Noniin viimeinen luku on tässä. Älkää huoliko, jatkuu vielä epilogilla
Kiitokset betauksesta little-monkeylle.
Luku 44 - Sota Bellan näkökulma Meidän täytyi aikaistaa vierailuamme Voltureille ja vain kolmessa päivässä olimmekin jo pakanneet ja yksityiskoneessamme matkalla Volterraan. Tytöt olivat innoissaan matkustamisesta kuultuaan lisäperheestään. Samaten Volturitkaan eivät malttaneet odottaa, että näkisivät uudet prinsessansa.
Jos Romanialaisten uhka ei olisi kummitellut mielissämme, tunnelma lennolla olisi varmasti ollut valoisampi ja avautuneempi. Yritimme olla positiivisia ja iloisia tyttäriemme vuoksi samalla, kun jokainen meistä pohti mielensä perukoilla kaikkia tietoja, joita Alice oli onnistunut saamaan Romanialaisista.
Tytöt ja minä olimme pärjänneet hyvin lentokentällä – minun kurkkuani tosin oli poltellut hirvittävän paljon, mutta onnistuin pitämään itseni kurissa. Jasper auttoi lähettämällä rauhoittavia aaltoja ja vain vilkaisu Edwardin silmiin sai minut rentoutumaan ja unohtamaan muut. Ihmisverta ei vain voinut verrata mieheeni. Tytöt tuskin huomasivat ihmisveren tuoksua ja heitä se kiusasi vähiten. Koko perhe oli meistä ylpeä.
Rosalie lensi konetta, Emmett paineli on- ja off-nappuloita apupilottina ja minäkin auttelin, kun en ollut tyttäriemme kanssa. He näyttivät rakastavan koneessa olemista ja olivat uteliaita kaikesta. Kun heidän mielenkiintonsa koneeseen laantui, Alice piti heidät kiireisinä kertomalla eurooppalaisista shoppailusuunnitelmistaan – hänen mielestään voisimme lisätä matkaan myös huvia. Minullakin oli shoppailusuunnitelmia – yllättääkseni Edwardin.
Kun viimein saavuimme Roomaan, minä ohjasin koneen laskeutumaan pehmeästi kentälle - olihan minulla paljon kokemusta Rooman kentälle laskeutumisesta. Johdatin tytöt innoissani ulos ja ohjasin heidät odottaville autoille. Olin onnellinen, että viimein näin toisen perheeni ja saisin esitellä heille Charlizen ja Jemman. Tiesin, että myös loppuosa perheestämme tulisi hemmottelemaan heitä – kukaan ei voisi vastustaa tyttöjäni.
Pian linna tuli näkyviin ja tyttöjen silmät alkoivat pilkehtiä odotuksesta. ”Äiti, se on niin kaunis. Onko tuo se, jossa sinä olet prinsessa?” Jemma kysyi nuorella äänellään.
”Kyllä se on, kulta. Sinä ja Charlize olette tyttäriäni, joten myös te olette prinsessoja.”
Heidän silmänsä laajenivat ilosta. Hymyilin heidän ilmeilleen. “Niin se vain on; te ette ole vain isän prinsessoja – te olette myös Volturien prinsessoja.” He pälättivät kiihtyvään tahtiin lähestyessämme linnaa
Kun kaarsimme pihaan oli huvittavaa seurata heidän taistoaan siitä, kuka olisi ensimmäisenä luonani. Tietysti ensimmäisinä juoksivat Felix ja Demetri, mutta Felix onnistui heittämään Demetrin seinään ennen kuin ryntäsi minua kohti. Hän ei tosin kerennyt kovin pitkälle ennen kuin Jane pysäytti hänet niille sijoilleen ja hän putosi maahan tuskissaan. Janen epäonneksi Alec lamautti siskonsa ja pysäytti hänet ehtien luokseni ensimmäisenä. Hän puristi minut kovaan halaukseen, enää ei tarvinut varoa, koska en ollut enää hauras ihminen. Tuntui mahtavalta olla täällä taas.
Halasin häntä takaisin ja katselin muita hänen olkansa ylitse. Felix oli päässyt takaisin jaloilleen ja ärsyyntyneenä hän mulkoili Janea. ”Oliko tuo todellakin tarpeellista?”
Jane kohautti olkapäitään. ”Olit tielläni.”
”Sinun ei kuitenkaan olisi tarvinut satuttaa minua niin paljoa!”
”Sehän oli vain pieni rakkaudellinen napautus”, Jane protestoi.
