Joulua odotellessa, S || jouluisia luihuisraapaleita, 25/25

[Arte]

Luukku 17: Joulukortit

Title: Christmas regards from home
Author: Arte
Rating: General / Sallittu
Characters: Tracey's parents
Genre: drama
Summary: Tracey gets an early Christmas card from her parents.

A/N I tried writing in German so I thought it wouldn't be too bad writing in English eather... I'm not so sure about myself with writing English but I hope you like this and excuse me for possible grammar mistakes. This is actually second drabble of mine in English so I'm pretty excited. I'm thinking of starting to write more in English, but one will see... It's easier to write letters and stuff like that than "real texts".

Hope you enjoy (although Christmas is already over...)!


Christmas regards from home

Dear Tracey,

Merry Christmas! You're getting your card a little early because we're leaving tomorrow and it wouldn't be good to Arrow to fly so much just because of one card.

Your father and I are very sorry that we won't spend holidays together, but as you know, we really cannot miss France... We both wish you an absolutely fantastic time at Pansy's, you both are going to have so much fun, I know it! Could you please say kind regards to the Parkinsons? They are really kind, inviting you in at Christmas time.

Love,
Mom and Dad

[Arte]

Luukku 18: Lahjapaperi

Nimi: Taioinkin paketoiminen voi olla vaikeaa
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Henkilöt: Draco
Tyyli: draama, raapale
Yhteenveto: Draco taistelee lahjapaperin kanssa.

A/N Miehet ovat tunnetusti tumpeloita lahjojen paketoimisessa, joten miksi asia olisi erilainen velhomaailmassa – taioin tai ei? Minulla alkaa käydä Dracoa pikkuhiljaa sääliksi, ei ole joulu helppoa, ei.


Taionkin paketoiminen voi olla vaikeaa

”Ei tämä voi olla näin vaikeaa”, Draco mutisi napauttaessaan taikasauvaansa kolmannen kerran ja purkaessaan siten juuri loitsuin paketoidun peilin. Hän oli viimein löytänyt etsimänsä Tarvehuoneen piilotettujen tavaroiden huoneesta käytettyään kokonaisen sunnuntai-iltapäivän peilin etsimiseen. Hän oli löytänyt useitakin käyttökelpoisia kuvastimia ja lopulta päätynyt hopeiseen käsipeiliin, jota reunustivat pienet timanttikivet. Muutaman kuuraannu- ja kiillotusloitsun jälkeen peili oli saanut arvokkaan olemuksen, ja Draco oli tyytyväinen löytöönsä.

Nyt ongelmana oli vain paketoiminen. Hän oli jo käskenyt kotitontun toimittamaan hänelle lahjapaperia muttei ollut tajunnut hoitaa paketoimista samanaikaisesti.

”Merlin”, Draco kirosi neljännen paketoimistaian epäonnistuttua: peilin kädensija oli yhä epäilyttävän kurttuinen. ”Miten naiset onnistuvat tässä...”

[Arte]

ReginaRiddle, oi, mukavaa, kun löytyy luihustytöille lukijoita! Hienoa, että tykkäsit jatkuvuudesta, itsekin olen nauttinut niiden kirjoittamisesta kovasti.


Luukku 19: Suklaa

Nimi: Suklaista kermaa
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: Hermansy
Tyyli: draama, raapale, söpöilyä
Yhteenveto: Makeista herkuista syntyvät makeat sanat, eikö?

A/N Purr näistä kahdesta voisin kirjoittaa yhä uudelleen ja uudelleen... mitä näemmä olen tehnyt tässä viimeiset pari vuotta.


Suklaista kermaa

”Mm, suklaata”, Pansy hymyili avatessaan käärepaperin.

Hermione nauroi. ”Sinä olet joskus niin luihuinen. Ei lahjoja avata vasta kuin joulupäivänä!”

Pansy virnisti ja nappasi ensimmäisen suklaapalasen suuhunsa. ”Mutta en voi vastustaa suklaata, kyllä sinä tiedät sen.”

”Mutta et voinut tietää etukäteen, että lahjassa oli suklaata.”

