Ficin nimi: Suklaasydän
Kirjoittaja: Peacock
Genre: angst
Disclaimer: kaikki mikä on tunnistettavissa Rowlingin omaisuudeksi, on myös hänen.
Ikäraja: K-11 //Lils laski ikärajaa ja siirsi alaotsikosta otsikkoon.
Päähenkilöt: Remus, James, Sirius ja Peter
Warnings: ficissä mainitaan kuolema
-----
Suklaasydän
"Tässä. Se on suklaata. Syö se, niin tunnet olosi paremmaksi."
Olin aina se, jolla oli kaapunsa taskussa taikasauvan lisäksi suklaata. Tunsin suklaan jotenkin yhdeksi rauhoittavaksi elementiksi. Joku tulee rauhalliseksi, rennoksi, katsellessaan vettä. Suklaan antaminen hermostuneelle tai järkyttyneelle ihmiselle oli minulle tapa. Kelmien namusetä; Remus Lupin.
Jamesille, Siriukselle ja Peterille tuli annettua suklaata kaikista eniten. He eivät kiusoitelleet tavastani, vaan olivat tyytyväisiä, että ensiapu löytyi läheltä. Sirius ja James kylläkin ryöväsivät joskus suklaani makean nälässään, mutta minä vain nauroin. Peter nyhjäsi kauempana, kun me muut taistelimme suklaasta. Hän oli porukkamme totisin, etäisin, puolustuskyvyttömin ja helposti vietävin. Porukkamme ainut luihuisrohkelikko. Kummastelen vieläkin suuresti, kuinka hän pääsi Rohkelikkoon vaikka olisi pitänyt olla Luihuisissa. Silloin en sitä ajatellut, mutta nyt kyllä.
Koulusta päästyämme pidimme toisiimme usein yhteyttä - eniten kirjeitse. Jos he kertoivat, kuinka huonosti heillä meni, laitoin vastaukseni mukana suklaata. Minun oma tavaramerkkini. Toivoin vain hartaasti, ettei Sirius pistäisi suuhunsa suklaata ollessaan koirana. Ilmeisesti näin ei tapahtunut, sillä hengissä hän aina oli pysynyt.
Voldemortin voimistuessa suklaata meni huomattavasti enemmän, niin kirjeiden sisään kuin omaan suuhunikin. Sirius pelkäsi, että Voldemort suostuttelisi hänet kuolonsyöjiin kun kerran hänen veljensä oli ollut Voldemortin leivissä. James pelkäsi, että heidän perheensä tuhoutuisi. Lily oli raskaana Jamesille ja James oli varuillaan. Suklaasympatiaa molemmille kelmeille. Peter ei enää paljoa kirjoittanut.
Tavatessani Jamesin pitkästä aikaa hänen lapsensa syntyjäisjuhlissa, hän kertoi huhuista joita oli kuullut. James sanoi, että näinä päivinä syntyvä lapsi olisi pimeyden lordin kukistaja. Hän hermoili, että heidän lapsensa olisi tämän huhun lapsi. Silloin minun oli tehnyt mieli syöttää koko Lilyn tekemä suklaakakku yksinomaan Jamesille.
James oli myös kertonut epäilyksistään Siriukselle ja Peterille. Sirius oli kuunnellut silmä värähtämättä ja totisena. Hän oli kirjoittanut minulle, miten häntäkin pelotti Jamesin puolesta.
Peter ei ollut kirjoittanut tapaamisesta mitään. Lopulta James kertoi, kuinka Peter oli asiaan suhtautunut: hän oli valahtanut valkoiseksi ja ollut hiljaa hyvin pitkään, ennen kuin oli yhtäkkiä lähtenyt. Kunpa olisin silloin tiennyt...
James ja Lilyn pojan, Harryn, 1-vuotissyntymäpäivät lähestyivät. Koko se vuosi oli ollut yhtä pelkojen ja huhujen sekasortoa. Jamesin rehottavat hiukset olivat katkeilleet ja ohenneet, kun taas Lilyn kauniita silmiä oli reunustanut mustuus. Harry oli vanhempiinsa verrattuna todella hyvässä kunnossa, sillä hän oli terve, iloinen ja reipas lapsi. Hänen ilmeestään kuulsi hämmentyneisyys, kun puhuin Jamesin ja Lilyn kanssa vakavan pelokkaana.
Pahin pelkäämämme asia kävi toteeen. Voldemort oli tunkeutunut Pottereille tappoaikeissa. Hän oli aikonut tappaa Harryn, mutta James ja Lily olivat suojanneet - kirjaimellisesti - loppuun saakka pientä poikaansa. Huhut muuttuivat todeksi, kun Harry ei kuollut Voldemortin muutoin niin peruuttamattomaan tappokiroukseen, vaan lyyhistytti Voldemortin tekemättä mitään.
Nämä uutiset tavoittivat minut ja Siriuksen hyökyaaltona hukuttaen meidät. Elin kuin en oikeasti olisi olemassa. En tuntunut reagoivan mihinkään. Ajatukseni olivat pyyhkiytyneet pois. Tuntui ainoastaan siltä, että joku olisi repinyt ison palan sydämestäni ja sielustani pois ja kehystänyt ne. Enkä kestänyt kuulla sitä, että Peter oli kavaltanut yhteisen ystävämme. Viha poltti kieltäni, kun suru jäädytti mieleni.
Silloin suklaa ei enää auttanut.
-----
A/N: Tämä koko idea lähti siitä, kun katselin Azkabanin vankia dvd'ltä. Lupin syötti siinä aika tiuhaan Harrylle suklaata ja bing - uusi ficci ilmestyi päähäni. Tämä saattaa vaikuttaa hieman tylsältä enkä ole ikärajastakaan täysin varma. Lopetus oli mielestäni hyvä, mutta nyt alkaa tuntua että se olisi jotenkin liian outo tai kliseinen.
En ole koskaan kirjoittanut kelmeistä, enkä uskonut edes että kirjoittaisinkaan koskaan. Mutta nyt sitten kirjoitin. Olisi mukava saada tähänkin rakentavaa kommenttia. :-----)
Peter on ehkä yksi inhokkihahmoistani Potterissa, joten sen takia hän näyttäytyy tässä melko huonossa valossa. Anteeksianteeksi. : <