Anaid, kiitos sinullekin kommentistasi! Ja vielä kerran kiitos muillekin kommentoijille!
Olen pahoillani, että kesti tämän uuden luvun kanssa, mutta tässäpä tämä nyt vihdoinkin on
Huomattavasti pidempi kuin edelliset. Tätä pidempiä lukuja en enää kykene kirjoittamaan
Sanoin tuossa aiemmin, ettei tämä luku ole niin kliseinen, mutta siitä päätätte te. Aluksi voi tuntua, että tämäkin luku on klisee -luku, mutta olkaa kilttejä ja lukekaa loppuun asti. Kiitos.
Olkaa hyvät, toivottavasti pidätte!
4. luku -
Suuria käänteitäOli lauantaiaamu ja kellon viisarit näyttivät puolta kymmentä. Annie oli jo noussut, mutta Lily ja Susan nukkuivat vielä. Annie käveli tyttöjen makuusalin nurkassa olevan suuren peilin eteen ja katsoi itseään. Hänellä oli vaaleahkot, hieman rusehtavat hiukset. Ne olivat suorat ja pitkät, ja ulottuivat kyynärpäihin saakka. Silmät olivat hailakansiniset. Annie käänsi katseensa peilistä omalla yöpöydällään olevaan herätyskelloon ja huomasi, että olisi parasta herättää Lily ja Susan, jos he aikoisivat ehtiä aamiaiselle.
"Lily ja Susan, herätys! Me lähdetään Tylyahoon, muistatteko?" Annie sanoi virkeänä. Lily mumisi unisena ja äreän kuuloisena sängystään jotain epäselvää, mutta nousi hetken kuluttua ylös kampaamaan hiuksiaan. Susan sen sijaan näytti olevan edelleen unessa. Annie kuitenkin erehtyi. Melkein saman tien Susan nimittäin nousi ylös sen näköisenä, kuin olisi ollut hereillä jo kauan aikaa.
"Susan, miten sinä olet noin hyvin hereillä tähän aikaan?" Annie kysyi.
"Heräsin jo jonkin aikaa sitten", Susan sanoi ja alkoi etsiskellä poolopaitaansa mietteliään näköisenä.
"Mikset sinä sanonut mitään? Minä olen ollut hereillä jo tunnin ajan"
"Minä mietin tätä päivää"
"No?"
"Muistatko kun sanoin eilen illalla, että mietin Siriusta ja tämänpäiväistä Tylyahonreissua, niin ajattelin, että jos te voisitte jättää minut ja Siriuksen jossain vaiheessa jollain keinolla kahdestaan, eli siis rahdata myös Jamesin, Remuksen ja Peterin pois paikalta, niin voisin ehkä..." Susan sanoi nopeasti ja punastui hieman, ja käänsi katseensa pois Anniesta. "Voisin ehkä - siis mahdollisesti - kertoa hänelle tunteistani"
"Tietenkin! Totta kai me teemme sen, vai mitä Lily?" Annie sanoi.
"Tieyhhi, imman muuha!" Lilyn epäselvä ääni kuului kylpyhuoneen suunnasta. Hän oli pesemässä hampaitaan.
Kun kello oli kaksitoista, kaikki oppilaat, joilla oli lupa lähteä Tylyahoon, seisoivat pitkässä, Tylypahkan pääportille johtavassa jonossa. Portilla heidän lupalappunsa Tylyahoon tarkistettiin ja Voro varmisti lisäksi, ettei kukaan salakuljettanut ulos linnasta mitään mitä ei pitäisikään salakuljettaa pois. Myös tytöt ja Kelmit seisoivat jonossa.
"Tämä jono on melko pitkä", Remus sanoi tähyillessään portille.
"Niin, mutta onneksi on kiva ilma", Annie sanoi ja hymyili pojalle.
"Ja hyvää seuraa", Remus katsoi Annieta silmiin.
"Oooooo..." James ja Sirius virnistelivät. Annie käänsi nopeasti katseensa pois Remuksesta ja alkoi tähyillä punastuneena, paljonko jono oli taas edennyt. Pikkuhiljaa oppilaat toisensa jälkeen pääsivät jatkamaan matkaansa Tylyahoon.