Sulpicia pyöritteli silmiään ja purjehti heidän ohitseen, ”Lapset...”, hän mutisi paheksuvasto ennen kuin pyyhkäisi minut Alecin käsistä omiinsa. ”Tervetuloa takaisin Bella-kulta. Vampyyrina oleminen sopii sinulle, mutta mehän tiesimme sen aina. Hienoa nähdä teidät kaikki taas.” Sitten hän kääntyi katsomaan tyttäriämme, jotka katselivat nahistelevia vampyyreja kiinnostuneina. ”Nyt voisit ehkä esitellä meidät uusille prinsessoillemme.”
Nahistelu loppui ja kaikki kerääntyivät ympärillemme toivottamaan minut tervetulleeksi ja innokkaana tapaamaan tyttöni. Tytöt katselivat ympärilleen innokkaina ja uteliaina, kun heidät esiteltiin. Kuten osasin jo odottaa, Volturit olivat välittömästi lumoutuneita pienistä prinsessoistamme. Loppupäivän ja parin seuraavan ajan Volturit eivät muuta tehneetkään kuin kuluttivat aikaa Charlizen ja Jemman kanssa, jotka nauttivat huomiossa kylpemisestä.
Ensimmäiseksi Aro, Marcus ja Caius antoivat kummallekin tytölle lahjaksi hurmaavan rannekorun. Rannekorussa oli Volturimerkki ja Cullenien merkki. Jemman korussa oli ametisti J ja Charlizen korussa safiiri C. Jo seuraavana päivänä Edward lisäsi kummankin koruun pienen timantin. Timantit olivat samanlaisia, mutta pienempiä kuin se, jota pidin aina kaulakorussani. ”Nyt teillä kaikilla on pala sydämestäni”, hän sanoi hiljaisella äänellä ja minun sydämeni suli. Edward oli täydellinen isä ja minä sekä tytöt ihailimme häntä.
Huolimatta tulevasta vaarasta, halusin äitinä päättäväisesti, että lapset nauttisivat täysin rinnoin lapsuudestaan – varsinkin, koska heillä olisi vain 7 vuotta ennen kuin he olisivat aikuisia. Didyme oli iloinen, että kumpikin heistä piti musiikista, vaikka tosin Charlize oli siitä enemmän kiinnostunut kuin Jemma. Kumpikin tytöistä piti minun harpustani ja Edwardin pianosta, mutta pian he huomasivat, että olivat löytäneet omat suosikkisoittimensa Didymen kannustuksesta. Jemma tykkäsi klarinetista ja Charlize oli löytänyt viulusta suosikkinsa.
He myös rakastivat videopelien pelaamista Felixin, Demetrin ja Emmettin kanssa. Vartijani varmistivat, että tytöt oppisivat kaikki temput peleistä, olihan Emmettin voittamisesta tullut heidän uusi harrastuksensa. Äitinä en olisi voinut olla ylpeämpi heistä. Aina kun tytöt olivat olleet erossa toisistaan, taas tavatessaan he pitivät toisiaan käsistä ja näyttivät toisilleen, mitä olivat tehneet.
Me naiset viemme kaksoset shoppailemaan, koska kaikki tiesivät, että halusin pitää kaiken mahdollisimman normaalina tyttöjen takia. Sillä välin miehet suunnittelivat Romanialaisten päihittämistä. Onneksi tytöilläni oli paljon enemmän kärsivällisyyttä kuin minulla ollessani neljä. Niillä ostosreissuilla olin usein nukahtanut kauppaan – olihan ollut väsyttävää pysytellä vampyyrien tahdissa. Mutta onneksi tyttäreni olivat energisiä ja innoissaan koko päivän kuluttaessaan rahaa. Annoin Suplician, Heidin, Didymen, Esmen ja Renatan viedä tytöt lelukauppaan sillä välin, kun itse piipahdin alusvaatekaupassa ostamassa pari yllätystä miehelleni. Samana iltana, kun tytöt olivat jo nukkumassa, esittelin alusvaatteita Edwardille ja olin riemastunut, kun hän repi alusvaatesetin toisensa perään päältäni ja otti minut kauttaaltaan tornini huipulla. Aamun aikaisina tunteina makasin Edwardin päällä hänen silitellessä pehmeästi selkääni. Avasin mieleni hänelle ja annoin hänen lohduttaa seuraavien viikkojen pelkojani.
Miehet kertoivat meille aina uusimmista suunnitelmistaan. He olivat jo ottaneet yhteyttä Romanialaisiin, jotta he eivät lähtisi vahingossakaan Forksiin. Tanya ja Irena olivat kertoneet Romanialaisille Alicesta, joten he eivät olleet olleet yllättyneitä, kun saivat Voltureilta soiton. He hyväksyivät paikaksi Dinar Alpit Kroatiassa, kaukana ihmisasutuksesta. Se oli puolivälissä Italiasta Romaniaan. Meillä oli kolme viikkoa aikaa valmistella taistoa ja olimme jo soittaneet kaikille kaukaisillekin Volturien jäsenille.
