Twilight: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (Epilogi 20.01), K-11

[little-monkey]

Kiitos tuhannesti kommentistasi Grozda (: Mahtavaa, että pidät (:

Hihi, muistinpas tulla postaamaan uuden luvun (: Juu, mutta ei mulla ole mitään sanottavaa. Toivottavasti pidätte (: Hei muuten haluatteko te noita lyhyitä pätkiä seuraavista kappaleista?? Postaan niitä mielelläni, jos haluatte lukea niitä.



Kappale 18: Tieto

Saavuin Port Angelesiin vain pari minuuttia Bellan, Jessican ja Angelan jälkeen melko nopeiden ajotaitojeni ansiosta. En voinut poistua autosta, koska auringonlaskuun oli vielä pari tuntia, joten olin jumissa täällä. Asettauduin mukavaan asentoon ja kuuntelin Jessican ja Angelan ajatuksia. Heidät oli ollut melko helppo löytää, koska kaupungissa oli vain yksi kauppa, joka myi sopivia mekkoja kevättansseihin.

Olin herrasmies ja vetäydyin pois heidän mielistään aina, kun he menivät pukuhuoneisiin. Suurin osa heidän keskusteluistaan oli mielenkiinnottomia huomautuksia mekoista, joita Jessica ja Angela sovittivat ja sitä oli mielestäni erittäin tylsä kuunnella. Tiesin, että Bella tulisi näyttämään paljon paremmalta kuin kukaan muu tyttö tansseista – hän näytti aina paremmalta.

Odotin innolla huomista, kun voisin viimein olla taas Bellan kanssa ja oikeasti puhua hänelle. Olisin hänen kanssaan lounaalla ja biologiassa, tosin en varmaan voisi varastaa häntä perheeltäni ja pitää häntä itselläni tällä kertaa. Alice oli valittanut kovaäänisesti sen jälkeen, kun olimme Bellan kanssa istuneet yhdessä viime viikolla ja hän oli uhkaillut pianoani, jos yrittäisin sitä uudelleen. Sitä paitsi, kun minä sitä mietin, niin paljon kuin minä halusinkin pitää hänet itselläni – perheeni rakasti häntä ja hän näytti rakastavan myös heitä.

Jatkoin kolmen tytön, jotka olivat vaatekaupassa, keskustelujen kuuntelua. Yksi keskustelu kiinnitti huomioni erityisesti. Jessica oli kysynyt Bellalta hänen edellisistä poikaystävistään ja Bella oli sanonut heille, ettei hänellä ollut koskaan ennen ollut poikaystävää. Mielestäni se oli järkyttävää – se ei voinut johtua kiinnostuksen puutteesta häntä kohtaan, Bella oli uskomaton. ”En ole koskaan löytänyt ketään, jota haluaisin tapailla”, hän selitti.

”Entä Edward?” Angela kysyi tietävästi.

Bella punastui näyttäen hurmaavalta. ”Ehkä”, hän vastasi, ”Jos hän koskaan pyytää minua ulos.” Olin kiinnostunut. Tarkoittiko tuo, että hän menisi kanssani ulos, jos pyytäisin? Tuntui kuin kuollut sydämeni hakkaisi pelkästä ajatuksesta.

”No, jos hän ei pyydä, niin ainakin Tyler vie sinut päättäjäistansseihin”, Jessica mainitsi.

Murisin hieman, kukaan ei koskisi minun Bellaani. Pyytäisin häntä aivan varmasti pian päättäjäistansseihin. Olin kuitenkin tyytyväinen Bellan reaktioon. Hänen silmänsä revähtivät auki yllätyksestä ja hänen kasvoillaan oli inhon ilme. ”Tyler?” hän kysyi epäilevästi. Heidän nyökättyään hän jatkoi: ”En menisi koskaan Tylerin kanssa, menisin mieluummin yksin, kuin hänen kanssaan.” Olin erittäin tyytyväinen, mutta hänen seuraavat sanansa järkyttivät minut. ”Sitä paitsi”, hän jatkoi, ”Menen päättäjäistansseihin Edwardin kanssa.” Hän sanoi sen täydellä varmuudella, ja aloin miettiä, että aikoiko hän aina heittää minut tälläisiin silmukoihin. Huomasin toivovani jälleen kerran, että voisin lukea hänen ajatuksiaan. Mikä voisi saada hänet niin varmaksi siitä, että veisin hänet päättäjäistansseihin? Tietenkin minä aion, mutten tiennyt miten hän voisi tietää sen.

Vetäydyin pois heidän ajatuksistaan, kun Angela sovitti toista mekkoa ja Jessica mietti millaiset alusvaatteet hänen pitäisi ostaa kevät tanssien yötä varten. Nähtävästi hänellä oli suuria suunnitelmia Miken varalle. Minua inhotti hänen ajatuksiensa saama käänne. Ne kaksi oltiin luotu toisilleen. Bella näytti olevan tyytyväinen lukemiseen, joten päätin antaa heille hieman yksityisyyttä samalla, kun mietin Bellaa. Hän oli uskomattoman hämmentävä; tapa jolla hänen mielensä toimi oli minulle mysteeri, jonka halusin epätoivoisesti ratkaista – kuitenkin jostakin syystä epäilin, etten koskaan voisi ymmärtää häntä, vaikka voisinkin lukea hänen ajatuksensa.

Kun olin pohtinut asiaa hetken aikaa, etsin Jessican ja Angelan ajatukset uudestaan. Huomasin heidän olevan matkalla italialaiseen ravintolaan – La Bella Italiaan. Huomasin pian, ettei Bella ollut heidän kanssaan eikä ollut ollut hetkeen. Minä huolestuin. Jessican ja Angelan ajatuksista sain selville, että Bella oli mennyt itse etsimään kirjakauppaa. Voihkaisin, toivoen ettei hän joutuisi vaikeuksiin itsekseen.

Olin levoton. En pitänyt siitä, etten tiennyt missä hän oli, joten ajoin Port Angelesin ainoalle kirjakaupalle. Siinä ajassa, kun pääsin sinne, aurinko oli jo melkein laskenut. Näin kuitenkin kaupanpitäjän ajatuksista, ettei kukaan ollut käynyt kaupassa parin viime tunnin aikana, joten oli selvää, että Bella oli katsonut kauppaa ja päättänyt olla menemättä sisään.

Tarkistin Jessican ja Angelan ajatukset ja löysin heidät ravintolasta tilaamassa annoksiaan, kun he odottivat Bellaa. Bella oli edelleen jossain kateissa. Ajoin huolestuneesti ympäri ravintolan ja kirjakaupan läheisiä katuja etsien raivokkaasti jokaisen ihmisen ajatuksista jotain merkkejä Bellasta.

Taivas oli pimentymässä ja ainoa toivoni oli, että pian voisin mennä ulos ja jäljittää Bellaa hänen tuoksunsa avulla.

Viimein löysin jonkun, joka ajatteli häntä, mutta helpotukseni hänen löytämisestä oli erittäin lyhyt, kun huomasin kuuntelemieni ajatusten tumman käänteen. Tajusin, että miehellä oli kolme toveria ja he seurasivat Bellaa, heidän ajatuksissaan aikomus raiskata hänet. Murisin vihaisena tarttuen rattiin tiukasti, kun ajoin kohti Port Angelesin teollisuus aluetta. En tiennyt tarkalleen missä hän oli, kaikki mitä pystyin näkemään oli vain korkeita rakennuksia, mutta tiesin suunnilleen missä hän oli. Toivoin epätoivoisesti, että yksi miehistä katsoisi ylös ja antaisi minulle vihjeen mistä löytää heidät.

Raivoni kasvoi, kun Bella jatkoi kävelyä nähtävästi tietämättömänä vaarasta, joka häntä uhkasi. Onneksi hetken päästä näin katu kyltin yhden miehen ajatuksista ja tunnistin sen. Muuttaen reittiäni hieman kiihdytin heitä kohti toivoen, että ehtisin sinne ennen kuin he satuttaisivat häntä.

