Jemmi, joo oonki sun nikin bongannu tuolta vaihtaritopikista, Japani on varmasti aivan sairaan mielenkiintoinen! (: Kiva tavata kohtalontovereita. Itsellä joulu meni ihan mukavasti, pikkasen koti-ikävä kaivo, mutta sentään lunta oli jeij. Saksahan on mitä mahtavin kieli, en ymmärrä ollenkaan, mikset siitä tykkää. (; Mutta niin, kiitos kommenteista! Minä tykkään rareista hahmoista ja olen kasvanut rakastamaan luihuisiani, heistä on aina mukava kirjoittaa. Tässä taas vähän päivitystä useampien raapaleiden merkeissä, jotenkin kirjoitan aina kerralla hirveän kasan enkä yhtä päivässä, kuten kuuluisi...
Upsila, heh, nyt saat taas lukemista vähän urakalla, muutama raapale peräkkäin taas tulossa... Kommenttisi ilahduttavat minua aina, olet hyvä kommentoija. (: Kumpa minullakin olisi täällä -13, mennään varmaan nollan lämpimämmällä puolella ja lunta on juuri ja juuri... toivottavasti ensi yönä sataa.
Luukku 10: Lumi
Nimi: Lumienkeleitä
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Pansy
Tyyli: draama, tuplaraapale
Yhteenveto: ”Mikä ihme on lumienkeli?” luihuinen mutisi ja käänteli päätään Hermionen muodon omaavalle hahmolle.
A/N Tämä nähtiin jo Finin joulukalenterin vikassa luukussa, mutta pitäähän tämä nyt tännekin tunkea. Minusta on aina mielenkiintoista miettiä, mitä asioita velhomaailmassa on ja mitä ei, ja mitkä taas ovat jästimaailmassa ihan tuttuja juttuja.
Lumienkeleitä
Pansy kaatui selälleen lumihankeen ja levitti kätensä hymy huulillaan. Rohkelikkotyttö hänen vieressään naurahti ja seurasi tyttöystävänsä esimerkkiä. He molemmat nauroivat suurten lumihiutaleiden putoillessa hitaasti taivaalta ja kastellessa heidän kasvonsa.
”Minä rakastan lunta”, Hermione huokaisi, ja Pansy ynähti mukailevasti. Hän liikutti käsiään ajatuksiinsa vaipuneena ennen kuin huomasi Hermionen matkivan liikettään, tytön jalatkin näyttivät vispovan lunta.
”Mitä sinä teet?” Pansy kysyi nousten istumaan.
”Lumienkeliä”, Hermione tokaisin naurahtaen kohottaen luihuiselle huvittuneena kulmakarvojaan.
”Mitä?” Pansy kurtisti kulmiaan ja nousi seisomaan, tarkastellen Hermionen touhuja varautuneena. Tyttö pysäytti raajojensa liikkeen ja nousi hänkin pystyyn, kääntyen hymyillen luomuksensa puoleen.
”Etkö sinä ole koskaan tehnyt lumienkeliä?” tämä kysyi.
”Mikä ihme on lumienkeli?” luihuinen mutisi ja käänteli päätään Hermionen muodon omaavalle hahmolle.
”No tuo!” Hermione nauroi ja osoitti lumienkeliään. ”Sitä kutsutaan lumienkeliksi, koska se on lumessa ja näyttää aivan enkeliltä. Katso nyt, käsistäni ovat muodostuneet siivet, ja jalkani taas tekivät sille hameen, aivan selvä enkeli!”
Pansy vilkaisi Hermionea varmistaakseen, ettei tämä pilaillut, ennen kuin siirtyi katsomaan enkeliluomusta. Hän nyökkäsi epävarmasti.
Hermione oli tarkkaillut tyttöystäväänsä ja virnisti nyt leveästi.
”Tule, tehdään kaksi lisää.”
He kaatuivat vieretysten pehmeään hankeen ja Pansy heilutteli hallitsemattomasti käsiään ja jalkojaan Hermionen nauraessa vieressä. Heidän noustessaan taas pystyyn heidän edessään makasivat kolmen lumienkelin hahmot.