PrisonerOfAzkaban: Kiitos kommentista, tavoitteenani onkin ollut pitää hahmojen luonteet mahdollisimman " omanlaisinaan"
Ja tässä on nyt sitten tää toinen luku
Luku 2. Made to smile
Voitte arvata kuin mukavaa oli herätä tänä aamuna siihen kun Sirius hyppäsi vauhdilla päälleni ja pomppi ylös alas niin kauan, että aukaisin silmäni.
- VITTU SUN KANSSAS MIKÄ SUA VAIVAA! Huusin Siriukselle.
- No tänään on lauantai, Sirius sanoi ja virnisti todellakin siriusmaisella tavalla.
- Niin no jep ja eikö se tarkota sitä että nukutaan pitkään? Kysyin
- Ei kun nyt mennään aamupalalle ja syödään kilpaa paahtoleipiä, mä varmasti voitan sut ja sitten mennään uimaan kun ei olla uitu PITKÄÄÄÄN aikaan, Sirius selitti yltiömäisen innoissaan. En voinut kuin nauraa Siriukselle, tuo oli niin hänen tapaistaan paitsi aikaiset aamuherätykset eivät kyllä olleet kovin tavanomaisia. Tönäisin Siriuksen pois päältäni, vedin
nopeasti paidan päälleni ja juoksin Siriuksen perään, joka oli jo lähtenyt.
- Missä Kuutamo ja Matohäntä ovat? Kysyin koska hämmästyksekseni huomasin, että heitä ei näkynyt missään.
- No syömässä tietenkin! Sirius vastasi aivan kuin se olisi ollut päivänselvää.
Päästyämme suureen saliin istuimme kuutamon ja matohännän viereen. Lastasimme molemmat lautasemme täyteen paahtoleipiä joiden päällä oli kinkkua ja juustoa, syötyäni kymmenen vatsani oli jo aivan täynnä, mutta jatkoin koska Sirius näytti siltä kuin olisi syönyt vasta neljä. Viidennentoista jälkeen meinasin jo oksentaa joten en jatkanut enään, Sirius kuitenkin söi hyvällä ruokahalulla vielä yhden ja siten voitti minut. ÄRSYTTÄVÄÄ Sirius voittaa aina!
- Voisitko vihdoin vastata miksi olet noin HELEVETIN hyvällä tuulella? Kysyin jo hieman turhautuneena Siriukselta.
- Noo Jessa suostui lähtemään kanssani Tylyahoon, Sirius vastasi säteillen.
Niinpä tietenkin olisi pitänyt arvata, Sirius sai aina sen kenet halusi.
- Mutta eikö teidän pitäisi mennä tänään ? Kysyin jälleen ja tunsin itseni tyhmäksi enkö taas tajunnut mitään?!
- Me mennään vasta ensiviikonloppuna, koska tänään me neljä vietetään laatuaikaa, Sirius vastasi hymyillen ja osoitti minua, Peteria ja Remusta.
- Voi herran jumala sähän olet ihan pöhkä, sanoin hekottaen samalla.
Sirius ei kuitenkaan välittänyt vaan ilmoitti, että nyt olisi ehdottomasti uinnin aika. Hän ei tietenkään suostunut ottamaan vastaan vastaväitteitä, joten kaikki hakivat uimapukunsa ja seurasivat Siriusta rantaan. Vesi oli turkasen kylmää ja kukaan muu kuin Sirius ei halunnut mennä veteen, Siriuksen tuntien tämä kuitenkin pakotti meidät tulemaan. Kauaa ei Siriuskaan vedessä viihtynyt, koska kymmenen minuutin jälkeen tämä oli jo valmis lähtemään sisälle.
- Juoksukilpailu sisälle, häviäjä tarjoaa seuraavalla Tylyahon reissulla kermakaljat, Sirius huusi ja lähti juoksemaan kohti Tylypahkaa. Minulla, Remuksella ja Peterillä meni hetki tajuta mitä Sirius oli sanonut, mutta sitten mekin lähdimme kiitämään kohti linnaa. Oleskeluhuoneessa Sirius kaatui hengästyneenä sohvalle ja me kaikki muut hänen päälleen.
- Tuota kundit anteeksi mutta te olette aika painavia, henkäisi Sirius meidän kaikkien alta.
Nousimme nauraen ylös ja rojahdimme lattialle. Pian kuitenkin Lily tuli muotokuva-aukosta sisään ystävänsä Claricen kanssa, jolloin pomppasin ylös matolta kuin vieteri.
- No mikäs Sarvihaaralle nyt tuli, Sirius ihmetteli ja kikatti kuin tyttö.
Mulkaisin niin pahasti Siriusta, että jos katse voisi tappaa hän olisi kuollut. Sitten kävelin kompuroiden Lilyn luo, keräten matkalla kaikki rohkeuden rippeeni kokoon ja kysyin:
- Lily, lähtisitkö kanssani Tylyahoon ensiviikonloppuna?
- Evans si.... Lily aloitti, mutta keskeytin hänet.
- Minulle tiedän, mutta lähtisikö silti?
- Ööh EN, Lily vastasi tylysti ja marssi Claricen kanssa tyttöjen makuusaliin.
Tosi epäreilua Lily on aina niin tyly vaikka pyydän häntä nätisti Tylyahoon, VAIN TYLYAHOON. En ole houkuttelemassa häntä luutakomeroon toisinkuin Sirius, mutta hän vain vastaa aina ei ja häippäsee paikalta.
