Fandom-mix, Raapaleita hiutaleista, tähdistä ja lohikäärmeistä, K-11

[Dolls]

Vapaa sana1: Eli tänne laitan kaikki fiktiivisten fandomien raapaleet, tuplat ja triplat.

Mustemaailmaa täällä ja täällä.
Pakoa täällä.
Ystävät hämärän jälkeen täällä.
Narniaa täällä.



Nimi: Ikävä
Fandom: Mustemaailma
Disclaimer: Cornelia Funke on luonut maailman ja hahmot.
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: angst, drama, AU, tuplaraapale
Paritus: Meggie/Farid
Yhteenveto: Meggie tietää Faridin hiipivän kirjainten välissä, tuttu hymy kasvoillaan.

Vapaa sana: En ole lukenut kirjasarjasta kuin kaksi ekaa osaa, eikä minulla ole aavistustakaan palaako Farid takaisin oman kirjansa sivulle, saati että pääseekö Meggie, Mo ja Resa takaisiin kotiin. Kirjoitin tämän ihan omien tunteideni mukaan.

Niin, ja osallistuu multifandom5:seen


Ikävä

Joskus kylmät syysyöt tuntuvat pitkiltä. Ikkunaa vasten hellästi koputtelevat vesipisarat kuulostavat rankkasateelta, ja ulvova tuuli kuulostaa sumutorvelta.

Ruskeahiuksinen tyttö hivelee pimeässä tyynyn alle jätetyn kirjan kantta. Huomaisiko isä, jos hän vielä hetkeksi sytyttäisi kynttilän? Jos hän lukisi vielä luvun arabisheikin suunitelmista?

Arabisheikin, jota Meggie niin kadehtii. Farid on taas lämpimän hiekan maassa, jossa aurinko laskee vain antaakseen kuun täyttää kaupungin kadut salaperäisellä loisteellaan. Kylmät väreet kiirivät pitkin Meggien selkää, kun hän avaa kirjan. Tyttö pystyy haistamaan kullan ja palmupuut, valkopäisinä rantaan paiskautuvat merenaallot.

Meggie tietää Faridin hiipivän kirjainten välissä, tuttu hymy kasvoillaan.

”Meggie,” isä avaa huokaisten oven. ”Farid ei tule takaisin, vaikka lukisit tuon tarinan uudestaan.”

Äiti tassuttelee yöpaitaisillaan ovenrakoon, ja asettautuu nojaamaan karmiin. Hiukset asettuvat lempeiden kasvojen kehyksiksi. Hymy on hiukan surullinen, mutta ymmärtävä.

Meggie painaa silmänsä kiinni, kyyneleet eivät saa nyt tulla. Hän puristaa kirjaa vasemmalla kädellään ja pyyhkäisee oikealla silmäkulmaansa. Hän hymyilee vanhemmilleen surullisesti ja asettaa kirjan takaisin tyynyn alle.

Isä istahtaa sängyn laidalle. Meggie painaa päänsä tyynylle ja antaa isän silittää hellästi poskeaan. Suukko painautuu juuri luun kohdalle, ja se kutittaa niin, että Meggien toinen suupieli vääntäytyy hymyyn.

Joskus kylmät syysyöt ovat pitkiä. Mutta jos seura on oikeaa, jaksaa sateen koputtamista ikkunaan kuunnella aamuun saakka.

[Dolls]

Nimi: Lakanan takana
Kirjoittaja: uglydoll
Fandom: Pako
Vastuuvapaus: Pako ja sen hahmot kuuluvat FOX:ille ja tekijälleen, eli Paul Scheuringille.
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: drama, tuplaraapale
Paritus: Michael/Sucre?
Summary: Selli numero 40 oli peitetty lakanalla

Vapaa sana: Joudun tunnustamaan, etten oo kattonu Pakoo ku vasta seitsemän jaksoa. Naurettiin kaverin kanssa Michaelin kaksimielisille katseille, ja tällaisen kyhäsin.


Lakanan takana


Selli numero 40 oli peitetty lakanalla.

Sucre laski sarjakuvalehtensä, ja katsoi Michaeliin joka asetteli lakanaa.

”Miksi sinä taas nostit lakanan tuohon?” hän kysyi ärtyneenä. ”Porukat luulee että me oikeasti duunaillaan jotain. Sain kuulla C-Notelta koko seuraavan päivän viime kerrasta.”

”Minä haluan testata, miten siihen suhtaudutaan,” Michael sanoi vinosti hymyillen. Hän sai juuri käärittyä vasemman yläkulman taitavasti, ja nojasi seinään Sucren mulkoillessa häntä. ”Etteivät joskus tule katselemaan kun me ollaan poissa täältä.”

