Kiitoksia kommentistasi Rassermus (:
Juu tässäpä on taas uusi luku. Toivottavasti pidätte (:
Kappale 21: Autoja ja tunnustuksia
Heräsin seuraavana aamuna, kun Edward asetti helliä suudelmia kaikkialle kasvoihini. "Herätys rakas, olemme menossa Seattleen tänään", hän muistutti. Olin heti täysin hereillä.
Hyppäsin ylös ja Edward lähti, jotta hän voisi tulla takaisin hakemaan minut. Valmistauduin ja menin sitten alakertaan. "Hyvää huomenta", tervehdin Charlieta astuessani sisään keittiöön. Hän oli istumassa pöydän ääressä edessään täysi lautanen pekonia ja kananmunia. Otin tavallisen muroannokseni ja liityin hänen seuraansa.
"Huomenta", hän mumisi ruoka suussa. "Menossa Seattleen tänään?" hän kysyi.
Nyökkäsin innostuneena. "En malta odottaa!"
Hän hymyili innostuneisuudelleni. "Muuten, törmäsin rouva Stanleyihin pari päivää sitten ja hän kertoi minulle jotain mielenkiintoisia uutisia."
Voihkaisin mieleni sisällä, epäilyksettä Jessican äiti rakasti juoruilua ihan yhtä paljon kuin hänen tyttärensäkin. "Oikeasti? Mitä hän sanoi?" kysyin varovaisesti.
"Että sinä ja Edwad Cullen tapailette toisianne." Hänen silmänsä loistivat kiinnostuksesta.
Huokaisin, olin tiennyt, että minun täytyi kertoa hänelle muutenkin pian. "Kyllä me olemme isä, aloitimme, kun törmäsin häneen Port Angelesissa, kun olin siellä shoppailemassa tyttöjen kanssa", selitin.
"Ahaa", hän sanoi, "Eli sen takia olit niin onnellinen, kun tulit kotiin." Hän nauroi hieman, kun punastuin ja nyökkäsin.
"Hän poimii minut tänä aamuna", ilmoitin hänelle. "Eli jos tunnet tarvetta kuulustella häntä, voit tehdä sen sitten." En ollut erityisemmin huolestunut; Charlie näytti pitävän Culleneista ja hän oli jo sanonut, että jos tapailisin jotakuta, hän haluaisi, että se olisi Edward.
Hän nyökkäsi päätään mietteliäänä. "Ehkä otan yhden aseistani esille ja puhdistan sen varmuuden vuoksi." Pyöräytin silmiäni. Miehet ja heidän vallan osoittamiset. Hän huomasin ilmeeni ja nauroi hieman ennen kuin hän muuttui vakavaksi. "Mutta ihan totta Bells, näyttää siltä, että hän tekee sinut onnelliseksi ja hän vaikuttaa järkevältä, joten olen iloinen, että valitsit hänet."
Hymyilin. "Kiitos isä." Nousin ylös ja pesin kulhoni ennen kuin juoksin yläkertaan nappaamaan käsilaukkuni. Minulla oli tunne, että pieni musta luottokorttini, joka oli linkitetty Volturien pankkitileihin, pistettäisiin kovaan käyttöön tänään, vaikka aion ostaa vähemmän silmiinpistävän auton – selvästi sellaisen, joka ei erottuisi liikaa, kun ajaisin sillä kouluun.
Santiago oli lähettänyt minulle joitakin viikkoja sitten listan autoista, jotka olivat edelleen nopeita, mutta niiden hinta oli sellainen, josta ihmiset eivät pyöryisi, kun olin aluksi kertonut hänelle autostani, ja minulla oli melko hyvä käsitys siitä mitä halusin – olin jopa rajoittanut ne neljään vaihtoehtoon.
Edward saapui, kun mietin listani hyötyjä ja haittoja, punniskellen asioita joita tiesin jo niistä autoista. Annoin Charlie avata oven siltä varalta, että hän oikeasti halusi kuulustella Edwardia, samalla kun seisoin taustalla ja katsoin.
