A/N: Ei taas.
Sormet syyhyää jälleen, enkä malta edelleen lukea kokeisiin vaikka pitäisi. No ihsm. Luen sitten joskus, kun saan muut ”asiat” hoidettua. Joten tässä siis neljäs luku, olkaapa hyvä.
Toivottavasti tykkäätte.<3 Ja tämä on sitten Bellan PoV:sta. Sitä tulee nyt vielä kaksi kertaa, sitten vaihtuu joksikin muuksi.
4. ValmistautumistaHuohotan naama punaisena Jacobin vanhassa autossa. Samalla kuitenkin hymyilen hänelle. ”Olipa se hauskaa”, naurahdan. ”Ellei lasketa sitä, että kisa oli hieman epäreilu.”
Jacob katsoo minua tyynesti, hymyillen silmät sirrissä. Hän ei ollut tietenkään hengästynyt, sillä hänellähän oli ne ärsyttävät susien etuoikeudet.
”Olet oikeassa, Bella. Ja minä taas olen kiitollinen, kun minun ei tarvitse olla tomaatti nyt”, Jacob sanoo minulle. Punastun vielä enemmän. ”Vai tomaatti… Mikäs itse olet, nopsajalka?”
Jacob virnistää. ”Hah. Etkö muka parempaa keksi… tomaatti?” Mutristan suutani mukamas loukkaantuneena. ”Helvetti, hiljaa siinä, kirppukasa.”
Hymyilen Jacobille omahyväisesti. ”Minulla ei ole kirppuja!” hän huudahtaa. Yhtäkkiä hän alkaa kutittamaan minua kyljistä. ”Hei, lopeta!” yritän huutaa vakavissani, mutta se osoittautuu mahdottomaksi. Kikatan ja heilahtelen penkissäni hervottomasti. ”Seis”, yritän uudelleen nauraen.
Lopulta Jacob lopettaa ja suoristautuu jälleen penkkiään vasten. Hän huokaisee pudistellen päätään. ”Mitä?”
”Tällaista elämää minä kaipasinkin, Bella”, hän sanoo vastaukseksi kysymykseeni. ”Helppoa ja mutkatonta.” Sitten hän kääntyy katsomaan minua vakava ilme kasvoillaan. ”Onko sinulla ikävä Alicea? Tai jotain muuta Culleneista?”
Vilkaisen häneen yllättyneenä. ”Ehkä vähän.” Sen sanottuani autoon lankeaa hiljaisuus.
En pitänyt siitä, sillä se sai minut ajattelemaan jälleen Culleneita. Varsinkin Rosalieta ja Edwardia…
Olin täysin varma, että Rosalie oli aloittanut flirttailunsa. Tosin se, mitä minä näin, oli paljon enemmän kuin flirttailua. Se oli… rakkautta? Ymmärsin kyllä, ainakin osittain, että Rosalie pystyisi tekemään jotain niin katalaa minulle. Mutta kun Edward oli vielä vastannut hänen tunteisiinsa. Sitä en käsittänyt. Se tarkoitti siis sitä, että Edward ei rakastanut minua, hänellä oli se kaunis blondi…
Entä Emmett sitten? Elikö Rosalie nyt kaksoiselämää? Että hän rakasti sekä Edwardia että Emmettiä. Vai oliko Rosalien osoittama tunteiden kirjo Edwardia kohtaan hämäystä? Juoni minua varten. Ei, ei, ei taatusti ollut.
Edwardhan oli joskus maininnut minulle, että Rosalie tunsi ihastumista vahvempaa häntä kohtaan. Niin sen täytyi olla. Rosalie oli rakastunut syvästi häneen ja Edward koki nyt samalla tavalla…
Entä Jasper sitten? Vaistosiko hän Rosalien tunteet tällä hetkellä? Pudistelin päätäni. Kysymyksiin ei ollut vastauksia. Ei nyt, ei koskaan. Enkä kyllä haluaisikaan saada tietää. Näin oli minusta hyvä.
”Mitä mietit?” Jacob kysyy. Ravistan päätäni. ”En mitään erityistä. Jos nyt vain lähtisit ajamaan sinne baarille päin. Ja kiitos teidän puolellenne, en halua saada Culleneita perääni, en varsinkaan Alicea tai Edwardia”, mutisen.
Hän nyökkää ja lähtee ajamaan eteenpäin. Me emme puhu matkan aikana mitään, nautimme vain hiljaisuudesta. Minä katselen maisemia, enkä ajattele mitään.
