteluun. "Kaikki, haluaisin muodollisesti esitellä teille uusimman perheenjäsenemme", hän sanoi painottaen perhe-sanaa, jotta kaikki ymmärtäisivät, että olin pysyvästi mukana enkä mikään väliaikainen huvitus. "Tässä on Bella Swan."
Kate astui ensimmäisenä eteenpäin. Vieressäni Edward jännittyi ja virnisti sitten. "Bella, mukava tavata sinut. Cullenit ovat puhuneet sinusta paljon", hän sanoi kohteliaasti. "Minä olen Kate."
Tartuin hänen ojennettuun käteensä ja ravistin sitä kevyesti. "Mukava tavata sinutkin, Kate. Olen kuullut paljon sinusta ja perheestäsi." Katsoin kiinnostuneesti, kun hänen itsevarma ilmeensä muuttui hämmentyneeksi otsan rypistykseksi.
Edward virnuili vierelläni. "Lahjasi ei toimi häneen, Kate. Hänen kilpensä on aivan liian voimakas."
Nostin kulmakarvaani ja hän sentään ymmärsi näyttää nololta. "Anteeksi", hän pahoitteli. "Mutta minun piti kokeilla kilpeäsi. Voin säpsäyttää muita koskettamalla heitä."
Kohautin olkapäitäni. "Ymmärrän, et todellakaan ole ensimmäinen, joka yrittää lahjaansa minuun."
Muutkin tervehtivät minua, mutteivat tunteneet tarvetta sulkea varovaista välimatkaa välillämme.
Viimein Eleazar pääsi heidän vierailunsa syyhyn – tätä en ollut odottanut hartaasti. "Tulimme tähän suuntaan etsiäksemme Laurentin", hän selitti. "Emme ole kuulleet hänestä muutamaan viikkoon. Onko hän sattumoisin kulkenut tästä ohi?"
Säpsähdin. Huolimatta siitä, että Laurent oli yrittänyt syödä minut, tunsin sääliä Irinaa kohtaan – hänen olisi vaikea hyväksyä totuutta. "Niin, pelkäänpä, että Bella tapasi Laurentin, kun me muut vierailimme luonanne Alaskassa", Carlisle myönsi. Hänen silmissään oli myötätuntoa, kun hän katsoi Irinaa.
Oli minun vuoroni sanoa jotain. Volturien prinsessana minulle oltiin opetettu (tosin en ollut koskaan ennen tehnyt sitä käytännössä) kuinka ilmoittaa vampyyrille toisen kuolemasta, koska Volturit olivat usein vastuussa vampyyrien tapoista, kun he olivat tehneet jotain väärin.
"Olen pahoillani ilmoittaessani teille, että kun Laurent uhkasi elämääni, tunsin tarvetta puolustaa itseäni tappamalla hänet", kerroin heille katsoen surullisena, kun viimeiset toivon rippeet katosivat Irinan kasvoilta.
"Ei!" hän kirkaisi. "Hän ei voi olla!" Hän nyyhkytti hiljaa ja hänen siskonsa tulivat hänen ympärilleen hieromaan hänen selkäänsä ja rauhoittamaan häntä hieman. Eleazar ja Carmen näyttivät surullisilta, mutta he näyttivät hyväksyneen asian – olin selvästi vahvistanut heidän epäilyksensä, että Laurent oli jo kuollut.
Pysyin hiljaa odottaen että Denalit ymmärtäisivät tilanteen. Muutaman hetken myöhemmin Irina rauhottui. Hän nousi ylös ja kääntyi kohti minua päättäväisyys silmissään. Hän halusi rangaistuksen. "Sinä valehtelet", hän syytti minua. "Laurent pärjäsi hyvin meidän vegetaariruokavaliollamme! Hänen vain piti tavata vanha ystävänsä ja sitten hänen piti tulla takaisin luokseni. Sinä tapoit hänet ilman mitään hyvää syytä – hän ei juonut ihmisten verta enää."