Ei kestänyt kauaa ennen kuin he alkoivat saapua. Jäseniä saapui kaikkialta maailmasta – Egyptistä, Irlannista, Amazonista, Afrikasta, Venäjältä, Aasiasta... Linnaan oli kokoontunut nyt vampyyreja ympäri maailman. Charlize ja Jemma nauttivat saamastaan huomiosta, kukaan ei pystynyt vastustamaan heitä. Kaikki olivat yllättyneitä tavattuaan Charlizen ja Jemman ensimmäistä kertaa – jokainen mietti tietenkin kuolemattomia lapsia. He kuitenkin rauhoittuivat, kun heille selitti asian ja kun he saivat kuunnella tyttärieni sydämen tykytystä ja veren virtaamista heidän suonissaan. Monet heistä eivät olleet koskaan kuulleet hybrideistä, vaikka tosin jotkut Etelä-Amerikasta tiesivät niistä.
Zafrina oli yksi Etelä-Amerikan kiinnostavimmista Volturien jäsenistä. Hän pystyi näyttämään illuusioita ja oli hieman yllättynyt, koska hänen kykynsä ei toiminut minuun ellen sallinut sitä. Annoin hänen käyttää kykyään minuun uteliaisuuttani. Hän näytti minulle kauniin vedenalaisen riutan, joka näytti ja tuntui uskomattoman todelliselta. Hän oli äitimäinen ja kiintyi tyttöihin nopeasti, kuten moni muukin, joka saapui paikalle.
Ehkä yllättävimmät saapujista olivat Kate, Eleazer ja Carmen. He tulivat kuuliaisuudesta, huolimatta Tanyan ja Irenan kavalluksesta. Edward ja Aro tosin huomauttivat myöhemmin, että tosiasiassa he olivat siirtyneet todennäköisten voittajien puolelle. Eräs kiertelevistä Volturijäsenistä, Garret – hyvä Santiagon ystävä – rakastui Kateen yhdellä silmäyksellä. Kate oli hieman vaikeampi vakuuttaa oltuaan suorastaan naispuolinen demoni tuhannenvuoden ajan, mutta lopulta vain yksi sähköinen kosketus vakuutti hänet. Olin iloinen heidän puolestaan, mutta toisaalta olin kiitollinen, ettei minulta ollut vienyt tuhatta vuotta löytää Edward. Olisin kyllä kestänyt senkin, jos olisi täytynyt.
Viikko kului nopeasti suunnitellessamme hyökkäystä Alicen näkyjen perusteella. Olimme ällikällä lyötyjä Romanialaisten armeijan koosta. He olivat salaa tehneet vampyyreja vuosien aikana ja monilla heistä näytti olevan kykyjä. He olivat myös tehneet vastasyntyneitä, joilla jokaisella oli vanhempi vampyyri pitämässä heidät kurissa. Mutta meillä oli jo omat taistelusuunnitelmat mietittyinä. Olimme melko varmoja voitostamme, vaikka Alice ei pystynytkään näkemään Romanialaisten kykyjä tai kuinka he taistelisivat – oli vielä liian monta päätöstä, jotta hän voisi olla varma niistä.
Voltureilla oli pieni ase, joka näytti aivan krusifiksilta. Se muutti vampyyrin tuhkaksi sekunneissa. Kun sillä kosketti vampyyria ja painoi päällä olevaa nappia, se ampui erittäin herkästisyttyvää geeliä, jonka Sulpicia oli kehittänyt. Ase ampui myös kipinöitä, jotka sytyttäisivät geelin. Vain sekunneissä vampyyria ei enää olisi. Krusifiksin oli suunnitellut Santiago, joka rakasti ristin muotoisen aseen ironiaa. Se oli syy sille myytille, että vampyyrit välttelisivät ristejä. Volturi pitämässä ristiä oli jotain, mitä pitäisi välttää. Tälläisiä aseita annetiin heille, jotka niitä halusivat. Jotkut halusivat kuitenkin mielummin käyttää omia kykyjään.
Eräs viikkomme kohokohtia oli, kun annoin tytöille suuret pullot lightkolaa ja Mentos-pastilleja. He hiipivät Emmettin taakse, joka pelasi juuri videopeliä, eikä kuullut heidän askeleitaa kuulokkeiden takia. He tähtäsivät Mentokset ja kolan kohti Emmettiä. Kokis räjähti suoraan Emmettin päälle. Hän pomppasi ilmaan säikähdyksestä meidän kaikkien muiden nauraessa hänelle. Minä varmistin, että koko tapahtuma saatiin videolle ja myöhemmin laitoin tapauksesta muutamia kuvia tyttöjen leikekirjaan. Olin niin ylpeä heistä, kun he seurasivat esimerkkiäni.