”Tottakai. Tiedät, että rakastan ihania, suklaanruskeita silmiäsi, joten annat luonnollisesti lahjan, joka muistuttaa minua niistä. Ja mitä muuta se voi olla kuin suklaata?”

”Sinun silmäsi pitäisivät sitten olla kermanväriset sinisten sijaan, sinä sokerisanainen naiseni.”

Pansy hymyili veikeästi ja koppasi Hermione lanteista kiinni. ”Ehkä asialle voidaan tehdä jotain”, hän kuiskasi ennen kuin painoi huulensa vasten Hermione suuta.

[Arte]

Luukku 20: Toiveet

Nimi: Silmät tummanruskeat
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Henkilöt: Tracey, Violet, Pansy
Tyyli: draama, raapale
Vastuunvapaus: Violet kuuluu minulle, kaikki muu Rowlingin.
Yhteenveto: Tracey jähmettyi tuijottamaan paljon puhuttua – ja salattua – sisarta.

A/N Pakkohan sitä oli työntää Violetkin tähän mukaan. Ehkä saan joskus kirjoitettua Violet/Traceyta...  Niille, jotka eivät ole tekstejäni ennen lukeneet: Violet on oma hahmoni. Hän on surkki, elää piilossa kotona ja on Pansyn kaksoissisar. Hänen olemassaolonsa salataan hyvinkin tarkkaan eikä hänestä moni tiedä.

Updeittia: Sainpas sen Tracey/Violetin kirjoitettua: Hymyilet sadepisaroista välittämättä, S!


Silmät tummanruskeat

Tracey kätteli kohteliaasti Pansyn vanhempia ja välitti terveiset omiltaan. Hän seurasi Pansya tämän huoneeseen heidän molempien varmistaessa, että tavarat olivat saapuneet turvallisesti perille. Hormiverkon käytöllä oli aina omat tenkkapoonsa.

Sitten Tracey kääntyi lähes innosta täristen ystävänsä puoleen. ”No, missä hän on?”

Pansy hymyili Traceylle viitaten tätä seuraamaan perässään. He kulkivat vielä yhdet portaat ylemmäs, ja Pansy koputti oveen. Kuului askelia ja ovi avattiin.

Tracey jähmettyi tuijottamaan paljon puhuttua – ja salattua - sisarta, jonka pakaroihin ulottuvat hiukset lumosivat katseen ja jonka silmät olivat tummanruskeat. Tytön olemus oli rautaa, katse huokui valppautta.

”Hei”, hän hymyili ujosti. ”Minä olen Tracey.”

”Violet”, tyttö vastasi hymyyn.

[Arte]

Luukku 21: Perhe

Nimi: Kotiinpaluu
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Henkilöt: Beatrice + perhe
Tyyli: draama, raapale
Yhteenveto: Iloinen jälleennäkeminen perheen kanssa.

A/N Voihan hienostoperhekin rakastaa toisiaan. Kirjoitan aika vaihtelevasti puhdasverisistä perheistä, joskus on rakkautta ilmassa ja joskus taas ei. Niinhän se menee meidänkin maailmassamme. On vain harmi, että oletetaan niin vankasti, että luihuisilla on aina kylmät perheolot.


Kotiinpaluu

Hymyilen, kun äiti ryntää minua asemalla vastaan ja kaappaa minut pehmeään halaukseen. Näen isän kauempana ja virnistän, heilutan kättäni iloisesti lämpimästä syleilystä. Pian poskeeni onkin suikattu pieni suukko ja suuri käsi on pörröttänyt hiuksiani. En edes välitä esittää vastustelevaa, on ihanaa nähdä taas vanhempiani.

”Missä kaksoset ovat?” ehdin juuri ja juuri kysyä, kun selkääni hyppää paino ja käsipuoleeni heilahtaa pieni tyttö.

”Bea, Bea”, he huutavat ja nostan molemmat ähkäisten hetkeksi käsivarsilleni, rutistaen tiukasti.

”Että te olette taas kasvaneet”, nauran Millianille ja suukotan Rosalinen punaisia poskia. Otan heitä molempia kädestä kiinni ja seuraamme vanhempiamme asemalaiturilta ulos. Kotiinpaluu rakkaaseen perheeseen tuntuu ihanalta.