"Valitettavasti olet väärässä. Laurent tapasi ystävänsä, Victorian, ja teki hänelle palveluksen selvittäessään olisiko Victorialla mitään mahdollisuuksia tulla luokseni ja tappaa minut. Oli miten oli, hän oli nälkäinen ja päätti, että minusta tulisi kiva herkkupala. Varoitin häntä muutaman kerran, että tappaisin hänet, jos hän yrittäisi syödä minut, mutta hän ei kuunnellut. Minä jopa annoin hänen yrittää purra minua ennen kuin tapoin hänet", selitin, vaikkakin tiesin, että todellisuudessa se oli hyödytöntä. Laurent oli Irinan kumppani ja vaikkakaan hän ei ollut tuntenut Laurentia pitkään, hän rakasti Laurentia eikä halunnut kuulla Laurentin vioista.
Hän tuijotti minua vihaisesti. "Kilpesi perusteella en ehkä voi satuttaa sinua. Mutta menen Volturien luokse ja kerron heille sinusta. Katsotaan, kuinka iloinen olet, kun he eivät tapa vain sinua, vaan myös rakkaan kumppanisi", hän sanoi minulle pilkallisesti.
Pidätin nauruni tietäen, että se vain saisi hänet vihaisemmaksi, mutta Edward virnuili. Emmett ja Jasper nauroivat; jonka takia Esme ja Carlisle tuijottivat heitä vihaisesti ja Eleazar ja Carmen katsoivat heitä uteliaasti. Tanya ja Kate tukivat heidän siskoaan; heidän asentonsa kertoivat minulle, että he tukisivat siskoaan sataprosenttisesti.
"Kuulehan", sanoin. "Jos minä en olisi tappanut Laurentia, La Pushin ihmissudet olisivat tehneet sen, koska he ilmestyivät hetkeä myöhemmin – ei ollut mitään mahdollisuutta, että olisit saanut hänet takaisin elävänä." Irina murisi minulle. "Ja uhkaus Voltureista ei pelota minua lainkaan. Itse asiassa tee se vain. Minusta olisi hauskaa katsoa, kun yrität." Tunsin hieman syyllisyyttä sanoessani tämän haasteen, koska Volturiperheeni varmaan uhkailisi häntä ja mahdollisesti satuttaisi häntä siitä syystä, että hän halusi tappaa minut.
Tällä kertaa Tanya murisi. "Sinä kadut tätä ihminen, kun Volturit ilmestyvät tappamaan sinut – he ovat voittamattomia. Pyydän, että he jättävät Edwardin eloon; olisi tuhlausta, jos hän kuolisi kanssasi, kun hän voisi olla minun kanssani", hän sanoi.
Tuo ärsytti minua todella. Murisin hänelle ja Edwardin asetti kätensä olkapäälleni rauhoittaakseen minua. Platinajoutsen hänen rannekkeessaan välkähti valossa ja Eleazarin silmät keskittyivät yhtäkkiä vaakunoihin, jotka olivat painettu siihen. "Mikä on tuo toinen vaakuna rannekkeessasi, Edward?" hän kysyi epäluuloisesti. "Ensimmäinen on Cullenien vaakuna ja joutsen tulee selvästikin Bellasta, mutta toinen vaakuna näyttää melkein Volterralaiselta kuviolta – joltain, mitä Felix tekisi.
Edward katsoi minua kysyen hiljaa, voisiko hän kertoa heille totuuden. Kerro vain, Edward. Kaikki on hyvin, vakuutin hänelle.
"Se on Volturien prinsessan henkilökohtainen kuvio", hän ilmoitti ojentaen rannettaan, jotta Eleazar näkisi sen paremmin. Kaikkien viiden Denalivampyyrien suut aukenivat järkytyksestä, jopa Irina unohti hetkeksi raivonsa, kun he katsoivat vaakunaa. Cullenit seurasivat vierestä. Heillä oli kasvoillaan jotenkin omahyväinen ilme. Volterrassa ollessaan he olivat nähneet henkilökohtaisen vaakunani monta kertaa.
"Oletko tavannut vaikeasti tavoitettavan prinsessan?" Eleazar kysyi järkyttynyt ilme kasvoillaan.
Edward hymyili. "Tosiaankin olen, itse asiassa me kaikki olemme", hän sanoi viittoen itseään ja muita Culleneita. "Hän antoi minulle tämän rannekkeen", hän kertoi Eleazarille ylpeä vivahdus äänessään.
Eleazarin kulmakarvat nousivat hieman. "Jos en tietäisi paremmin, sanoisin, että hän omistaa sinut", hän totesi. Hänen ilmeensä oli hämmentynyt.
