Ficin nimi: Osien vaihto
Kirjoittaja: Uniit
Oikolukija/Beta: ei oo
Fandom: Twilight
Ikäraja: k-11
Paritus/Päähenkilöt: Edward, Bella
BPOV
1. luku
Olin käynyt jo monen monta kertaa koulun, koska olin vampyyri, mutta tälläistä päivää en ollut ikinä kokenut. Kun astelin ruokalaan haistoin löyhkäävään ruoan lisäksi myös jotain muuta outoa. Maailman hirveimmän tuoksun, joka tuli jostain ruokalan perältä. Se kirveli nenääni ja nostatti minussa halun repiä ja raastaa. Vihdoin paikallistin hajun, se oli se uusi oppilas, Edward Cullen. .Hän oli muuttanut tänne isänsä, Tohtori Carlisle Cullenin luokse. Kaikki olivat odottaneet häntä. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun en himoinnut ihmisverta ollenkaan Käännyin kannoillani ja ryntäsin ulos ruokalasta. En kestänyt hajua.
Myöhemmin biologian tunnilla istuin vakiopaikalleni, kun kuulin viereisen tuolin liikahtavan ja jonkun istuvan siihen. Olin ymmälläni, ennen kukaan ei ollut uskaltanut istua viereeni, mutta kun näin ja haistoin pahasta hajusta että se olikin uusi oppilas Edward jolle ei ollut paikkaa, ymmärsin. Nenääni alkoi kirvellä ja lihakseni jännittyivät loikkaan tuolista. En tiedä mikä minuun meni, haju sekoitti ajatukseni. Lakkasin hengittämästä. Hän katsoi minuun vihreillä silmillään hämmästyneenä ja pelokkaana. Oliko hän huomannut minussa jotain outoa? Samassa opettaja tuli luokkaan ja muut oppilaat vaikenivat äkkiä. Vedin tuoliani lähemmäs pöytää ja hivuttauduin samalla kauemmas Edwardista. En voisi romuttaa Charlien rakentamaa elämää sillä, että tappaisin ventovieraan, vieläpä komean pojan hajun takia, joka käski aivojani murhaamaan. Yritin keskittyä oppituntiin, mutta minua ei kiinnostanut, koska osasin jo kaiken. Se kuulosti omahyväiseltä jopa omissa ajatuksissani. Vilkaisin kelloa joka pirahti juuri samalla hetkellä. Pomppasin tuolista, nappasin laukkuni ja heti luokan ulkopuolella haukkasin raitista ilmaa.
2.luku
Kuulin vain moottorin hyrinän kun ajoin kotiini. Mitä minä tekisin? Olin ollut tänään vähällä paljastaa perheeni. Vastaus oli selvä, yrittäisin huomenna vaihtaa biologian kurssia tai jäädä siltä kokonaan pois. Käännyin koti pihaani ja avasin auton oven ennen kuin vauhti oli edes kokonaan pysähtynyt. Läimäytin oven kiinni ja lähdin kävelemään kevein askelein sisälle. Unohtaisin asian täksi päiväksi. En halunnut huolestuttaa Charlieta.
Iltani ja yöni olivat kuluneet normaalisti metsästysretkellä. Nyt ajelin ylinopeutta kouluun päin ja jos suunnitelmani ei onnistuisikaan, valmistautuisin kohtaamaan Edwardin. Minuun ei enää kiinnitetty huomiota, silloin kun olin hankkinut tämän auton, minua oli tuijotettu kuin viimeistä päivää.
Kävelin suoraan kansliaan ja ryntäsin tiskille.
– Hei. Haluaisin vaihtaa biologian kurssini, sanoin sametinpehmeästi.
Kanslisti katsoi minuun vielä hetken ja kääntyi sitten ränsistyneen tietokoneensa puoleen.
– Valitettavasti se ei nyt onnistu, kaikki kurssit ovat täynnä, hän sanoi.
-Kiitos kuitenkin. Käännyin kannoillani ja siirryin suunnitelma B:hen. Kohtaisin Edwardin kahden tunnin päästä biologiassa.
Matematiikan tunti kului nopeasti, samoin äidinkielen. Liian nopeasti. Seuraava tunti olisi biologiaa. Äidinkielen loputtua kävelin niin hitaasti kuin oli mahdollista. Lopulta tulin kuitenkin ovelle ja pidätin jo valmiiksi hengitystä. Astelin ripeästi omalle paikalleni ja hän istui jo siinä. Katsoin hänen sivuprofiiliansa, hän ei katsonut minuun. Olin päättänyt puhua hänelle kuin kelle tahansa, halusin tietää oliko hän huomannut minussa jotain outoa.
Pyyhkäisin hiukset pois kasvoiltani ja sanoin:
– Hei. Anteeksi, minulla oli eilen vähän huono olo, siksi käyttäydyin niin oudosti, jos huomasit.
Vaikenin nopeasti ja katselin pöydän pintaa. Olin käyttänyt kaiken keuhkoissa olevan happeni, joten vetäisin äkkiä henkeä. Haju tunkeutui sieraimiini, sormeni puristuivat nyrkkiin ja nenää alkoi kirvellä.
– Hei. Ei se mitään, kaikilla on huono päivä joskus.
Kun hän tervehti minua, katselin hänen komeita kasvojaan. Hänen hiuksensa olivat kuparinruskeat, silmät vihreät, nenä virheetön ja hänen suupielensä olivat kaartuneet hymyyn. Hän oli täydellinen. Hajua lukuun ottamatta, lisäsin mielessäni. Hymyilin rennosti.
Samassa opettaja tuli luokkaan ja pyysi vaikenemaan. Huomasin, että Edward oli kiinnostava persoona. Haluaisin jutella vielä joskus lisää. Päästin ilmat keuhkoistani pienenä pihauksena ja pieni ääni muistutti päässäni: Älä rupea uhkarohkeaksi. Huokaisin, ja keskityin oppituntiin.