[Arte]

Luukku 22: Lapset

Nimi: Tupahengen merkeissä
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Henkilöt: Pansy, Mirella, Tracey, Violet
Tyyli: draama, tuplaraapale
Yhteenveto: Tupahengen syrjällä voi tehdä lähes mitä tahansa.

A/N Mirella on siis Pansyn äiti. Itse vihaan, kun oma äitini utelee seuraelämästäni ja pitää peitellä totuuksia.
-- Niin siis Mirella eikä Miranda, kiva kun muistaa omat hahmonsa...


Tupahengen merkeissä

”Mitä Dracolle kuuluu, Pansy?” Mirella kysyi hymyillen taputellessaan servetillä suutaan.

Pansy kolautti haarukkansa hampaisiinsa ja nielaisi irvistyksen. Johan he olivatkin ehtineet olla kotona useita tunteja...

”Hyvää”, hän vastasi tasaisesti potkaisten Violetia pöydän alla, kun siskon ilme heilahti. Hän oli liian tietoinen Traceysta vieressään. ”Viettää joulun kotona.”

”Sepä mukava kuulla”, Mirella nyökkäsi. ”Narcissa on varmasti oikein iloinen. Lähetit hänelle varmasti terveiset Dracon mukana, etkö niin?”

Pansy nyökkäsi velvollisuudentuntoisesti ja keskittyi rosolliinsa. Ole hiljaa ole hiljaa ole hiljaa...

”Oletteko käyneet yhdessä Tylyahossa?”

Älä huokaise älä huokaise älä huokaise...

”Käymme kaikki yhdessä siellä, vai mitä, Tracey?” Pansy hymyili teennäisesti ystävälleen tämän nyökätessä. ”Meillä on hieno ryhmähenki keskenämme ja nautin todella yhteisistä hetkistämme. On aina niin kovin sääli, jos joku ei viihdy omassa tuvassaan, mutta meillä ei sellaista ongelmaa onneksi ole, ei ollenkaan.”

”Vai niin...” Pansy puri salaa huultaan nähdessään Mirellan viileän katseen ja kuullessaan pohtivat sanat. Hän tunsi äitinsä hyvin ja oli varma, että tämä suunnitteli jo Dracon raahaamista heille kylään tai heidän vierailuaan Malfoyiden kartanoon. Tekosyynä tottakai se, että Pansysta oli niin hienoa, että he viettivät yhdessä aikaa tupahengen merkeissä.

Kunpa hän vain jättäisi minut viimein rauhaan, hän huokaisi vilkaistessaan Violetia silmiin ja muistaessaan toiset samanlaiset.

[Arte]

Luukku 23: Joululaulut

Nimi: Kostea joulu
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Henkilöt: Millicent + perhe
Tyyli: draama, raapale
Yhteenveto: Juhlat olivat hänen elämänsä kauheinta aikaa, etenkin kotona vietettäessä.

A/N Tiedä nyt, mitä tähän pitäisi sanoa. Vähän pohjaa Millicentin haaveiluille.


Kostea joulu

”Jouluupuuu on raakennettuu, jouluuu on jooo ooovellaaa...”

Millicent sulki silmänsä hillitäkseen hermonsa. Juhlat olivat hänen elämänsä kauheinta aikaa, etenkin kotona vietettäessä. Herra Bulstrode oli juonut taas aivan liian monta tuliviski-tonttuviinipullollista, ja rouva Bulstrode oli jättänyt vanhimman tyttärensä seuraaman isänsä touhuja patistellessaan nuorempia pois tieltä.

”Millicent, rakash tyttäreni, kaadahann isällesho vähhän lishää viiniä”, herra Bulstrode sammalsi ja heilutti tyhjentynyttä lasiaan. Millicent huokaisi ja harkitsi jälleen kerran kieltäytymistä. Siitä ei kuitenkaan olisi mitään apua, isä joisi kuitenkin viininsä, ja Millicentin kannalta oli parempi, kun tämä pysyi hyvällä päällä joululaulujensa kanssa.

Kunpa saisin olla Daphnen luona, hän huokaisi täyttäessään lasin jälleen.

