Calm as Hindu Cow
Author:Culliina
General: S
Fandom: Twilight
Genre: Humor, One Shot
Warnings: Pari viittausta väkivaltaan, ei kiroilua tms.
A/N: Toivottavasti tykkäätte, mulla ainakin oli kivaa tätä tehdessä...
Kommenttia pyydän ja niillä elän ja Betana oli siis NiNNNi .//Venomous lisäsi ikärajan otsikkoonEmPoV.
Olohuoneen lattia on kova. Liian kova. Ei se yleensä tälläinen ole. Eikä puun tai edes kiven pitäisi olla vampyyrista kovaa...
Hmm. Pitää miettiä.
Maailmassa on paljon sellaista, mitä pitää miettiä.
Niin kuin vaikka Jasper. Siinä sitä mietittävää vasta riittääkin.
Sellaista mutanttia on vaikea ymmärtää. Mutta silti se ymmärtää kaikkia, mutta toisaalta...
Äh, antaa olla. Ei itseltään liikaa pidä vaatia, ei vaikka olisikin yhtä komea kuin minä...
”Emmett McCartney Cullen, mitä olet tehnyt lattialleni!?”
Olisi jo hiljaa, ei se minun vikani ole, jos joku himputin Emmett mikälie on jotain rikkonut.
Jotain kietoutuu ympärilleni. Miksiköhän? Ja mitähän se on?
No, eikai sillä niin väliä.
Ja sitten takaisin lattiaan. Miksiköhän se on niin pehmeä?
Jokin ympärilläni tiukentaa otettaan ja kova lattia katoaa altani.
Oikeastaan se on ihan mukavaa.
Ote ympäriltäni katoaa ja jotain törmää minuun. Auts, se taitaa olla se himputin kova lattia.
Mikähän se juttu ympärilläni oli? Se oli kyllä aika kovakourainen, saisi pyytää anteeksi.
Taas jotain törmää minuun.
Tälläkertaa se on pieni ja pyöreä. Ja se tuli sivulta?
Se ei siis kai ole kova lattia.
Taas jotain törmää minuun. Edelleen pyöreää, mutta isompaa, kuin edellinen törmääjä.
Ympäriltäni kuuluu turhautunutta muminaa.
Avaan silmäni.
Ympärilläni on paljon ihmisiä. Ja koneita. Mitähän he tekevät.
”Katsokaa se liikuu!” joku miehistä huutaa.
Hetken syvä hiljaisuus, sitten yleinen sekasorto.
Kaikki miehet kiljuvat ja juoksevat ympäriinsä, koneet ajavat pois.
Katselen hämmentyneenä ympärilleni. Minähän olen olohuoneessa.
Mutta miksi lattiassa ympärilläni on valtava vallihauta?
Se on kai sen Emmettin tekosia.
Ilmankos Esme oli raivona.
Käännyn ympäri ja näen perheeni seisomassa takanani.
Heidän ilmeensä olivat ristiriitaisia:
Edwardia hymyilytti.
Esme taas...
No, hän näytti siltä, kuin aikoisi hyökätä kimppuuni.
Miksiköhän?
Hän kai on edelleen vihainen sille Emmettille.
Nousin ylös ja laskin käteni osaa ottavasti hänen olkapäälleen. ”Älä sure, Esme. Kyllä minä se Emmettin etsin ja annan sille opetuksen. Sen jälkeen se ei enää iiiiiiikinä riko lattiaasi.”
Hänen suupielensä nousivat virnistykseen.
Miksihän?
No, kai hän on vain iloinen, että se Emmett saa opetuksen...