"Tule sisään Edward", isä kutsui hänet. "Kuulin, että tapailet vihdoinkin tytärtäni." Hänen silmänsä välkähtivät leikkisästi – hän nautti tästä.
Edward hallitsi kasvonsa niin ettei hän paljastanut mitään Charlielle antaen hänen pitää hauskansa. "Kyllä herra, olet kuullut oikein." Hän katsoi minuun ja ihailu hänen silmissään kaikkien tunnistettavissa.
Charlie meni hieman sekaisin tuosta. "No se on hyvä, mietiskelin, että milloin saat tarpeeksi rohkeutta pyytäksesi Bellaa ulos", hän ilmoitti. "Kun näin tohtori Cullenin pari viikkoa sitten, löimme vetoa siitä", hän myönsi.
"Mitä?!" karjaisin. "Te löitte vetoa meistä?" Katsoin syyttävästi Charlieta, jolla oli sopiva nöyrytynyt ilme kasvoillaan. Edward näytti myös yllättyneeltä – selvästi Carlisle ei ollut kertonut hänellekään.
"Kyllä ja koska te pääsitte yhteen keskiviikkona, minä voitin", hän julisti ylpeänä. "Carlisle veikkasi, että se tapahtuisi vasta kevättanssien jälkeen."
Purin hampaani yhteen. "No nyt kun olet hehkuttanut vedon lyönnistäsi isä, me menemme",sanoin yrittäen työntää Edwardin ulos ovesta.
"Okei", hän sanoi iloisesti. "Pidä huolta rakkaasta tytöstäni Edward."
"Minä pidän herra", Edward vastasin, rehellisyys kaikui hänen äänessään.
Kun tuo oli selvitetty, olimme pian matkalla nopeasti Edwardin talolle tapaamaan toiset.
Kun me saavuimme, Esme tervehti minua heti halauksella. "Bella, on mukava nähdä sinut taas. Ikävöimme sinua, kun et päässyt tulemaan viime viikonloppuna, kun oli aurinkoista. Jos olisimme tienneet, että sinä tiesit jo, olisimme kutsuneet sinut kylään", hän anteeksipyyteli.
"Kaikki on hyvin Esme", vakuutin hänelle. "Oli muutenkin mukavaa viettää päivä yksin. Ainakaan nyt teidän ei pidä syödä illallisia edessäni, kun tulen kylään", nauroin. "Minun täytyy myöntää, että se oli todella hauskaa katsoa, kun kerroitte Esmelle kuinka herkullisia hänen ruokansa olivat."
Kaikki kuusi vampyyria edessäni nauroivat helpottuneina ja tajusin pian, että seitsemäs näytti olevan kadoksissa. "Missä Emmett on?" kysyin epäluuloisesti, yhtäkkiä varuillani. "Halusin kiittää häntä siitä, että hän tuhosi autoni."
Edward rypisti otsaansa. "En tiedä", hän vastasi. "Hän on vielä talossa, mutta hän estää minua laulamalla rap lauluja." Hänen nenänsä nyrpistyi inhosta.
Alice näytti ärsyyntyneeltä. "Hänen täytyy olla tekemässä jotain, hän ei ole tehnyt mitään päätöksiä kuin hän tahallisesti estäisi minua näkemästä mitä hän aikoo tehdä. Ainoa kerta, kun hän tekee näin, on se kun hän suunnittelee tekevänsä kepposen."
Olin nyt täysin varuillani; täysin tietoisena, että Emmettin edelliset uhkaukset siitä, että hän kostaisi minulle, olivat olleet vakavia.
Yhtäkkiä tunsin liikettä yläpuolellani juuri, kun Alice huusi: "Ei Emmett!" Reagoin vaistonvaraisesti tajuten, että Emmett yritti loikata päälleni portaista. Käännyin suojaten itseni ja toin kilpeen pukeutuneen nyrkkini Emmettin leukaan, kun hän yritti tarttua minuun. Nyrkkini osui Emmettiin kovalla jyrähdyksellä, joka kuulosti ukkoselta ja heti sen jälkeen työnsin kilpeäni heittäen Emmettin pois luotani.