[Arte]

Luukku 24: Aattoilta

Nimi: Vain paketoimisen testaamista, ei sen kummempaa
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Henkilöt: Pansy
Tyyli: draama, raapale
Yhteenveto: Jouluaatto Parkinsoneilla, toisin sanoen Pansy ei malta odottaa lahjojen kanssa.

A/N Draco sai lahjansa kunnialla Pansylle asti.


Vain paketoimisen testaamista, ei sen kummempaa

Dracon lahjaan tarttuessaan Pansy kohotti hieman kulmiaan nähdessään paketin soman muodon ja tuntiessaan vahvan materiaalin lahjapaperin alla. Poika oli ylpeillyt paketoineensa sen aivan itse eikä Pansy epäillyt sitä – lahjapaperiin langetetuista suoristustaioista näki, ettei yritys ollut onnistunut aivan niin jouhevasti kuin paketoija olisi varmasti toivonut.

Hän pohti hetken, avaisiko lahjan sauvan avulla, mutta päätti sitten testata Dracon paketointiloitsun tehoa. Kultainen nauharusetti pysyi nätisti kasassa, mutta lahjapaperia kiinni pitävä teippiliima ei ollut tehokkaimmasta päästä ja paperi valahti alas ilman pahempia repimisiä.

Pansy hymyili yhtäkkiä ilmestyneelle peilikuvalleen ja tarkasteli hopeista kuvastinta ja sen hohtavia korukiviä hyväksyvästi. Ehkä Dracolla oli sittenkin makua joissain asioissa...

[Arte]

Luukku 25: vapaa

Nimi: Käytetään tilaisuus hyväksi eikä välitetä mustista ruumiinosista
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Henkilöt: Astoria, Daphne, Anton (OMC)
Tyyli: draama, raapale
Yhteenveto: Joulupäivä Greengrasseilla.

A/N Ympyrä sulkeutuu, näitä on ollut kiva kirjoittaa. Toivottavasti joku on nauttinut mukana, olen itse tykännyt näistä kohtuullisen hyvin. Oli hauskaa yhdistellä raapaleita toisiinsa, tässäpä siis viimeinen vilkaisu Astorian joulutunnelmiin.


Käytetään tilaisuus hyväksi eikä välitetä mustista ruumiinosista

Astoria istuutui varovaisesti pöydän ääreen posket hieman hehkuen. Joulumaljaksi nautittu tonttuviini sai hänen olonsa aina hieman lämpimäksi. Daphne laskeutui sorjasti hänen viereensä, ja Astoria yritti pitää suoraa naamaa – siskon käytös oli aivan naurettavaa nuorten mieshenkilöiden seurassa.

Kuin tilauksesta Anton istahti sisaruksia vastapäätä ja hymyili, silmät Astoriassa. Astoria hymyili hieman takaisin, tuntien Daphnen terävän potkaisun sääressään. Oliko se hänen vikansa, että poika kiinnittä enemmän huomiota häneen kuin isosiskoon?

No mutta tottakai oli, ja Astoria tiesi, että loppulomasta tulisi aivan kamala. Siinä ei kyllä tosin ollut mitään uutta, joten miksi jättää käyttämättä tilaisuutta hyväksi.

”No, Anton”, hän kysyi pirteästi. ”Kuinka viihdyt Englannissa?”

[Upsila]

Oi, näitä oli tosiaan ilo lukea. Minä luin haltioissani näitä kaikkia ja harmistutti hieman, että nämä hyvät raapaleet loppuivat jo. En edes huomannut, että meni näin nopeasti lukiessa kaikki raapaleet, mutta kaikki loppuu ainkaan. Kaikki erinomaisetkin raapaleet, joita tekee mieli innosta puhkuen lukea enemmänkin kuin mitään muuta.

Tuo viimeinen raapale oli kyllä aika haikea. Eihän se Astorian syytä ollut, että Anton kiinitti hänen huomiotaan enemmän. Mutta kaiken joulutunnelman ohessa tämä oli erittäin maittava yöpala. Pidin kaikista todella, todella, todella paljon. Toivottavasti nähdään piankin luihuisjengin pareissa enemmän.

Kiitos!