Katsoin levottomana, kun hän yhtäkkiä pysähtyi ja kääntyi katsomaan neljää miestä, jotka seurasivat häntä. He liikkuivat piirittääkseen hänet. 'Kuinka fiksua tältä pikku tyttöseltä olla taistelematta', johtaja ajatteli, 'vaikka se on melkein pettymys – on aina hauskempaa, kun he ovat ärhäköitä'. Bella ei olisi hänen ensimmäinen uhrinsa. Hän oli kuitenkin yllättynyt, kun Bella vain katsoi häntä suoraan silmiin ja hymyili.

Oli vähättelyä sanoa, että olin järkyttynyt Bellan hymystä. Vain Bellan ajattelisi, että tämä tilanne, jossa hän oli, ei ollut pelottava – kuka tahansa toinen nuori ihmistyttö olisi todellakin kauhuissaan. Johtaja kävi nopeasti mielessään läpi listan uhreistaan – kukaan heistä ei ollut hymyillyt.

Yllättävämpää oli Bellan seuraavat sana. ”Loistavaa”, hän sanoi ja minä aloin miettimään, että pitäisikö hänen olla mielisairaalassa. ”Minulla ei ole hyvää syytä hakata ketään pitkään aikaan.” Kaikki neljä miestä olivat nyt hämmentyneitä, mutta se sai heidät vain päättäväisemmiksi.

Johtaja astui lähemmäs. ”Iltaa kullanmuru, me tulemme mullistamaan maailmasi tänä iltana.” Hän hymyili paholaismaisesti Bellalle siirtyessään tarttumaan kiinni Bellasta. Ennen kuin hän sai kiinni Bellan kädestä, Bella riuhtoi lujaa jalallaan, hänen jalkansa osui miehen reiteen aikaansaaden kuvottavan äänen. Hetken olin huolissani, että Bella oli murtanut jalkansa, mutta huomasin pian miehen ajatuksista huokuvan kivun, päätellen hänen jalkansa oudosta asennosta, Bella oli murtanut miehen reisiluun. Olin tyrmistynyt – hänen ei olisi pitänyt pystyä murtamaan ihmiskehon suurinta luuta yksinkertaisella jalan potkaisulla.

Bella ei kuitenkaan näyttänyt yhtään yllättyneeltä, hän vain kääntyi katsomaan jäljellä olevia kolmea miestä. ”Kuka on seuraava?” hän kysyi rauhallisena. Kaikki kolme lähestyivät häntä. Yksi kerrallaan hän voitti heidät kaikki käyttäen laajasti erilaisia taistelulaji liikkeitä, jotka yhdistivät hänen jalkojensa, käsiensä, kyynärpäiden ja polvien käytön. Joka kerta, kun hän löi heitä, joku luu murtui ja ellen olisi ollut niin huolissani hänestä, ja niin vihainen heille, olisin käyttänyt enemmän aikaa huomioidakseni hänen voimansa. Vain yksi miehistä onnistui lyömään Bellaa, mutta hän näytti siltä kuin ei olisi edes huomannut. ”Te valitsitte väärän tytön”, hän murisi heille. Olin samaa mieltä – olin aikomassa repiä heidät kappaleiksi siitä, kun he olivat aikoneet satuttaa häntä.

Jatkoin katsomista, raivostuneena miehille, kun lähestyin heitä. Miehet olivat nyt kivussa; kolme heistä vääntelehtivät maassa, kun yksi vielä tappeli Bellan kanssa. Pääsin viimein heidän luokseen kääntäen auton kadulle sen korkeimmalla nopeudella ja antaen sen pyöriä ympäri, jotta matkustajan ovi olisi vain parin metrin päässä Bellasta. Juuri kun olin avaamassa ovea, Bella antoi viimeiselle miehelle murtuneen nenän ennen kuin hän potkaisi säälimättömästi kovaa miehen nivusiin. Hän kaatui kivusta ja minun aiemmat suunnitelmat heidän tappamisesta hävisivät, kun näin kuinka läpikotaisin hakattuja he kaikki olivat. Tiesin myös, että niin paljon kuin halusinkin tappaa heidät heidän ajatuksistaan, halusin Bellan mahdollisimman kauas näistä kurjista olennoista. Sitä paitsi, ajattelin, nämä miehet eivät voineet liikkua vielä hetkeen – voisin aina tulla takaisin myöhemmin, olin varma, että Rose haluaisi takuulla auttaa minua.

Kaikkiin näihin ajatuksiin kului vain pari sekuntia, kun katsoin ulos kohti Bellaa avoimesta matkustajan ovesta. ”Tule sisään”, käskin, ääneni ilmiantoi kuinka murhaavan vihainen olin.

Hän tuli sisälle, valittaen puoliääneen: ”Ilonpilaaja”, kun hän sulki oven. Mieleni hämmästyi tuosta kommentista, kun kiihdytimme pois. Kiirehdin stop-merkkien ja punaisten valojen läpi päästäkseni mahdollisimman kauas houkutuksesta.

Silmäkulmastani näin Bellan katsovan minua ja hymyilevän hiukan. Sitten hän näytti huomaavan kuinka vihainen olin. Hän huokaisi. ”Oletko enemmän vihainen siitä ettet saanut pelastaa minua vai siksi, että nuo miehet aikoivat raiskata minut?” hän kysyi rauhallisena.

Olin taas hämmentynyt siitä miten hänen mielensä toimi. Hänen kysymyksensä vei huomioni hieman pois vihaisista ajatuksistani. ”Se jälkimmäinen”, vastasin ennen kuin muistin, että minun pitäisi varmistaa, ettei Bella ollut menossa shokkiin. ”Oletko kunnossa?” kysyin. ”Näin yhden heistä lyövän sinua”, sanoin hämmentyneenä siitä, että hän vaikutti täysin rauhalliselta ja kipu-vapaalta. Ehkäpä hänellä meneillään oli viivästynyt reaktio.

Hän naurahti kuivasti. ”Luota minuun Edward, olen kunnossa.” Jostain syystä hän näytti tuntevan olonsa epämukavaksi tästä kysymyksestä, koska hän vaihtoi puheenaiheen nopeasti. ”No, näyttää siltä, että minun pitää ajaa Tylerin päälle autollani”, hän totesi hyväntuulisesti, kun pysähdyimme pienelle huonosti käytetylle sivutielle Port Angelesin esikaupungissa.

Minun täytyi nauraa tuolle. ”Miksi?”

”Hän kertoo kaikille, että hän on viemässä minut päättäjäistansseihin”, hän huokaisi tuohtuneesti. ”Joten ajattelin, että, jos ajan hänen ylitseen, hän varmaan tajuaa, etten halua mennä hänen kanssaan ja jättää minut rauhaan.” Toinen ajatus näytti juolahtavan hänen mieleensä. ”Ehkä voisin tuhota autoni siinä samalla”, hän pohdiskeli, hänen ilmeensä muuttuessa mietteliääksi.

Nauroin, vihani katosi, kun kuuntelin hänen melodista ääntään ja vertasin vieressäni rauhallisesti istuvaa kaunista, haurasta tyttöä raivokkaaseen, ilkeään olentoon, jonka olin nähnyt raiskaajan ajatuksista. Bella oli arvoitus minulle.

Hän näytti huomaavan, että olin rauhallisempi, kun hän yhtyi nauruuni. ”Taidat haluta uuden auton aika epätoivoisesti?” kysyin.

”Jep”, hän vastasi hyväntuulisena. Yhtäkkiä hänen ilme muuttui, kun hän huomasi ajan kojelaudasta. Hän kirosi. ”Minun piti tavata Angela ja Jess ravintolassa tunteja sitten”, hän voihkaisi.

