No niin, onnistuin taaskin kirjoittamaan jatkoa omasta mielestäni suhtkoht nopeasti. Luvut ovat ikävä kyllä hyvin lyhyitä, ehkä minun kannattaisi yrittää oneshoteja ensi kerroilla, mutta nämä eivät siis ole vielä vikat luvut
. Nauttikaa jos osaatte
8.Bellatrix istui takan ääressä ja katseli liekkejä. Nainen tunsi pienen potkaisun sisällään. Hän ei ollut kertonut Voldemortille vauvan potkuista, mutta epäili miehen tietävän ilman kerrontaakin. Olihan hän jo 6. kuulla raskaana. Narcissa oli osoittautunut hyvin avuliaaksi sisarelleen, hän oli aina kertonut hyviä vinkkejä aina nukkumisesta ja syömisestä vaatteisiin asti.
Cissy tietää paljon raskausajasta. Toisaalta, onhan Narcissa odottanut jo kerran vauvaa. Minun lapsestani ei kyllä tule sellaista hemmoteltua kakaraa, niin kuin Dracosta tuli!Voldemort oli myöskin ollut vähän "lempeämpi" naista kohtaan ja Bellatrix alkoi pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle lapsesta, vaikkei aikoinaan olisi missään nimessä hankkinut sellaista taakkaa itselleen.
*****
Kuolonsyöjät olivat jälleen ringissä herransa ympärillä, kaikki muut seisoivat, mutta Voldemort oli suonut tulevan lapsensa äidille edun istua. Bella oli siitä hyvin kiitollinen, koska vaikkei hän enää käyttänyt korkea korkoisia kenkiä, oli seisominen silti tukalaa.
Voldemort puhui taas lähinnä Harry Potterin kukistamisesta ja ministeriöstä. Bellatrix risti jalkansa. Nainen vilkaisi turhautuneena muita kuolonsyöjiä ja huomasi Matohännän tuijottavan hänen paljasta säärtään ahnaasti.
Yyh, saastainen rotta tuijottaa säärtäni!Bellatrix murahti loitsun ja mies alkoi ulvoa tuskissaan.
"Minun silmäni! Minun silmäni!"
Bellatrix nauroi julmana.
Sain kerrankin hyvän syyn polttaa tuon rotan tihrusilmät!Voldemort paransi miehen silmät, mutta hymyili salaa Bellatrixille. Bella tunsi sydämensä sykähtävän ja vilkaisi Matohäntää, joka oli vetäytynyt nyt säikähtäneenä mahdollisimman kauas hänestä.
Voldemort ilmoitti poistuvansa hetkeksi ja kuolonsyöjien keskuudessa alkoi supina. Antonin Dolohov astui askeleen lähemmäs Bellatrixia, joka mulkoili miestä pahasti.
"Mikä on Bella? Kiehuuko sappesi, kun voit hyvinkin varmasti menettää paikkasi herramme ykkösenä, maatessasi sängyssä?" Dolohov pilkkasi nauraen.
"Minä olen hänelle uskollisin, olen aina ollut ja tulen aina olemaan!" Bellatrix karjaisi. Miten mies
kehtaa puhua tuollaisia?
"Niin sinä sanot, niin sinä sanot, mutta herramme on ottanut huomioon ministeriössä tapahtuneen. Jos ymmärrät mistä puhun", sanoi toinen kuolonsyöjä Dolohovin vierestä.
Bellatrix nousi seisomaan.
"Tiedätte varsin hyvin, ettei tapahtunut ollut minun syyni! Ellei se pahuksen Dumbledore olisi tullut sinne, olisimme voittaneet!" Bellatrix jatkoi raivoamistaan.
Miehet nauroivat, eikä kukaan aavistanut että Bellatrixin hermot eivät kestäisi sellaista.
Nyt saatte kärsiä! Minulle ei naureta päin naamaa!Bellatrix heilautti sauvaansa ja miehet riippuivat kattokruunussa. Bella oli juuri kohottamassa sauvansa uudelleen, mutta se ei ollutkaan enää hänen kädessään.
"Istu", sanoi Voldemort kylmästi.
Bellatrix istui tuolille ja katseli miten mies päästi hänen uhrinsa alas. Hänen herransa käveli naisen luokse ja viilsi rangaistukseksi taikasauvan heilautuksella naisen sääreen syvän ja verta valuvan haavan.
Bellatrix kirosi.