Kun rauhotuin, tajusin yhtäkkiä, että olin heittänyt Emmettin suoraan suuren lasisen takaseinän läpi. Hän istui ruohikolla toisella puolella, hänen kasvonsa olivat yllättyneet ja epäuskovat. "Voi ei", voihkaisin. "Olen niin pahoillani Esme, maksan sinulle ikkunan korjauksesta", pyysin anteeksi kääntyessäni näkemään Rosen, Esmen, Carlislen ja Jasperin, jotka tuijottivat minua samanlaisella ilmeellä kuin Emmettkin sillä aikaa, kun Edward näytti ilkeästi huvittuneelta ja Alice hyppi innostuneena.
"Tuo oli niin siistiä Bella", Alice oli haltioissaan. "Emmettiä ei ole heitelty noin yli puoleen vuosisataan!"
Se näytti vapauttavan heidät heidän transseistaan. Emmett nousi ylös maasta ja tuli luomani reiän läpi ravistaen pois irtonaiset lasin palat. "Hitto Bella, mitä tuo oli?" hän kysyi hieroen leukaansa hajamielisesti.
Käännyin ja hymyilin omahyväisesti hänelle. "Sanoihan sinulle, että jos yrittäisit kostaa minulle sen kakkujutun, satuttaisin sinua – sinä et vain uskonut, että voisin. En tee tyhjiä uhkauksia Emmett."
Hän näytti mietteliäältä. "No miten minun olisi pitänyt tietää, että voisit heittää vampyyrin ikkunan läpi?"
Virnistin hänelle. "Ei sinut pitänytkään." Käännyin toisia kohti, jotka olivat nyt päässeet järkytyksensä ohi ja näyttivät uskomattoman uteliailta. "Minulla taitaa olla jotain selittämistä", puhuin viidelle vampyyrille, jotka eivät tienneet vielä. Suuntasin olohuoneeseen ja istuin alas. Edward ja Alice liittyivät seuraani, muut seurasivat pian ja he järjestäytyivät muiden huonekalujen päälle.
Kun he kaikki olivat asettuneet, aloin selittämään mitä olin kertonut Edwardille kilvestäni eilen. He olivat hiljaa koko selitykseni läpi ja sitten Carlisle kysyi minulta paljon kysymyksiä ja näytti erittäin kiinnostuneelta lahjastani. Jasper pysyi hiljaa, mutta hänen silmissään oli kiinnostuneisuutta.
Lopetin havainnollistamisella nostaen sohvan, jonka jaoin Edwardin ja Alicen kanssa, ja leijuttaen sitä noin jalan korkeudella maasta. Emmett oli ensimmäinen, joka puhui: "Tämä on niin siistiä pikkusisko!" hän huusi. "Olet kummajainen ihan niinkuin mekin".
"Voi kiitos Emmett", sanoin kuivasti salaa juhlien siitä, että hän oli kutsunut minua siskokseen. Muut nauroivat hieman päästen viimein yli järkytyksestään. Näin Emmettin kasvojen ilmeestä, että hän mietti kuinka paljon lahjani antaisi minulle etua meidän pienessä sodassamme.
Esme tuli luokseni antaakseen minulle toisen halauksen. "Kiitos, että luotat meihin tarpeeksi kertoaksesi", hän sanoi. Muut nyökkäsivät yhtäpitävästi. "Ai ja älä huolehdi ikkunasta, olen korjannut sen ennen kuin te lapset palaatte Seattelesta tänä iltapäivänä", hän lupasi. "Emmett rikkoo tavaroita koko ajan".
"Niin Bella", Rose liittyi keskusteluun. "Hän rikkoi etuoven viime viikolla vain, koska hän avasi sen liian innokkaasti."
Me kaikki nauroimme Emmetille joka mutristi suutaan. "Halusin vain nähdä oliko minun uusi Playstation pelini saapunut". Rentouduin tuon jälkeen helpottuneena, että he olivat kaikki reagoineet niin hyvin, vaikkakin olin hieman katuvainen siitä, että olin paljastanut sen heittämällä Emmettin ikkunan läpi.
