Kirjoittaja Aihe: Twiligth: Sunset Glow K-11 VÄLIAIKAINEN TAUKO | Suora jatko Aamunkoille, uusin osa 1.3  (Luettu 43542 kertaa)

Tattinen`

  • Mikki Hiiri
  • ***
  • Viestejä: 121
  • Muse<3
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #100 : 05.02.2010 16:12:07 »
Ihanaa<3
ihanat nää kakslukuu :D<3
hihihii repesin jaakopille<3
JATKOA <3

~Tattinen`
No one's gonna take me alive, The time has come to make things right..

särkyvä kynä

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #101 : 05.02.2010 16:16:13 »
 ;D Mä tykkäsin ihan hiveesti!!! Eikä ollut edes paljon kirjoitus viheitä. Nessien esikoulusta oli tosi hauska lukea ja samoin Ellasta. Toivottavasti seuraava osa tulee pian, (ootan innolla)!   
Loppu vitsi oli muuten aika hauska. Hah hah!

Virheellinen

  • Vieras
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #102 : 06.02.2010 17:13:56 »
Noniin, teillä oli keskihyvä tuuri :D Onnitteluni.
Mon apetit, tai jtn.

12. Osa, Yllätys

Renesmee ja Jake olivat lähteneet metsälle muutama tunti sitten. Minä ja Esme yritimme valmistaa Jakelle ja Renesmeelle pientä välipalaa, jota he saisivat napostella tultuaan metsältä. Tiesin heidän joka tapauksessa tulevan ‘ruokailusta’ nälkäisinä, sillä heille tulisi jo paluumatkalla taas pikkunälkä.
“Sitten vielä puoli teelusikallista vanilliinisokeria ja sekoitetaan.”, Esme opasti ja ojensi minulle vanilliinisokeripurnukan ja laitoin sitä kyseenalaisen näköisen taikinan joukkoon. Suklaaneliöiden tekeminen oli yllättävän haastavaa. Kumpikaan meistä ei ollut ikinä tehnyt niitä ennen kuin nyt, Esme oli löytänyt ohjeen netistä. Esme alkoi kaivaa kaappeja ja otti sieltä paistinpannun ja tarkasteli sitä. Siitä lähti hienoinen palaneen haju.
“Mitähän tälle on tapahtunut? Minun Teflonini!”, Esme parahti ja käänteli pannua katsoen sitä harmistuneena ja haistoi sitä.
“Tähän on ottanut jokin aika pahasti kiinni.”, Esme ojensi pannua minua kohti, nuuhkaisin sitä ja nyökkäsin nyrpistäen nenääni. Olin haistanut tuon hajun jossain.
“Haisee ihan samalta kuin se pannu mihin käräytin joskus omeletin.”, totesin ja Esme kohotti toista kulmakarvaansa ja tuhahti.
“Emmett.”, hän huokaisi pudistaen päätään ja laittoi pannun pöydälle odottamaan todistajainlausuntoa. Esme otti alahyllyltä puisen haarukkavatkaimen ja heitti sen minulle. Aloin sekoittaa taikinaa ja lisäsin siihen hellalla jäähtyneen sulaneen margariinin ja Esme heitteli sekaan jauhoja. Annoin taikinakulhon Esmelle joka jatkoi työtäni ja hetken kuluttua levitti taikinan uunipellille ja laittoi pellin uuniin.
“Noin.”, hän naurahti ja hymyili leveästi, “tehtävä suoritettu.”
Naurahdin ja katsoin takaovelle mistä rämpi kaksi mutaista otusta. Toinen oli ainakin 190cm pitkä, toinen oli lyhyt, pidempää otusta vyötäröön. Molemmat nauroivat.
“Mitä ihmettä, Jake?”, nauroin ja kävelin olohuoneen puolelle takaoven eteen. Esme toi tyttärelleni ja parhaalle ystävälleni pyyhkeet.
“Tuota, vähän innostuimme mutasotaan.” , Jake naurahti ja silitti nauravan tyttäreni päätä, samalla kuin putsasi itsestään enempiä mutia pois.
“Jake aloitti!”, Renesmee naurahti ja pamautti leikillisesti nyrkillään Jakea jalkaan. Molemmat nauroivat.
“Apua! Alieneita!”, Emmett kirkaisi tyttömäisesti ja syöksyi sohvan turviin piiloon ja alkoi hohottaa. Hänen jälkeensä olohuoneeseen tulivat Rosalie, joka piti sylissään Ellaa.
“Meidän kahden täytyy muuten puhua. Mitä Teflonilleni tapahtui?”, Esme osoitti sanansa nyt sohvalle istumaan nousseelle Emmettille, joka irvisti.
“Kysy Jasperilta.”, hän tuhahti ja katsoi tarkkaavaisesti ympäri olohuonetta konttaavaa tytärtään. Esme huokaisi turhautuneena. Yhtäkkiä vierestäni kuului aivastus. Katsoin Jacobiin ja Jacob katsoi alas, tyttäreeni.
“Aivastitko sinä juuri?”, kyykistyin alas ja katsoin Renesmeehen, joka näytti pelästyneenä.
“Jos se tarkoittaa sitä ääntä minkä äsken päästin, kyllä.” hän sanoi hiljaa ja aivasti uudestaan. Kokeilin tytön mutaista otsaa. Se oli tulikuuma.
“Esme, koska Carlisle tulee töistä?”, kysyin kiireesti ja Esme katsoi kelloon, joka näytti puoli seitsemää.
“Hetkellä millä hyvänsä.”, hän sanoi ja katsoi Renesmeehen huolestuneena, “minä vien tytön kylpyyn.”
Nyökkäsin ja nousin ylös katsoen samalla kun tyttäreni ja Esme menivät portaita pitkin yläkertaan. Olin huolissani, kukaan meistä ei tiennyt mitä kuume voisi tyttärelleni tehdä.
Ulko-ovi kävi ja Carlisle käveli sisään Edwardin kanssa. Se juttelivat jostain, mutta sekunnin murto-osassa Edwardin katse osui minuun ja hän tuli luokseni näyttäen huolestuneelta. Hän sulki minut halaukseen ja suuteli hiuksiani. Hän oli varmaan lukenut jonkun huoneessa olijan ajatukset.
“Mitä täällä on tapahtunut?”, Carlisle käveli olohuoneeseen ja katsoi olkani yli Jacobiin.
“Renesmee on kipeä.” Jacob sanoi matalalla, huolestuneella äänellä minkä olin kuullut viimeksi silloin kun lähdin Italiaan.
“Missä tyttö on?”, Carlisle kysyi. Kerroin hänen olevan yläkerrassa ja Carlisle kiirehti portaita pitkin ylös. Edward halasi minua edelleen ja huoneen täytti huolestunut ilmapiiri.