Huokaisin ja käynnistin auton, ajoin meidät nopeasti takaisin kaupunkiin ennen kuin pysähdyin La Bella Italian eteen. Hyppäsin ulos ja kiirehdin avamaan oven Bellalle. Hän hymyili minulle ennen kuin tarttui apua tarjoavaan käteeni ja hyppäsi autosta ulos sulavasti. Suljin oven hänen takanaan pitäen edelleen kiinni hänen kädestään nauttien sen lämmöstä. Hän ei näyttänyt välittävän siitä.

Katsoin katua ja huomasin heti Jessican ja Angelan, jotka kävelivät meistä poispäin etsiäkseen Bellan. Nyökkäsin heitä kohti. ”Ystäväsi ovat menossa etsimään sinua”, ilmoitin Bellalle, ”Sinun on parasta pysäyttää heidät ennen kuin he tapaavat meidän toiset tuttavamme.” Hän värisi inhosta ajatellessaan neljää miestä. ”Jess, Angela!” hän huusi. He kääntyivät ja kiirehtivät hänen luokseen, heidän silmänsä kirkastuivat helpotuksesta.

Kun he näkivät minut Bellan vierellä, hänen kätensä edelleen tarttuneena käteeni, heidän ilmeensä muuttuivat. Angela oli onnellinen, hän ajatteli kuinka tyytyväiseltä Bella näytti nyt, kun olin täällä. Jessican ajatukset olivat kateutta täynnä, hänen mielensä oli epäilevä, kun hän mietti oliko Bella suunnitellut jättävänsä heidät tavatakseen minut täällä. Pyöritin silmiäni hänen ajatuksilleen mielessäni. ”Missä sinä olit?” Angela kysyi. ”Olimme niin huolissamme.”

Bella näytti nolostuneelta. ”Anteeksi, minä vain tapasin Edwardin ja aloimme jutella ja menetimme ajantajun”, hän valehteli sujuvasti.

Otin tuon vihjeenä, että minun pitäisi hypätä sisään. ”Haittaisiko teitä jos tulisin kanssanne illalliselle?” kysyin ollakseni kohtelias, vaikkakin tiesin, että he olivat jo syöneet.

”Oikeastaan, me söimme jo, kun odotimme”, Angela tunnusti.

Hymyilin. ”Kaikki on ihan hyvin. Vien Bellan mielelläni kotiin, kun olemme syöneet, emme halua hidastaa teitä”, tarjosin.

He katsoivat Bellaan varmennusta varten ja, kun hän nyökkäsi hieman, he hyväksyivät tarjoukseni heti sanoen hyvästit ennen kuin he hyppäsivät autoon ja ajoivat pois.

Hymyilin, kun he olivat poissa, onnellisena, että sain pitää Bellan itselläni vielä hetken pidempään. Kävelimme sisään ravintolaan ja onnistuin saamaan tarjoilijan tarjoamaan meille pöytää rauhalliselta alueelta, tiesin, että Bella kysyisi mitä todennäköisemmin joitain kysymyksiä siitä miksi olin ollut Port Angelesissa ja kuinka olin ilmestynyt paikalle, kun hän oli ollut pulassa.

Kun Bellan tilaus oltiin otettu ja hänen juomansa saapui katsoin epäluuloisesti, kun hän joi hieman, odottaen että hän kysyisi jonkun kysymyksen, johon minun pitäisi varmaan valehdella. Hän kuitenkin yllätti minut ensimmäisellä kysymyksellään. ”No mikä on sinun ajatustenluku taitosi alue?” hän kysyi, kuin se olisi maailman tavallisin puheenaihe.

Katsoin häntä suu auki. Kuinka hän tiesi siitä? ”Mikä saa sinut ajattelemaan, että voisin lukea ajatuksia?” kysyin varovaisesti.

Hän pyöritti silmiään minulle. ”Älä viitsi Edward.” Hän piti kättään ylhäällä ja alkoi laskea asioita sormillaan. ”Tiesit minne ravintolaan olin menossa ilman että kerroin sitä sinulle, tiesit mistä löytää minut tänä iltapäivänä, näytät aina tietävän mitä muut ympärilläsi ajattelevat ja joskus jopa reagoit johonkin ennen kuin joku on tehnyt sen.” Olinko minä oikeasti noin ilmeinen? ”Mutta”, hän jatkoi, ”et näytä pystyvän lukemaan minun ajatuksiani, joten kyvyssäsi täytyy olla muutama poikkeus”, hän pohdiskeli.

”Vain yksi”, mutisin pieni tahaton ärtyneisyyden merkki äänessäni. Hän hymyili voitonriemuisena minulle ja tajusin, että olin vahingossa varmistanut hänen teoriansa. Tarjoilija saapui silloin mukanaan Bellan sieniravioli annos. Bella kiitti häntä ja alkoi syömään.

Kun tarjoilija oli poissa näkyvistä, Bella kääntyi takaisin minua kohti. ”No seurasitko sinä minua?” hän kysyi, hänen silmät kiilsivät huvittuneisuudesta.

”Kyllä”, myönsin, ”ja ajatustenluku taitoni alue on mielestäni noin 10 mailia.”

”No kiitos siitä, että yritit pelastaa minut, mutta kuten näit, pystyin kyllä itsekin pitämään huolta itsestäni aika hyvin.”

”Huomasin”, sanoin kuivasti. ”Näytät osaavan monia kamppailulajeja”, totesin muistellen yhdistelmiä, joilla hän oli hyökkääjiensä kimppuun hyökännyt.

Hän virnisti ja nyökkäsi. ”Olen harjoitellut kamppailulajeja neljävuotiaasta asti”, hän myönsi. ”Voisin varmaan kamppailla sinua, Emmettiä sekä Jasperia vastaan ja voittaa”, hän sanoi. Nauroin hänelle epäilevästi. Ei olisi mitään mahdollisuutta, että hän voittaisi edes yhtä meistä, ei meidän ylivoimaisten voimien ja nopeuden kanssa. Bella kääntyi takaisin ruokaansa.

Istuin siinä ja katsoin hänen syömistään ällistyneenä siitä, ettei hän näyttänyt lainkaan välittävän kyvystäni tai siitä, että olin myöntänyt seuraavani häntä. Olin kuitenkin jonkun verran helpottunut, ettei hän näyttänyt ymmärtävän, että syy siihen miksi minulla oli sellainen lahja oli, koska en ollut ihminen.

Hän söi ruokansa loppuun nopeasti ja minä maksoin laskun. Johdatin hänet pois ravintolasta takaisin autoon.

Aloimme ajamaan takaisin Forksiin hiljaisesti, ajoin hitaammin kuin tavallisesti pidentääkseni yhteistä aikaamme.

Uteliaisuuteni otti pian vallan minusta. ”Miksi et näytä yllättyneeltä siitä, että osaan lukea ajatuksia?” kysyin.

Hän katsoi minuun rauhallisena. ”On aika tavallista, että vampyyreilla on lahjoja”, hän huomautti rennosti tarkkaillen reaktiotani.

Minä melkein käänsin auton syrjään tieltä, mutta onnistuin pitämään käteni liikkumatta. ”Sinä tiedät mikä minä olen?” kuiskasin järkyttyneenä.

Hän huokaisi. ”Ette ole perheesi kanssa ensimmäiset vampyyrit jotka tapaan Edward”, hän sanoi hiljaa. ”Kun olin neljävuotias, tapasin kolme vampyyria Euroopassa. Olin eksynyt ja katsoin heidän tyhjentävän kolme miestä, mutta he olivat jälkeenpäin täynnä eivätkä he ajatelleet minun olevan erityisen hyvä välipala, joten he antoivat minun elää. He jopa auttoivat minua löytämään äitini uudestaan ja kertoivat minulle hieman vampyyreista. Varmaan he tiesivät, ettei kukaan koskaan uskoisi neljävuotiaan tarinoita yliluonnollisista olennoista, joiden iho kimalteli auringossa ja jotka eivät koskaan nukkuneet”, hän huomautti kuivasti. Käteni puristuivat, kun tajusin kuinka paljon hän tiesi meistä. ”Joka tapauksessa en pelkää sinua tai perhettäsi, kuten olet varmaan huomannut ja teidän silmienne värin perusteella, ja sen ettei alueella ole ollut mitään epäilyttäviä kuolemia, olen melko varma, että perheenne ei noudata perinteistä ruokavaliota. Sitä paitsi Quilettien legendoissa kylmäihoisista mainitaan, että perheesi syö vain eläinten verta.”

