Nimi: Päivien kulkuja
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyyli: Draamahan se
Paritus: Ei ole
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Summaus: Kertomuksia päivien kuluista.
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin, enkä minä hyödy tästä taloudellisesti.
KK: Vastaus Laurenin haasteeseen kirjoittaa Tylypahkan arjesta.
Palaute on kovasti tervetullutta.
Päivien kulkuja
1991
Hei rakkaat äiti ja isä!
Meillä oli tänään tavallistakin hauskempi päivä. Kalkaros, siis professori Kalkaros, oli puskaradion mukaan ilmeisesti hoitamassa loukkaantunutta jalkaansa, joten meillä ei ollut liemitunteja. Meidän tosin pitää nyt kirjoittaa kahden jalan mittainen aine parantavien liemien valmistuksesta, mutta kaksi vapaatuntia oli todella hauska yllätys. Minä ja Ron pelasimme räjähtävää näpäystä ja shakkia. Sitten meillä oli loitsujen tunti. Me opettelimme lämmitysloitsua ja Neville tähtäsi huti ja Parvatin korvat sauhusivat ja hänen naamansa muuttui ihan punaiseksi, ja kaikilla oli tosi hauskaa, paitsi Nevillellä joka joutui jälki-istuntoon ja Parvatilla kun se savun haju ei meinaa irrota hänen hiuksistaan. Lounaaksi me saimme kanapaistia, joka oli tietenkin herkullista! Iltapäivällä meillä oli vielä muodonmuutoksia - yllätys yllätys Hermione oli ainoa joka sai narunpätkästään kastemadon - ja kaksi yrttitietoa jolloin hoidimme kasvissyöjäkasveja. Niille piti opettaa, ettei itsensä syöminen ole hyväksi.
Toivottavasti teillä on kaikki kunnossa,
rakastan teitä,
Harry.
1992
"Hermione. Me tarvittaisiin sinua kovasti, Hermione, mutta sinä et nyt pysty auttamaan. No, minä kerron silti mitä me tehtiin tänään.
Aamulla me ensin herättiin. Siihen kun minun taikasauvani alkoi kiljua. Usko vaan, se ei ollut kivaa! No, saimme sen vaiennettua - Vernon Dursleyn vanhat sukat ovat lyömättömiä siihen tarkoitukseen - ja sitten menimme aamupalalle. Se oli sitä tavallista huippuhyvää ruokaa, tiedäthän, ja kun haimme laukut makuusalista, sauvani oli vaiennut. Meillä oli
tuplatunnit muodonmuutoksia ensimmäiseksi. Voi - sinä olisit rakastanut sitä Hermione! Me muutimme - no, yritimme muuttaa - vanhoista rikkinäisistä kirjoista uusia ehyitä kirjoja, ja se paras osuus oli, että saimme itse valita minkä kirjan yritimme saada aikaan. Se oli aika vaikeaa, mutta tietenkin sinä olisit osannut sen, ja niin sinulta ei ikinä loppuisi lukeminen.
Sitten meillä oli taikuuden historiaa, ja en tosiaan käsitä miten pääsemme sen läpi jollet sinä ihmepelasta meitä!
Lounaaksi oli lohta ja ranskanperunoita, minä rakastan niitä kotitonttuja! Sitten meillä oli vielä pimeyden voimilta suojautumista ja Lockhart oli luonnollisesti ihan surkea! Hän ei keskittynyt ollenkaan opetukseen, mietti ilmeisesti sitä hirviötä, ja meidän olisi pitänyt lukea sitä hänen kauheaa kirjaansa, mutta hän ei huomannut ollenkaan kun pelasimme räjähtävää näpäystä. Äläkä edes yritä moittia meitä Hermione, se mies ja hänen kirjansa ovat täyttä roskaa!
Siinäpä se sitten.
Minä totisesti toivon, että sinut voidaan herättää pian! Mutta kohta on päivällisaika, ja haluaisin tietää saiko Harry jotain selville kirjastossa. Kuvittele! Me vietämme vapaa-aikaamme kirjastossa sen tyhmän, kangistavan hirviön takia!
Hyvää yötä Hermione."
1993
Hei äiti, hei isä!
Meillä menee hienosti! Tänään saimme taas käydä Tylyahossa ja siellä oli tosi hauskaa. Ostin teille lisää hammasvälilankaminttua, enkä voi olla lähettämättä vähän Hunajaherttuan parasta suklaatakin, te varmasti rakastatte sitä, vaikkei se olekaan hampaille terveellisintä.
Sen lisäksi, että ostimme herkkuja Hunajaherttuasta, kävimme kermakaljoilla ja Harryn ja Ronin piti tietysti taas päästä Sekolle ostamaan pilailutavaroita.