Suuntasimme ulos tuon jälkeen, pysähdyin hetkeksi ovelle. "Muuten Carlisle, en ole pahoillani, että hävisit vedonlyönnin".
Iskin silmääni ja hän nauroi. "En minäkään Bella."
Edward selitti vedonlyönnin muille, kun me suuntasimme autotalliin ja menimme sisälle autoihimme – he kaikki saivat hyvät naurut siitä ja Alice väitti, että Carlislen olisi pitänyt kysyä häneltä, jos hän olisi halunnut voittaa. Ajoin äskettäin muokatulla Maseratillani Edwardin kanssa, joka istui matkustajan paikalla valittamassa – nähtävästi hän ajoi aina. Muut saivat kyydin Roselta hänen BMW:ssä.
Nähtävästi Edward ajatteli, että, koska olin ihminen, ei ollut mitään mahdollisuutta, että olisin niin nopea ajaja kuin hän. Hän oli nähnyt ajotaitoni vain muiden kautta. Hän valmistautui hitaaseen ajoon. Rose tiesi paremmin ja heti, kun olimme moottoritiellä ja suuntaamassa pois Forksista, hän painoi kaasua. Edwardin yllätykseksi, seurasin perässä seuraten Rosea, kun hän kaasutti vähäisessä liikenteessä. Kun pääsimme tyhjälle tienpätkällle, kaasutin vieläkin enemmän saaden Rosen kiinni. Vedin puhelimeni esiin ja valitsin hänen numeronsa – autossani oleva kaiutin salli minun ajaa ja puhua hänen kanssaan samaan aikaan. "Miten olisi pieni kisa Rose?" ehdotin. "Haluan nähdä mihin kultani pystyy!"
"Sopii Bella!" Pystyin kuulemaan virnistyksen hänen äänestään. Sovimme, että maali olisi kirjakaupan parkkipaikka – ensimmäinen paikka, jonne halusin mennä ennen kuin menisimme shoppailemaan.
Edward näytti innostuneelta, kun hän tajusi, että olin todennäköisesti yhtä nopea ajaja kuin hänkin. Hän asettautui mukavaan asentoon ja nautti ajosta, kun Rose ja minä pujottelimme liikenteessä ohittaen toisemme aina kun vain mahdollista. Molemmat meistä olivat päättäneet voittaa ja olimme hetkessä Seattlessa. Kiihdytimme tasoissa katujen läpi kääntyen kulmien ympäri ja kiihdyttäen aina kuin mahdollista. Alice vakuutti meille, ettemme jäisi kiinni, joten emme välittäneet liikennesäännöistä. Keskityin kovasti – päättäväisenä, sillä halusin voittaa, mutta en halunnut vahingossa vahingoittaa viattomia sivustakatselijoita.
Saavuimme kirjakaupan parkkipaikalle samaan aikaan kaikkien pettymykseksi. "Tasapeli", Alice julisti. Rose ja minä nurisimme – olimme molemmat halunneet voittaa.
Lopulta lopetimme valittelun ja menimme sisälle kirjakauppaan. Alice, Emmett ja Rose näyttivät tylsistyneiltä samalla kun Jasper, Edward ja minä tutkimme kirjahyllyt innokkaasti läpi.
Olin hetkessä pinonnut kaikki kirjavalintani Edwardin käsiin ja johdin häntä onnellisena kassalle. Jasper oli jo siellä, hän oli jo ostanut jotain uusia kirjoja sotien historiasta ja muut odottivat kärsimättöminä lähellä. Kun kaupanpitäjä skannasi kirjojani, huomasin, että Emmettikin oli ostanut kirjan. Kävelin lähemmäksi nähdäkseni mikä se kirja oli. "Minkä kirjan sinä ostit Emmett?" kysyin – Emmett ei näyttänyt sellaiselta, joka ostaisi romaanin tosin se oli kyllä oikean kokoiselta ja pituiselta hänelle.
Hän virnisti minulle avatessaan kassinsa ja hän näytti sen minulle näyttävin elein. "Sata ja yksi edistynyttä kepposta", hän julisti ylpeänä.