Miten noin vähäinen pikkuhaava voi tuottaa tälläistä tuskaa! Siinä on varmasti jokin toinen loitsu yhteydessä. Pimeyden lordi tosiaan osaa asiansa.Bellatrixin silmiin kihosi vesi ja Dolohov kumppaneineen nauraa räkätti vieressä. Bellatrix nousi seisomaan unohtaen vihan sokaisemana kipeän haavansa ja kaatuikin saman tien lattialle.
******
Bella aukaisi hitaasti silmänsä ja arveli olevansa Voldemortin makuuhuoneessa. Hetken tapetit näyttivät täysin mustilta, mutta kun nainen katsoi tarkemmin ne olivatkin syvän vihreät. Tuli leimusi takassa ja toi valoa hämärään huoneeseen. Hän oli juuri nousemassa suurelta sängyltä, kun huomasi talon omistajan astuvan esiin huoneen varjoista.
"Bella, omiamme et saa kirota! Et rangaistukseksesi ja myöskin omaksi hyödyksesi osallistu yhteenkään kokoukseen, ennen lapsen syntymää", Voldemort ilmoitti pettyneenä naisen käytökseen.
"Mutta"... , Bellatrix aloitti.
"Ei mitään muttia. Etkö käsitä, että olet vaaraksi myös vauvalle jos alat rähinöimään?" Voldemort kysyi ilmaisten asiansa varsin selkeästi.
Hahaa! Jäit kiinni! Sinä siis välität lapsesta!"Kyllä isäntä", Bellatrix vastasi nöyränä.
"Älä ole typerä, Bellatrix. Tietenkin välitän lapsestamme. Uusi perijä, suvun jatkaja ja ennen kaikkea
meidän lapsemme", mies sanoi ja oli ilmiselvästi tunkeutunut Bellatrixin mieleen, ilman että nainen oli edes huomannut asiaa.
Bellatrixin kalpeille poskille ilmestyi punertavat laikut. Voldemort asteli Bellan luokse ja kietoi kätensä hieman tönkösti tämän ympärille.
"Minä....usko pois tätä ei ole helppo myöntää, mutta olen tainnut hommata itselleni suurimman heikkouden kaikista. Minusta tuntuu, että...taidan rakastaa sinua", mies kuiskasi naisen korvaan omituisen epävarmasti, hyvin outo lausahdus lordi Voldemortille, maailman eniten pelkäämälle miehelle.
Ei voi olla totta! Sanoiko hän, sanoiko hän oikeasti ne kielletyt kolme sanaa? Vai kuvittelinko minä vain?Mies lähti sanaakaan sanomatta ja sulki oven mennessään. Häkeltynyt Bellatrix nousi ylös ja käveli kirjahyllyn luokse, hän veti sieltä kirjan:
Pimeyden voimat ja niiden arvoitukset. Jokin Bellatrixin sisällä uskoi ja toivoi, ettei nainen olisi vain kuvitellut.
Bellatrix alkoi lukea kirjaa juuri sytyttämänsä hämärän lampun vieressä.
Nämä kiroukset voisivat olla hyvää vaihtelua, kidutuskirous alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Pitänee kokeilla tätä ruumiin osien irtoamista aiheuttavaa loitsua johonkin jästiin ensikerralla, tosin siihen saattaa vierähtää aimo tovi...Bellatrix laski kätensä hellästi suuren vatsakumpunsa päälle ja sai pienokaiseltaan tervehdyksen.
Onkohan se poika vai tyttö? Äh, hällä väliä kyvykäs hänestä kumminkin tulee! Mitä muuta voisi odottaa kaikkien aikojen mahtavimman velhon ja hänen uskollisimman kannattajansa lapsesta? Hänestä tulee varmasti uskollinen kannattaja lordille. Onhan mies hänen isänsä sentäänBellatrix laski kirjan malttamatta lukea enenpää. Nainen mietti, olikohan hänellä lupa poistua talosta ja päätyi tulokseen, ettei mies ollut sitä häneltä kieltänytkään. Bellatrix otti takanreunalta pulveria ja pudotti sen liekkeihin, jotka muutuivat oitis smaragdin vihreiksi.
"Malfoyn kartanoon!" Bellatrix sanoi ja olikin pian Malfoyden suuren ja koristeellisen takan sisällä.
Nainen pudisteli tuhkaa päältään ja lähti etsimään sisartaan. Narcissan sijaan hän törmäsi sisarenpoikaansa Dracoon.
"Et sattuisi tietämään missä äitisi lymyää, Draco-pieni?" Bellatrix leperteli.
Draco Malfoy tuhahti ilmeisen loukkaantuneena "pieni" lisästä omaan nimeensä.
"Puutarhassa", poika kumminkin vastasi.