Olin ällistynyt hänen tietojensa määrästä ja erittäin yllättynyt, että ihmisiä ravinnokseen käyttävät vampyyrit olivat antaneet hänen elää. Olin myös hieman ärsyyntynyt, että Quiletetit olivat muuttaneet sopimuksemme legendaksi, jota nuorempi sukupolvi ei uskonut. ”Kuinka voit olla pelkäämättä meitä, kun tiedät mihin pystymme?” kysyin epäilevästi. ”Olet nähnyt omilla silmilläsi vampyyrien tappavan ihmisiä ja kuitenkin voit istua täysin rauhallisena vieressäni?” Olin oikeasti alkamassa epäillä hänen mielen terveyttään.

Hän kohautti olkiaan. ”Sinä et satuta minua Edward eikä satuta perheesikään.”

Hän sanoi sen niin varmana, että se sai minut vihaiseksi. ”Sinä et tiedä sitä”, murisin. ”Olemme niin paljon voimakkaampia, kuin sinä Bella. Emme ehkä tahallamme satuttaisi sinua, mutta meidän lähellämme olo on vaarallista. Emmett voi vahingossa halata sinua liian kovaa ja murskata sinut tai sinun tuoksusi saattaa vain olla liikaa jollekkin meistä”, selitin turhautuneena, ettei hän nähnyt kuina vaarallista se oli hänelle, että hän oli lähellämme ja kuitenkin osa minusta oli onnellinen, että hän halusi olla lähellämme.

”Sinä et satuta minua”, hän toisti, hänen äänensä oli edelleen täysin varma. ”Jos satuttaisit, niin olisit jo satuttanut.”

Huokaisin tajuten, etten voittaisi tätä kiistaa tänään Bellan itsepäisyyden takia. ”Eli et oikeasti välitä siitä, että olen hirviö?” kysyin ohittaessamme Forksin tervetulokyltin ja suunnatessamme hänen kotiinsa.

Oli Bellan vuoro näyttää vihaiselta. ”Sinä et ole hirviö Edward. Älä koskaan sano niin.” Hänen äänensä oli täynnä vihaa. Sitten hän huokaisi ja rauhottui. ”Sinun täytyy ymmärtää jotain Edward”, hän aloitti ja katsoin häntä kohti uteliaana, kun parkkeerasin autoni hänen talonsa eteen. ”En välitä siitä mikä sinä olet, en varmaan edes välittäisi, jos metsästäisit ihmisiä.” Hän vetäisi syvään henkeä. ”Minä rakastan sinua”, hän myönsi hiljaa.

Olin ällistynyt, vartaloani pisteli uusi tunne, kun juhlin hänen sanojaan, kerrankin alakuloiset ja syylliset ajatukseni siitä kuinka sopimaton Bellalle olin siirtyivät syrjään. Elin siinä hetkessä, erittäin onnellisena, että tämä vieressäni oleva kaunis olento rakasti minua.

Menin ulos ja kiersin auton ympäri avaamaan oven Bellalle ja auttaen hänet ulos vetäen hänet halaukseen. ”Minäkin rakastan sinua, kaunis Bellani”, kuiskasin hiljaa katsoen alas hänen kasvoihin, hänen silmänsä loistivat onnellisuudesta paljastustani kohtaan. Nojauduin alaspäin varovaisesti; varmistaen, että kurkussani tuntuva polte oli hallinnassa, kun painoin huuleni pehmeästi Bellan huulille. Kun suutelin häntä pehmeästi tarkoituksena pitää suudelma pienenä, yhtäkkiä Bellan kädet kiertyivät tiukasti kaulani ympärille ja hänen vartalonsa painautui minun vartaloani vasten, kun hän avasi suunsa ja huokaisi minun suuhun painaen huulensa tiukemmin huuliani vasten. Huulemme liikkuivat yhdessä ja koko vartaloni tuntui lämpimältä ensimmäiseen kertaan melkein vuosisataan.

Aivan liian pian meidän piti lopettaa, kun Bellan täytyi hengittää ja minun piti pitää vampyyriset haluni juoda hänen verensä kaukana. Katsoin alas häneen ja hymyilin suudellen häntä otsalle. ”Nähdään huomenna Bella”, sanoin hiljaa päästäen hänet vapaaksi ja menin takaisin autoon. Kun ajoin pois, katsoin häntä, hän hymyili kävellessään kuistille.

Niin paljon kun vihasinkin hänen luotaan lähtemistä, olin tyytyväinen nauttiessani niistä tunteista, jotka hänen kolme sanaansa ja suudelma olivat tuoneet. Odotin innolla hänen unissaan puhumisien kuuntelua.

[mellonami]

Tämä luku oli niin ihana.

Yllättävämpää oli Bellan seuraavat sana. ”Loistavaa”, hän sanoi ja minä aloin miettimään, että pitäisikö hänen olla mielisairaalassa. ”Minulla ei ole hyvää syytä hakata ketään pitkään aikaan.”

Hahaa Bella! Joo laita vaan pätkiä seuraavista luvuista, luen niitä miellelläni

[Merkku]

Ihanaa! Uusi luku!
En ole tainnut aikasemmin kommata tätä...
Mut 5 parhaan ficin joukossa on
Jatkoloisii!

//Merkku

[mellonami]

Muuten tuossa yhdessä kohti tuntui siltä, kuin siitä olisi yksi sana jäänyt uupumaan:

”Minulla ei ole hyvää syytä hakata ketään pitkään aikaan.”

Minulla ei ole ollut hyvää syytä hakata ketään pitkään aikaan

[Prumrose]

Oij ihana !
Luen tätä jo toisella foorumilla ja se on siellä hieman pideemmällä, mutta oli ihanaa lukea tämä uudestaan ja koska siellä ei jatkoa ole tullut (älä ota tuota syytäksenä) niin jään varmaan seurailemaan tätä tänne.
Ei mitään rakentavaa ja ihanaa lukea tuo suudelma Edwardin näkökulmasta. :3 <3
Jatkoa ?

♥:Prumrose

[Ginerva]

Ihana jatkoa. En keksi mitään sanomista tästä koska olen niin innoissani. Mutta vitsi odotan innolla jos Bella rupee tappelemaan poikien kanssa. Ja näyttää muille sen kilven.
Jatkoa odottelen tosi, tosi pian
Ginerva

[Rassermus]

IHANA!!!!<3
Aika järkkyy Edwardille, ku Bellavaa kylmän rauhallisesti ilmaisee, ett tietää vampyyreist
Joo. Jatkoaaaa<3

[Embuu]

Uuuuuu nyt vihdoinkin alkaa tapahtua jotain!
Bellaki on vihdoinkin mun mieleen 

[Grozda]

Pääsimpäs nyt kommentoimaa. Taas uus ihana luku ja on tosi kivaa että ne asiat pääs nyt jatkumaa.

Ootan innolla jatkoo. <3

~Grozda

[alice-]

Ihana! Tykkäsin (niinkun aina ).
eipä kai muuta.. 

Jatkoa sitten taas mahdollisimman pian,
alice-

[jennumiu]

mitämitä, luulin että kommasin jo tähän lukuun  voi tätä muistia.
mutta joo, ihana, niinkuin aina <3
ahihih, voin kuvitella eddien ilmeen kun bella täräyttää että tietää vampyyreista 

jatkoa taas pian, jookos

-jennumiu

[little-monkey]

Kiitos taas ihanista kommenteista (: Kaikki piristävät päivääni niin paljon.