Purskahdin nauruun. "Sinun täytyy olla luovempi kuin tuo, jos ajattelet kilpailla kanssani", ilmoitin hänelle. Felix ja Demetri olivat kahlanneet tuon kirjan läpi, kun olin kymmenen vuotias.
Hänen silmänsä siristyivät. "Se, että en pelästyttänyt sinua tänä aamuna ei merkitse mitään – tavalla tai toisella, kostan sinulle siitä kakusta", hän uhkasi.
Virnistin. "Ihan miten sanot Emmett", sanoin ennen kuin käännyin mennäkseni takaisin maksamaan kirjapinoni. Tietenkin Edward oli jo ehtinyt minua ennen, kun Emmett oli kääntänyt huomioni pois ja kirjani olivat nyt kassissa, joka roikkui Edwardin käsissä. Hänellä oli omahyväinen ilme kasvoillaan. "Edward, minä olin maksamassa noista", valitin.
Hän hymyili minulle vapauttaen katseensa täyden voiman, joka sopi yhteen hänen hymynsä kanssa. "Mutta halusin ostaa ainakin jotain sinulle rakas, ja tiedän, ettet anna minun maksaa sinun uutta autoasi".
Hänen pehmeä ääni oli viimeinen pisara. Yritin vastustaa hänen syviä kultaisia silmiään, mutta siitä ei ollut hyötyä. Hän häikäisi minut mielettömästi. "Okei", henkäisin. Napsahdin ulos transsistani , kun kuulin toisten hihittävän takanani. Edward näytti tyytyväiseltä itseensä. Ärsyyntyneenä tartuin hänen käsiinsä ja hinasin hänet ulos kaupasta.
Sen jälkeen, kun olimme pakanneet ostoksemme, suuntasimme kohti Seattlen suurinta ostoskeskusta, jossa Rose, Alice ja minä laittaisimme luottokorttimme kovaan käyttöön – raahaten poikia mukana meidän henkilökohtaisina kassien kantajina. Jasper ja Emmett kiusoittelivat Edwardia, joka oli nähtävästi päässyt luistamaan kassien kantamisesta vuosien ajan vedoten siihen, ettei hänellä ollut kumppania. Nyt hän oli joutunut sen kohteeksi ensimmäistä kertaa ja hän näytti yllättyneeltä siitä kuinka montaa kassia pakotin hänet kantamaan. Tytöt ja minä liihottelimme onnellisesti kauppojen läpi ostaen kaiken, joka kiinnitti huomiomme ennen kuin viskasimme ostoskassimme miehillemme.
Kuitenkin lopulta meidän piti lopettaa, kun olin tulossa nälkäiseksi ja oli aika mennä auto-ostoksille. Tilasin salaattisämpylän mukaan ja suuntasimme autoillemme – saimme juuri ja juuri mahdutettua ostoksemme kahteen autoon. Istuin matkustajan paikalla ja söin lounastani, kun Edward otti vuoronsa ajaa autoani. Hän näytti nauttivan siitä. "Tämän ajaminen on aika samanlaista kuin Aston Martinillani", hän totesi.
Virnistin. "Niin, mutta tämä on parempi", sanoin omahyväisesti.
"Ehdottomasti ei", hän oli eri mieltä näyttäen loukkaantuneelta. Jatkoimme kiistelyämme siitä kummalla oli parempi auto kunnes saavuimme ensimmäiselle kauppiaalle; Mitsubishille.
Olin kertonut Roselle neljästä valinnastani ja hän oli ollut kanssani samaa mieltä, joka johti meidät olemaan Mitsubishi kauppiaalla katsomassa Mitsubishi Eclipseä.
"No se näyttää siistiltä", Alice sanoi.
Nyökkäsin ja annoin Rosen hurmata kauppiaan antamaan meille luvan viedä se koeajelulle. Mutta niin paljon kuin me nautimmekin siitä, tiesin ettei se ollut se oikea ja lähdimme pian suunnaten Audi kauppiaalle.
