Author: Sca
Genre: fluffy, romance, triplaraapale
Pairing: Severus/Lily
Rating: Sallittu
Summary: Lily ja Severus tapaavat kauniina jouluaamuna Tylypahkan pihalla.
Disclaimer: En omista hahmoja, vaan leikin vain niillä. Enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Mmmjoo. Tämmöinen ihme joulusöpöstely. Toivottavasti Sev ei nyt mennyt liian Ooc:ksi hempeilyineen
Minulla on reilun kuukauden ajan ollut kauhea kirjoitusblokki, niin olen hyvin ylpeä itsestäni, kun olen saanut aikaiseksi edes tällaisen triplaraapaleen (: Ja parituskin on minulta jännä, en ole aikaisemmin lukenut Sev/Lilyä paljon yhtään, enkä varsinkaan kirjoittanut ^^ Kommentit ovat tervetulleita.
WarmthPunatukkainen tyttö nojasi puuhun ja hänen vihreät silmänsä katselivat järven suuntaan. Hänen päässään oli kirkkaanvihreä tupsullinen pipo, jonka alta olkapäille laskeutuvia hiuksia koristivat lumihiutaleet. Kädet olivat työnnetty takintaskuihin, sillä lapaset eivät lämmittäneet käsiä tarpeeksi pakkassäällä. Kasvoilla oli haaveileva ilme. Öinen lumisade ei ollut vieläkään lakannut, Tylypahkan pihamaita koristi kaunis, auringossa kiiltelevä valkea lumi. Sää oli kaikin puolin kaunis.
Tyttö ei kuullut lähestyviä askeleita. Ne olivat varovaiset ja hieman epävarmat, kuten aina.
“Hei”, kuului hiljainen tervehdys puun takaa. Lilyn kasvoille nousi hymy. Hänen ei täytynyt kääntyä tunnistaakseen, kuka oli tullut. Siitä äänestä ei voinut erehtyä, hän tunsi sen melkeinpä paremmin kuin omansa. Poika asteli hitaasti tytön eteen.
“Hei, Severus. Mistä tiesit, että olen täällä?”
“Tunnen sinut. Sinä tulet tänne joka joulu aamulla, kun heräät niin aikaisin etkä jaksa odotella sisällä muiden heräämistä ja aamiaista”, Severus vastasi vinosti hymyillen. Lily hymähti kokien parhaaksi olla vastaamatta mitään ja vilkaisi pojan paljaita käsiä.
“Eikö sinulla ole kylmä?” Lily kysyi. “Kun sinulla ei ole hanskojakaan.” Severus pudisti päätään ja painoi katseensa alas punastuen kevyesti. Hänen mustissa hiuksissaan oli samanlaisia kauniita lumihiutaleita, kuin Lilyn hiuksissakin. Yksi lumihiutale jäi Severuksen nenälle.
“En minä hanskoja tarvitse, sinun näkemisesi pitää minut lämpimänä”, hän sanoi hiljaa. Hymy Lilyn huulilla leveni entisestään. Huomattuaan tytön reaktion Severuksen epävarma olemus rentoutui hieman.
“Sinä senkin höpsö”, Lily sanoi pehmeästi ja naurahti, “en tiennytkään, että sinäkin osaat olla tuollainen romantikko. Mutta ihan oikeasti, oletko sinä ihan varma, ettei sinulla ole liian kylmä?”
“Kyllä äiti, olen varma”, Severus virnuili ja Lily nauroi. Severuksen vastauksesta huolimatta Lily otti kätensä takintaskuista ja otti pojan kylmät kädet omiinsa.
“Minä lämmitän sinua silti.”
“Kyllä se minulle sopii”, Severus sanoi hymyillen ja astui askeleen lähemmän Lilyä. Heidän katseensa kohtasivat ja lukittuivat toisiinsa.
“Hyvää joulua, Lily.”
Lily ei ehtinyt vastata, kun Severus sulki silmänsä ja painoi tytön huulille varovaisen ja kevyen suudelman.