Yritän laittaa huomenna jatkoa. Tässä kuitenkin lyhyt pätkä seuraavasta luvusta. Toivottavasti pidätte (:


"Minun pitää mennä nyt, minulla on koulua huomenna ja Edwardin pitäisi saapua pian." Sillä hetkellä, kun nuo sanat tulivat suustani ulos, potkaisin itseäni.

He syöksyivät kimppuuni. "Hän on viettänyt öitä huoneessasi?" Caius karjaisi.

"Oiii kuinka suloista", Heidi kujersi.

"Ei se ole suloista", Marcus kiisteli. "On sopimatonta hiipiä nuoren tytön huoneeseen – varsinkin kutsumattomana."

Pyöritin silmiäni vaikka he eivät sitä nähneet. "Kaverit rauhoittukaa. Pidän siitä, että hän viettää yönsä huoneessani ja sedät älkää huolehtiko, emme tee mitään sopimatonta."

"Parempi ettette tee", Caius mutisi.

[mellonami]

Hmm mielenkiintoiselta kuulostaa, jatkoa kehiin vaan!

[Twip]

Toi loppu aiheutti mulle epämääräsiä kikatuskohtauksia    (kuulostaapa hassulta  )

Muttaaaa kiitusta kun käännät tätä ja sit viel näin nopeesti!! 

[FRETTIBITCH]

Olen siellä muuallakin lukenut, ja täytyy sanoa että ihana lukea täältä peräkkäin!

[little-monkey]

Anteeksi, en ehtinyt eilen laittaa uutta lukua ): Mutta tässä sitä ollaan ja tässäpä on myös 19. luku (: Toivottavasti pidätte (:

Kappale 19: Autoja ja kiusoittelua

Bellan näkökulma

Kävelin sisälle sen jälkeen, kun Edward oli lähtenyt, edelleen sekaisin suudelmasta. Charlie katsoi ylös TV:stä, kun ohitin olohuoneen. "Oliko sinulla mukavaa?"

Hymyilin säteilevästi hänelle. "Parasta isä", vastasin ohittaessani hänet ja suuntasin yläkertaan. Kävin suihkussa kiireettömästi käyden läpi toiminnantäyteisen iltani. Edwardin reaktiot olivat olleet mielenkiintoisia, en ollut tajunnut kuinka vahvasti hän ajatteli vampyyrina olosta. En kerta kaikkiaan aikonut kestää enää sitä, että hän kutsui itseään hirviöksi. Olin ollut niin epätoivoinen saadakseni hänet lopettamaan itsensä nimittelyn, että olin möläyttänyt, että rakastin häntä juuri sillä hetkellä. Olin tullut niin hermostuneeksi, kun hän oli kirjaimmellisesti jähmettynyt kiveksi hetkeksi. Kun hän ei sanonut mitään, mennessään yksinkertaisesti autosta ulos, olin huolissani, että olin sanonut jotain väärin – tai ehkä olin ollut väärässä syystä miksi hän seurasi minua, ehkä hän oli ollut vain utelias. Mutta kaikki huoleni olivat hävinneet sillä hetkellä, kun hän veti minut rintakehäänsä vasten ja kuiskasi, että hän rakasti minua. Olin varma, että sydämeni halkeaisi sillä hetkellä hänen sanoistaan. Hänen suudelmansa jätti minut hengästyneeksi – kirjaimellisesti, ja toivoin heti, että olisin jo vampyyri, etten tarvitsisi enää happea.

Tietenkin, väistämättä, kun sammutin suihkun, aloin tuntea syyllisyyttä. Tiesin niin paljon Edwardista ja hänen perheestään, jopa heidän suurimman salaisuutensa, mutta hän ei tiennyt mitään minusta verrattuna siihen mitä hänestä tiesin. Pukeuduin rypien syyllisyydessäni – tiesin, että Edward näkisi lävitseni, jos en pian paljastaisi jotain.

Siinä ajassa missä olin pukeutunut ja huutanut alas Charlielle: "Hyvää yötä isä", olin päättänyt, että oli aika soittaa Volterraan ennen kuin Edward saapuisi.

Kerroin heille kaiken illastani, Demetri ja Felix onnittelivat minua siitä, että olin onnistunut voittamaan neljä miestä. "Hyvä Bella!" he hurrasivat. Tiesin kuitenkin, että he olisivat olleet onnellisempia, jos olisivat olleet kanssani ja hoitaneet miehet itse – he ottivat asemansa vartijoinani vakavasti.

Koko perheeni oli onnellinen siitä, että olimme viimeinkin kertoneet rakkaudestamme toisillemme ja otin Aron "Niinhän minä sanoin" vastaan hyvällä suosiolla.

Lopulta pääsin selittämään kuinka syylliseksi tunsin oloni. "En voi pitää mitään salaisuutena heille; rakastan heitä, en vain pysty siihen. Minun pitää kertoa heille. Ymmärrän, jos ette halua, että kerron heille teistä kaverit enkä tee sitä ellette te pyydä – mutta minun pitää kertoa heille ainakin kilvestäni", sanoin. "Sitä paitsi se antaa heille jonkin verran varmistusta, etten minäkään kerro kenellekään heistä", selitin.

Aro huokaisi. "No, jos olet varma Bella. Tiedän kuinka hyvin olet salaisuuttasi suojellut ja, jos voit mielestäsi luottaa heihin, niin kerro vain. Tiedän, että Carlisle on luotettava mies ja olen varma, että muutkin hänen perheestään ovat." Muut tuntuivat olevan samaa mieltä hänen kanssaan.

"Kiitos kaverit", sanoin helpottuneena. "Minun pitää mennä nyt, minulla on koulua huomenna ja Edwardin pitäisi saapua pian." Sillä hetkellä, kun nuo sanat tulivat suustani ulos, potkaisin itseäni.

He syöksyivät kimppuuni. "Hän on viettänyt öitä huoneessasi?" Caius karjaisi.

"Oiii kuinka suloista", Heidi kujersi.

"Ei se ole suloista", Marcus kiisteli. "On sopimatonta hiipiä nuoren tytön huoneeseen – varsinkin kutsumattomana."

Pyöritin silmiäni vaikka he eivät sitä nähneet. "Kaverit rauhoittukaa. Pidän siitä, että hän viettää yönsä huoneessani ja sedät älkää huolehtiko, emme tee mitään sopimatonta."

"Parempi ettette tee", Caius mutisi. "Mielestäni meidän pitäisi saada ainakin kuulustella häntä ennen kuin annamme sinun mennä ulos hänen kanssaan", hän marmatti. "Jos olisit jo vampyyri ja voisimme paljastaa kuka olet, sitten olisimme lähettäneet ainakin Felixin ja Demetrin uhkailemaan häntä hieman.."

Nauroin. "Älä huolestu, olen varma, että te kaikki teette sen, kun olen valmistunut ja kerromme hänen perheelleen totuuden." Se tuntui vakuuttavan heidät hetkeksi ja lopetin puhelun pian sen jälkeen.

Avasin ikkunani ja sitten menin makaamaan sänkyyni lukemaan odottaessani kärsivällisesti Edwardin saapumista. Pian sen jälkeen, kun olin kuullut Charlien makuuhuoneen oven sulkeutuvan, tunsin Edwardin läsnäolon ulkopuolella olevassa puussa."Voit ihan hyvin tulla sisälle Edward, tiedän, että olet siellä", kuiskasin tyytyväisenä, kun hänen yllättyneet kasvonsa tulivat nopeasti sisälle ikkunani läpi mukanaan loput hänestä.

"Mitä sinä ajattelet?" hän kysyi nähdessään huvittuneen ilmeeni, kun hän oli sulkenut ikkunan hiljaisesti.

"Ajattelen kuinka hauskaa on yllättää sinut", vastasin virnistäen hänelle.