Bellatrixia ei kiinnostanut pojan yksitoikkoinen seura, joten nainen suunnisti puutarhaan. Hänen sisarensa tosiaan oli puutarhassa. Narcissa istui valkoisella puutarhapenkillä. Hänen hiuksensa hulmusivat kauniisti tuulen mukana. Näky olisi ollut täydellisen lumoava, mutta Narcissa näytti murheelliselta.
Hmph...se mies aiheuttaa Narcissalle ihan liian paljon murheita."Hei, Cissy", Bellatrix tervehti sisartaan.
"Bella! Mitä sinä täällä teet?" Narcissa kysyi hieman iloisempana.
"Ajattelin vain tulla katsomaan sinua", Bella vastasi ja kohautti olkiaan.
"Se oli mukavasti tehty sinulta. Olen ollut aika yksinäinen, kun Lucius ei ole ollut moneen kuukauteen täällä, näen häntä vain Azkabanin vierailupäivinä. Onneksi Draco on nyt sentään kotona", Narcissa huokaisi haikeana.
"Niin, eihän hän nyt Tylypahkaankaan voi mennä. Ei nyt, kun oli se Dumbledoren kuolema silloin kesällä. Mentäisiinkö sisälle? Täällä on kylmä", Bellatrix totesi.
"Talvi ei ole vielä ohi", sanoi Narcissa ja he lähtivät yhdessä takaisin sisään Malfoyn häikäisevän kauniiseen kartanoon.
Narcissa kaatoi heille teetä ja Bellatrix sai varoa, ettei rikkoisi heiveröistä antiikkikuppia, joka oli hänen kädessään. Puhe kääntyi lapsiin.
"Onhan lasten kasvatus hankalaa ja vaatii paljon kärsivällisyyttä, mutta en silti voisi kuvitellakkaan eläväni ilman Dracoa", Narcissa sanoi.
"Niin kai. Raskausaika ainakin on hankalaa!" Bellatrix ilmoitti ärsyyntyneenä.
"Pääsenköhän enää koskaan takaisin entisiin mittoihini?" Bella jatkoi ja katseli vatsakumpuaan, jonka sisällä hän tunsi vauvan liikkeitä.
Kun Bellatrix sai teensä juotua, hän lähti takaisin Voldemortin kartanolle. Bellatrix astui esiin herransa makuuhuoneen takasta ja päätti, että saisi varmaan luvan nukkua siellä. Niinpä hän asteli verkkaisesti sängyn luo ja rojahti petiin. Nainen nukahti heti, riisumatta edes vaatteitaan. Myöhemmin kalpea mies asettui nukkumaan naisen vierelle, katsellen ihmistä, joka oli miehen palvelija, mutta myös paljon muuta. Enemmän, kuin nukkuva nainen voisi koskaan aavistaa.
9.Oli maaliskuun 5. päivä ja Bellatrix oli aivan viimeisillään raskaana, mutta erittäin hyvissä voimissa. Bellalla ei ollut ollut paljoakaan tekemistä, kun hän ei saanut enää osallistua kuolonsyöjien kokouksiinkaan, joten hän oli lähtenyt Rodolfuksen luokse sopimaan heidän yhteisestä omaisuudestaan, joskus sekin oli tehtävä.
"Minäkin haluan valokuvia, et sinä niitä kaikkia voi ottaa, Bella!" Rodolfus kimpaantui Bellatrixin kasatessa vanhoja valokuva albumeja aika suureen kasaan.
"Kaikkia kuvia pitäisi olla kahdet, kummallekkin samat kuvat", Bellatrix ilmoitti tylysti ja jatkoi hommiaan.
"Miksi Bella? Miksi sinä jätit minut?!" Rodolfus kysyi surkeana.
"Asiasta on jo keskusteltu", Bella sanoi, mutta ei pystynyt tällä kertaa olemaan ihan tunteeton.
"Me voisimme karata yhdessä! Voin alkaa lapsellesi isäksi, lapselle jota minä en koskaan tule saamaan", Rodolfus ehdotti epätoivoissaan.
Bellatrix paiskasi yhden albumin päin miestä, joka väisti täpärästi.
"Vaikka haluaisinkin, luuletko tosiaan ettei pimeän lordi löytäisi meitä? Etkö tajua, rakastan häntä!" Bellatrix karjaisi, hän alkoi jo tosissaan suuttua miehen tungettelevasta käytöksestä.
Rodolfus tuijotti suu auki Bellatrixia.
"Mitä?!" nainen kysyi ja epäili Rodolfuksen menettäneen lopultakin järkensä.
"Sinä...sinun"..., Rodolfus sopersi, muttei saanut lausettaan loppuun vaan osoitti alaspäin.
