Title: I will be
Author: teinirinsessa
Beta: Rose-Mary
Genre: Slash, fluff, (angst)
Rating: K-11
Pairing: Harry/Draco
Summary: Draco ja Harry ovat eläneet yhdessä jo melkein seitsemän vuotta, jästimaailman ja taikamaailman välillä tasapainotellen, Draco parturina ja Harry aurorina. Kaikki on hyvin, mutta kuinka kauan?
A/N: Nii-i. Mä kirjotin tän alun perin silleen että tää osallistuu 25- vuotishaasteeseen. Eka mä en meinannu saada mitään aikaan, ja loppujen lopuks mulle jäi viikko aikaa ennen deadlineä (Ja mä ehdin laittaan tähän vaan puolet siitä mitä olin oikeesti ekaan lukuun suunnitellu). Tän nopeesta ilmestymisestä saan kiittää mun betaa <3
Ficin lopullinen haaste tuli Alias Moonyltä, sen mä kirjotan sit kun oon saanu tän kirjotettua loppuun.
Tää osallistuu myös Yhtyeen tuotanto - haasteeseen Avril Lavignen biisillä I Will Be, ja Mitä meistä tuli - haasteeseen.
-----
Luku 1.
“No, mitä mieltä olette?” nuori mies kysyi edessään istuvalta naiselta, ja heilutteli peiliä niin, että tämä näkisi hiuksensa kunnolla. Miehellä oli suipot, vaaleat kasvot, ja aivan blondit hiukset. Hänen nimilapussaan luki “Draco Malfoy”.
“Todella taidokasta työtä”, nainen totesi noustessaan tuolista. “Varmaa on, että tulen seuraavankin kerran tänne.”
“Mukavaa kuulla”, Draco sanoi hymyillen hakiessaan naiselle tämän takkia. Nainen kaiveli laukkuaan, ja veti lompakon esille. “Paljonko tämä nyt sitten maksaa?”
“Rachel hoitaa sen”, Draco sanoi ja viittoi kohti mustahiuksista, siroa tyttöä kassalla.
Hän jäi katselemaan kuinka nainen lönkytteli sinne päin, ojensi rahat, nosti kätensä torjuvasti, kun Rachel tarjosi vaihtorahoja, ja lähti ulko-ovesta pihalle.
“Se oli päivän viimeinen asiakas, joten voit lähteä jos haluat”, Draco sanoi.
“Oletko varma?” Rachel kysyi, mutta oli jo pujottamassa kättään takin hihasta. Draco naurahti ja juoksi ovelle ennen tyttöä, ja avasi sen tälle.
“Wau, olet oikea herrasmies”, Rachel sanoi ja iski silmäänsä flirttailevasti.
Draco huokaisi raskaasti. “Rachel - kiltti, älä viitsi. Sinä teet tuota aivan turhaan.”
“Ai mitä?” tyttö kysyi ja sai kasvoilleen viattoman koiranpentukatseen.
Draco katsoi tätä totisesti, mutta toinen vain naurahti.
“Okei, nähdään huomenna.” Sitten hän lähti ulos pimeään syysilmaan.
Draco lukitsi oven, otti harjan ja rupesi siivoamaan lattiaa hiuksista; vaaleista, tummista, ja vaikka mistä muista. Lattia oli aivan samanlainen kuin ensimmäisellä käyntikerrallakin. Ja hän todellakin muisti sen kerran, aivan kuin siitä olisi kulunut vain muutama päivä, ei suinkaan niitä viittä vuotta.
Hän kulki pitkin hämärää katua, ja katseli ympärilleen kuin peläten jonkun seuraavan. Hän kääntyi monissa mutkissa, eikä mennyt ollenkaan niin suoraan, kuin olisi ollut mahdollista.
Sitten hän vihdoin löysi paikan. Korttelin kulmassa, pieni liike ja punaiset seinät, joista yhdestä roikkui kimalteleva kyltti, jossa luki “Kultakutri”.
Draco ei voinut olla naurahtamatta, nimi oli hassu, kuka ihme antoi kampaamolle sellaisen nimen? Paikka oli kuitenkin saanut hyvät arvostelut lehdessä… jästilehdessä, hän muisti häpeillen. Tomerin askelin hän kuitenkin käveli ovelle, ja avasi sen.
Sisältä paikka ei ollut ollenkaan niin pirteä kuin ulkoa. Seinät olivat todennäköisesti valkoiset - tai niin hän oletti, koska niiden päällä oli kerros likaa, ja ne näyttivät harmailta. Palvelutiski oli kuitenkin räikeän pinkki, ja se oli se tekijä, joka esti paikkaa näyttämästä ankealta. Asiakkaita oli sillä hetkellä vain yksi, ja hänkin teki selvästi lähtöä. Nainen laittoi lehden laukkuunsa ja nousi tuolilta. Sitten hän käveli Dracon ohi ovelle ja hymyili tälle iloisesti. Hänen lähtönsä jälkeen huoneessa ei ollut enää ketään.