Renesmee löhösi huoneensa sängyllä ja tuhahteli vähän väliä. Esme toi hänelle kuumaa kaakaota ja tyttö nousi sängyllä istumaan. Jacob oli lähtenyt hetki sitten kotiin tarkistamaan, onko Billyllä kaikki hyvin. Jacob oli luvannut tulla taas huomenna.
Edward istui Renesmee huoneen kulmassa ikkunan alla, sinisellä nojatuolilla ja luki tytölle iltasatua. Nyt hän piti kuitenkin taukoa, koska Renesmee oli kiireinen kaakaonsa kanssa. Minä istuin Renesmeen sängyn laidalla ja silitin tytön hiuksia.
“Äiti, voinko mennä huomenna kouluun? En halua olla tällä koko päivää tekemättä mitään.”, tyttö marmatti ja antoi sänkynsä vieressä seisovalle Esmelle tyhjän kaakaomukinsa. Esme lähti huoneesta ja lupasi samalla tuoda pari Aku Ankkaa seuraavalla visiitillään.
“Et voi. Sinä olet nyt toistaiseksi toipilas.”, naurahdin ja siirsin käteni tytön hiuksilta hänen poskelleen, joka oli tulikuuma.
“Menetkö sinä kouluun?”, Renesmee kuiskasi ja katsoi minuun suurilla ruskeilla silmillään. Hymyilin hänelle ja pudistin päätäni.
“En. Isäsikin jää kotiin, eikös?”, käänsin päätäni nojatuolilla istuvaan aviomieheeni. Hän nousi tuolilta ja käveli Renesmee puolelle sänkyä.
“Mitä vai pikku-tyttöni puolesta.”, hän kuiskasi ja antoi suukon Renesmeen otsalle. Renesmee hymyili ja haukotteli.
“Menkää te kouluun. Haluan viettää päivän Esme-mummin kanssa. Hän tekee hyvää kaakaota.”, Renesmee hymähti ja laskeutui takaisin makuulle. Minä ja Edward vaihdoimme katseen.
“Oletko nyt aivan varma?” kysyin yllättyneenä ja kohotin kulmakarvojani aavistuksen verran. Renesmee nyökkäsi ja sulki silmänsä. Minä ja Edward nousimme sängynlaidalta ja annoimme suukot tyttäremme otsalle.
“Öitä enkeli. Nuku hyvin.”, kuiskasin ja kävelin Edwardin kanssa ulos huoneesta, mistä alkoi jo kuulua pientä tuhinaa.
Kävelimme käsi kädessä portaat alas ja suuntasimme olohuoneeseen, missä Emmett, Rosalie ja Jasper pelasivat sohvan edessä sohvapöydällä pokeria.
“Ette sitten meitä pyytäneet mukaan?”, Edward naurahti ja istui Rosalien viereen sohvalle. Minä sain lattiapaikan Edward jalkojen juurelta.
“Tiedämme, että Bella ei osaa ja sinä taas huijaat.”, Emmett naurahti ja vilkaisi korttejaan ja irvisti aavistuksen verran. Rose hymähti. Ella nauroi keittiön puolella Alicen sylissä, kun hän yritti syöttää tytölle jotain sotkua purkista. Kun Alice oli laittanut uuden lusikallisen Ellan suuhun, tyttö virnisti ja purskautti kaiken Alicen paidalle. Alice vingahti.
“Sinä olet minulle sitten 150 dollaria velkaa..”, Alice mutisi itsekseen Ellan nauraessa tämän sylissä. Alice luovutti ja laittoi heitti melkein täyden luumusosepurkin roskakoriin.
“Bella! Sinulle on sähköpostia!” kuului Carlislen huuto tämän työhuoneesta. Nousin sohvalta ja menin Carlislen huoneen tietokoneelle, josta Carlisle oli hetki sitten noussut. Appeni poistui huoneesta ja jätti minut yksin koneen kanssa. Avasin alanurkasta laatikon, jossa välkkyi;
Yksi saapunut viesti, Äiti.
Huokaisin. En ollut pitänyt muuton jälkeen yhteyttä äitiini. Lupasin soittaa hänelle, heti, kun suurempi muuttopuuha olisi ohi, mutta se oli näköjään pääsyt unohtumaan.

Bella.
Olen vähän huolissani, onko kaikki kunnossa? Et ole soittanut tai sähköpostittanut. No, luotan siihen, että vastaat tähän viestiin.
Minulla ja Philillä menee hyvin. Phil on lyönyt muutaman kunnarin töissään, olen aika ylpeä hänestä. Minä taas olen aloittanut rullaluistelun. Se ei mene vielä kamalan hyvin, mutta eikös harjoittelu tee mestaria? Toivottavasti, sillä polvissani ei ole jäljellä paljoa tyhjää tilaa uusille mustelmille.
Vastaathan pian? Olet rakas.
~Äiti

Huokaisin ja aloin naputtaa vastausta.

Äiti.
Sinulla ei ole syytä olla huolissasi. Muutto on vain ollut raskas, siinä kaikki. Ole varovainen niiden rullaluistinten kanssa!
Soitan sinulle, olet rakas.
~Bella

Suljin sähköpostini ja painuin syvemmälle toimistotuoliin ja huokaisin. En osaisi kertoa äidilleni mitään uskottavia yksityiskohtia uudesta elämästäni Astoriassa. Se oli turhauttavaa.
Nousin ylös ja aloin laahustaa takaisin kohti olohuonetta. Kaikki olivat paikoillaan. Kortit oli jätetty levälleen pöydälle, ja kaikki istuivat hiljaa ja katsoivat Alicea, joka puolestaan tuijotti suu raollaan eteensä. Jasper istui hänen vierellään huolestuneen näköisenä. Kiiruhdin istumaan Edwardin viereen sohvalle. Edward tuijotti Alicea järkyttyneenä, epäuskoisena.
“Mitä se on, Alice?”, Jasper kuiskasi ja laittoi kätensä Alicen reiden päälle lepäämään. Alice tuijotti eteenpäin ja avasi suutansa enemmän puhuakseen, mutta sulki sen taas.
“Mahdotonta.”, Edward henkäisi. Katsoin mieheeni kasvoillani ilmeisen syvä huoliryppy.
“Mitä se on?”, kysyin ja vaihdoin asentoani enemmän Edwardiin päin ja laitoin käteni tämän olkapäälle. Edward pysyi vaiti.
Alice havahtui ja katsoi Edwardiin, itsekin hyvin epäuskoisena.
“Niin minä näin.” Alice kuiskasi Jasperin ottaessa Alicen syleilyyn.
“Mutta.. kuinka?”, Edward kysyi vähän lujemmalla äänellä, vähän vihaisen oloisesti.
“Pääsisimmekö mekin mukaan keskusteluun?”, Emmett tuhahti sohvan kulmalta ja minä nyökkäsin hyväksyvästi.
“Edward?”, kysyin ja Edward kääntyi minua kohti. Hän otti kasvoni käsiensä väliin ja katsoi minua pahoittelevasti, kulmien välissä syvä huoliryppy. Lopulta hän avasi suunsa ja kuiskasi;
“Bella, hän on palannut. Victoria on palannut.”

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #103 : 06.02.2010 17:28:54 »
HÄH?! Victoria palannut? O.o
Joo, hyvä luku oli ja tykkäsin kovasti <3
Vähän vaivaa näitten lyhyys : /
Jatkoa pian jos saisi, niin olisin onnellinen :DDD !
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

kkaro

  • Band Enthusiast
  • ***
  • Viestejä: 160
  • Aussie Rap Never Dies
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #104 : 06.02.2010 18:06:31 »
Ihana tää uus luku! tykkäsin hirveesti ((= ja sekin oli ihanaa nyt kun tää tuli, katsos mihinkään muuhun ei ole tullut niin piristit normaaliakin enemmän ;''''DDD
Jatkoa pian ♥ ((:

//muuten btw...täähän on suoraa jatkoa Aamunkoille???Nii mietin täs, että Victoriahan kuoli Epäilyksessä...no jaa sinähän päätät. mutkun...

~kkaro
« Viimeksi muokattu: 06.02.2010 18:08:55 kirjoittanut kkaro »
but that's none of my businness..

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #105 : 06.02.2010 18:53:44 »
oho! mites se victoria oli tollai selvinny? :o no joo hyvä luku oli taas, taisin huomata yhen tai 2 virhettä... toinen oli siinä kohtaa ku sanottiin et edward istu renesmee_ huoneessa tms. ni siit puuttu se n lopusta :)

jatkoa pian?! (=
"Disco is back, motherfuckers!"♥

Virheellinen

  • Vieras
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #106 : 06.02.2010 19:16:54 »
//muuten btw...täähän on suoraa jatkoa Aamunkoille???Nii mietin täs, että Victoriahan kuoli Epäilyksessä...no jaa sinähän päätät. mutkun...

~kkaro

Olen tietoinen tuosta, olen lukenut kirjat.  ;) Seuraavassa osassa selvennän.. asioita. :D

Arosalie

  • ***
  • Viestejä: 147
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #107 : 06.02.2010 20:44:55 »
Mulla ei oo nyt lempi kohtaa ku koko juttu oli nii paras! Aijjaij Viktoria on siis koonntut itsensä ja tulossa tappamaan kaikki. Uuh... odotan jatkoa!

särkyvä kynä

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #108 : 06.02.2010 21:04:22 »
 :o MITÄ ONKO VICTORIA PALANNUT??!! Ei sit voinu lopettaa yhtään jännempään kohtaan.
Toivottavasti seuraava osa tulle pian. Mitä oikei se oli laittaa renesmee sairaaksi? Ei ollu yhtään söpöä!

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #109 : 06.02.2010 21:49:39 »
Mä koitan täällä miettiä miten se on mahdollista, aikamoisen juonenkäänteen tähän repäsit   :D Mutta kai se joku piiloutunu vastasyntynyt on saattanu kasata ne tuhkanmurut yhteen  ;D

Jatkoa odotellen.
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

Virheellinen

  • Vieras
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #110 : 07.02.2010 16:14:49 »
Kiitos kommenteista :D
Infoan teillen sen verran, että yritän saada 13. Osan julkaisukuntoon torstaiksi.

Embuu

  • vammanaama
  • ***
  • Viestejä: 76
  • because you are the only exception ♥
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #111 : 07.02.2010 21:34:03 »
Joo luin nää kaikki luvut nyt kun vasta löysin.. TÄÄ ON PARAS!! :D
Mut hei OMG Victoria is back again!! Hjälp..
Tää on tosi hyvä hahmot on kivoi söpöi ja sulosii ja kaikkee..
Lisää vaan mä oon ihan ykkös fanis kuule nyt!!  :D :D
lisäälisäälisäälisääkiitoskiitoskiitos.

daadaaadaaadaaadaa

Tattinen`

  • Mikki Hiiri
  • ***
  • Viestejä: 121
  • Muse<3
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #112 : 07.02.2010 22:20:54 »
Siis mitä  hittoo ?!??! :o..
... onks Vic muka palannu :OOO
oh gaash...

Lainaus
“Mitä vain pikku-tyttöni puolesta.”, hän kuiskasi ja antoi suukon Renesmeen otsalle. Renesmee hymyili ja haukotteli.
n-kirjain puuttui?

mul oli myös yks toine vire mut se hävis :(
ONHAN JATKOA TULOSSA PIAKKOIN? (:

~Tattinen`
No one's gonna take me alive, The time has come to make things right..

Virheellinen

  • Vieras
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #113 : 10.02.2010 21:17:22 »
Jatko saattaa vähän venähtää. Kun mulla toi personal life rajoittaa tota kirjoittamista, joka puolelta pukkaa kokeita yms. Seuraavan osan juoni on jo päässäni, mutta se täytyisi nyt vain saada kirjoitettua.
Joten minäpäs tästä pistän naputtaen ->

~Virheellinen kiittää, kuitaa ja poistuu

Hayles

  • ***
  • Viestejä: 129
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #114 : 11.02.2010 19:18:27 »
Siis Victoria on palannut??!! :O Seuraava osa on niiiiiin pakko lukea! Jännää nähä miten tuon Victorian kanssa käy...

Apuva, nyt mua jännittäää!

Love, Hayles
20/3/2011 Kill the party with me and never go home

Virheellinen

  • Vieras
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #115 : 12.02.2010 21:40:13 »
Jatko tulee huomenna, lupaan :D
Jos haluat kuvitella Annien jonkin näköiseksi, tästä hänestä kuva :D Haeskelin hetken oman mielikuvitukseni Annieta ja tuo tyttö osui lähimmäs. Mutta jos haluat pitää Annien sellaisena kuin hän mielessäsi on, niin pidä vain :)
Jos haluatte niin voin etsiä muitakin omakeksimieni hahmojen näköisiä ihmisiä.

//Toivottavasti tuo kuva ei riko mitään tekijänoikeuslakeja.

~Virheellinen kiittää, kuittaa ja poistuu
« Viimeksi muokattu: 12.02.2010 21:42:01 kirjoittanut Virheellinen »

Virheellinen

  • Vieras
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #116 : 12.02.2010 22:04:31 »
No, tämä tuleekin jo nyt. Kehotan teitä kurkkaamaan edellisen kommenttini tuosta ylempää ^.
Enjoy, mon apetit ja semmosta.

13.Osa, Epätodellista


APoV

Hän katsoi minua suoraan silmiin punaisilla silmillään, melkein yhtä punaisten hiuksien loistavan auringon valossa, sekä naisen iho kimmelsi kuin miljoonat pienet timantit. Hänen katseensa oli kostonhimoinen ja viekas. Victoria. Näenkö minä unta? Miten?
Yritin katsoa ympärilleni, mutten pystynyt kääntymään. Tämä oli siis näky, näyissä en voinut liikkua. Voin vain olla paikoillani ja katsoa eteenpäin. Victorian takana, muutaman kymmenen metrin päässä, oli havumetsä.
Victorian vierellä seisoi sumuinen hahmo. Hänestä en erottanut muuta kuin naisellisen siluetin, sekä pitkät punaiset hiukset.
“Alice.”, Victoria kuiskasi ja hymyili niin, että hänen terävät kulmahampaansa näkyivät. Hätkähdin vähän nimeni kuulemista.
“Aivan, minä olen palannut. Toivottavasti ei tullut ikävä liiaksi?”, hän nauroi ja utuinen hahmo hänen vierellään hymähti.
Yritin puhua, mutta ääntä ei tullut. Pystyin vain katsomaan eteeni, vampyyriin, jonka piti olla kuollut.
Sitten kaikki sumeni. Kaikki ympäriltäni häipyi ja muuttui tummaksi utuiseksi maisemaksi. Pystyin vieläkin erottamaan Victorian, naisen hänen vierellään ja maiseman. Kaikki oli vain niin utuista. Epätodellista.
“Toivottavasti näemme pian. Ja turha lähteä karkuun, sillä voisi olla.. epämiellyttävät seuraukset.”, Victorian ääni kaikui päässäni ja näky päättyi Victorian hyiseen nauruun.

Räpäytin silmiäni ja katsoin Edwardiin. Hänen kovat kasvonsa katsoivat minuun epäuskoisesti ja huolestuneesti. Tunsin käden reidelläni ja käänsin päätäni. Jasper katsoi minuun huolestuneena, ja nyökkäsin hänelle rohkaisevasti.
Käänsin taas pääni Edwardiin, joka odotti minun puhuvan. Bella hänen vierellään katsoi minuun kysyvänä ja odotti myöskin jonkinlaista selvennystä.
“Niin minä näin.”, ääneni murtui ja Jasper kaappasi minut syliinsä. Painoin pääni hänen päätään vasten, irrottamatta katsettani Edwardista, joka näytti hakevan sanoja. Hän oli nähnyt, oikeastaan kuullut kaiken sen, minkä minäkin.
“Mutta.. kuinka?”, hän kysyi tiukalla äänensävyllä, jota en ollut enne kuullut. Äänessä oli ripaus epäuskoa, ehkä pelkoakin. Bella hänen vierellään hätkähti vähän miehensä äänensävyä.
“Pääsisimmekö mekin mukaan keskusteluun?”, Emmett tuhahti Jasperin vierestä, sohvan kulmalta ja heilautti rannettaan vähän turhautuneen oloisena. Bella nyökkäsi yhtyen Emmettin tokaisuun.
“Edward?”, Bella katsoi kysyvästi Edwardia silmiin. Edward huokaisi ja otti Bellan kasvot käsiensä väliin ja etsi sanoja.
“Bella, hän on palannut. Victoria on palannut.” Edward kuiskasi Bellan kasvot täyttyivät epäuskosta. Hän hyppäsi ylös sohvalta sekuntien murto-osassa. Kaikki muutkin, Rosalie, Emmett, Carlisle ja Esme katsoivat Edwardiin hyvin epäuskoisina ja sanattomina. Jopa Emmett.
“Miten muka? Sinä tapoit hänet! Revit raajat irti ja poltit! Hän on kuollut!”, Bella huusi ja levitti kätensä. Edward nousi nopeasti sohvalta ja otti Bellaa ranteista kiinni ja katsoi tätä rauhoittavasti. Tunsin Jasperin lähettävän huoneen läpi muutamia rauhallisuuden aaltoja. Rentouduin hänen käsivarsilleen ja hän piti minusta kiinni tiukasti. Jasper antoi suukon otsalleni ja halasi minua.
“Alice, mitä sinä näit? Tuleeko hän nyt tänne?”, Bella kysyi hysteerisellä äänellä. Käänsin pääni takaisin häneen ja kerroin hänelle näystäni. Esmeä rauhoitteleva Carlisle näytti mietteliäältä.
“Se toinen nainen, tai hahmo, mistä kerroit. Hän on luultavasti Lucy, Victorian sisko.” Carlisle kuiskasi ja me kaikki katsoimme häntä kysyvästi.
“Onko Victorialla sisko?”, Bella kysyi ja odotimme Carlislen vastausta
“Kyllä, he ovat kaksoset. Olimme samaan aikaan Volturien palveluksessa. Hän oli kuitenkin eräänä päivänä lähtenyt. Vain Aro tietää miksi.”, Carlisle selitti
“Oliko hänellä jokin kyky?”, kysyin ja katsoin kiinnostuneena Carlisleen.
“Kyllä. Hän pystyy muuttamaan kaiken ympäriltään näkymättömäksi. Aro oli harmissaan menettäessään niin ainutlaatuisen kyvyn.”, Carlisle vastasi. Siitä siis johtui se sumu. Luultavasti samaa sarjaa Bellan kyvyn kanssa, kuin kilpi, mutta sumumuodossa.
“Äiti? Mitä täällä tapahtuu?”, kuului hiljainen ääni portaiden suunnalta. Nessie hieroi väsyneenä silmiään ja roikotti toisessa kädessään ruskeaa susipehmoleluaan. Bella meni Nessien vierelle ja nappasi hänet  syliinsä. Tyttö laittoi kätensä Bellan kaulalle. Edward kiirehti heidän vierelleen ja hymyili tytölle rohkaisevasti.
“Kaikki on kunnossa.”, Bella vakuutti tytölle joka haukotteli makeasti
“Nyt on pikkutyttöjen aika mennä unten maille.”, Edward tokaisi ja kaikki kolme lähtivät kiipeämään portaista pitkin yläkertaan. Me muut olimme hiljaa ja pohdimme tulevaa.