En usko, että Tylyahoon voi ikinä kyllästyä, siellä on joka kerta jotain uutta, vaikka päälle päin näyttää, että teemme aina vain ne samat jutut. Vivahteet, ne muuttuvat siellä. Kolmessa Luudanvarressa esimerkiksi oli tänään sellainen hurmaava tuoksu, suklainen, piparminttuinen, raikas, voimakas ja pehmeä, ystävällinen tuoksu - sitä on vaikea selittää - mutta olen varma, että seuraavalla kerralla se on korvaantunut jollain muulla.
Niin, Tylyahosta tultuamme pelasimme lumisotaa ja pidimme muutenkin hauskaa, minä kun olen auttanut pojatkin ajantasalle läksyissä. Nyt me istumme takan vierellä, he pelaavat shakkia. Tiedättekös, minusta on ihanaa kuunnella tulen rätinää, teidän pitäisi rakennuttaa kotiinkin takka!
Rakkain terveisin,
Hermione.
"Hermione hei, mitä sinä oikein..? Siis että eihän tämä päivä ihan noin mennyt!"
"Niin... Mutta parempi heidän on olla murehtimatta, mieti jos he tietäisivät kaiken alkaen vaikka siitä, että Sirius Musta on Harryn perässä! Ja sitäpaitsi millä oikeudella sinä luet minun kirjeeni?"
"Eh... Tuletko pelaamaan?"
"Hah."
"Heei, eikö me olla tasoissa: sinä valehtelet vanhemmillesi, minä luin luvatta sen kirjeen alun?"
"Hyvä on. Mutta en tule siltikään."
"Entä jos pyydän anteeksi?"
"Sen tosiaan saisit tehdä, mutta en tule nyt, luen Tylypahkan historiikkia."
"Voisit samalla perustaa tylsimysten kerhon."
"Äh, se oli vitsi! Hyvää yötä pojat."
1996
Kuudesluokkalaisten rohkelikkojen ja korpinkynsien makuusaleissa kaikui mahtava pirisevä herätysääni kellon ohitettua keskiyön. Oli aika mennä tähtitiedon tunnille joka vaihteeksi oli yöllä. Nuristen nuoret vetivät kaapuja niskaan, ottivat pergamentit, sulkakynät, mustepullot ja kaukoputket mukaansa ja lähtivät Tähtitorniin.
"Hieno alku päivälle, eikö?" Ron murisi.
Harry vastasi haukottelemalla.
Oppitunti kului puoliunessa. Hermionekaan ei ollut täysin vireessä, mutta oli silti porukan aktiivisin ja paras jäsen. Harry raapusti pergamentille Venuksen kuiden nimiä, eikä ymmärtänyt puoliakaan professori Sinistran puheesta, kun tämä tuli kertomaan, ettei Venuksella ole yhtäkään kuuta. Ron oli liian unessa kehdatakseen edes kopioida Hermionelta, joten hän nojaili kaukoputkeensa ja yritti näyttää opiskelevalta.
~
"Hermione, voitko ottaa tuon lusikan pois Ronilta, se tippuu kohta", Harry pyysi aamiaispöydässä.
"Tippukoon, noin uskomattomilla unenlahjoilla hän ansaitsee sen."
"En minä nuku..."
"Saisiko tuon kirjallisena?"
"Eehmmm..."
"Seuraavaksi taikuuden historiaa, se ei ainakaan ole omiaan herättämään häntä."
"Niin. Harmi kun meillä ei ole pimeyden voimilta suojautumista tänään... Kalkaros kyllä saisi Roniin liikettä."
"Tosiaan! Mutta lähdetään nyt tunnille, matkaan voi mennä aikaa ellei herra Weasley nyt kokoa luitaan."
~
Matkalla lounaalle Ron havahtui, ja sai kuulla, että oli edellisellä yrttitiedon tunnilla survaissut veitsen yrmyliinin sijaan Harryn peukaloon, mutta matami Pomfrey oli parantanut haavan silmänräpäyksessä.
Ruoka virkisti Ronin lopullisesti, ja perjantaipäivän viimeiset tunnit - liemiä - sujuivat valvetilassa. Kuhnusarvio halusi heidän keittävän rauhoittelujuomaa ja hän kehui Harryn taas maasta taivaisiin tämän onnistuttua prinssin ohjeiden ansiosta erinomaisesti.
~
Illalla Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa kuudesluokkalaiset eivät enää muistaneetkaan edellisen yön valvomista, ja koska muut olivat nukkuneet hyvin, porukka oli virkeää. Viikonlopun kunniaksi laitettiin juhlat pystyyn, ja yön mittaan Hermione päätyi Ronin oikeaan kainaloon ja Lavender vasempaan, mutta Harry katsoi pian paremmaksi istuttaa Lavenderin sohvalle ja asettua itse tämän paikalle. Väsymys hiippaili pikkuhiljaa takaisin, ja kolmikko makasi hihitellen lattialla.
"Olipahan taas melkoinen päivä", Ron sopelsi, ja he hihittivät vielä aika paljon lisää ennenkuin menivät nukkumaan.