"Oletteko te jo miettineet, mitä te haluaisitte tehdä kylillä?" Lily kysyi, kun tytöt ja Kelmit kävelivät mutkittelevaa tietä kohti Tylyahoa. Taivas oli kirkkaansininen ja syyskuun aurinko paistoi lämpimästi.
"Mentäisiinkö ensiksi Kolmeen luudanvarteen?" Peter ehdotti.
"Sopii. Mietitään sitten siellä, mitä tehdään myöhemmin iltapäivällä", Lily sanoi. Hetken kuluttua he saapuivat kylään. Kauppakatu ja pikkuiset puodit sen vierustoilla olivat tupaten täynnä Tylypahkan oppilaita. Tytöt ja Kelmit puikkelehtivat väenpaljoudessa Kolmeen luudanvarteen. Sielläkin oli täyttä, mutta hetken odottelun jälkeen eräs nurkkapöytä vapautui. Remus ja Peter tarjoutuivat hakemaan juotavat, koska he epäilivät, että James ja Sirius olisivat todennäköisesti jääneet turhan pitkäksi aikaa rupattelemaan matami Rosmertan kanssa. Muut jäivät istumaan pöytään ja keskustelu kääntyi huispaukseen.
"James, sinähän olet kai tänä vuonna Rohkelikon huispauskapteeni?" Susan kysyi.
"Jep. McGarmiwalta tuli kirje viime kesänä", James sanoi huolettoman kuuloisena keikkuessaan tuolinsa takajaloilla.
"Hmm, teiltähän lähti aika paljon pelaajia, viime vuoden joukkueesta siis", Annie sanoi.
"Joo, pitäjä, kaksi jahtaajaa ja lyöjä. Pidän parin viikon kuluttua karsinnat ja toivon, että löytyy hyvät pelaajat. Toisaalta viime vuoden karsintojen taso oli todella epämääräistä ja samat henkilöthän ne aina pyrkivät uudelleen, joten en edes uskalla ajatella, minkälaisen joukkueen saan lopulta kasattua", James sanoi ja hänen huoleton ilmeensä valahti hieman. Sitten hänen ilmeensä kirkastui. "Osaatteko te lentää?" hän kysyi tytöiltä.
"Hei, entä minä?" Sirius kysyi pöydän toiselta puolelta.
"Tuota noin, luulen itse asiassa, että sinä pääsisit joukkueeseen helposti, koska -" James aloitti.
"Sitähän minä olen aina sanonut!" Sirius keskeytti ja iski näyttävästi silmää silmää tytöille.
"Koska muut hakijat usein paljon ovat nuorempia, eivätkä he osaa lentää ja heihin verrattuna sinä olet hyvä, koska sinä pysyt sentään luudalla, mutta -"
"Heei! Tuo ei ollut kivaa!" Sirius sanoi.
"Mutta en tietenkään tarkoita tuolla, että sinä et osaisi lentää. Oikeasti olen sitä mieltä, että sinun kannattaa tulla karsintoihin", James sanoi.
"Tarkoitatko tuota tosissasi?", Sirius kysyi.
"Jep. Mutta, osaatteko te siis lentää?" James kysyi tytöiltä uudelleen.
"No, minähän lensin koko lapsuuteni, koska asuin perheeni kanssa maalla, mutta sen jälkeen kun me muutimme kaupunkiin, en ole enää päässyt lentämään. Tietysti ensimmäisellä luokalla oli oppiaineena lentämistä, mutta sitäkin kesti vain niin vähän aikaa", Susan sanoi hieman kaihoisan kuuloisena.
"Minäkään en ole lentänyt ensimmäisen luokan jälkeen, niin kuin ei Lilykään. Me molemmat varmaankin tippuisimme luudalta, ennen kuin edes pääsisimme kymmenen jalan korkeuteen", Annie sanoi. Sitten hänen suupielensä nytkähtivät. "Mutta voisithan sinä hyväksyä Lilyn joukkueeseen, niin aina hänen tipahtaessaan luudalta, voisit kopata hänet ilmasta herrasmiesmäisesti, eikä hän voisi edes valittaa, vaikka hän sitten joutuisi istumaan sinun luutasi kyydissä"
"Annie!" Lily tyrkkäsi vieressään istuvaa tyttöä kyynärpäällä.