Bellatrix vilkaisi miehen osoittamaan suuntaan ja huomasi alleen ilmestyneen lammikon ja kaapunsa läpimärkänä. Hetken Bellatrix luuli jo laskeneen alleen, mutta sitten erittäin kivulias supistus otti naisen kouriinsa. Rodolfus riensi tukemaan horjahtavaa Bellatrixia ja johdatti tämän takkaan niin nopeasti, kuin pystyi ja yhdessä he matkustivat hormipulverilla isäntänsä luo.
"Herrani! Tule apuun! Bellatrix! Vauva! Pian!" huusi Rodolfus avuttomana.
Bellatrix ei ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa ja kipu vain yltyi vauvan potkiessa rajusti. Pian Voldemort asteli rappusia alas ja lähti samantien Bellatrixin kanssa sairaalaan. Ei tietenkään Pyhään Mungoon, vaan pimeyden velhoille perustettuun salaiseen sairaalaan, jossa muutama "parantaja" riensi heidän avukseen. Bellatrix vietiin sängylle ankeassa huoneessa johon heidät oli viety ja hänelle annettiin käsky hengittää syvään sisään ja ulos. Bella totteli vaikkei kokenutkaan sen helpottavan hänen oloaan millään tavalla.
****
Voldemort käveli edestakaisin synnytyshuoneen ulkopuolella sijaitsevalla käytävällä, kuolonsyöjät istuivat penkeillä ja tilanne olisi näyttänyt erittäin oudolta ja huvittavalta jos joku kiltalainen olisi päässyt näkemään (lukuun ottamatta Kalkarosta, joka oli paikalla), tosin pimeän ruhtinas olisi mitä luultavimmin kironnut tämän onnettoman ihmisen.
Voldemort oli kutsunut kaikki vapaana olevat kuolonsyöjät paikalle ja kuolonsyöjätkään eivät tietäneet tarkkaa syytä, mutta ehkä Voldemort halusikin vain henkistä tukea vaikkei yleensä osoittanutkaan heikkouden piirteitä. Mies ei ollut halunnut mennä synnytykseen mukaan, mutta Narcissa ei olisi jäänyt pois mistään hinnasta. Bellatrixin tuskan huudot kaikuivat hiljaisella käytävällä, eihän kukaan olisi uskaltanut sanoa mitään herransa ollessa sellaisella päällä.
Rodolfuskin oli tullut paikalle, mutta ei mielellään. Lopulta kun aikaa oli kulunut jo melkein kaksi tuntia Voldemort syöksähti ovesta sisään juuri parahiksi kuulemaan lapsensa ensimmäisen parkaisun. Bellatrix huohotti huojentuneena parantajien häärätessä jotakin vauvan kanssa.
"Tyttö tuli", sanoi parantaja kylmästi ja ojensi lapsen Bellatrixille.
Bellatrix otti tytön syliinsä ihmetellen kuinka kevyt vauva oli. Bellatrix katseli lasta lumoutuneena, kunnes tunsi kylmän käden olkapäällään. Bellatrix ojensi lapsen hiukan vastahakoisesti miehelle. Voldemort ei sanonut mitään vaan katsoi lähes inhimillisen näköisenä, mutta ihmeissään pientä tyttövauvaa. Mies ei mitenkään voinut käsittää miten hänen oli onnistunut hankkia pieni ja lämpöinen tyttövauva käsivarsilleen, mutta vielä hankalampaa hänen oli ymmärtää, että lapsi oli hänen.
Vauvalla oli mustat pehmeät hiukset, tummanvihreät, melkein mustat silmät ja pitkät tummat ripset. Lapsi hyvin kaunis, eikä sellainen pullukka, niin kuin jotkut vauvat. Voldemort ojensi lapsensa takaisin Bellatrixille ja vajosi istumaan Narcissalta vapautuneeseen tuoliin hieman hämmentyneenä.
Kuolonsyöjätkin olivat nyt astuneet huoneeseen osa naureskellen hermostuneesti ja Rodolfus näytti siltä, että olisi antanut mitä vain ollakseen jossain muualla. Lopulta Rodolfus ei enää kestänyt nähdä Bellatrixia ja vauvaa vaan ilmiintyi pois. Voldemort ei jaksanut välittää mokomasta. Oli paljon kiinnostavampaa kuunnella, kun Bella hyräili pienokaiselle. Niinmpä mies käski kuolonsyöjät pois. Narcissa lähti hieman vastahakoisesti, mutta lopulta lähti hänkin. Voldemort istui vuoteen reunalle ja katseli naisen kasvoja. Bellatrix väläytti hänelle lempeän hymyn.