Muutamaa päivää ennen taistoa kaikki olivat saapuneet. Meillä oli noin 50 jäsentä, joista monilla oli kykyjä. Egyptiläinen Ben osasi hallita luonnonvoimia. Maggie ja Siobhan tulivat Irlannista. Maggie osasi paljastaa valheita ja Siobhanilla oli taito pakottaa tilanteet tapahtumaan mielensä mukaan. Myös monilla muilla oli ainutlaatuisia lahjoja. Toisaalta monet niistä, jotka eivät olleet lahjakkaita olivat erittäin hyviä taistelemaan. Garrett oli yksi heistä, kuten myös Randall – amerikkalainen vaeltaja. Emmettillä oli hauskaa saadessaan painia heidän kanssaan viikon aikana.
Kiinnostavimmat meidän lisäksemme olivat hybridi Nahuel ja hänen tätinsä Huilen. Heidät oltiin värvätty vuosia sitten ja Aro oli ottanut heihin yhteyttä, jotta saisimme tavata heidät ja kysyä asioita hybrideistä tai lapsiemme kasvusta. Juttelimme kauan heidän kummankin kanssaan ja he tapasivat Charlizen ja Jemman. Nahuel oli lumoissaan tavattuaan heidät ja minä olin hieman huolestunut siitä, mitä saattaisi tapahtua tulevaisuudessa, mutta Edward vahvisti olettamukseni. ”Ei hän tyttöjä katsonut, vaan sinua.” Nostin yllättyneenä kulmakarvaani. ”Sinä olet elossa, vaikka synnytit kaksi hybridiä. Se muutti hänen koko näkökulmansa. Hän on aina syyttänyt itseään äitinsä kuolemasta, nyt hän tietää, ettei se ollut hänen vikansa. Hänen isällään olisi ollut mahdollisuus pelastaa äiti, muttei ollut välittänyt tarpeeksi. Se lievitti hänen suruaan, koska hän tietää, ettei syntynyt pahana tappaessaan äitinsä samalla.” Senkin jälkeen tunsin oloni hieman kiusaantuneeksi Nahuelin lähellä, mutta panin ajatuksen sivuun ja tunsin myötätuntoa hänen puolestaan.
Päivää ennen kuin lähtisimme Alice näki viimeisiä näkyjä taisteluista. Romanialaisilla olisi ainakin kahdeksankymmentä vampyyria, joista puolet olisivat voimakkaita vastasyntyneitä. Alice oli pohdiskellut jotakin viimeisen viikon ja hän viimein varmisti asian näkyjensä takia. ”Heidän joukossaan on pieni mustahiuksinen naisvampyyri. He kutsuvat häntä Chelseaksi. Hän auttaa vastasyntyneiden kontrolloimisessa muodostamalla siteitä heidän ja vanhempien vampyyrien väleille. Hän on myös sitonut koko armeijan Stefaniin ja Vladimiriin.”
Aro, Caius ja Marcus sihisivät tälle uutiselle. ”Chelsea on yksi jäsenistämme. Me ihmettelimmekin, minne hän ja Afton olivat menneet, kun he eivät vastanneet kutsuihinsa. Nyt me tiedämme miksi – pettäjät. Ei epäilystäkään, että he yrittävät hänen avullaan rikkoa siteitämme ja hajottaa joukkojamme”, Aro selitti. Kaikki murisivat näille uutisille - kukaan ei pitänyt pettäjistä.
Yritin valaista linnassa vallitsevaa synkkää tunnelmaa ja tyttöjäni, jotka vaistosivat tulevan taistelun, lähtemällä shoppailemaan eräitä erityisiä tavaroita. Edward ja minä olimme kertoneet tulevasta taistelusta lapsillemme, mutta se ei ollut heidän huolenaiheensa, sillä jättäisimme heidät Volterraan Didymen, Sulpician, Esmen, Carlislen, Renatan ja Alecin kanssa. Emme voineet olla varmoja, etteivät Romanialaiset lähettäisi joukkoja Volterraan, kun suurin osa meistä olisi poissa. Sekä Tanya että Irina oli tietoinen siitä, kuinka Alicen kyky toimi ja kuinka huijata sitä, enkä todellakaan jättäisi lapsiani suojattomiksi. Enkä myöskään maininnut heille sodan vaaroista turhaan. Renata jäi, koska hänen kilpensä pystyi suojaamaan kenet tahansa, johon hän koskisi ja hän oli luvannut minulle, että suojelisi lapsiani. Alec jäi, koska hän pystyisi lamauttamaan suurenkin joukon, jos olisi tarve ja minun mielestäni hän olisi paras suojaamaan tyttöjäni. Didyme, Sulpicia, Esme ja Carlisle taas olivat aivan liian rauhanomaisia osallistumaan taisteluun, ellei olisi pakko. Samalla, kun he olisivat tehneet mitä tahansa suojellakseen perhettään, he tiesivät, että heitä ei tarvittaisi taistelussa. Siksi heidät äänestettiin jäämään, suojelemaan ja huolehtimaan tyttäristämme.
