Title: Lähellä, mutta kaukana, turvattu tunne
Author: Inkheart
Pairing: D/Hrm, H/G, R/L
Rating: K-11
Summary: Seitsemäs vuosi alkaa Hermionella, Harryllä, Ronilla ja Draco Malfoyllä. Hermione näkee unen joka johtaa hänet ja elämänsä koville teille. Hän tapaa uusia suhteita ja saa huomata keihin luottaa keihin ei...
A/N Jep tää on mun eka pitkä fic, ja kommentti on enemmän kuin tervetullutta!!
laatu voi olla vähän tökerö, mutta parhaani teen teidän hyväksi, ja haluaisin tietää kannattaako tätä jatkaa, vai stoppaako tää tähän
ja tää ensimmäinen luku on sit hirveen lyhyt...
tässä tää ekaluku tulis... Iihhkis
1. Uni kyyneliin saakka
Oli pimeää, hän ei tiennyt yhtään missä mahdollisesti oli. Pelottavaa, ellei karmivaa täällä oli. Hiljaista, autiota, sydämen sykekin tuntui kuuluvan kilometrien päähän. Kohta hän näki pimeästä kajastuvan jotain vaaleaa, mutta mitä? Hän lähti kävelemään vaaleaa kajastusta kohti, tuntien, että se olisi hänelle jotain hyvää. Pian vaalea kajastus pimeydessä vahvistui ja hän päätti lähteä kävelemään sitä kohti. Nopeasti rauhallinen tahti muuttui hölkäksi ja pian hengästyttäväksi juoksuksi. Ihme kyllä, kajo liikkui koko ajan kauemmaksi, mitä lähemmäksi sitä pääsi. Sen luokse ei yksinkertaisesti pystynyt pääsemään. Joka paikan valtasi suuri pettymys ja turvattomuuden tunne, mutta miksi turvattomuus? Olivathan hänellä aina ystävät lähellä.
Hermione heräsi huomaten, että oli onnistunut saamaan pari kyyneltäkin aikaiseksi. Lavender käveli kohti Hermionea ylpeä ilme kasvoillaan, huomattuaan tämän heränneen. ”Taidat yhä haikailla Ronin perään, kun ihan unissasikin itket. Teistäkö ihan unta näit? Vai minusta ja Ronista? Muistakin että hän on nyt minun omaisuuttani!” Lavender töksäytti vasta heränneelle Hermionelle. ”Huomenta vain itsellesikin…” Tämä mumisi vastaukseksi. Hermione tiesi, että rakasti yhä Ronia, mutta ei haikaillut tämän perään poikaystävä toiveissa. Hän puki päälleen harmaan, hieman ns. heruttavan topin ylleen, siniset suorat farkut ja taivaansinisen hupparin. Pesi vielä kasvonsa viileällä vedellä ja pesi hampaansa, harjasi hiuksensa, otti laukkunsa ja lähti makuuhuoneesta kohti oleskelutilaa. Hermione kurkkasi lukujärjestykseen ja varmisti seuraavan tunnin olevan ennustusta. Sitten hän suuntasi matkan kohti Suurta salia, ja aamupalaa, hänellä olisi jo kiire.
Pian tytön mieleen palasi kuva viimeyön uni. Hän halusi tietää mikä tuo hohde oikein oli ja kertoa siitä jollekin. No tietenkin hän kertoisi siitä Ginnylle. He olivat tätä nykyä hyvät ystävät ja kertoivat toisilleen kaiken, kuten nytkin tulisi käymään. Silti Hermione haluaisi ottaa asiasta selvää yksin, olihan nyt kyse hänen unestaan.
Hermione saapui Suureen saliin, jossa Harry ja Ginny söivät yhdessä aamiaista. Tämä nuoripari oli ollut yhdessä vasta viikon päivät, mutta hyvin onnellisena. Ginny oli ollut ihastuneena Harryyn jo monta vuotta, mutta nykyään tunne oli onneksi molemminpuoleinen. ”Huomenta”, Hermione sanoi toisiaan tuijottelevalle parille. Ginny käänsi katseensa Hermioneen ja vastasi hymyillen leveästi: ”Huomenia, ihmettelinkin jo missä viivyit.” Hermione siirsi katseensa hyvästä ystävästään Harryyn ja tökkäsi tätä olkavarteen: ”Ymmärrän Harry että Ginny on oikein kaunis ja ihana tuijoteltava, mutta olisi kohteliasta edes sanoa huomenta.” Ginny punastui syvästi, mutta huomaamattomasti, mikä sai toisen tytön naurahtamaan. ”Ai, sori Mione en huomannut tuloasi…” Harry sanoi miettien jotakin ja jatkoi: ”Niin ja sitä huomenta.” Tyttö oli vihdoin tyytyväinen ja istui ottamaan kupin kahvia ja palan paahtoleipää. Syötyään vaitonaisesti, kolmikko suuntasi tiensä kohti Suuren salin ovia, jossa tiet eroaisivat. Harry ja Ginny vaihtoivat vielä pikaisen mutta intohimoisen suudelman ennen teiden eroamista. ”Moikka, nähdään hyppytunnilla sitten”, Hermione sanoi Ginnylle ja lähti Harryn kanssa kohti ennustuksen luokkia, kun taas Ginny muodonmuutoksien.
Harry ja Hermione kävelivät hiljaa rappusia ylöspäin aina luokkaan asti. Kaikki muut olivat jo luokassa, paitsi itse opettaja. He istuivat tyhjään pöytään vastakkain. Tyttö käänsi katseensa huoneen toiseen päähän Roniin ja tämän sylissä istuvaan Lavenderiin. Harry katsoi Hermionea ja näki tämän silmissä tyhjän ja hieman surullisen, mutta myös vihaisen katseen. ”Miten Ron pystyy olemaan tuollaisen lutkan kanssa yhdessä?” Tyttö ennemminkin sanoi kuin kysyi Harryltä. ”Ei ajatustakaan, mutta olkoon kenen kanssa on”, poika vastasi kyllästyneenä ja säälien Hermionea. Hän ja Ron olivat olleet niin hyvä pari, mutta olihan maailma miehiä pullollaan. ”Niinpä”, Hermione vastasi viimein.
Opettaja saapui luokkaan ja kaikki hiljenivät. Hermione vilkaisi Luihuisten pöytiin ja huomasi Draco Malfoyn tuijottavan tätä kuin kärpäsen kakkaa. Tyttö vastasi ilkeällä mulkaisulla ja alkoi suraamaan tuntia tylsistyneenä. Häntä ei kiinnostanut ennustus yhtään, joten alkoi taas miettimään sitä unta, jota hän ei ollut vielä kenellekään paljastanut.
noni ja kommentti olis kiva saada sinulta joka jaksoit lukea tämän loppuun : DD
-Ih
//: Arte tarkensi otsikon ikärajaa, vain yksi ikäraja esille.