"Kiitos erinomaisesta ideasta, Annie! Mitä sanot, Lily, tulisitko joukkueeseen?" James virnisteli. Lily ei ehtinyt vastata, koska Remus änkesi ihmispaljouden läpi juomat mukanaan heidän pöytäänsä.
"Minne sinä hukkasit Peterin?" Sirius kysyi.
"Törmäsimme äsken laumaan seitsemäsluokkalaisia Korpinkynsiä, muun muassa Sarah mukanaan. Siis se, joka oli Peterin pari loitsutunnilla ja jota Peter melkein pyysi täksi päiväksi Tylyahoon. No, he lähtivät jonnekin"
"Ahaa! Onko Marissakin täällä?" Sirius tähyili ovelle päin. Susan tavoitti Lilyn ja Annien katseen ja nytkäytti päätään oven suuntaan. Nämä tajusivat, että nyt olisi aika jättää Susan kahden Siriuksen kanssa.
"Hmm, mitä jos vaikka lähtisimme Hunajaherttuaan?" Annie kysyi.
"No - tuota, vastahan me saimme kermakaljat eteemme", James sanoi, eikä näyttänyt ollenkaan siltä, että haluaisi vielä lähteä. Annie katsahti Susania, joka nytkäytti päätään uudestaan ovelle päin.
"Hmm, tuota, no entä edes sinä, Remus, haluaisitko lähteä?" Annie kysyi kasvot punertaen: hänen tarkoituksenaan ei todellakaan ollut - ainakaan vielä näin aikaisin - joutua kahdestaan Tylyahoon Remuksen kanssa.
"Öhm, en ollut kyllä vielä ehtinyt edes alkaa juoda kermakaljaani, mutta lähdetään vain", Remus sanoi ja nousi pöydästä jättäen melkein täyden kermakaljapullon jälkeensä.
"Ooooo", Sirius virnuili.
"Remus, toivottavasti et pane pahaksesi, jos lainaan sinun kermakaljaasi", James sanoi ja otti ison kulauksen Remuksen kermakaljasta. Sirius, James, Susan ja Lily jäivät istumaan pöytään. Siriuksen ja Jamesin keskustellessa Remuksesta, Susan viittelöi sanattomasti Lilylle, että tämän pitäisi jättää hänet ja Sirius kahdestaan ja rahdata Jameskin pois ja Lily puolestaan yritti viestittää Susanille, että se oli jo liikaa pyydetty. Sitten Susan potkaisi Lilyä pöydän alla, minkä jälkeen Lily yritti potkaista takaisin, mutta osui vahingossa Jamesin sääreen.
"AU! Kuka tuon teki?" James kysyi pidellen jalkaansa. Susan tuijotti Lilyä merkitsevästi.
"Öh, anteeksi, James", Lily sanoi punaisena ja hampaitaan kirskutellen. "Haluaisitko lähteä minun kanssani kävelylle Tylyahoon?"
"Oi, Lily, tietysti minä tulen!" James riemuitsi mitä ilmeisemmin jalkansa ja puoliksi juodun kermakaljansa unohtaneena ja nousi ylös tuolistaan. "Mennäänkö?"
"Tietysti", Lily sanoi ja nousi hänkin. Susan hymyili tuoliltaan Siriuksen vierestä, kun Lily vielä katsahti taakseen Kolmen luudanvarren ovelta.
"James!" Sirius huusi vielä. "Haittaako, jos pöllin sinun ja Remuksen kermakaljat?"
***
Annie ja Remus olivat juuri tulleet sisään Hunajaherttuan ovesta. Hunajaherttuakin oli täynnä Tylypahkan oppilaita. Puodin hyllyt olivat kukkuroillaan kaikenlaisista makeisista.
"Mitä ajattelit ostaa?" kysyi Remus.
"Hmm, en tiedä. Mitä sanot sokerisulkakynistä? Ne vaikuttavat turvalliselta vaihtoehdolta verrattuna moniin muihin täällä oleviin karkkeihin"
"Minulla on niitä kasoittain koululla. Ostin niitä Viistokujalta taikuuden historian tunteja varten. Saat minulta niitä, jos haluat", Remus hymyili.
"Jos sinä haluat antaa niitä, niin sopiihan se", Annie hymyili takaisin. "Taidan sitten ostaa jotakin muuta", hän sanoi ja alkoi tutkia Hunajaherttuan muuta makeisvalikoimaa.