Palasin ostosretkeltäni mukanani kaikki valkosipulimehu, jonka olin löytänyt kaupungista ja suuri määrä massiivisia vesipyssyjä. Ihanan mieheni avulla, joka kyllä nyrpisteli nenäänsä täytimme pyssyt valkosipulimehulla ja pian olin saanut kaiken valmiiksi pääsaliin. Alice oli nähnyt, mitä tapahtuisi ja tuli myös auttamaan hyppien innoissaan tyttärieni kanssa. He hymyilivät riemastuneina, kun kerroin heille suunnitelmani ja juoksivat huijaamaan kaikki vampyyrit pääsaliin. Sedilleni, tädeilleni, Esmelle ja Carlislelle oli kerrottu suunnitelmasta ja he pysyisivät parvekkeen ovella katselemassa. Suojasin heidät vielä varalta ylimääräisiltä valkosipulimehuroiskeilta. Minä, Edward, Alice ja tytät saivat kaikki omat aseet ja lapot oli piilotettu ympäri salia huonekalujen ja halpojen taulujen taakse. Ympäröin meidät kaikki omilla kilvillään, koska en todellakaan halunnut haista valkosipulilta seuraavia päiviä.
Tytöt olivat tehneet hyvää työtä. Emmett ja Jasper tulivat ovista ensimmäisinä. Emmett puhui juuri Jasperille ja minä tähtäsin suoraan hänen suuhunsa, kun hänen suunsa aukesi. ”Täysosuma!” kiljuin, kun valkosipulimehu lensi suoraan hänen suuhunsa ja loikkasin piilopaikkaani. Emmett yritti epätoivoisesti sylkeä pahaltamaistuvan mehun suustaan samalla, kun joutui monen muun aseen kohteeksi. Jasper juoksi suojaan, mutta pomppasi pian ylös, kun löysi itselleen oman aseen. Hän alkoi ampua meitä kohti. Hänen kokemukselleen tuli käyttöä, kun hän tulitti meitä ammattimaisesti.
Muutkin vampyyrit saapuivat pian paikalle ja he joutuivat kaikki yllätetyiksi. Monet löysivät nopeasti omat aseensa ja vastasivat tulitukseen samalla mitalla. Oli hauskaa juosta ampuvien vampyyrien ympärillä. Itsetyytyväisenä katselin, kun kaikki mehu, joka minua kohti ammuttiin liukui vain pois päältäni kilven vuoksi.
Pidimme leikkitappelun vain pääsalissa, koska setäni eivät olisi pitäneet siitä, että koko linna haisisi valkosipulille. Pian kävi selväksi, että jokainen oli omalla puolellaan. Charlize ja Jemma kääntyivät minua ja Edwardia vastaan ilkikuriset virneet kasvoillaan. Meidän täytyi ladata muutaman kerran aseemme. Toisella kerralla, kun latasimme aseitamme Emmett hyppäsi päälleni, painoi minut maahan ja tulitti päälleni koko vesipyssyn sisältämät viisi litraa mehua. Minä hyppäsin ylös ja ravistelin heittäen mehun ympäri huonetta kilvelläni. ”Sinä huijaat!” Emmett valitti, kun tajusi, että kilpi oli paikoillaan. Minä vain nauroin hänelle ja ammuin juuri lataamani aseen sisällön suoraan hänen aukinaiseen suuhunsa. Hän alkoi yskimään ja minä pakenin ennen kuin hän ehtisi kostamaan. Ammuin Garrettia ja Randallia ohittaessani heidät ja suojaudun huonekalun taakse.
Lopulta mehu loppui, mutta kaikki olivat iloisia ja nautoivat, joka oli alun alkaen ollut tavoitteenikin. Kaikki auttoivat siivoamisessa, pesemisessä ja halpojen huonekalujen polttamisessa. Minä, Edward, Renata, Charlize, Jemma ja Alice pysyimme kuivina ja puhtaina. Loput haisivat valkosipulille vielä jynssäämisenkin jälkeen. Minä hihittelin, kun kokoonnuimme taas yhteen nyrpistellen nenääni hajulle. Caius-setä valitti hajuaistinsa pahoinpitelystä. ”No ainakin karkotatte Romanialaiset hajullanne.” Me kaikki nauroimme.
”Se oli suunnitelmanikin, setä”, sanoin ja iskin silmää hänelle.
