Author: Tuhisija
Title: Smaragdikoruakin kalliimpaa
Fandom: Sugar Sugar Rune
Pairing: Pierre/Chocola
Rating: K-11
Genre: fluff, romance, one-shot
Disclaimer: SSR kuuluu Moyoco Annolle.
Summary: Chocola ja Pierre viettävät joulua.
A/N: Upsila toivoi jossain SSR ficissäni jouluista SSR ficciä fluffilla ja tässähän tällainen jouluinen fluffy SSR ficci nyt on
Harmi vain, että hieman myöhässä, jouluhan meni jo
Mutta ei kai se haittaa? Ja ficci on taas Pierren näkökulmasta (Pierresta on kiva kirjoittaa
). Ja voi, kyllä on tulossa vielä yksi jouluficci, mutta se tulee olemaan Vanilla/Houx parituksella (jos sen saisin valmiiksi. On ollut hieman vaikeuksia sen kanssa).
Osallistuu Fandom 10:iin.
Smaragdikoruakin kalliimpaaTummanharmaat varjot heijastuvat vaaleille seinille, joita punaisten värivalojen tuike on maalannut. Kaksi kynttilää palaa pöydällä rinnakkain, pienet liekit nielevät sydänlankaa, joka on jo mustunut, ja tuli takassa hivelee puita, jotka räsähtelevät hiljaa.
Chocola on painanut päänsä olkapäälleni, kierrän käteni hänen ympärilleen. Painan häntä lähemmäs kylkeäni ja suukotan hellästi punertavia hiuksia, joita sormeni kietovat ympärilleen. Kumpikaan meistä ei puhu, ainoaa ääntä pitää hiljalleen rätisevä takka ja tuuli, joka ulvoo ikkunan takana pakkasessa, riepotellen lumihiutaleita.
Huuleni painuvat Chocolan poskelle, hän nostaa päätään. Vihreät silmät katsovat sinisiäni, kierrän tummanpunaisen viltin ympärillemme. Hymyilen ja kurottaudun nappaamaan lasiselta sohvapöydältä pienen paketin, jonka olen paketoinut vihreään paperiin. Ojennan sen Chocolalle, joka hymyillen ottaa lahjani vastaan, muttei aukaise sitä. Hän pistää sen syrjään ja käpertyy kylkeäni vasten antaen sormiensa näprätä paitani kaulusta.
”Kiitos”, Chocola kuiskaa korvaani, tunnen huulien hipaisevan korvanlehteä. Otteeni vyötäröstä tiukkenee, ja hänen sormensa aukaisevat ylimmän napin paidastani. Hymy ei karkaa hänen kasvoiltaan, kun kumarrun lähemmäs niitä ja painan huuleni hänen omilleen. Hän vastaa suudelmaan, kietoo kätensä kaulani ympärille ja kapuaa syliini. Pitelen hänestä tiukasti kiinni, en päästä putoamaan pois.
Chocola hymyilee leveämmin, silmätkin tuikkivat onnellista, iloista valoa. Hän painaa päänsä rintaani vasten, näpertää taas nappien parissa. Huuleni painavat suukkoja otsalle ja ohimolle ja pian taas huulille, kun hän kallistaa päätään ja nappaa antamani paketin takaisin käsiinsä. Katse ei kuitenkaan valahda pois kasvoistani, kun sormet vetävät kultaista nauhaa auki, repivät lopulta vihreän paperin. Silput tipahtavat lattialle, katse laskeutuu rasiaan. Mustaan kapeaan rasiaan, jonka otan käteeni ja aukaisen. Chocola huokaa ihastuneena ja katsahtaa minuun moittivasti hymyillen.
”Ei sinun olisi pitänyt”, hän sanoo toruvasti nostaessani ohuen ja hopeisen smaragdi rannekorun rasiasta. ”Pierre, ei tosiaankaan.”
En kuuntele hänen sanojaan, tartun vain ranteeseen ja kiinnitän korun sen ympärille. Chocola pudistaa hitaasti päätään ja huokaa uudestaan, mutta hymyilee. Hän ihastelee hetken korua ennen kuin kääntää katseensa minuun ja suikkaa suukon poskelleni.
”Kiitos, mutta miksi smaragdi?”
Hymyilen salaperäisesti ja sipaisen sormenpäälläni hänen silmänalusiaan. ”Silmiesi takia. Ne ovat kauniin vihreät.”
Hän ei ehdi sanoa mitään, kun jo lukitsen huulet omiani vasten ja annan käden silittää hänen selkäänsä. Huulemme eivät erkane, kun hivuttaudun selkänojaa pitkin makuulleni. Pääni painuu sohvatyynyä vasten, ja Chocola makaa päälläni hiljaa vaikertaen.
”Mitä nyt?” kysyn, kuulostan hivenen huolestuneelta. Chocola pudistaa päätään ja korjaa asentoaan paremmaksi laskiessani käteni hänen hiuksiinsa. ”Onko hyvä olla?” kysyn vielä, kun hän huokaisee hiljaa ja painaa päänsä rinnalleni.
”On”, hän vastaa eikä sano hetkeen mitään. Tulee hiljaista, tuuli ei enää viuhu ulkona, mutta tulen rätinä hivelee yhä korviani. ”Pierre, haluatko tietää lahjasi?” Chocola nostaa päätään, etsii katseellaan kasvoni. Minä vastaan myöntävästi ja odotan, että hän sanoisi jotain, mutta hän asettuukin istumaan hajareisin ylleni ja tarttuu käteeni, jonka asettaa vatsansa päälle. Tunnen hämmennyksen valtaavan sisimpäni, heittäytyvän sydämeni päälle.
”Mitä?” kuiskaan hiljaa, Chocola hymyilee ja nyökkää. Kohottaudun istumaan ja otan hänen kasvonsa käsiini tuijottaen hänen vihreisiin silmiinsä. ”Oikeasti?” Chocola nyökkää uudestaan ja painaa sitten huulemme yhteen. Hämmennys karkaa pois, tunnen nyt pelkkää lämpöä ja onnea, joka valtaa minut täysin. Minusta tulee isä!
”Kiitos, Chocola”, mumisen hänen huuliaan vasten ennen kuin antaudumme toiseen intohimoiseen suudelmaan takkatulen hiipuessa, vain mustan hiilloksen jäädessä punertamaan takkaan.
A/N: Tällainen lyhyt fluffy pätkä. Toivottavasti tykkäsitte. Kommenttia, jos saan pyytää?