***
"James, haluaisitko mennä jonnekin?" Lily kysyi kävellessään Jamesin vierellä pitkin Tylyahon Kauppakatua.
"Mennäänkö johonkin kahvilaan? Minun jalkani - hmm, tuota - se on vielä pikkuisen kipeä, koska sinä potkaisit sitä - öh - aika kovaa", James sanoi. Lily tunsi itsensä hieman vaivautuneeksi.
"Tietysti, sopiihan se. Anteeksi, olen pahoillani, ei ollut todellakaan tarkoitus potkaista sinua", Lily sanoi ja käänsi katseensa erään suklaata myyvän puodin näyteikkunasta Jamesiin.
"Ei se mitään, mutta onko sinulla yleensä jokin tapa heilutella jalkojasi pöydän alla niin kovaa vauhtia? Jatkoa ajatellen vain, niin tiedän, etten sitten istu sinua vastapäätä", James sanoi hymyn noustessa kasvoilleen.
"Öh, jatkoa ajatellen?"
"Niin, jos muistat, me ollaan parhaillaan menossa kahvilaan"
"Eh, ajattelin - en ajatellut yhtään mitään", Lily sanoi hieman punakkana. Hetken kuluttua he tulivat pienen kahvilan ovelle ja astuivat sisään.
***
"Mitä olet ajatellut tehdä sitten koulun jälkeen?" Susan kysyi Siriukselta. Susan oli erittäin tyytyväinen tilanteeseen: He olivat istuneet kahdestaan kolmessa luudanvarressa jo kauan aikaa, eikä kukaan ei ollut häirinnyt heitä koko aikana.
"Ajattelin ehkä kouluttautua auroriksi. Siihen tosin menee monta vuotta, mutta se olisi hyvä työ", Sirius sanoi. "Entä sinä?"
"En tiedä vielä. Siihen on kuitenkin vielä kauan aikaa. Ennen koulun loppumista ehtii varmasti tapahtua paljon", Susan sanoi. Sitten hänelle tuli hieman epävarma olo. Vaikka keskustelu oli sujunut hyvin, yhtään sellaista tilannetta ei ollut vielä tullut, että hän olisi voinut kertoa tunteistaan Siriukselle. Ehkä heidät oli tuomittu pysymään ikuisesti ystävinä. Tai ehkä hänen sitten vain pitäisi puhua Siriukselle suoraan. Hän huomasi Siriuksen katsovan häntä silmiin ja päätti kertoa nyt asiansa.
"Sirius, min -"
"Sus -"
"Sano sinä vain ensin", Sirius sanoi ja hymyili Susanille.
"Öh - ööm, ei kun sano vain, minä sanon myöhemmin, ei se ole niin tärkeää", Susan sanoi hieman hämillään.
"Hyvä on. Tuota, tämä saattaa tulla hieman yllättäen, mutta -", Sirius aloitti hieman hermostuneesti. Sitten hän katsahti baaritiskille päin. "Haittaako, jos pyydän Marissan meidän pöytään. Hänhän olisi halunnut tulla tänään Tylyahoon minun kanssani, niin vaikka en päässytkään, voisi kuitenkin olla kivaa häntä kohtaan pyytää hänet istumaan tänne", Sirius sanoi. "Käykö sinulle?"
"No", Susan tunsi suuttumuksen kuohahtavan sisällään, mutta nyökkäsi kuitenkin. "Olkoon menneeksi..." Sirius nousi pöydästä ja käveli baaritiskin luokse. Susan katsoi, kun poika sanoi jotain Marissalle. Susan ei kuullut sanoja, mutta tytön hihitys kantautui hänen korviinsa asti. Hetken kuluttua Sirius tuli takaisin Marissan kanssa. Susan istui hiljaisena ja kuunteli, kun toiset keskustelivat. Välillä Sirius sanoi jotain ja Marissa hihitti vastaukseksi. Susan ei voinut käsittää, miten Sirius kesti sitä ärsyttävää kimitystä.