Edward ja minä sanoimme haluttomasti hyvästit kauniille tytöillemme ja jätimme loput Voltureista ja perheestämme. Oli aika suunnata Dinaric-vuorille. Me kiihdytimme pitkin Euroopan teitä monilla urheiluautoilla, joita Volterran linnassa oli. Bugattini johti letkaa, koska oli autoista nopein. Saavutimme pian tien pään, josta meidän täytyisi vaeltaa vielä lähemmäs vuoria, kauas ihmisistä.
Juokseminen oli aina mahtavaa, mutta nyt tunnelma oli liian jännittynyt ja odottava. Juuri ennen huippua Alice pysähtyi. Edward pysähtyi hänen viereensä ja hänen kurkustaan karkasi raivokas karjaisu. Katsoin heitä ahdistuneena. ”Mitä nyt?”
“Aivan niin kuin arvelimmekin, he ovat lähettäneet viisitoista vampyyria linnalle. He hyökkäävät juuri nyt.”
Tarrauduin Edwardin käteen ahdistuneena. ”Selviävätkö tytöt?” Olin valmis kiiruhtamaan takaisin toivoen, että ehtisin ajoissa.
Alicen näky oli jo ohi, mutta hetkeä myöhemmin hän räpäytti silmiään ja nyökkäsi. Tunsin Edwardin rentoutuvan. ”Heillä ei ole hätää. Alec pystyy huolehtimaan heistä vaikka yksin”, Alice vakuutti minulle, ”Tyttäresi eivät edes näe tai kuule mitään, koska Esme ja Renata pitävät heidät kiireisinä.” Hengähdin syvään helpotuksesta ennen kuin viha alkoi virrata suonissani. Olin valmis peittoamaan romanialaiset, vaikka yksin heidän salakähmäisen temppunsa vuoksi. Me olimme sopineet taistelun tänne ja nyt he olivat lähettäneet joukkoja linnalle meidän poissaollessamme. Tyttäriäni oli uhattu ja minä janosin kostoa. ”Stefan ja Vladmir ovat minun”, karjuin. Kukaan ei ollut niin tyhmä, että haastaisi minut ollessani raivostunut.
Saavuimme suuren aukion laidalle vuoriston keskellä. Toisella puolella aukeaa näkyi jo suuri joukko vampyyreja. He katselivat meitä innokkaina ja aggressiivisina. Siellä oli hyvinkin yli sata vampyyria, kun meitä oli vain viitisenkymmentä, mutten ollut huolissani. Annoin raivon täyttää itseni, se sai voimani vain vahvistumaan. Olin ympäröinyt jokaisen Volturijäsenen kilvellä, varmistaakseni, että kaikki pysyisivät suojassa.
Levittäytyessämme omalle puolelle aukiota, Edward vilkaisi nopeasti Eleazeria, Aron hipaistessa häntä. Edward nojautui eteenpäin ja kuiskasi korvaani: ”Heillä on samantapaiset kaksoset kuin Jane ja Alec. Toisella on samanlainen kilpi kuin sinulla, mutta toinen pystyy poistamaan kilpiä.” Tieto pysäytti minut täysin. En ollut koskaan tavannut vampyyria, joka pystyisi vastustamaan kykyäni. Ajatus siitä, ettei kilpeni toimisi oli kauhistuttava. Kilpeni olivat paras puolustuksemme, meitä oli vain puolet heidän määrästään. Ilman kilpeämmekin pystyisimme voittamaan, mutta uhreja tulisi olemaan. En olisi halunnut kenenkään meistä saavan naarmuakaan. Olin päättäväinen. ”Missä he ovat?”
“Kaksi keski-ikäistä naista sivulla. Vasemmanpuoleisella on kilpi – vaikkakin se on ainoastaan yksi fyysinen kilpi – ei mentaalista suojausta tai useita kilpiä. Oikeanpuolimmainen pystyy poistamaan kilpiä.”
“Jane, kun tämä alkaa, haluan, että otat vasemmanpuoleisen. Minä pidän kilvellisestä huolta itse.” Hän hymyili enkelimäisesti.
Vähän edessämme setäni etenivät kohti romanialaisia keskeltä. “Vladmir, Stefan. Onko teidän tosiaan tarpeen haastaa meidät?” Aro kysyi turhaan. Tiesimme jo vastauksen.
“Aro, emme halua elää enää lakienne alaisuudessa. Vampyyrien on aika hallita mailmaa, ei piileskellä varjoissa. Prinsessanne on rikkonut omia lakejanne vastaan luomalla kuolemattomia lapsia. Se osoittaa, että olette tekopyhiä, ettekä pysty hallitsemaan kunnolla. Olette heikkoja nyt, on meidän aika ottaa ohjat käsiimme.”
