Kiitoksia Myrsis, Rassermus ja Prunelli! Voin luvata näiden jatkuvan niin kauan kun vain keksin lisää (olen jo pari kertaa ollut lopettamassa mutta aina on tullut ideoita) tai kunnes joku käskee lopettamaan. Ei ole vielä käskenyt.
Seuraavaksi kaksi uutta. Ensimmäisessä kokeilin kirjoittaa Kuubasta ja Kanadasta. Minulle vaikeita hahmoja kumpikin, sillä en osaa mieltää heitä kunnolla. Toisessa taas Puola/Liettuaa, koska he nyt vain ovat ihania ja siinä taas kaksi hahmoa, joihin osaan samaistua (olen yhtä kiltti kuin Liettua mutta yhtä itsekäs kuin Puola
)
Raapale 20: JäätelöstäIkäraja: Sallittu
Henkilöt: Kanada ja Kuuba
”Vau, kiitoksia Kanada”, Kuuba sanoi ja avasi miehen tuliaisina tuoman jäätelöpurkin saman tien, ”ja, hei anteeksi, että luulin sinua äsken Amerikaksi. Et kai muistele pahalla?” Kanada oli tietenkin vuosian aikana tottunut täydellisesti siihen, että kukaan ei joko tunnistanut häntä tai sitten he luulivat häntä Kanadan veljeksi. Koko juttu oli jo lähes normaali asia.
”En tietenkään”, Kanada vastasi, ”taidat pitää jäätelöstä?”
”Se on parasta!” mies vastasi kauhoessaan kylmää herkkua lusikalla suuhunsa, ”mutta tätä on vain vaikea saada mistään täältä. Rajoitettu tuonti ja niin edes päin”.
”Veljeni pitää myös paljon jäätelöstä”, Kanada totesi. Kuuba keskeytti syömisensä ja tuijotti häntä hitusen järkyttyneenä ennen kun jatkoi taas lusikoimista, tosin huomattavasti hitaampaan tahtiin kuin aluksi.
”Vai niin”, hän tuumi synkästi, ”nyt muistinkin, miksi se on kielletty”.
Raapale 21: Kaikki tahtovat LiettuanIkäraja: Sallittu
Henkilöt: Puola ja Liettua
Liettua istui sängyllään hiukset yön jäljiltä sekaisin ja haukotteli leveästi samalla kuin tutki kalenteriaan. Jokainen päivä oli täynnä huolellisesti ylös merkattuja tehtäviä ja muistettavia asioita.
”Katsotaanpas, tänään pitää muistaa käydä kaupassa ja soittaa Latvialle”, hän mutisi itsekseen puoliääneen, ”ja ne paperit pitää toimittaa Virolle”. Sen lisäksi hän oli luvannut käydä Venäjän luona kylässä joku päivä, mutta sen tehtävän mies oli suosiolla siirtänyt seuraavalle viikolle. Liettua venytteli ja laski muistionsa pöydälle. Hän oli juuri nousemassa sängyltä, kun puhelin soi ja näytölle ilmaantui Puolan nimi.
”Huomenta”, Liettua vastasi.
”Liet, milloin sinä tulet käymään?” Puola kysyi heti aluksi, ”et ole käynyt aikoihin”.
”Minä olin siellä viimeksi eilen illalla. Heräsin vasta nyt”, Liettua vastasi, vaikka tiesi hyvin ettei Puola välittäisi sellaisesta selityksestä.
”Mutta minä tahdon tapetoida olohuoneen seinät ja sinä saat auttaa, Liet”.
”Mutta…”
”Liet”, Puola pyysi niin anovasti kuin vain pystyi. Liettua huokaisi, se niistä suunnitelmista, tästä tulisi taas Puola-päivä.
”Hyvä on”, hän sanoi ja alkoi kiskoa vaatteita päälleen, ”olen ihan kohta siellä, odota rauhassa”.
A/N: Kuubassa ei varmaan oikeasti ole mitään jäätelökieltoa (ehkä), keksin sen omasta päästäni.