"Oletko miettinyt nimiä?" nainen kysyi yllättäen.
"En ole tullut ajatelleeksi", Voldemort vastasi aika viileästi välittämättä asiasta.
"Minä olen miettinyt", Bella vihjaisi epävarmasti.
Jos hän haluaakin päättää nimen? Enhän minä voi vaatia päästä päättämään nimeä yksinäni, onhan lapsi myös hänen."Niin?" mies kysyi.
"Ajattelin, että ehkä Chelsea olisi hyvä?" Bellatrix vastasi kysymykseen kysymyksellä.
Voldemort oli hetken hiljaa ja vaikutti pohtivan nimeä. Lopulta mies nyökkäsi hyväksyvästi.
"Chelsea Valedro", mies maisteli nimeä sanottuna.
Bellatrixilla oli hurja mielihalu suudella tuolilla istuvaa miestä, mutta hän hillitsi sen vaivoin ja tyytyi vain hymyilemiseen. Voldemort nousi ja meni keskustelemaan parantajan kanssa, koska Bellatrix ja vauva voisivat mennä kotiin. Parantaja oli erittäin ärsyttävä ja miehen kasvoilta näki, että tämä olisi paljon mieluummin kironnut parantajan, kuin seissyt siinä kyselemässä. Lopulta miehen hermot paloivat ja parantaja makasi maassa haukkoen henkeään.
"Me lähdemme", tokaisi Voldemort kylmästi ja piteli vauvaa Bellatrixin noustessa ylös.
He lähtivät hormipulverilla kartanolle. Bellatrix käveli rappuset hitaasti ja vaivalloisesti ylös ja meni huoneeseen, joka oli sisustettu vain vauvaa varten, käveli pinnasängyn luokse ja laittoi vauvan varovaisesti sinne. Bellatrix olisi halunnut pidellä Chelseaa koko yön, mutta olihan vauvankin joskus pakko nukkua. Bellatrix kietoi huovan hellästi pienokaisensa ympärille ja jäi katselemaan huonetta väsyneenä. Voldemort oli antanut naiselle vapaat kädet sisustaa huoneen. Bellatrix oli maalannut seinät ihan itse ja ne olivat kauniin vaalean siniset, lukuunottamatta valkeita pilviä seinää koristamassa.
Bellatrix heilautti taikasauvaansa ja kattoon ilmestyi kaunis lumottu tähtitaivas, hän napautti taikasauvaansa seinän suuntaan ja sinne ilmestyi erivärisillä kirjaimilla: Chelsea
Ei ehkä niin hyvä, kuin Tylypahkassa, mutta saa kelvata.Huoneessa oli paljon leluja ja Bellatrix mietti, että olikohan hän mennyt hieman liiallisuuksiin ostaessaan leluja ja, että uusia ei vähään aikaan hommattaisikaan, ettei tytöstä vain tulisi pilalle hemmoteltua. Bellatrix ei aikonut toistaa samoja virheitä, kuin sisarensa. Bellatrix hyräili ja supatteli kaikenlaista vauvalle jonkun aikaa. Lopulta nainen sammutti valot ja vilkaisuaan pinnasänkyä vielä kerran, sulki oven. Bellatrix hiipi hiljaa herransa makuuhuoneeseen.
Tuskin hän panee pahakseen, jos haluan nukkua hänen vierellään. Olenhan minä ansainnut edes yhden edun tämän päivän jälkeen.Bellatrix asettui tyhjälle sängylle makaamaan. Tuntui ihanalta maata rauhassa pehmeällä sängyllä synnytyksen jälkeen, tuntui melkein kuin leijuisi. Bellatrix laski kätensä vatsalleen, joka oli kutistunut paljon, mutta ei kadonnut vielä kokonaan. Narcissa sanoi, että se lähtisi melkein kokonaan pois, mutta sitten täytyisi kuntoilla loput itse.
No parempi kuntoilla ja näyttää hyvältä, kuin olla läski ja murehtia sitä. Outoa, kun vauva ei ole enää sisällä. Siihen ehti jo tottua.Hän oli rättiväsynyt, mutta uni ei ottanut tullakseen. Bella oli toki suunnattoman onnellinen, kun sai vihdoin pitää pienokaistaan sylissään, Voldemortin reaktiokin oli ollut erittäin hyvä, mutta nainen ei millään saanut mielestään sitä pakokauhuista ilmettä Rodolfuksen kasvoilla kun tämä näki Bellatrixin hymyilevän onnellisena ja pitelevän lastaan.