Pienen hetken Dracon teki mieli kääntyä ympäri ja lähteä, mutta sitten hän hääti ajatuksen; jos hän nyt menisi, hän olisi tullut aivan turhaan. Niinpä hän käveli kohti huonetta, jossa oletti olevan ihmisiä.
“- jos olisikin joku muu mahdollisuus, ottaisin sen heti. Mutta me molemmat tiedämme, että sellaista ei ole, eikä tule.” Huoneesta kuului väsynyt naisen ääni.
“Mitä jos vaikka korottaisit hintoja?” toinen, kirkkaampi ääni ehdotti.
“Ja menettäisin siten asiakkaani? Ei, haluan kaikkien muistavan, että sinä aikana, kun minä pidin tätä, paikka oli laadukas ja kohtuullisen edullinen. En halua jäädä muistiin kiskurihintojen takia.” Naisen ääni oli päättäväinen.
“Mutta -” tyttö aloitti.
“Ei auta”, nainen keskeytti, “olen pitänyt tätä paikkaa kohta kaksikymmentä vuotta, enkä siltikään ole onnistunut saamaan kylliksi voittoa. Eiköhän se jo todista jotain. Kyse taitaa olla vääristä valinnoista. Niin tai näin, on tullut minun aikani luovuttaa. Sitä paitsi, todellinen syysi huoleen on turha; sinä olet hyvä työntekijä, en näe yhtäkään syytä, miksi uusi omistaja ei tahtoisi pitää sinua täällä.” Sitten tuli hiljaisuus. Keskustelu oli ilmeisesti tullut päätökseen. Draco koputti.
“Niin?” naisen ääni kutsui. Draco avasi oven, ja kohtasi vanhahkon naisen kasvot, ja arvasi hänet heti äänen haltijaksi. Hänen vieressään istui nuori, noin parikymppinen tyttö, joka tuijotti Dracoa uteliaana.
“Tuota… kuulin keskustelunne, te aiotte siis myydä tämän paikan?” Draco kysyi katsellen edelleen naista.
“Totta”, nainen totesi. Hän ei näyttänyt ollenkaan vihaiselta siitä, että häntä oli salakuunneltu.
“Niin sitä minä vain, että… voisin ostaa tämän”, Draco sanoi sen enempää ajattelematta. Nainen katsoi häntä kummastuneena.
“Voisit… ostaa?” Nainen tavasi.
Draco nyökkäsi ja oli jo aivan varma päätöksestään. Nainen tutkaili tätä edelleen epäuskoisena.
“Enpä tiedä, ajattelin että nainen -” Nyt kuitenkin tyttö keskeytti tämän.
“Tuo on epäreilua! Miksi mies ei voisi leikata hiuksia aivan yhtä hyvin kuin nainenkin?” Draco katsoi tyttöä ihmeissään, sillä tämän tuki tuli hänelle aivan yllätyksenä.
“Tietenkin, enhän minä sitä tarkoittanut…” nainen kiirehti sanomaan, muttei vaikuttanut kovinkaan varmalta, “Onko sinulla kunnon koulutus tähän ammattiin?”
Draco rupesi pureskelemaan huultaan hermostuneena. Nainen katsoi häntä yllättävän pahanilkisesti kun vertasi siihen kuinka kiltiltä hän muuten näytti.
“Tietenkin minulla on”, Draco vastasi kuitenkin. Nainen katsoi tätä epäilevänä, mutta Draco oli kuitenkin saanut muutettua ilmeensä totiseksi, niin että siitä ei voinut päätellä hänen valehtelevan.
“No!” Nainen kivahti, muttei selvästikään keksinyt enää mitään vastaan sanottavaa.
Hän harppoi Dracon ohi salonkiin ja pamautti oven takanansa varsin kovaäänisesti kiinni. Tyttö naurahti.
“Tapasit juuri isoäitini Barbaran. Minä olen Rachel.”
Seuraavana päivänä Draco oli palannut papereiden kanssa, jotka todistivat hänen “koulutuksensa”. Barbara oli yön aikana päättänyt, että Draco olisi ilman muuta hyvä ihminen jatkamaan hänen yritystään ja siitä asti paikka oli ollut hänen.
Eivätkä asiat olleet paljoakaan muuttuneet. Kampaamo oli toki siistimpi ja siellä oli useampia työntekijöitä, mutta pääasiassa se oli ihan samanlainen.
Draco katsahti ikkunasta pihalle, ja oli näkevinään liikettä. Mutta kun hän jäi tuijottamaan pidempään, mitään ei näkynyt.
Hän pisti radion päälle, ja jatkoi siivoamista. Yhtäkkiä hän kuuli oven käyvän, ja ennen kuin hän ehti kääntyä katsomaan, hän tunsi kädet suunsa edessä.
-----
A/N2: Olis kiva saada jotain kommenttia (:
