Hyviä uutisia! Neljännen luvun olen vihdoin jaksanut kirjoittaa teille. Pahoittelen pitkää aikaväliä, ei ole oikein ollut mitään ideoita tämän suhteen. Tämä luku on nyt mitä on. Hieman tylsä ja anteeksi jos menee liian nopeasti?
Luku 4."RYAN!" Alicen kiljunta sattui korvissani. Ryan? Näkikö Alice harhoja? Käännyin ympäri ja takanani ei todellakaan seisonut Ryan, vaan Edward. Ehdin räpäyttää silmiäni ja Alice roikkui jo Edwardin kaulassa.
”Voi, tiesin, minä tiesin, että tulet takaisin.”Alice sanoi iloisena ja halasi Edwardia. Poika näytti hämmästyneeltä, mutta halasi kuitenkin takaisin. Nyt Rosaliekin oli noussut altaasta ja oli kävelemässä kohti Edwardia, iloinen ilme naamalla.
”EI! Stop! Aikalisä! Alice, tänne, heti! Rosalie seis!” Huusin ja samalla näytin käsillä merkkejä miten pitäisi toimia. ”Ensinnäkin; Tuo poika ei ole Ryan. Toiseksi; Tuo poika on Edward, velipuoleni. Kolmantena; Ette vain voi mennä halailemaan tuntemattomia.” Paasasin Alicelle ja Roselle.
”Mi-mitäh? Onko tuo veljesi?” Alice kysyi hämmentyneenä ja osoitti poikaa.
”Velipuoleni.” Oikaisin pisteliäästi.
Syvän hiljaisuuden rikkoi Emmett. Tietenkin.
”Näytät aika paljon Ryanilta, mutta hän on menneisyyttä ja sinä tulevaisuutta. Olen muuten Emmett.” Emmett selosti ja läppäsi Edwardia olkapäähän.
”Kai minä sitten olen tulevaisuus.” Edward sanoi ja vilkaisi minuun. ”Olen Edward.” Pojat tekivät jonkun käsijutun ja lähtivät altaaseen. Emmett ehdotti, että otettaisiin kisa, kuka hyppää isoimman pommin. En pitänyt uimisesta joten kieltäydyin ja jäin aurinkotuolille ottamaan aurinkoa. Alice ei halunnut mennä uimaan, koska hänen hiuksensa menisivät kuulemma pilalle ja Rose halusi muuten vain jäädä kanssamme.
Emmett tietenkin voitti kisan. Edward jakoi toisen sijan Jasperin kanssa. Ihailin Edwardin vartaloa, vaikka en olisi saanut. Hän oli sentään velipuoleni, mutta eihän unelmat pahaa tehnyt? Eihän kukaan tietäisi eikä tulisi tietämäänkään.
”Mitä mieltä olet Edwardista? Eikö hän olekin hyvännäköinen?” Alice töksäytti ja vinkkasi silmää.
”Öh… tota… öö… hän on ihan… kiva.” Vastasin hämmentyneenä. Alice hymyili omahyväisesti ja jatkoi sitten keskusteluaan Rosen kanssa. En viitsinyt syventyä heidän keskusteluun, joten suljin silmät ja keskityin auringon ottamiseen.
Yhtäkkiä tunsin kuinka nousin ilmaan. Juuri kun ehdin avata silmät, lensin suoraan uima-altaaseen. Kiljaisin. Vesi oli kylmää. Kuulin myös Rosalien ja Alicen kiljaisut ja poikien räkätykset, erotin nauruista Edwardin naurun, se oli suloisinta mitä olin koskaan kuullut. Nousin pintaan vihaisena.
”Kuka. Helvetin. Idiootti. Keksi. Tämän?” Sanoin vihaisena, arvatenkin Emmettin olevan kaiken alku ja juuri.
”Sori Bella, mutten voinut vastustaa kiusausta. Sinut veteen heitti kylläkin Eddie.” Emmett hekotti ja osoitti Edwardia. Eddie? Mikä tyhmä lempinimi.
”Idiootit!” Huusin vihaisena ja uin rappusille.
Rappusilla seisoi Edward.
”Olen pahoillani.” Hän sanoi anteeksipyytävästi.
”Etkä ole! Pois tieltä, apina!” Rääyin vihaisesti ja yritin tönäistä Edwardia pois tieltäni. Edward oli kaatumassa altaaseen, mutta nappasi vyötäröstäni kiinni, tasapainoni horjui ja molemmat lensivät selkä edellä altaaseen.
”EI!” Ehdin vielä huutaa ennen kuin tipuin. Vesi oli edelleen kylmää, mutta Edwardin kädet tuntuivat rauhoittavilta vyötärölläni, vaikka se olikin väärin. Happeni oli loppumassa joten minun oli pakko nousta pintaan. Pinnalla minut valtasi viha ja Edwardin virnuilu sai minut vielä enemmän vihaisemmaksi.
”MIKÄ HELVETTI SINUA VAIVAA?!” Huusin vihaisesti ja läpsin Edwardia. ”Olet täyskusipää. Vihaan sinua!” Sanoin hieman hiljempaa ja uin rappusille, uudestaan. Ylös päästyäni marssin suoraan sisälle samalla huutaen haukkumanimiä Edwardille. Minä vihasin häntä.
Vaihdettuani vaatteet kännykkäni pirisi. Tekstiviesti.
Muista huomenna ne bileet meillä. Ilmoita muillekin ja saat pyytää omia kavereita mukaan. Pusuja. James.
Olin seurustellut ennen Ryania Jamesin kanssa. Eikä poika vieläkään uskonut, että kaikki oli ohi. En viitsinyt vastata. Kuulin altaalta kikatusta, luultavasti Alicen. Näin ikkunasta kuinka Edward hauskutti ystäviäni.
Se paskiainen. Ajattelin vihaisesti ja juoksin alakertaan.
”Edward! Tänne! Heti!” Huusin ovelta. Edward hölkkäsi luokseni, kysyvä ilme kasvoillaan.
”Niin?” Hän kysyi kulmia kohottaen.
”SINÄ, pysy erossa ystävistäni, en halua menettää heitä tuollaisen idiootin takia!” Räyhäsin vihaisena ja tökin Edwardia sormella rintaan, poika peruutti kohti seinää.
”He itse halusivat tutustua minuun.” Hän vastasi hämillään.
”Niin, mutta sinun täytyi tulla tänne, pilaamaan elämäni. Miksi? Miksi et voinut vain pysyä poissa? Anna minun elää rauhassa! Olet satuttanut minua jo tarpeeksi.” Nyyhkytin loppuosan. Edward halasi minua tiukasti.
”En tiedä mitä sinulle on tapahtunut, mutta en halua tehdä sinulle mitään pahaa. En tullut satuttamaan sinua.” Edward kuiskasi korvaani.
”Tiedän.” Kuiskasin hiljaa takaisin ja ummistin silmäni, annoin kyyneleiden tulla. Edward vain piteli minua tiukassa halauksessa.
Hetken itkettyäni yritin ryhdistäytyä. Olin sanomassa pahoitteluni, että olin pilannut hänen paidan, mutta tajusin ettei pojalla ollutkaan paitaa.
”Tämä on väärin. Minun pitää mennä. Anteeksi. Kaikesta.” Mutisin itkuisena ja lähdin juoksemaan yläkertaan. Olin sekoamassa, en tiennyt mitä tehdä, en tiennyt mitä tunsin Edwardia kohtaan.
Olin päättänyt mennä Jamesin juhliin. Minun piti saada muuta ajateltavaa. Koulujen alkuunkin oli enää pari päivää, sota Tanyan kanssa voisi alkaa taas.