"Hän omistaakin", Edward myönsi hymyillen huvittuneisuudesta.
Eleazar rypisti otsaansa. "Mutta sanoit, että Bella on kumppanisi", hän sanoi.
"Juuri niin", sanoin. "Carlisle esitteli minut käyttämällä lyhennettyä versiota nimestäni. Minun koko nimeni on Bella Marie Swan Volturi tai Volturien prinsessa, kuten olette varmasti kuulleet."
Viisi vampyyria jähmettyivät. He pysyivät täysin paikoillaan Emmettin nauraessa. Ei ollut mikään yllätys, että Emmett piti heidän reaktiotaan huvittavana.
Yllättäen Carmen oli ensimmäinen, joka toipui. "Mukava tavata sinut, prinsessa", hän sanoi pehmeästi. "Vaikkakin minun täytyy myöntää, että se oli aikamoinen järkytys – me uskoimme, että Volturien prinsessa olisi vampyyri."
Hymyilin. "Niin, se oli tahallisesti tehty – emme halunneet, että muut uskoisivat Volturien olevan heikkoja, kun he antavat ihmisen kuulua heidän perheeseensä, ja minusta tulee vampyyri aivan pian."
Sitten käännyin Tanyaa ja hänen siskojaan kohti. "Valitettavasti Laurent allekirjoitti hänen kuolintodistuksensa, kun hän uhkasi syödä minut. Jos minä en olisi tappanut häntä, vartijani Felix ja Demetri olisivat etsineet hänet ja hankkiutuneet eroon hänestä – eikä mikään olisi voinut pelastaa Laurentia. Hän ei olisi voinut piiloutua minnekään, mistä Demetri ei löytäisi häntä." He olivat varmastikin kuulleet Demetrin luonnottomasta jäljitystaidosta – se oli hyvin tunnettu vampyyrimaailmassa ja usein myös pelätty. Ääneni oli vakava ja varoitus äänessäni oli selvä. Toivoin, että he ymmäräisivät viestin – jos he edes ajattelivat satuttaa minua, vartijani olisivat heidän perässään.
Kolme sisarusta tuijottivat minua vihaisesti, joten jatkoin. "Mutta olkaa hyvä, olette kaikin tavoin tervetulleita menemään Volturien luokse ja kertomaan heille, että tapasitte minut – olen varma, että perheeni haluaisi tavata teidät." Ääneni tumma sävy ei jättänyt epäilystäkään siitä, mitä tapahtusi jos he koskaan mainitsisivat kohtaamisestaan kanssani.
Hetken kaikki olivat hiljaa, kunnes Eleazar rikkoi sen. "No oli ihanaa nähdä teidät taas ja tavata sinut Bella, mutta valitettavasti emme voi jäädä pidemmäksi aikaa. Uskon, että olisi paras jos menisimme takaisin Alaskaan. Kiitos, kun ilmoititte Laurentin kuolemasta." Sanottuaan tuon hän ohjasi kaikki ulos ovesta.
Kun he olivat poissa sekä minun että Edwardin lahjojen alueelta, vedin kilpeni takaisin ja huokaisin sulaen Edwardin mukavaan syleilyyn. Samalla kun olin ärsyyntynyt Irinalle, koska hän uhkaili minua, olin myös uskomattoman pahoillani hänen menetyksestään.
Emmett tietenkin tiesi tarkalleen kuinka piristää tunnelmaa. "Hitto Bella", hän sanoi. "Tällaisina hetkinä toivon, että voisin syödä suuren kulhon popcorneja ilman, että oksentaisin myöhemmin. Sinun kanssasi olo on parasta viihdettä koskaan! Toivon, että minulla olisi ollut videokamera tallentamassa, kun hän hyökkäsi kimppuusi ja lensi takaisin siskojensa luokse." Hänen naurunsa oli tarttuvaa ja kohta me kaikki nauroimme, kun ajattelimme sitä hetkeä.
***
Ja en jaksa nyt suomentaa lyhyttä pätkää. Ensinnäkään en löydä hyvää pätkää seuraavasta luvusta ja toiseksi mikä tahansa pätkä olisi liian pitkä. Seuraava luku on kuitenkin suht lyhyt.