Hän hymyili takaisin. "Joskus mietin, että pystynkö koskaan ymmärtämään kuinka mielesi toimii, rakas", hän sanoi. "Kuinka sinä tiesit, että olin tuolla?" hän kysyi uteliaana.

Huokaisin; oli aika kertoa ainakin osa totuudesta. "Pystyn tuntemaan sinut, kun olet lähellä", selitin. "Tiedän, että olet katsellut minua öisin."

Hän näytti nololta. "En voinut sille mitään", hän selitti. "Haluan olla lähelläsi niin paljon kuin mahdollista." Hymyilin. "Sitä paitsi", hän mietiskeli, "olet erittäin mielenkiintoinen nukkuessasi – puhut unissasi."

Voihkaisin. "Tiedän. Olen varmaan sanonut nimesi moneen kertaan eikö niin?" kysyin nolona.

Hän virnisti ja nyökkäsi. "Kyllä". Hän näytti tyytyväiseltä, mutta nähdessään minun nolostuneet kasvoni, hän käveli huoneen poikki ja piti minua tiukasti häntä vasten. "Älä ole nolostunut", hän kuiskasi, hänen kylmä hengityksensä huuhtoutui ylitseni. Minä melkein pyörryin hänen seuraavista sanoistaan, "Jos voisin uneksia, uneksisin sinusta."

"Ei ole reilua, että sinä häikäiset minut", sanoin luhistuessani hänen käsiinsä. Hän katsoi alas minuun hymyillen hellä ilme kasvoillaan.

Hän nauroi hiljaa. "Häikäisen?" hän kysyi.

"Kyllä, saat minut aina melkein pyörtymään", valitin.

Hän näytti tyytyväiseltä. "Rakastan sinua Bella", hän sanoi asettaessaan pehmeästi huulensa omiani vasten ja suuteli minua. Suudelma oli pehmeä ja hellä; ainoa valituksen aihe, joka minulla oli, oli se, että se loppui niin nopeasti.

Hän nauroi suun mutristus ilmeelleni, kun hän vetäytyi pois. "Sinun pitää nukkua Bella", hän muistutti minua. Huokaisin ärsyyntyneenä, koska tiesin, että hän oli oikeassa. Vedin hänet sänkyyn kanssani – hänet peiton ulkopuolelle ja minut sen alle jottei minulle tulisi kylmä. Maatessani pää hänen rinnallaan olin erittäin tyytyväinen, kun hän kurottautui sammuttamaan lamppuni.

Juuri ennen kuin ehdin nukahtaa hän näytti muistavan jotain. "Bella?" hän kysyi. Hymisin vahvistaakseni, että kuulin hänet. "On eräs erityinen paikka, jonne haluaisin mennä ja haluan näyttää sen sinulle. Haluaisitko tulla kanssani sinne lauantaina?" hän kysyi.

"Se olisi ihanaa Edward", mutisin onnellisena hänen rintaansa. "Minulla on myös jotain mitä minun täytyy kertoa sinulle silloin. Mutta se oikeastaan vaatii hieman näyttämistä, joten haluaisin näyttää sen sinulle joskus viikonloppuna", sanoin toivoen ettei hän pelkäisi minua, kun paljastaisin hänelle lahjani. Halusin näyttää hänelle ennen kuin kertoisin hänen perheelleen siitä ja toivottavasti hänen erityinen paikka olisi täydellinen paikka, jossa voisin viimein paljastaa yhden suurimmista salaisuuksistani.

Vaivuin tyytyväiseen uneen hengittäen tasaisesti Edwardin upeaa tuoksua.

***

Edwardin näkökulma

Makasin sängyssä onnellisena, kun sain vihdoinkin pitää Bellaa käsissäni. Yllättävästi olin oppinut olemaan välittämättä kurkkuni poltttavasta tunteesta, kun hän oli lähellä ja sen sijaan, että se sattui se muistutti, että Bella oli lähelläni – en uskonut, että pystyisin enää koskaan satuttamaan häntä. Minua ihmetytti se mitä hänellä oli kerrottavana. Tiesin hänen äänensä perusteella, että mitä tahansa se olikin, se oli vakavaa ja tärkeää hänelle. Yritin miettiä mitä se voisi olla. Sitten ajattelin kaikkia asioita joita hän oli illalla tehnyt, jotka olivat hämmästyttäneet minua. Asioita, jotka olivat mahdottomia saavutuksia jollekkin Bellan tapaiselle. Nyt, kun ajattelin sitä, tavallisella ihmisellä ei olisi tarpeeksi voimaa murtamaan niin monia luita varsinkaan reisiluuta. Hänen kommenttinsa siitä, että hän voisi voittaa Jasperin, Emmettin ja minut samaan aikaan, hämmensi minua. Aluksi olin nauranut ajatellen ettei hän tiennyt meidän olevan vampyyreita, mutta nyt, kun hän oli paljastanut, että hän oli tiennyt koko ajan, olin hämmästynyt. Hän näytti olevan täysin varma kyvyistään ja, koska en milloinkaan kamppailisi hänen kanssaan, enkä antaisi veljienikään, en voinut muuta kuin pohtia pystyikö hän tekemään kaiken sen mitä väitti. Joka tapauksessa oli selvää, että Bella oli paljon voimakkaampi kuin miltä hän vaikutti.

Ajatellessani tuota, muistin Bellan selityksen siitä kuinka hän tapasi pari vampyyria olleessaan neljävuotias. Ajattelin, että he olivat varmaan kiertolaisia, jotka ajattelivat Bellan olevan suhteellisen harmiton ja jotka varmaan unohtaisivat kuinka traumaattinen kokemus olisi katsoa vampyyrien tyhjentävän ihmisiä verestä. Jos he olisivat tienneet, että Bella muistaisi heidät, heidän olisi pitänyt tappaa hänet Volturien lain takia. Tuo muistutti minua siitä, että meidän pitäisi olla varovaisia Bellan kanssa; jos Volturit koskaan saisivat selville, että olimme ystävä ihmisen, joka tiesi meistä, kanssa, he tappaisivat hänet ja ehkä meidät myös.

Siirryin eteenpäin näistä masentavista ajatuksista ja ajattelin taas Bellaa. Aloin miettimään, että oliko hän oikeasti ihminen; hänellä näytti olevan uskomattoman paljon voimaa, hän oli peloton vampyyrien seurassa enkä minä voinut lukea hänen ajatuksiaan. Ehkäpä hän ei ollut ihminen loppujen lopuksi – paitsi hän epäilemättä tuoksui ja näytti ihmiseltä. Mutta, jos hän oli ihminen niin mikä mahdollinen selitys hänelle olisi, joka selittäisi kaiken? Tajusin etten saisi vastauksia Bellalta ennen lauantaita, samalla, kun yritin kesyttää polttavaa uteliaisuuttani, se ei toiminut.

Auringon alkaessa nousta, pohdin edelleen Bellan salaisuutta, mutta en ollut lähelläkään vastausta.

***

Bellan näkökulma

Heräsin parhaimmasta unesta, joka minulla oli vuosiin ollut. Huomasin miksi, kun käperryin kovaa, mutta mukavaa, tyynyäni vasten ja se tärisi. Edward nauroi hiljaa. "Rakas sinun täytyy herätä", hän sanoi ystävällisesti. Minä marmatin ja tartuin häneen tiukemmin. "Sinun pitää valmistautua kouluun Bella", hän moitti minua hellästi nostaessaan minut sängystä ylös. Charlie oli lähtenyt jo töihin, joten Edward kantoi minut kylpyhuoneeseen ja asetti minun jalkani maahan ja piti minua tukevasti kunnes pääsin tasapainoon. "Sinun täytyy valmistautua kouluun sillä aikaa, kun käyn kotona vaihtamassa vaatteet. Sitten tulen takaisin ja poimin sinut mukaan", hän lupasi.

