Nimi: Metsästäjien jälkeläinen
Kirjoittaja: Miriam
Genre: Huumori, Draama (?)
Ikäraja: Sallittu
Disclaimer: Rowling omistaa kaikki hahmot.
A/N: Idea saatu "Mitä meistä tuli?"- haasteesta mutta lopputulos ei taida kelvata sinne. Oneshot, ja melko lyhyt.
METSÄSTÄJIEN JÄLKELÄINEN
Hän venytteli raukeasti ja nousi makuusijaltaan, kello näytti pitkälle yli puolta päivää, mutta se ei häntä tuntunut häiritsevän. Itse asiassa hän ei edes vilkaissut kelloa, miksi olisi? Joillekin elämä vaan sattui olemaan niin helppoa ja mukavaa. Sai nukkua kun nukuttaa, ja syödä kun on nälkä, ilman, että tarvitsee huolehtia elannon hankkimisesta.
Toki hän oli tietoinen, miten monet hänen esi-isistään olivat joutuneet tekemään tosissaan töitä elantonsa eteen, ja päästäkseen tähän tilanteeseen, ja hän oli tietysti ylpeä heistä. Monet hänen historiallisista esivanhemmistaan olivat metsästäjiä, mutta viimeaikoina sellainen elinkeinonharjoittaminen ei enää ole juuri ollut tarpeen. Pärjäsi ilmankin.
Hän söi aamiaisensa nautiskellen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarjolla usein ja tarpeeksi, palvelijat huolehtivat siitä. Oikeastaan tilanne oli nykyään niin mukava, että hän olisi tullut toimeen vaikka ei tekisi mitään muuta kuin söisi ja nukkuisi. Mutta tottahan toki hän teki jotain muutakin! Hänen ei tarvinnut enää metsästää elättääkseen itsensä, mutta metsästys oli silti mukava harrastus.
Hän nuolaisi huuliaan, ja totesi että hetki oli mitä mainioin pienelle metsästysretkelle, ja pian hän jo hiipi hiljaa ympäri tiluksiaan. Sopivaa saalista ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, joten hän oli jo aikeissa luovuttaa ja painua vaikka sohvalle loikoilemaan. Samassa hän kuitenkin kuuli askeleita nurkan takaa ja piiloutui varjoihin. Tässä hän oli hyvä, väijyminen oli hänenlaiselleen metsästäjäsuvun vesalle lasten leikkiä. Pahaa-aavistamaton uhri lähestyi, ja tuli lopulta hyökkäysetäisyydelle. Ajoitus oli täydellinen! Hyökkäys onnistui ja uhri parkaisi järkyttyneenä.
”AAARGH! SENKIN #¤!&#*! Hermione, irroita kissasi minusta tai taion sen hamsteriksi!!”