***
Remus ja Annie kävelivät pitkin Kauppakatua. Heillä oli ollut hauskaa Hunajaherttuassa, kun he olivat kierrelleet siellä, ja Remus oli esitellyt Annielle sellaisia karkkeja, mitä hän ei muuten olisi tullut ostaneeksi, mutta nyt kun ei ollut enää karkkeja mistä keskustella, kumpikaan ei keksinyt, mistä he voisivat puhua. Annie ja Remus molemmat tiesivät jo ennestään toisistaan melkein kaiken, sillä he olivathan he olleet samalla luokalla jo yli kuusi vuotta. Anniesta olisi siis tuntunut vain erittäin typerältä kysyä esimerkiksi Remuksen lempihuispausjoukkuetta, samoin kuin Remus olisi tuntenut itsensä erittäin noloksi, jos olisi tiedustellut Annien lempiväriä tai -kouluainetta.
"Hmm, mukavaa tosiaan, että on näin kiva sää", Annie sanoi rikkoakseen kiusallisen hiljaisuuden heidän välillään.
"Niin, vaikka pilvet ovatkin peittäneet auringon, mutta onhan täällä silti vielä melko lämmintä", Remus sanoi katsellen taivaalle. Annie vilkaisi poikaa: tämä oli hetki sitten vetänyt laukustaan villapaidan päälleen ja valitellut sään viilenemistä.
"Öh, olet oikeassa. Mennäänkö vaikka tuohon kauppaan tuossa vieressä?" Annie kysyi.
"Sopii, se näyttääkin kiinnostavalta", Remus vastasi ilahtuneen näköisenä: jokaisessa kaupassa oli aina jotain, mistä keskustella.
Hetken kuluttua he kuitenkin astuivat ulos puodista. Se oli erikoistunut villasukkien myymiseen, eivätkä Annie tai Remus kumpikaan olleet kiinnostuneita niistä. Hiljaisuudessa he kävelivät taas Tylyahossa.
"Kello on jo puoli neljä. Lähdetäänkö jo koululle?" Remus kysyi hieman vaivaantuneesti.
"Mennään vain", Annie sanoi. "Tuota, oletko jo tehnyt yrttitiedon esseen?"
"En ole. Milloin meillä onkaan seuraavan kerran yrttitietoa?"
"Maanantaina, mennäänkö tekemään esseet kirjastoon?"
"Sopii hyvin, sittenhän ei olekaan muita läksyjä viikonlopuksi", Remus sanoi. He lähtivät kävelemään kohti koulua keskustellen läksyistä ja koulusta. Edes se oli aihe, mistä löytyi aina puhuttavaa.
***
Susan istui edelleenkin Kolmessa luudanvarressa. Sirius istui häntä vastapäätä ja piti oikeaa kättään rennosti Marissan olkapäillä.
"Sirius, mitä mieltä olet kampauksestani? Laiton sen ihan tätä päivää varten", Marissa sirkutti. "Tai oikeastaan ihan sinua varten. Olin varma, että me näkisimme toisemme"
"Niin minäkin, kultsi. Sinun kampuksesi on oikein söpö", Sirius sanoi. Marissa hihitti. Susania ärsytti koko ajan vain enemmän. Sirius ei oikeasti ollut sellainen, että hän sanoisi ketään 'kultsiksi', hän muuttui erilaiseksi Marissan seurassa.
"Sus, miksi sinä olet ihan hiljaa?" Sirius kysyi ja käänsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan katseensa pois Marissasta. Susan kohautti myrtyneenä olkiaan.
"Olenko minä sanonut jotain?"
"Minulle et yhtään mitään, kultsi", Susan vastasi. Marissa kohotti kulmiaan.
"Onko tuo joku sellainen - hihhih -
sisäpiirijuttu?" Marissa kysyi. Sitten hän hihitti taas. Susan ei edes voinut käsittää miksi.
***
James ja Lily olivat olleet pienessä kahvilassa jo reilusti yli tunnin ajan. He istuvat ikkunan vieressä olevassa pöydässä. Aurinko oli pilven takana ja ulkona oli alkanut tihkuttaa. Kahvila oli silti valoisa ja kotoisa. He olivat jo aikoja sitten juoneet kolmannet teekuppinsa tyhjiksi: he vain istuivat ja juttelivat. Parhaillaan James kertoi Lilylle hauskoja juttuja liittyen huispaukseen. Välillä Lilyä jopa nauratti, eikä häntä edes haitannut kovinkaan paljon, että toisinaan James vain jäi katselemaan hänen hiuksiaan tai kasvojaan. Pojan jalka ei ollut enää kipeä, mikä myös huomattavasti kevensi tunnelmaa. Lily kuitenkin arveli, että siihen varmaankin jäisi mustelma. James tuskin kuitenkaan valittaisi tai huomauttelisi asiasta, Lily ajatteli, koska jotenkin, vaikka tämä ei aina kohteliasta vaikutelmaa itsestään antanut, hän silti, ilmeisesti, osasi käyttäytyä hyvin, jos niin halusi.