Tartuin hänen paitaansa, kun hän yritti siirtyä pois luotani, katsoen ylös hänen kultaisiin silmiinsä innokkaana. "Missä on minun hyvän aamun suudelmani?" kysyin. Hän virnisti minulle ennen kuin laskeutui vangitsemaan huuleni omillaan.

Päästin vastahakoisesti hänen paidastaan irti ja hän lähti kylpyhuoneesta. "Tulen pian takaisin", hän lupasi. "Haluan näyttää tyttöystäväni kaikille koulussa varsinkin Mike Newtonille".

Virnistin. "Eli olet nyt poikaystäväni?" kysyin juhlien ajatusta siitä, mutta jotenkin halusin lisää.

Hän näytti vaivaantuneelta. "No jollet sinä halua, että olen." Otsan rypistys turmeli hänen marmoriset kasvonsa.

"Tietenkin haluan Edward", rauhoitin häntä nopeasti. "Minusta vain tuntuu, että olemme jo enemmän kuin sitä", myönsin hiljaa.

"Niin minustakin", hän sanoi hellästi. Hän huokaisi. "Sinun täytyy valmistautua Bella, tai tulemme myöhässä."

Nyökkäsin ja suljin kylpyhuoneen oven valmistautuakseni päivään.

***

Tietenkin Edward palasi pian ja hän istui pöydän ääressä katsoen uteliaana, kun ahmin aamiaiseni ennen kuin hän johti minut ulos autolleen.

Saavuimme koululle nopeasti ja kun pääsimme autosta ulos loput Culleneista, jotka olivat odottaneet Rosen auton luona, lähestyivät meitä.

Rose tuli luokseni ja halasi minua. "Oletko varma, että olet kunnossa eilisillan jälkeen?" hän kysyi, huoli silmissään.

Nyökkäsin. "Olen kunnossa Rose", vakuutin hänelle. "He eivät koskeneet minuun". Hän näytti helppottuneelta. "Älä huolestu, he eivät voineet liikkua, kun jätin heidät makaamaan tuskissaan keskelle katua", sanoin omahyväisesti. Kaikki Cullenit nauroivat hiljaa. "Sitten Edward saapui ja pilasi iloni". Mutristin suutani hieman.

Alice oli kuitenkin ensimmäinen, joka sanoi jotain suhteestamme. Hyppien ylös ja alas innostuneisuudesta, hän huusi voitonriemuisena, "Näetkös Edward, minähän sanoin sinulle, että kaikki menee hyvin", tuijottaessaan Edwardin ja minun yhteen liitettyjä käsiä.

Edwardin leuka jäykkeni hiukan – en ollut varma miksi, mutta sitten hän rentoutui ja nyökkäsi. "Niin Alice, sinä olit oikeassa", hän sanoi kuivasti.

"No jo oli aikakin!" Emmett huudahti Alicen takaa. "Edward tässä on mököttänyt viikkoja ja seurannut Bellaa kaikkialle."

"Suu kiinni Emmett", Edward murisi. Minä nauroin.

"Ihan totta Bella, ennen kuin sinä tulit, Edward oli aina synkkä ja surullinen ja nyt hän on onnellinen", Jasper sanoi. Edward huokaisi, mutta nyökkäsi myöntymyksestä. "Sinun olisi pitänyt nähdä hänet sen jälkeen, kun olit pyytänyt häntä tansseihin Bella", Jasper jatkoi ja Edwardin leuka jäykistyi taas. "Hän oli todellakin erittäin onnellinen." Muut hihittivät.

Hymyilin Edwardille. "Minun mielestäni se on suloista", mutisin noustessani varpailleni suudellakseni häntä pienesti poskelle. Edward rentoutui ja hymyili takaisin minulle.

"Oiiii", Cullenit sanoivat hiljaa kuorossa ennen kuin he purskahtivat nauruun.

"Hei Bella?" Emmett kysyi.

Nyökkäsin. "Niin Emmett?" kysyin suloisesti.

"Nyt, kun me tiedämme, että sinä tiedät mitä me olemme, voimme käyttäytyä tavallisesti ympärilläsi, kun tulet luoksemme eikö niin?" hän kysyi.

Naurahdin. "Kyllä Emmett, nyt kun tiedän, että te tiedätte minun tietävän mitä te olette, voit enemmän kuin mielellään näyttää super nopeutesi ja voimasi, jos haluat Emmett."

"Jes." Hän pumppasi nyrkkejään ilmassa innostuneesti. "Ei enää ihmisenä näyttelemistä kotona."

Me kaikki nauroimme hänen lapsellisille pelleilylleen. "Onnittelut teille kaverit" Rosalie virnisti meille vetäessään Emmettin pois, kun kellot soivat.

Suuntasimme kaikki tunneillemme ja yllätyin kun Edward käveli äidinkielen tunnilleni kanssani. "Edward, eikö sinulla ole matematiikkaa nyt?" kysyin.

Hän virnisti. "Bella, lukujärjestykseni on nyt samanlainen kuin sinulla. Alice sai rouva Copen vaihtamaan sen tänään aamulla." Hän näytti tyytyväiseltä.

"Joka tunti?" kysyin.

"Joka tunti", hän varmisti.

"Se on upeaa Edward", sanoin innokkaasti heittäytyen hänen käsiinsä. Hän halasi minua lyhyesti, mutta kun enemmän oppilaita tuli luokkaan hän lopetti ja löysi meille kaksi pulpettia luokan takaa. Istuimme koko tunnin pitäen toistemme käsistä kiinni pöydän alla, emme välittäneet luokkatovereidemme, ja jopa opettajamme, pohdiskelevista katseista.

Loput tunneistamme olivat samanlaisia, mutten välittänyt katseista joita sain kunhan Edward oli kanssani. Kun kävelimme matematiikan tunnille yhdessä, Jessican silmät laajenivat ja hänen suunsa tipahti auki. Istuimme hänen lähelleen ja hän nojautui lähemmäs. "Oletteko te kaksi nyt pari?" hän kysyi uteliaisuus sai vallan hänestä. Nyökkäsin omahyväisesti ennen kuin käännyin takaisin Edwardia kohti. Hän hymyili minulle, hänen kultaiset silmänsä olivat erittäin huvittuneet. Nähtävästi se oli, koska Jessican uteliaisuus ei ollut tyydytetty. "No pidätkö hänestä?" hän kuiskasi ajatellen, että se olisi tarpeeksi hiljaista jottei Edward kuulisi – minä tiesin paremmin. Nyökkäsin punastuen ja käännyin katsomaan muistiinpanojani. En välittänyt Jessican kysymyksistä lopputunnin ajan, kun hän yritti, epätoivoisesti, saada huomioni.

Lounas oli kokemus. Heti, kun olimme istuneet alas, Alice hyökkäsi kimppuuni. "No Bella millainen oli eilisiltasi?" Alice kysyi ovelasti, hänen silmänsä tanssahtelivat ilkikurisesti.

"Minä en aio puhua", ilmoitin itsepäisesti ristien käteni rintani ympärille ja yritin olla välittämättä Alicen kuuuluisasta suun mutristuksesta.

Katsoin Rosea kohti avuttomasti, mutta hänkin näytti kiinnostuneelta. "Voi kyllä sinä aiot. Nyt, ala puhua", Rose käski. Edward, Jasper ja Emmett katsoivat uteliaina.

"Niin Bella tai meidän pitää häikäistä sinut", Alice hihitti.

Punastuin kirkkaan punaiseksi ja piilotin pääni Edwardin rintaan, joka tärisi naurusta. "Kuinka sinä tiedät tuosta?" valitin Alicelle.

"No", hän laski ääntään kuiskaukseksi. "Kykyni on nähdä tulevaisuuteen ja saatoin kurkistaa sinun iltaasi", Alice sanoi nolona.

Nostin pääni Edwardin rinnasta tuijottaakseni häntä vihaisesti. "Sinä vakoilit meitä?" syytin häntä.