Seuraavana päivänä;

EdPoV

Aamun ensimmäisellä oppitunnilla nojasin tylsistyneenä käteeni ja vilkuilin kelloa. Yritin pitää ajatukseni muualla, etten kuulisi muiden. Se oli kuitenkin hankalaa, sillä tunnin alussa viereeni rynnännyt Claire mietti kokoajan onko hänen hiuksensa hyvin ja miksi minä en katsonut hänen ‘täydellistä olemustaan’. Tuhahdin ja vilkaisin taululle. Ranskan tunnit olivat minulle yhtä tyhjän kanssa, kun osasin kieltä jo sujuvasti. Opettajamme, Neiti Britt oli nuori, ehkä vähän alle 30-vuotias, tummahiuksinen ja lyhyt. Neiti Britt oli muuttanut Ranskasta Astoriaan muutamia vuosia sitten kissansa Cobyn kanssa. Huoh.
Hänen ajatuksiensa kuuleminen oli kohtalaisen tylsää.
“Avatkaa sivu 33 ja tehkää tehtävät 7 ja 8. Sitten kun on valmista siirtykää lisätehtäväsivuille. Minä käyn nyt kahvilla.”, Britt huokaisi ja katosi luokasta. Häntä ei kiinnostanut opetustyö ollenkaan, tämä oli vain väliaikainen ratkaisu ennen kuin hän saisi haluamiaan töitä jostain muualta.
Samassa kun ovi sulkeutui opettajamme perässä, tuoli nirskahti ja Claire katsoi minuun hymyili. Vilkaisin sivusilmälläni häneen, mutta siirsin katseeni takaisin tehtäväkirjaan.
“Noh.”, Claire huokaisi ja maiskautti huuliaan ja katsoi minuun intensiivisesti, “Huvittaisiko lähteä tänään minun kanssani viettämään laatuaikaa? Siis ihan kaverimielessä, tietysti.”
Katsoin tuohon blondiin, jonka kasvoja oli vaikea erottaa meikin alta. Hän näytti olevan tosissaan. Kaamean tosissaan. Mieleni teki sanoa hänelle, että olen onnellisesti naimisissa Bellani kanssa ja meillä on upea tytär. Voi kunpa voisinkin sanoa sen ja ottaa vihkisormukseni taskustani ja laittaa sen takaisin sormeeni.
“Olen pahoillani, mutta minulla on tänään muuta tekemistä.”, sanoin värittömästi ja käänsin taas katseeni tehtäväkirjaan. Yritin näyttää siltä, että minun muka tarvitsisi miettiä pari sekuntia, ennen kuin tiesin mikä on kissa ranskaksi.
’Niin sen huonosti pukeutuvan hempukan kanssa.’, Clairen hymy ei värähtänytkään hänen ajatellessaan tuota. Murahdin hiljaa ja katsoin takanani Annien vieressä istuvaan Aliceen. Jos hän olisi kuullut tuon, Claire olisi menettänyt päänsä.
Ajatukseni ajautuivat ranskan prepositioista Victoriaan. Olimme eilen, oikeastaan tämän päivän puolella päättäneet jäädä Astoriaan - toistaiseksi. . Bella, Renesmee, Esme ja Ella lähtisivät niin pitkälle kun ehtisivät, kun hyökkäys koittaisi.
 Kello soi. Nappasin kirjani pöydältä ja kiirehdin luokan ulkopuolelle. Bella odotti minua, nojaten seinään, ja väänsi kasvoilleen suloisen vinon hymyntapaisen. Naurahdin itsekseni ja kävelin hänen eteensä.
“Miten tunti meni?”, Bella kysyi hiljaa kellomaisella äänellään ja hymyili. Vastasin hymyyn lyhyellä suudelmalla.
“Siinähän se. Niin kuin ne muutkin.”, vastasin ja laitoin molemmat käteni seinää vasten, kahliten hänet niiden väliin. Hän hymyili.
“Omanikin oli aika.. mielenkiintoinen. Onkohan Mikella serkkuja?”, Bella hymähti ja nyökkäsi taakseni. Käänsin ajatukseni sinne ja kuuntelin.
’Hän on niin kaunis. Mutta niin varattu! Hitto.’, kuulin jonkun pojan ajatukset. Ne voisivat periaatteessa olla kenen tahansa, kaikki koulun pojat ajattelivat niin.
“Mitä tarkoitat, tarkalleen. En kuule mitään epätavallista.”, hymähdin ja katsoin Bellaa silmiin.
“Pojan nimi on Trey. Hän häiritsee olemassaoloani yhtälailla kuin Mike. Vain ärsyttävämmin.”, Bella kuiskasi niin, että vain minä voisin kuulla. Kuulostelin taas ympärilläni olevia ajatuksia ja etsin jotain, joka viittaisi nimeen Trey.
“Hei, älä stressaa siitä. Mennään, meillä on biologiaa.”, Bella naurahti ja otti minua kädestä kiinni. Lopetin etsimisen ja hymyilin vaimolleni. Lähdimme kävelemään käytävää pitkin, kunnes Alice ja Annie hypähtivät vierellemme.
“Hei, Bella!”, Annie huudahti ja hymyili leveästi. Bella katsoi häneen vähän häkeltyneenä. Alice, joka tanssahteli minun vierelläni nauroi.
“Eihän sinua haittaa, että tulen koulun jälkeen teille? Olen aika surkea Ranskassa ja Alice lupasi opettaa minua.”, Annie kysyi samalla kun kävelimme.
"Ei haittaa.”, Bella vastasi lyhyesti ja hymyili. Olimme nyt biologian luokan edessä, jossa kuhisi oppilaita odottamassa opettajan saapumista.
“Minun täytyy nyt mennä. Jasper odottelee varmaan jo minua kemianluokalla.”, Alice naurahti ja lähti tanssahtelemaan pitkin käytävää kohti kemianluokkaa.
“Minunkin pitää mennä. Floun tunti.”, Annie hymyili vinosti ja heilautti kättään, “Nähdään teillä!”
“Joo, nähdään.”, Bella vastasi ja Annie meni menojaan. Hetken kuluttua siirrymme tunnille tutustumaan kalojen anatomiaan.

BPoV

Annie ja Alice juttelivat auton takapenkillä vieressäni Ranskan prepositioista. Olimme kaikki kolme ahtautuneet Edwardin Volvon takapenkille. Edward istui pelkääjänpaikalla ja Emmett ajoi. Ilmeisesti Annien pikainen ihastus ‘isoveljeeni’ oli haihtunut tapaus Floun jälkeen, ainakin oletan niin, koska hän ei kiinnittänyt Emmettin mitään huomiota.
Minä tuijotin enemmän tai vähemmän tylsistyneenä ikkunasta ulos ja seurasin maisemia. Olin yrittänyt pitää Victorian poissa ajatuksistani, mutta se ei oikein onnistunut. Kaikki mihin katsoin, muistutti minua hänestä. Jopa Emmettin takaraivo, jota välillä vilkaisin paheksuvasti, kun Emmett heitti jonkun kaksimielisen vitsin, toi mieleeni Victorian. Siitä alkoi tulla heki hetkeltä todella raivostuttavaa.
Toinen asia mikä minua vaivasi, oli Renesmee. Esme oli luvannut soittaa minulle, jos Renesmeen tilaan tulisi muutoksia. Soittoa ei ollut kuulunut. Kai se oli hyvä, että tyttö tiedettävästi oli kunnossa. Olisin joka tapauksessa ollut tyytyväinen soittoon.
Emmett pysäytti auton talomme eteen ja me kaikki pyrimme ulos autosta. Annie katsoi taloa hämmästyneenä.
“Luulin, että talonne olisi paljon suurempi.”, hän hymähti sulki Volvon oven perässään, jonka viereen oli hetki sitten kurvannut Rosen BMW.
“Miksi niin?”, kysyin kun aloimme kävellä kohti ulko-ovea.
“No koska teillä on kymmenen hengen perhe!”, Annie naurahti kovaan ääneen. Hymähdin ja avasin oven.
“Tervetuloa, Annie!”, Esme nauroi ja tuli meitä vastaan ovella, Ella sylissään. Rosalie tuli perässämme sisään ja nappasi tyttärensä syliinsä.
“Kiitti. Vau, teillä on todella hienosti sisustettu talo, Rouva Cullen.”, Annie vastasi ja ripusti farkkutakkinsa naulakkoon.
“Kiitos kultaseni. Voit kutsua minua Esmeksi.”, Esme naurahti ja ohjasi meidät olohuoneeseen. Heitin laukkuni samaan paikkaan portaiden viereen ja Annie seurasi esimerkkiä heittämällä maastokuvioidun laukkunsa oman laukkuni seuraksi.
Kun saavuimme olohuoneeseen, näin Jacobin istumassa punaisella sohvallamme, Renesmeen makoillessa tämän vieressä, jalat Jacobin sylissä. Hänen vieressään istui toinen henkilö, jotka en ensin tunnistanut.
“Ai hei Bella!”, Seth huudahti ja pomppasi sohvalta halaamaan minua. Jacob kohotti kättään laiskahti tervehtimisen merkiksi ja jatkoi piirrettyjen katsomista tyttäreni kanssa.
“Ai hei Seth, vau. Kai tiedät, etteivät steroidit tee hyvää?”, hymähdin kun katsoin Sethin uutta, lihaksikkaampaa ulkomuotoa. Hän oli kasvanut melkein yhtä pitkäksi kuin Jake, sekä melkein yhtä maskuliiniseksi. Hän oli todella muuttunut.
“Joo, Leah varoitti niistä.”, Seth naurahti, “Ai hei Edward! Mitä kuuluu?”
“Hyvää, kiitos.”, Edward vastasi ja siirtyi viereeni. Annie oli toisella sivullani hiljaa ja katseli vaivaantuneena seiniä.