”Ja mitä nyt, houkutellaanko me muka Bellick tänne, jotta se näkee että me nussitaan täällä?” Sucre kysyi sarkastisesti. Hän keskittyi taas sarjakuvaansa, eikä katsahtanutkaan Michaeliin.

”Niin minä ajattelin,” Michael sanoi tyynesti. ”On kuitenkin aika tärkeää, ettei Bellick huomaa että me olemme poissa. Joten jos se näkee, että me hommaillaan täällä, niin se ei halua uudestaan tulla katsomaan.”

”Mitä?” Sucre hymähti ajatukselle. Hymy häivähti hänen suupielessään. ”Mieti Bellickin ilmettä.”

Michael ei hymyillyt, vaan vilkaisi Sucrea miettivästi.

”Mitä?” Sucre kysyi ihmeissään sellitoverinsa katseesta. Hänellä oli epämukava tunne, että kaikki ei ollut ihan kohdillaan.

”Voidaanhan me hankkia Bellickille se ilme, jos haluat,” Michael sanoi kuin ohimennen.

Sucre tiputti sarjakuvansa ällistyksestä.

”Et ole tosissasi.”

”No en tietenkään.”

Mutta Michaelin katse oli edelleen hiukan epäilyttävä.

[Niphredil]

Tykkäsin.   Avasin tämän randomina, ja yllätyin iloisesti huomattuani Ikävän olevan Mustemaailmaa. Korviani myöten uponneena tuohon toiseen maailmaan kun olen. (Pako on täysin vieras, mitä nyt ehkä vahingossa 2 minuuttia tullut katsottua, joten en edes yritä vääntää rakentavaa kommenttia. Vaikutti kivalta.)

Kiitos.
, Niphredil

[Dolls]

Mustalupiini: kiitos kommentista ja kyllä osaat kommentoida!
Niphredil: Kiituksia



Nimi: Syke
Kirjoittaja: uglydoll, eli minä
Fandom: Ystävät hämärän jälkeen
Disclaimer: Maailma ja hahmot on John Ajvide Lindqvistin (kirjotin kuitenkin väärin), en saa rahaa. Tarina on minun.
Ikäraja: K-7
Tyylilaji: drama, raapale
Paritus: Eli/Oskar
Summary: Eli ei jaksanut enää teeskennellä, vaan lopetti hengittämisen.

Vapaa sana: Suosittelen lukemaan Ystävät hämärän jälkeen, vampyyridraamaa ei-niin-suloisena. Ja menee multifandom5:seen


Syke


Oskarin hengitys tasaantui, ja kun Eli oli varma että poika oli unessa, hän laski kätensä Oskarin selälle. Poika värähti kylmää kosketusta, ja hetken Eli pelkäsi että hän heräisi. Eli ei uskaltanut väräyttäkään kättään, ja pian pojan hengitys tasaantui taas.

Eli ei jaksanut enää teeskennellä, vaan lopetti hengittämisen. Kun se ei enää häirinnyt hänen kuuloaan, hän pystyi erottamaan kellon tikityksesta ja Oskarin hengityksestä sydämen lyönnit, jotka tuntuivat kaikuvan pitkin asuntoa.

Elin käsi haparoi varovasti Oskarin rinnalle, ja pujahti löysästä kaula-aukosta sisään. Hän painoi silmänsä kiinni tuntiessaan Oskarin sydämen sykkeen kätensä alla. Se tuntui rauhoittavalta, mutta silti niin päättyvältä.

Oskarin sydän ei sykkisi enää kauaa.

[Tyynis]

En lukenut tästä kuin tuon Pako-raapaleen, kun nuo muut ovat itselleni vieraita.

”Voidaanhan me hankkia Bellickille se ilme, jos haluat,"

Oi oi. Ihana kohta, ehdottomasti.
Tämä oli muutenkin mukava, ainut vika oli että se oli vain tuplaraapele, mieleni tekee nyt lisää

[Dolls]

Tyynis:  saa nähä jos joskus tulisi lisää Michael/Sucrea, varsinkin ku oon jo noiden tuotantokausien kattomisessa jo edenny tokaan tuotanto kauteen *tuulettaa* kiituksia kommentista
Mustalupiini: Kannattaa absolutely lukea se kirja ! Kiitus kommentista, taas <3 ihanaa että joku vaivautuu!