Se Audi TT Coupe, jota kokeilimme, oli mahtava ja se muistutti minua R8:stani, joka oli Italiassa. Rakastin sitä. "Tämä pysyy varmasti listalla", vahvistin ja Rose nyökkäsi yksimielisenä. Edward katsoi hellästi vierestä.
"Se on söpö", Alice sanoi, "mutta se toinen näytti paremmalta." Me kaikki pyöritimme silmiämme Alicelle.
Kokeilimme myös Subaru WRX:sää, mutta se ei ollut niin hauska kuin olin kuvitellut sen olevan, joten pyyhin senkin pois listalta.
Pääsimme viimein viimeiselle kauppiaalle; Nissanille. Rose ja minä suuntasimme heti 370z:n luokse, tuijotimme mustaa kiiltävää autoa arvostaen. Tietinkin autokauppias oli hieman ärsyttävä – hän ei näyttänyt uskovan, että voisimme hallita tämän auton voimia. Purin hampaani yhteen ärsyyntyneenä. "Katso, tuolla on kaksi autoa, joilla ajoimme tänne", sanoin osoittaen Maseratiani ja Rosen BMW:tä, "Ne ovat aivan yhtä voimakkaita kuin tämäkin elleivät jopa voimakkaampia."
Edward astui silloin esiin. Lukien miehen ajatukset, hänellä oli parempi idea kuinka vakuuttaa se mies. "Tässä on luottokorttini herra, saat pitää sen, kun viemme auton koeajelulle ja, jos autossa on jotain ongelmia, kun palaamme, maksan mielelläni koko auton", hän sanoi pehmeästi.
Mies katsoi mustaa korttia, joka oltiin annettu hänelle, sitten takaisin autoihimme. "Okei", hän huokaisi ja antoi meille avaimet.
Kun moottori kehräsi henkiin, virnistin Roselle, joka matkustajan paikalla. Laitoin vaihteen päälle ja kiskaisin ulos parkkipaikalta; luottaen, että Jasper ja Edward rauhoittaisivat kauppiasparan.
Kiisimme kaupungin läpi nauttien huumaavasta nopeudesta. Rakastin sitä ja näin Rosen ilmeestä, että hänkin rakasti. "Tämä on se oikea", päätin.
"Hyvä valinta", Rosalie vahvisti.
Pysähdyin ja vaihdoimme paikkoja, jotta Rose voisi ajaa meidät takaisin. Kiihdytimme taas ihaillen auton kiihtyvyyttä, kun yhtäkkiä poliisin valot välkkyivät takanamme. Rose voihkaisi. "Missä Alice ja Edward ovat, kun heitä tarvitaan", hän valitti. Naurahdin levottomana, kun hän veti auton sivuun ja laski ikkunansa.
Poliisi liikkui hitaasti ja vaivalloisesti luoksemme. Hän näytti olevan mies nelikymppisissään, joka, hänen kaljamahansa ja ajamattomien kasvojensa perusteella, ei välittänyt ulkonäöstään. Hän hoksasi asian vasta myöhemmin, kun hän kurottautui ikkunalle ja näki Rosen. "Päivää konstaapeli", Rose kujersi. "Kuinka sinä voit?"
Poliisi räpsäytti silmiään pari kertaa ja näytti huumaantuneelta. "Öö, voin ihan hyvin rouva", hän änkytti ennen kuin hän näytti muistavan miksi hän oli tässä. "Onko sinulla aavistustakaan kuinka nopeasti sinä ajoit?" hän kysyi Roselta.
Rose räpsytti silmiään poliisille ovelasti. "Ei, olen pahoillani konstaapeli, mutta olen myöhästymässä kuvauksista ja jos en pääse perille sinne seuraavien kymmenen minuutin aikana, he käyttävät toista mallia." Hänen silmänsä muuttuivat surullisiksi. "Minä halusin niin olla näissä kuvauksissa", hän selitti, hänen ääni pehmeänä ja viehättävänä.
"No tuota", hän näytti punnitsevan vaihtoehtojaan. "Ehkäpä jos lupaat, ettet tee tätä enää koskaan uudestaan ja annat minulle puhelinnumerosi, voisin päästää sinut menemään tällä kertaa", hän sanoi.