"Lily, ihan asiasta toiseen, kun mehän ollaan tänä vuonna johtajaoppilaita, niin mehän joudutaan partioimaan toisinaan iltaisin käytävillä", James sanoi.
"Niin?"
"Mietin vain, oletko ajatellut sitä", James sanoi. Sitten poika hymyili vinosti ja Lilyn mielestä pikkuisen ilkikurisesti. "Me saamme - siis tarkoitan - meidän on pakko viettää toistemme kanssa melko paljon aikaa", James katsoi Lilyä.
"Minä - hmm- tosiaan olen ajatellut sitä", Lily sanoi ja katsoi ikkunasta ulos tyhjille kaduille; kukaan ei halunnut olla ulkona sateessa.
"Sinä siis vihdoinkin myönnät, että olet ajatellut minua", James hymyili rennon kuuloisena.
"Öh - tavallaan -", Lily hymyili hieman, mutta hän ei ehtinyt sanoa muuta, kun jostain kaukaa ulkoa kuului huutoa ja rysäyksiä. "James, kuulitko?"
"Epämääräisesti", James sanoi. "Mennään katsomaan, mitä siellä tapahtuu". James nousi ylös, jätti pöydälle rahaa maksuksi teestä ja käveli ripeästi ovelle syystakkiaan päälleen vetävä Lily perässään. Sade yltyi ja näkyvyys oli huono. Kadut näyttivät autioilta.
"Ehkä me vain sittenkin kuviteltiin", Lily sanoi, kun he kävelivät ulos Tylyahosta vievällä kuraisella tiellä. Olkikattoiset talot alkoivat harventua kylän reunoille tultaessa.
"Voi olla. Lähdetäänkö takaisin Tylypahkaan?" James kysyi tähyillen vielä ympärilleen, josko missään näkyisi mitään merkkejä mistään epätavallisesta.
Lily ja James kävelivät hiljalleen kohti Tylypahkaa. Käännyttyään eräästä tienkulmasta Tylypahkaan vievän tien hieman metsäisellä osuudella, he näkivät kaukana maassa kaksi hahmoa. Muuta he eivät erottaneet, koska sade sumensi näön perusteellisesti.
"JAMES!" Lily kirkui ja tarrasi kiinni Jamesista. "James! Keitä nuo ovat? Eiväthän ne ole vain kuolleita?" Lily huusi juostessaan kahden hahmon luokse juoksevan Jamesin perässä. Vasta kun James ja Lily olivat enää vain muutaman metrin päässä hahmoista, he erottivat nämä selkeästi: Remus ja Annie. James heittäytyi nopeasti maahan ja yritti löytää pulssin molemmista.
"JAMES! ANNIE JA REMUS!" Lily huusi hysteerisenä. Lily kumartui täristen valkoiseksi valahtaneen Jamesin vierelle ja nosti Annien puoliksi pystyyn. "James, mitä me teemme?" Lily yritti etsiä Anniesta jotain haavoja tai elonmerkkejä, mitä vain, mistä selviäisi jotain.
"Lily, ole kiltti ja juokse nopeasti kylään hakemaan apua! Minä huolehdin sillä välin Anniesta ja Remuksesta", James sanoi tärisevällä äänellä. "Jaksatko?" James auttoi Lilyn ylös mutaisesta maasta. James rutisti nopeasti Lilyä itseään vasten.
"James, o-ovatko he elossa? He-heidän on pakko!" Lily sanoi kimeällä äänellä katsoen Jamesin kyyneleisiä kasvoja.