Seth katsoi Annieen ja hiljeni. Hänen katseensa sumeni noin sekunniksi ja tuntui kuin koko poika- tai mies olisi leijunut seitsemännessä taivaassa. Ei!
“Seth ei, ei..”, mutisin hiljaa ja otin Sethiä kädestä. Hän riuhtaisi sen irti otteesta ja ojensi sen Annieta kohti.
“Hei. Olen Seth.”, hän sanoi reippaasti ja minun teki mieli lyödä pääni seinään. Se vain, että se olisi seinä joka siitä kärsisi, eikä minun pääni. Miksi hänen piti leimautua juuri minun ystävääni? Mahtavaa, kerrassaan mahtavaa.
“Öö.. hei. Olen Annie.”, Annie mutisi ujosti ja ojensi kätensä Sethin käteen ja samalla toisella kädellään siirsi vapaan hiussuortuvan korvansa taakse.
“Seth.”, Jacob sanoi pitäen äänensä hiljaisena ja taputti vieressään olevaa paikkaa vaativasti. Seth pyöräytti silmiään ja meni istumaan hänen viereensä.
“Keitä nuo ovat?”, Annie kuiskasi minulle ja kohotti toista kulmakarvaansa. Katsoin häneen ja sitten katsoin Edwardiin. Hän oli paljon parempi näissä tarinoissa.
“He ovat ystäviä.”, Edward sanoi totuudenmukaisesti. Hitsi, olisin minäkin tuon voinut sanoa. Annie nyökkäsi hänelle ja katsoi taas minuun.
“Eli ei sukua?”, Annie naurahti ja katsoi Sethiin, “Hienoa.”
Naurahdin ja menin nukahtamaisillaan olevan tyttäreni luo. Kyykistyin hänen viereensä ja hän tuijotti televisioruutua apaattisena. Kokeilin hänen otsaansa ja se oli tulikuuma. Katsoin ylös Edwardiin, joka taas kertoi Annielle nopeimman reitin Alicen huoneeseen. Sitten hän tuli myöskin Renesmeen vierelle ja kokeili tämän otsaa ja hänen kasvonsa muuttuivat ilmeettömiksi.
Renesmeen tila oli huonontunut.
« Viimeksi muokattu: 13.02.2010 12:13:42 kirjoittanut Virheellinen »

E_Bella

  • Vieras
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #117 : 12.02.2010 22:26:27 »
uh, en oo muistanu kommentoida tätä.. :/
toi viimeisin luku oli kiva.. =D Seth meni leimautumaan Annieen.. ;D  jesjes
mitään kummempaa kommenttia ei synny, paitsi näitä:
Lainaus
.",
on välissä paljon, ainakin mitä edellisis luvuissa oli, mutta täs viimesimmässä ei ollut niin paljon.. :)  sekava.. :]
viimeisin luku oli kans kivan pitunen ;)
jatkoa pyytelen. :)

Tattinen`

  • Mikki Hiiri
  • ***
  • Viestejä: 121
  • Muse<3
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #118 : 12.02.2010 23:57:13 »
ihanaluku<3

mut mua jäi kauhistuttaa se et renesmeen tila on huonotunu:(
eimitäänmuutaerikoisempaa kommenttia paitsi toivon pian jatkoa<3<3
~Tattinen`
No one's gonna take me alive, The time has come to make things right..

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Sunset Glow K-13
« Vastaus #119 : 13.02.2010 11:08:36 »
Mikäköhän tuolla Nessiellä  on...
 Seth ja Annie... Miksi kaikki ihmissudet leimaantuvat??  >:(
Mutta hyvä luku! Jatkoa odottelen...