”Ah, mutta tietolähteenne näkivät lapset vain hetken ajan, eivätkä siksi huomanneet lapsien sydämen lyöntejä tai veren virtausta. He eivät ole kuolemattomia lapsia, vaan hybrideitä, aivan kuten Nahuelkin”, Aro sanoi ja osoitti hybridiä takanaan. Monien romanialaisten silmät laajenivat, kun he kuulivat hänen sydämen sykkeensä ja veren virtauksen suonissaan.
Se kuitenkin sai heidät pysähtymään vain hetkeksi. ”Vaikka sanomasi olisikin totta, on liian myöhäistä. Juuri nyt joukkomme ottavat haltuunsa linnaanne, ja me tulemme hallitsemaan maailmaa. Ette voi pysäyttää meitä.”
Aro kalautti leukansa yhteen. ”Olkoon niin.”
Välittömästi tunsin, kuinka kilpeäni yritettiin repiä alas, mutta kiitos kerroksisen kilpeni, korvasin uuden kerroksen aina vain uudella. Uudistin kilpiäni huomaten, että pystyin luomaan kilpiä nopeammin kuin toisella puolella oleva vampyyri pystyi niitä tuhoamaan. Olin hänen kohteensa, mutta hän pystyi repimään vain yhden kilven kerrallaan. ”Jane.” Vierelläni Jane keskittyi häneen ja hän putosi maahan huutaen ja kouristellen. Vain hetkiä myöhemmin hän oli kuollut.
Hänen kaksosensa kääntyi minua kohti ja tunsin toisen kilven. Hänellä oli suuri kupla vampyyrien ympärillä – mutta vain yksi kilpi. Kukaan romanialaisista ei ollut vielä liikkunut ilmeisesti toivoen, että pysyisivät suojelevan kilven alla mahdollisimman pitkään. Levitin kilpeni ympäröimään hänen kilpeään ja painoin sitä. Hymyilin, kun huomasin hänen kurtistavan kummissaan kulmiaan. Hän tunsi, että puristin hänen kilpeään hitaasti kasaan. Hän näytti olevan vielä varsin uusi vampyyri ja hänellä oli kilpi, mutta minä olin silti paljon voimakkaampi. Kiristin kilpäni ja hänen kutistui. Painoin vielä lisää, niin, että hänen kilpensä napsahti takaisin. Se ei enää suojellut heidän armeijaansa, vain häntä. Annoin kilpeni puristaa hitaasti hänen kilvellä ympäröityä vartaloaan. Hän kiljui kivusta, kun kilpeni rutisti hanta kasaan. Yhtäkkiä paiskasin kilvelläni niin kovaa, että hänen ruumiinsa mureni palasiksi.
Romanialaisten kilpi oli poissa ja he lähtivät hyökkäämään. Vastasimme välittömästi samalla mitalla. Ben sai kykynsä avulla aikaan ukkosen. Taivas räiskyi salamia, jotka hakkasivat romanialaisia. Emmett oli hyökännyt rytinällä ja Edward taisteli taidolla – aina askeleen edellä vastustajaansa. Minä seisoin keskellä pitäen suojakilpeni perheeni ympärilläni, en halunnut uhrata ketään tämän taistelun vuoksi. Etsin kilvelläni romanialaisten joukosta heidän johtajiaan. Kun huomasin heidät, he olivat joukkojensa takalaidassa, jotta heidän käskyläisensä suojaisivat heitä. Vladimir ja Stefan. Tuntui karmivalta katsoa heitä. Ei, se ei ollut heidän punaiset silmänsä – olin kasvanut koko ikäni punasilmäisten vampyyrien keskellä: se oli yksinkertaisesti se uhka, joka heistä kumpusi. Tunsin inhotusta katsoessani heitä. Tunsin vastustamatonta halua murskata heidän kurkkunsa pelkillä käsilläni. Nuo olennot olivat kehdanneet uhata perhettäni ja halunneet tuhota tyttäreni. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut sellaista vihaa. Liikuin heitä kohti repien kilvilläni tieltäni vampyyreita, jotka yrittivät turhaan suojella johtajiaan. Työnsin heidät tieltäni halveksuen. Koko perheeni oli kilven ympäröimä ja minä olin voittamaton lähestyessäni heitä.
Ilkeä virnistys katosi Stefanin ja Vladimirin kasvoilta, kun he näkivät minun etenevän vaivatta heidän joukkojensa ohitse. Kävelin hitaasti, itsevarmana, tietäen, ettei mikään pystyisi pysäyttämään minua. Heidän kohtalonsa oli sinetöity. Kasvoni olivat jähmettyneet kylmiksi lähestyessäni saalistani, kuninkaallinen sininen vittaa hulmuten takanani. Vladimir hymyili ja vilkaisi nopeasti Chelseaa. ”Prinsessa, olet tervetullut liittymään meihin. Sinä voisit olla kuningattaremme ja hallita maailmaa.” Hänen pahaenteinen hymynsä ei lievittänyt vihaani. Tunsin Chelsean lisääntyvät hyökkäykset kilvessäni, kun hän yritti rikkoa siteitäni perheeseeni ja sitoa minua romanialaisiin. En vaivaantunut edes vilkaisemaan Chelseaa ennen kuin murkasin hänet kilvelläni. Romanialaisten silmät laajenivat näylle.