”Tuota… Tuli mieleen tuo sinun pukusi. Eikö sinun pitäisi saada yllesi jotain ehjempää?” Jacob kysyy virnistellen.
Katsahdan hämmästyneenä asuani. ”Ai niin. Pysäytä tuohon tavaratalon eteen. Käyn ostamassa jonkun nopeasti.”
Hän nyökkää. ”Ja minä tulen makutuomariksi.” Irvistän. ”Siinä tapauksessa minä saan ylleni melko varmasti suden puvun.”
”Ole kiltti, äläkä yritä vääntää vitsiä mun elämästä. Tuo ei naurata enää.”
”No anteeksi”, huokaisen pyöritellen silmiäni.
”Perillä ollaan”, hän sanoo pian. En edes tajunnut, että olimme tulleet perille. Olin ollut koko ajan muissa maailmoissa.
Jacob pysäyttää auton ja kurottautuu ylitseni avaamaan minulle oven. Sujahdan ulos nopeasti. ”Ihanaa. Aurinko paistaa vihdoinkin”, henkäisen hiljaa, hymyillen.
”Täydellinen ilta siis”, hän sanoo minulle ja tarttuu kädestäni. Jacob johdattaa minut kauppaan, ja siellä suoraan juhlaosastolle.
Harpon nopeasti rekkien luokse selailemaan tarjontaa. ”Muista katsoa myös kengät. Sinulla taisi unohtua ne”, Jacob sanoo. Nyökkään. ”Tuli vähän kiire.”
Hetken katselemisen jälkeen löydän kauniin, kimaltelevan, turkoosin mekon. Sekin on olkaimeton, aivan niin kuin minun nykyinen ja rikkinäinen oranssi mekkoni. Sitten käännän katseeni sen helmaan.
Rakastun heti, ensi silmäyksellä. ”Tämä on täydellinen.”
Siinä toinen puolisko ulottuu polveen asti ja toinen puoli taas melkein lattiaan. Pyörähtelen ympäri kikattaen. ” Onko hyvä?”
Jacob nyökkää. ”Olet todella kaunis. Juuri täydellinen diskoon.”
Käännähdän nopeasti katsomaan häntä silmät järkytyksestä suurina. ”Anteeksi, mitä sanoit? Ettäkö diskoon? E-et puhunut siitä mitään. Mainitsit vain, että menemme juomaan.”
”Anteeksi, Bella. En halunnut, että peruisit puheesi.” Ravistan päätäni. ”En perukaan”, sanon ylpeästi. ”Tällä kertaa aion kestää illan kunniallisesti.”
”Hieno juttu.”
”Minulla on rahaa mukanani 200 dollaria… Ja tämä maksaa 120…” mutisen itsekseni. ”Nämä sopivat varmasti asuusi”, Jacob keskeyttää pohdintani näyttämällä upeita hopeisia korkokenkiä.
”Ehkäpä”, myönnän. Kokeilen toista jalkaani ja totean sen olevan juuri oikean kokoinen minulle. ”Hmm… Sitten olisi kampaus, meikki ja korut”, luettelen.
”Entä sinun rahasi?” Jacob kysyy huolestuneena. Hymyilen hänelle leveästi. ”Kyllä ne riittävät.”
Pujotan käteni hänen sormiensa lomaan ja alan johdattamaan häntä kampaamoon päin. ”Olen käynyt siellä muutaman kerran ennenkin ja olen saanut ihan suhteellisen kivoja kampauksia…” selitän hänelle nopeasti. ”Rouva Parkinson?” huudahdan ovelta kun pääsemme perille.
” Neiti Swan. Mukava tavata jälleen. Oliko sinulla varauskin?” hän sanoo minulle lämpimästi tultuaan tiskin takaa luokseni.
” Ei ole, mutta minulla on nyt kiire. Kerkeäisitkö mitenkään tekemään jotain hienoa kampausta?”
Rouva Parkinson miettii hetken. ”Tänään on kyllä aika hiljaista, joten enköhän minä jonkun nopeasti…”
***
A/N: Tästä tuli pitempi kuin muut. Voipi olla hieman tylsä, sillä tämä on väliluku. Mutta sitten pitäisi alkaa tapahtumaan jotain... ? Jos nyt tulee inspiraatiota. Siltikin toivoisin kommentia, koska minua epäilyttää. Haluan kuulla kritiikin ja kaiken mitä te tästä nyt sanottekin.