"No en voinut sille mitään, olen odottanut viikkoja että te kaksi löydätte toisenne, minun piti tietää mitä oli meneillään!", hän puolusti itseään. Huokaisin tajutessani ettei ollut paljoa mitä voisin tehdä sille. Toivoin, että olin saanut Alicen tarpeeksi sivuraiteille hänen kysymyksistään, mutta en ollut.

"Nyt kun olemme selvittäneet tuon, voit kertoa meille illastasi – suudelmasta alkaen", Alice vaati.

Voihkaisin. "Miksette te kuulustele Edwardia?" kysyin viivyttääkseni vastaustani hieman.

"Koska pommittimme häntä jo, kun hän tuli kotiin eilen illalla", Emmett nauroi.

Voihkaisin. "Hyvä on, se oli mahtavaa, en ole koskaan aiemmin tuntenut mitään sellaista", myönsin.

He kaikki kääntyivät katsomaan toisiaan. "Suunnittelitteko te kaksi tämän?" Alice kysyi.

Edward nauroi ja hämmästyneen ilmeeni takia hän selitti: "Sanoin täsmälleen samalla tavalla eilen illalla." Nauroin hänen kanssaan.

Väistin vielä pari kysymystä ennen kuin Emmett päätti, että olisi hauska kiusata minua. "No Bella, mitä Edward tarkalleen ottaen tekee huoneessasi joka yö?" hän kysyi. "Katsooko hän oikeasti vain untasi vai teettekö te kaksi jotain enemmän fyysistä?" Hän kohotti kulmakarvojaan ehdottelevasti.

"No Emmett, jos sinun on ihan pakko tietää", sanoin nojatessani lähemmäksi häntä. "Hän oikeasti katsoo vain untani", kuiskasin hänen korvaansa kuin se olisi salaisuus.

Emmett näytti pettyneeltä. "Ää Bella", hän valitti. Hihitin ja sitten otin suklaakakun hänen tarjottimeltaan. Hän katsoi hetken, kun söin sitä, ennen kuin valo syttyi hänen silmissään. "Sinä tiesit!" hän huudahti, hänen äänensä ei voinut täysin purkaa ärtymystään, kun hän piti sen matalana jottei loput koulusta kuulisi sitä. "Sinä tiesit, että ruoka on mielestämämme kuvottavaa! Sen takia työnsit sen kakun naamaani", hän syytti.

Hymyilin omahyväisesti. "Tietenkin", sanoin ylpeänä. "Ja jos sinä yrität jotain muuta uudestaan, kakku on pientä verrattuna siihen mitä teen sinulle", varoitin.

Emmett virnisti. "Anna tulla vain Bella", hän sanoi omahyväisesti. "Muista vain, että olen suuri pelottava vampyyri", hän sanoi paljastaen hampaansa uhkaavasti, toiveikas katse silmissään. Pidätin nauruani yrittäen pitää kasvoni peruslukemilla, mutta niiden piti näyttää jotenkin irvisteleviltä, koska Emmett näytti tyytyväiseltä. "Tiesin, että voisin pelästyttää sinut", hän sanoi ylpeänä.

"Itse asiassa, Emmett, hän yritti olla nauramatta sinulle", Jasper korjasi häntä. Koko pöytä purskahti nauruun tuolle, kun Emmett näytti pettyneeltä.

"Pelästytän sinut vielä joku päivä", hän uhkasi.

"Emmett", Edward varoitti.

En välittänyt hänestä kääntyessäni Emmettiä kohti. "Enpä usko", sanoin omahyväisesti.

Nähdessäni Edwardin ärsyyntyneen katseen, päätin että oli aika vaihtaa puheenaihetta. "Muuten Emmett, uskon, että voin vakuuttaa sinut käyttämään hieman voimiasi "auttaaksesi" puunrunkoa autoni päälle, jos jätän sen sellaisen alle. Voisitko?" kysyin.

Emmettin silmät kirkastuivat innostuneisuudesta. "Totta hitossa!" hän huusi saaden oppilaat, jotka istuivat lähellämme, kääntymään katsomaan meitä yllättyneinä. Viimeistelimme suunnitelmamme autoni tuhoamista varten; Alice mainitsi, että noin puoli tuntia sen jälkeen, kun olisin päässyt kotiin, myrsky nousisi – täydellinen aika puulle pudota autoni päälle. Edward lupautui olemaan kuskini lopun viikon ajan.

Alice mainitsi sitten, että sunnuntai olisi täydellinen päivä meille kuudelle mennä Seattleen katsomaan uutta autoa minulle ja Rosalie sädehti tuon takia. Kerroin heille, että minun pitäisi mennä muutenkin kirjakauppaan joten suunnittelimme kaiken valmiiksi.

***

Sinä iltapäivänä, sen jälkeen kun Edward oli jättänyt minut kotiin ja lähtenyt viettämään aikaa sisarustensa kanssa; joita hän oli laiminlyönyt seuraamalla minua 24/7, siirsin autoni hieman kauemmas ajotiellä suoraan korkean puun alle.

Jättäen sen siihen menin sisälle ja tein kotiläksyni loppuun nopeasti ennen kuin aloitin tekemään illallista. Tietenkin kolmenkymmenen minuutin päästä kuulin myrskyn alkamisen. Pian sen jälkeen, kun Charlie oli saapunut, kuulimme kovan halkeamisen äänen ja sitten pamahduksen sekä murskahduksen äänen. Ryntäsin ikkunalle ja katsoin ulos nähdäkseni autoni täysin tuhoutuneena ja suuren puun makaavan sen päällä. Teeskentelin yllättynyttä. "Minun autoni", sanoin surullisesti.

Charlie näytti anteeksipyytävältä. "Olen pahoillani Bella, tiedän ettei sinulla ollut sitä pitkään, hankimme sinulle uuden auton ja minä ajan sinut kouluun loppu viikon", hän lupasi.

"Ei ei! Isä kaikki on hyvin", vastustin nopeasti panikoiden hieman. "Olen varma, ettei Culleneita haittaa tulla hakemaan minua kouluun ja olen jo tehnyt suunnitelmia heidän kanssaan sunnuntaiksi. Menemme Seattleen shoppailemaan, minä voin valita uuden auton silloin – tiedät, että minulla on tarpeeksi säästöjä", vakuutin hänelle nopeasti toivoen epätoivoisesti ettei hän yrittäisi ostaa minulle taas jotain hidasta kulkuneuvoa.

Onneksi hän näytti pitävän minun ideastani enemmän ja hän suostui siihen ennen kuin kertoi, että hän järjestäisi vanhalle autolleni hinausauton.

Huokaisin helpotuksesta mennessäni huoneeseeni sinä iltana ja asettauduin odottamaan Edwardia.

[Merkku]

Ihana luku! Rakastan tätä!
Hehee en malta odottaa seuraavaa lukua!
Bellan auto meni ja hyvä niin!

// Merkku

[Ginerva]

Äääww!!! Hemmetti mä oon niin innoissani uudesta luvusta että hymyilen silmiin asti ja hypin lähes ylösalas penkillä Hitsi kun se että Bella paljastaa voimansa muille on vasta ens luvussa Olisin odottanu sitä niiiin kovasti
Muuten kerroinko jo että tämä on lempi ficini kaikista ficeistä.
I lovet this <3
Toivon muuten tosi pian jatkoa
Ginerva

[alice-]

Kiva luku, mut täs ei tapahtunu ihan
niin paljon ku aikasemmissa..
Tykkäsin silti!
En malta oottaa Edwardin reaktioo
kun Bella kertoo olevansa Volterran prinsessa
ja näyttää kilven..   

Mu jatkoa pian kehii, sitä odotellen!
alice-

[Grozda]

Rakastan tätä lukua (ja koko ficciä). <3 Haluisin lukee tän tarinan kokonaan putkee, ku se on niin mielenkiintonen. Mut pieni jännitys kyllä kuuluu asiaan, eli jatkoa odotellen. (;

~Grozda