Pidin sisälläni inhon väristykseni, kun Rose hymyili säkenöivästi hänelle. "Mielelläni konstaapeli", hän sanoi vetäen paperin ja kynän ulos laukustaan ja alkoi kirjoittamaan numeroa. Kurkkasin nopeasti ja melkein purskahdin nauramaan nimelle, jonka hän oli laittanut; Sue Narmi, mutta pidin sitä sisälläni. Rose ojensi lapun poliisille. "Odotan innolla soittoasi." Rose iski silmäänsä hänelle ennen kuin hän sulki ikkunansa ja ajoi sulavasti pois. Katsoin taakse nähdäkseni poliisin seisovan vielä keskellä tietä hämmentynyt ilme kasvoillaan.
Heti, kun olimme alueen ulkopuolella, Rose kiihdytti ja purskahdimme nauruun. "Annoitko hänelle oikean numeron?" kysyin, edelleen nauraen huvittuneena.
"Tietenkin", hän vastasi iskien silmäänsä minulle. "Mutta se ei ole minun, se on numero drag queen –tapaamisiin".
Katsoin häntä hämmentyneenä. "Kuinka sinulla on edes numero tuolle?" kysyin nauraen kovempaa.
"Emmett hävisi vedonlyönnin viime vuonna ja hänen rangaistuksensa oli osallistua yhteen tapaamiseen", hän hihitti.
Nauroimme koko matkan takaisin ja kun saavuimme perille, huomasimme muidenkin nauravan. "Oliko teillä hauskaa häikäistä konstaapeli parka?" Alice kysyi, hän oli selvästi nähnyt sen ja kertonut muille.
Virnistimme. "Ehdottomasti."
Kun kaikki olivat rauhoittuneet, ilmoitin: "Tämä on se oikea."
"Oletko varma?" Edward kysyi.
Nyökkäsin innokkaasti vetäessäni korttini esille ja antaen sen myyjälle, joka oli lähestynyt meitä, kun olimme nauraneet. "Minä otan sen", ilmoitin hänelle. Hän virnisti onnellisesti, kun hän johti meidät sisälle allekirjoittamaan papereita.
Pian olin onnellisesti kiihdyttämässä takaisin Forksia päin uudessa mustassa Nissan 370Z:ssani, Edward vierelläni, joka virnisti innokkuudelleni. Alice ja Jasper olivat Maseratissani ajamassa sitä takaisin, jotta voisin nauttia uudesta autostani.
Siinä ajassa missä pääsimme takaisin, oli jo tulossa pimeää. Näytimme Carlislelle ja Esmelle uuden autoni ennen kuin Alice, Rose ja minä pakotimme miehemme tuomaan ostoksemme huoneisiimme, jotta voisimme purkaa ne. Aivan liian aikaisin minun oli aika suunnata takaisin kotiin, joten suutelin Edwardia jäähyväisiksi. Huomasin korjatun ikkunan matkallani ulos ja suuntasin takaisin kotiin uudessa autossani innokkaana näyttämään sen Charlielle.
Kuten saattoi odottaa Charlie oli vaikuttunut. Onneksi hän ei tiennyt kuinka kallis se oli. "Vau Bells, tuo on kiva auto", hän totesi.
Virnistin. "Tiedän", sanoin omahyväisesti.
"Se on hieman nopea vai mitä luulet?" hän kysyi huolestuneena.
Huokaisin. "Niin, mutta siinä on uusimmat turvallisuus ominaisuudet", vakuutin hänelle.
Hän katsoi minua hetken mitatakseen rehellisyyteni ja minä pidin kasvoni avoimina ja rehellisinä.
Hän huokaisi viimein alistuneesti. "No se on hyvä varmaan." Halasin häntä innokkaasti ja hän näytti yllättyneeltä hetken ennen kuin hän vastasi halaukseen. "Taidat todellakin pitää tuosta autosta?" hän nauroi.
"Jep", vastasin.
Vietin lopun illasta tyytyväisenä ostokseeni ja nukahdin onnellisesti käyttäen Edwardia tyynynäni sinä yönä.