Nimi: Kikatuksen tiu'ut
Kirjoittaja: uglydollhan se teitä taas kiusaa
Fandom: Narnia
Vastuuvapaus: C.S Lewis omistaa maailman, minä leikin.
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy, drama
Paritus: Aslan/Lucy
Summary: Hän ravisti harjaansa saaden tytön nauramaan

Vapaa sana: Yölliset kirjoitusinspikset tuottavat joskus jotain mukavaakin


Kikatuksen tiu'ut


Sammal kutitteli tytön nilkkoja, muttei niskaa joka oli hukkunut leijonan kullanväriseen kylkeen. Lucyn toinen käsi haroi hajamielisesti Aslanin oikeaa etutassua.

Pieni tikari lepäsi takin päällä, pienen matkan päässä kuin muistuttaen sodasta, jonka kalske ei enää kuulunut metsästä.

Aslan hymähti, kun Lucy kutitteli hellästi leijonan kylkeä. Hän ravisti harjaansa saaden tytön nauramaan. Ääni oli kirkas kuin tiukujen kilinä. Lucy kierähti maahan selälleen.

Kikatuksen laannuttua Lucy kysyi kysymyksen, joka oli mietityttänyt häntä pitkään:

”Aslan, miksi sinulla ei ole tyttöystävää?”

”Naarasleijonat eivät pidä vaeltajista,” Aslan sanoi.

”Jos minä olisin leijona, minä pitäisin.”

Ja Aslan toivoi sitä enemmän kuin oli koskaan mitään toivonut.

[Dolls]

Nimi: Kevään merkeistä
Kirjoittaja: uglydollhan se teitä taas kiusaa
Beta: nami-swan <3
Fandom: Mustemaailma
Vastuuvapaus: Cornelia Funke omistaa maailman, minä leikin.
Ikäraja: S
Tyylilaji: drama
Paritus: mainintana Resa/Mo
Summary:

Vapaa sana: Taas kerran ku Mustesydäntä kahlaan läpi niin pitäähän jotain sitä kirjoittaakkin ? Noh, menee kuitenkin Kevättä Ilmassa-haasteeseen ja Kaiken maailman ficletteihin, pakolliset sanat.


Kevään Merkeistä

Kuiva asfaltti oli aina ollut Meggiestä selvä kevään merkki. Se kertoo, että kohta olisi aika jättää lapaset kotiin ja leikkiä pikkulasten kanssa lätäköissä, antaa veden roiskua ja isän mustien kumisaappaiden peittyä rapaan.

Illalla Meggie menisi eteisen pyöreän ikkunan eteen lukemaan jotain rakkausromaania ja yrittäisi antaa juonen kiemuroiden täyttää päänsä. Se ei kuitenkaan onnistuisi, niin innoissaan Meggie olisi linnunlaulusta ja kevään saapumisesta.

Meggie muistaa viime kevään, kuinka hän oli repinyt Mon ensimmäisenä kevätaamuna pihalle pyörimään loskaan. Mo oli nauranut, napannut tytärtään kädestä ja hyppinyt tämän kanssa lätäköissä niin kauan, että Mo oli sadatellen joutunut viemään rapaisen, mutta pirteän tyttärensä koululle taas myöhässä.

Meggie muistelee haikeudella tuota päivää ja silittelee Kotiopettajattaren romaanin kansilehteä hajamielisesti. Kuiva asfaltti näkyy ikkunasta, kuten myös viisi erikokoista vesilätäkköä, jotka houkuttelevat hyppimään. Niiden pintaa ei ole rikottu tänä keväänä kertaakaan, eikä Meggie enää usko että isä aikookaan.

Hän vilkaisee taakseen. Äiti kävelee hänen ohitseen kaksi kahvikuppia kädessään ja istuutuu isän syliin. Isä avaa Elinorilta saadun runokirjan ja antaa sanojen tulla. Meggie ei kestä enää kuunnella, vaan vetää kumisaappaat jalkaansa ja lähtee yksin pomppimaan lätäköihin.

Antaa isän jatkaa talven kulkua, Meggie aikoo aloittaa kevään jo tänään.

[Fírinne]

Ihan mahtavia. Tulin tänne ihan vain Scofieldin takia ja kannattikin! Ihan mahtavasti olit saanut Sucren luonnistumaan ja Michael oli ihana edelleenkin. Repesin ihan täysin kun Sucre tiputti sen lehden. Ei hyvänen aika sentään miehet! Mutta tykkäsin ihan hirmu paljon tuosta. Olisipa täällä lisää Paon hahmoista kertovia ficcejä.

-Mara kiittää