- Ei tainnut neiti Evans vieläkään lämmetä? Sirius kysyi ihankuin ei olisi kuullut Lilyn äskeistä vastausta.
- No ei ja en vain tajua miksi?! Sanoin epätoivoisena.
- Ehkä kannattaisi jättää hänet hetkeksi rauhaan, antaa hengitystilaa tiedätkö, Remus ehdotti.
- Mutta entä jos hän alkaakin seurustella jonkun ääliön kanssa niinkuin viime vuonna? Kysyin.
En todellakaan halunnut käyvän niinkuin viime vuonna, kun Lily oli alkanut seurustella jonkun nynnyn puuskupuhin kanssa en edes muista hänen nimeään, mutta nimikin viesti jo että jätkä oli luuseri.
- Ehkä kannattaisi ottaa se riski, Remus sanoi hiljaa, mutta kuulin silti.
- Tiedätkö Kuutamo puhuu asiaa, Sirius tokaisi ja virnisti toispuoleisesti.
- Harkitsen asiaa, vastasin ystävilleni vakavasti.
Sitten muotokuva-aukko aukesi taas ja sisään astui meitä vuoden nuorempi vaaleatukkainen ja kohtuu nätti tyttö. Sirius hyppäsi kaksi metriä ilmaan ja suorastaan
kiisi tämän luo.
- Kuule olen hukannut taikasauvani, haluaisitko auttaa sen etsimisessä? Sirius kysyi ja hänen hymynsä säteili kilometrien päähän.
Olin aina kadehtinut Siriuksen hymyä, se sai tytön kuin tytön lankeamaan hänen polviinsa. Hänen ei tarvinnut kuin vilauttaa pieni virnistyksen poikanen ja tytöt kuolasivat lammikoita lattialle.
- Ööh tuota mitä? Tyttö kysyi Siriukselta.
Meinasimme Peterin ja Remuksen kanssa revetä nauruun, mutta hillitsimme juuri ja juuri itsemme.
- Tarkoitin tuota siis tykkäätkö luutakomeroista? Sirius kysyi uudestaan.
- En erityisemmin, tyttö vastasi eikä selvästikkään tajunnut mitä Sirius yritti.
Nousin ylös ja menin Siriuksen ja tytön luo.
- Sirius tarkoittaa, että haluatko mennä hänen kanssaan luutakomeroon jotta hän voi työntää taikasauvansa sisääsi, sanoin samalla kun meinasin tukehtua nauruun.
- NO EN! Tyttö huusi ja juoksi pois.
Sirius kääntyi minuun päin hurjan näköisenä joten päätin peruuttaa sen verran, ettei Siriuksen nyrkki ylettäisi minuun. Sirius kuitenkin seurasi minua kunnes yhtäkkiä kaatoi minut sohvalle ja tuli kontilleen päälleni. Hän hymyili kaikkein kauneinta hymyään, hämmästyksekseni huomasin että jopa minä lumouduin tuosta sädehtivästä hymystä. Puhalsin Siriuksen naamaan ja työnsin tämän lattialle.
- Kuule toi tyttö oli niin tyhmä ettei olisi tajunnut vaikka olisit kuinka vihjaillut, tirskahdin.
Me kaikki neljä puhkesimme äänekkääseen nauruun, minä ja Sirius vääntelehdimme lattialla kun taas Remus ja Peter nojatuoleissa.
- Sulla on Sirius ollut ennenkin huonoja iskurepliikkejä mutta toi vei voiton, Remus sanoi naurunsa lomasta.
Peter ja minä nauroimme vielä enemmän, sikäli se oli edes mahdollista. Sirius nousi lattialta ylös ja sanoi:
- Te olette AIVAN mahdottomia
- Me vai entäs sinä sitten, kysyin.
Sirius ei vastannut vaan virnisti meille ennenkuin sulkeutui makuusaliimme. Kuten huomaatte teki Sirius mitä tahansa hän aika joko virnisteli tai hymyili, sen takia oli äärettömän vaikea kuvitella vakavaa Siriusta.
Kun sitten sunnuntaiaamuna olimme syömässä aamupalaa niinkuin aina näin jumalattoman kauniin tytön, ei se Lilylle vertoja vetänyt mutta lähellä oli. Tytöllä oli alaselkään ulottuvat täysin suorat suklaanruskeat hiukset. Tyttö ilmeisesti kuului korpinkynteen, koska meni syömään näiden tupapöytään. Kuinka en ollutennen huomannut tätä tyttöä?
- Sirius oletko sä koskaan nähnyt tuota tyttöä? Kysyin ja osoitin tyttöä.
- En, miksi sä sen ha... AAAA Sarvihaara haluaa tuon tytön kanssa komeroon, Sirius sanoi kuin olisi oivaltanut isonkin asian.
- Mistä arvasit? Kysyin esittäen muka hämmästynyttä.
Sirius nauroi ja tökkäisi kyynerpäällään kylkeeni.
- Älä huoli mä saan tuon tytön nimen selville ennenkuin ehdit sanoa komero, Sirius sanoi taputtaen minua olkapäälle.
Siriukseen pystyi aina luottamaan näissä asioissa, koska hän tunsi kutakuinkin kaikki Tylypahkan tytöt, jos luihuisia otettu huomioon. Hymyilyn Siriukselle ja tiesin, että sain tietää tuon tytön nimen jo ennen iltaa.