“Olen voittamaton – luulitteko oikeasti, että pystyisitte hallitsemaan minua?” tuijotin heitä. He nielaisivat, kun astuin parit viimeiset askeleet. ”Uhkasitte perhettäni ja olette ansainneet kuoleman.” He yrittivät vielä paeta ja etsivät epätoivoisina tietä pakoon, mutta minä tarrasin kumpaakin kurkusta ja toin heidät lähelleni heidän rimpuillessaan riehakkaasti. ”Hyvästi”, kuiskasin ennen kuin käytin siistiä rannenapautusta, jonka Felix ja Demetri olivat opettaneet, katkaisemaan heidän kaulansa. Sen jälkeen murskasin heidän ruuminsa ja sytytin heidät tuleen.
Käännyin ympäri ja huomasin, että taistelu oli jo melkein ohi. Johtajien ja Chelsean kuoltua, ei ollut ketään, joka pitäisi romanialaiset yhdessä, eikä armeija tiennyt, mitä tehdä. Useimmat pysähtyivät ja ne, jotka jatkoivat, kuolivat pian.
Katselin ympärille etsien tuttuja kasvoja. Irina oli jo mennyttä, suurin osa hänen vartalostaan oli hajonnut Benin salamoissa. Tanya oli Edwardin edessä anellen anteeksiantoa. Edward katseli häntä kuvotuksen vallassa. Minä katsoin heitä kohti ja Edward vilkaisi minua himoitsevasti. Ilmeisesti pieni voimatemppuni oli ollut hänestä kiihottavaa. Vastasin hänen katseeseensa ennen kuin keskityin taas Tanyaan, joka oli edelleen polvillaan Edwardin edessä. Vihaisena työnsin Edwardin ympärillä olevaa kilpeä rajusti, niin että Tanya lensi taaksepäin. Caius-setä nappasi hänet. Riiputtaen Tanyaa hänen mansikkaisen vaaleista hiuksista Caius kuiskasi hänen korvaansa: ”Sinun ei olisi kannattanut pettää Prinsessaamme.” Kaikki vampyyrit kuulivat kuiskauksen. Tanya ei ehtinyt kirkaista, kun Caius käytti krusifiksiaan ja Tanya syttyi tuleen. Vain sekunneissa kostonhaluinen naispuolinen demoni oli tuhkaa. Tanyankin kuoltua kaikki jäljellä olevat romanialaiset vannoivat uskollisuuttaan Voltureille. Kaiken kaikkiaan värväsimme yli kaksikymmentä vampyyria.
En jaksanut odottaa paikoillani setieni värvätessä uusia. Juoksin Edwardin luokse. Hän nappasi minut käsivarsilleen ja antauduimme räjähtävään suudelmaan ja päästimme irti kaikki jännittyneet tunteet, joita taistelu oli aiheuttanut. Tuntui aivan kuin olisin liekeissä, kuumuus kulki läpi kehoni. Vaikka olisin epätoivoisesti halunnut raahata Edwardin metsään ja rakastella häntä puuta vasten, meidän täytyi lähteä katsomaan tyttöjä.
Suuntasimme takaisin Volterraan, kaahaten Euroopan läpi. Alicen näyt olivat saaneet meidät huolestuneiksi, vaikkakin hän oli vakuuttanut, että kaikki oli hyvin. Äitinä halusin saada lapseni kuitenkin syliini ja tarkistaa millilleen, että he olivat kunnossa. Edwardilla oli sama huolenaihe. Palasimme Volterraan ennätysajassa.
Kiirehdin suoraan sisään ja juoksin tyttöjeni luokse puristaen heidät tiukkaan halaukseen. Edward liittyi mukaan ja kiersi kätensä meidän kaikkien kolmen ympärille. Me vain pidimme heitä hetken, kiitollisena, että he olivat turvassa, aivan kuten muukin perhe.
Muutamaa päivää myöhemmin suuntasimme takaisin Forksiin. Toivoin todellakin, ettei lähiaikoina olisi tulossa muita yllätyksiä. Olin saanut tarpeekseni toiminnasta ainakin tälle vuosisadalle. Nyt halusin vain asettua aloilleni ja viettää aikaa ihanien tyttöjeni ja aviomieheni kanssa.