"En tiedä. Lily, ole kiltti ja juokse hakemaan nopeasti apua! Minä jään tänne, ne jotka hyökkäsivät Annien ja Remuksen kimppuun saattavat palata. Jää sitten kylään, olet liian poissa tolaltasi, että sinun kannattaisi enää tulla takaisin. Tule sitten muiden oppilaiden kanssa koululle. Heti kun minä pääsen koululle, lähetän sieltä sinulle pöllön ja kerron, miter Annie ja Remus voivat. Lupaan sen", Lily irtautui Jamesin käsistä ja lähti hieman hoippuen juoksemaan tietä takaisin kohti kylää. James kumartui taas maassa Remuksen ja Annien puoleen.
Jamesin ajantaju sumentui. Paljon myöhemmin, liian pitkältä ajalta tuntuneen ajan kuluttua ihmisiä alkoi virrata kylästä onnettomuuspaikalle. Myös koululta alkoi tulla opettajia; Lily oli ilmeisesti ymmärtänyt lähettää postitoimistosta pöllön kouluun. Hetken kuluttua professorit McGarmiwa ja Kuhnusarvio saapuivat hevosettomilla vaunuilla paikalle. James ja muutamat tylyaholaiset nostivat Annien ja Remuksen vaunuihin.
"Potter, ole hyvä ja nouse vaunuihin. Sinä tulet vaunuilla linnaan näiden oppilasparkojen, minun ja professori Kuhnusarvion kanssa", McGarmiwa sanoi tukahtuneella äänellä. James nousi edelleen pökertyneenä tilanteesta vaunuihin ja matka linnaan alkoi. Professori McGarmiwa kyseli Jamesilta vaikeita kysymyksiä tapaukseen liittyen, kunnes professori Kuhnusarvio ymmärsi ystävällisesti pyytää, että James saisi hieman levätä.
Tylyahossa Lily seisoi tyhjällä, sateisella ja mutaisella Kauppakadulla tyhjillään olevan Kolmen luudanvarren edessä Susanin, Siriuksen ja Marissan kanssa. Muut ihmiset olivat joko onnettomuuspaikalla tai visusti lukkiutuneina koteihinsa uuden hyökkäyksen pelossa.
"E-entä jos se hyökkäys olisikin ko-kohdistunut Kolmeen luudanvarteen? Sirius, tämä on hirveää! Sinun pi-pitäisi sa-sanoa jotain!" Marissa ulisi Siriuksen olkapäätä vasten. Sirius pysyi hiljaa.
"Sirius, ole kiltti ja vie Marissa sisälle Kolmeen luudanvarteen, hänen täytyy päästä sisälle lämpimään", Lily sanoi jo hieman rauhoittuneena, mutta sitten hän murtui taas. "Ja-James lu-lupasi lähettää minulle p-pö-pöllön, missä hän kertoo, mikä on ti-tilanne, k-kun hän pääsee koululle, mutta se-se ei ole vi-vielä saapunut, mutta sitten k-ku-kun se saapuu, mi-minä lupaan lähettää sen e-eteenpäin sinulle", Lily sanoi taas hysteerisesti itkien. Susan halasi Lilyä ja tämänkin olkapäät hytkyivät itkusta.
"T-tule, Lily, lähdetään k-ko-koululle", Susan sanoi itkiessään. Tyttö ei ollut katsonut Siriukseen päinkään koko aikana. Lily tiesi, että Susan tunsi itsensä pahasti loukatuksi, kun poika lohdutti Marissaa, eikä kiinnittänyt huomiotaan Susaniin itseensä. Häntä ja Lilyähän tämä asia enemmän koski: Annie ja Remus olivat heidän ystäviään.
Lily ja Susan lähtivät kävelemään tietä, joka johti ulos kylästä koululle. Sirius jäi katsoi Marissan olkapään yli poispäin käveleviä tyttöjä ja hänen kalpeat ja kyyneleiset kasvonsa jäivät katsomaan Susania määrittelemätön ilme kasvoillaan. Kun tytöt kääntyivät kadunkulmasta, eikä heitä enää näkynyt, Sirius johdatti vastahakoisesti Marissan sisälle Kolmeen luudanvarteen, sanomatta mitään.
Lily ja Susan kävelivät koululle. He eivät sanoneet mitään kävellessään kohti Tylypahkaa, he vain nojasivat toisiinsa ja Susan itki vielä, Lily oli taas rauhoittunut. Sade alkoi keventyä. Lily säpsähti, kun tunsi yhtäkkiä jonkin olkapäällään, mutta hän huomasi nopeasti sen olevan tornipöllö; Jamesin lupaama kirje.