FMA: Jouluraapaleita, max. K-11

[Kaatosade]

Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa FMA-universumin hahmoineen, minä en saa hänen luomuksillaan leikkimisestä minkäänlaista korvausta.

Alkusanat: Adventtihaasteessa olisi tarkoitus kirjoittaa 25 eri sanasta jouluiset ficit ja koska vuosiraapaleprojektini on kriittisessä tilassa ja tarvitsee kipeästi potkua, lähden tähänkin hullutukseen mukaan. Erittäin todennäköisesti teen kaikki rääpäleet FMA:sta ja ne tulevat ilmestymään tänne, linkittelen tähän viestiin. Näillä ei tule muuta yhteyttä toisiinsa olemaan kuin fandom, erillisiä siis. Tervetuloa saamaan joulumieltä.

Sanat ja ficit:

01. Odotus - Odotuksen riemu Izumi, S
02. Kalenteri - Helppo ratkaisu Maes, Roy/Ed, K-11
03. Koti - Koditon Ed, S
04. Rauha - Joulurauhaa Roy, Maes/Gracia, K-11
05. Ystävät - Yhteisiä harrastuksia Roy/Ed, K-11
06. Sukulaiset - Liian monta paikkaa vapaana Pinako, Winry, Ed, Al, S
07. Lahjat - Lämmittävä lahja Roy/Maes, S
08. Ruoka - Tärkeintä joulussa Roy/Ed, K-11
09. Kynttilä - Tuli syttyy Roy, S
10. Lumi - Lumisateen jälkeen Olivier, S
11. Valo - Kirkkain valo Elysia, Maes/Gracia, S
12. Pimeys - Näköalapaikka Roy/Ed, S
13. Onni - Kirjaimellisesti onnekas Sheska, S
14. Auttaminen - Auttavia käsiä Trisha, Ed, Al, S
15. Stressi - Stressin välttämisestä Maes/Gracia, S
16. Tontut - Toimiston tontut Roy, Maes, S
17. Joulukortit - Välittämisen merkki Roy/Ed, S
18. Lahjapaperi - Luovaa paketointia Roy/Ed, K-11
19. Suklaa - Korvaava lahja Roy/Ed, K-11
20. Toiveet - Kirje joulupukille Pinako, S
21. Perhe - Ainakin tämä joulu Roy/Maes, S
22. Lapset - Kaikki lapset eivät luistele Hohenheim, S
23. Joululaulut - Joululaulujen viattomuudesta Roy/Ed, K-11
24. Aattoilta - Halvallakin saa Roy/Ed, K-11
25. Vapaus (jep, tämä on tyhjä) - Toivelahja Roy/Ed, S

~*~

Otsikko: Odotuksen riemu
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Izumi
Ikäraja: Sallittu
Genre: draamaa ja fluffia, pre-angst, raapale
Summary: Ehkä hän oli hiukan etuajassa neuloessaan vauvalle jo nyt tossuja joululahjaksi...

A/N Voi angsti, että tämän kirjoittaminen oli tavallaan ahdistavaa, mutta näin. Ensimmäinen haasteen sana oli Odotus.


Odotuksen riemu

Pikkuinen tossu muodostui vähitellen puikkojen kilistessä toisiaan vasten. Lanka oli hennon mintunvihreää, ei vaaleanpunaista eikä vaaleansinistä. Se sopisi yhtä hyvin tytölle ja pojalle.

Izumi laski neuleensa hetkeksi ja piteli kättään hiljalleen paisuvalla vatsalla. Niin pitkän yrityksen jälkeen he saisivat lapsen, ja vaikka raskaus ei ollutkaan ollut helppo, hän oli nauttinut odotuksen jokaisesta päivästä.

Hän katsoi tossua ja hymähti. Ehkä hän oli hiukan etuajassa neuloessaan vauvalle jo nyt tossuja joululahjaksi... eivätkä nämä olleet ensimmäiset. Hän oli tehnyt pikkuruisia lapasia, myssyn, sukat – lapsi tarvitsi talvella kunnolla vaatetta päälleen, vaikka Dublithissa ei ollutkaan yhtä kylmä kuin pohjoisessa.

Hän ei olisi malttanut odottaa syntymää.

[Ziri]

Oih, tää oli ihana! <33 Mukavaa ja helppolukuista tekstiä, enkä virheitä löytänyt (Ihan niin kuin minä niitä oikeasti etsisin ) Kiitos illanpiristeestä, seurailen tätä jatkossa vaikken aina kommaisikaan.. 
~Ziri

[Upsila]

Oih, jälleen ihanaa luettavaa sinulta! Tämä oli niin mukavaa tekstiä, että vetäisi väkisinkin hymyn poskelle. En ole oikeastaan kovin kiinostunut Fullmetal Alchemistista, mutta kun näin hyvää tekstiä löydetään niin on aivan liian turhaan jättää kommentoimatta!

Izumi oli todella ihana äiti tässä, neuloi jo etuajassa lapselleen lapasia, myssyjä, pikkuruisia tossuja ja sukkia, ajatteli siis tämän parastaan. Siihen minä pyrinkin, että hän nauttii tästä jokaisesta päivästä, vaikka raskaus ei ollut helppoa. Yritän kommentoida jokaiseen kirjoittamaasi raapaleeseen, mutta vaikka minuakaan ei näkyisi se ei tarkoita etten seuraisi innolla. Mutta usko pois, saatan mahdollisesti piinata sinua loppuun saakka kahdeksankymmentäyhdeksän prosenttisesti - onhan se paljon? Jos ei niin luultavasti yli yhdeksänkymmentä prosenttia kuitenkin, haha.

Jatkoa tänään, huomenna tai pian!

[Kaatosade]

Ziri: Mun tyyli on yleensä aina helppolukuista, en vaan osaa koukeroita. Kiva, jos miellytti.

Upsila: Kiva kiskoa lukemaan muitakin kuin FMA-friikkejä. Izumi olisi ollut kyllä ihana äiti... Mmh. Kahdeksankymmentäyhdeksän prosenttia on kyllä paljon, kiva jos joku jaksaa kommentoida.

Kiitoksia teille kovasti. Aina piristää, kun joku sanoo lukeneensa. <3



Otsikko: Helppo ratkaisu
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, huumori, tuplaraapale
Summary: ”Mistä te tällä kertaa kinaatte?” Maes kysyi.

A/N Toinen sana oli Kalenteri, ja minulla oli liian hauskaa - taas ihan vaihteen vuoksi.


Helppo ratkaisu

Maes astui Royn työhuoneeseen päätyen keskelle sotaa. Roy ja Ed olivat juuttuneet epäaikuismaiseen painiotteluun, jossa Roy oli melkoisesti häviöllä.

”Mistä te tällä kertaa kinaatte?” Maes kysyi. Hän ei yleensä tiennyt, oliko rakastavaisten nahistelun vuoksi huvittunut, hämmentynyt vaiko ärtynyt, ja päätyi sekoitukseen kaikkia.

”Tuo yritti viedä minun vuoroni”, Ed nurisi taivuttaessaan Royn kädet lattiaan.

”Enhän! Sinä muistat väärin! Oikeasti on minun vuoroni.”

”Eikä ole! Muistan hyvin, etten saanut viimeksikään!”

”Kylläpäs! Ja siirrä jalkaasi, kiitos, se painaa kylkeäni.”

”Oho. Sori. Mutta sinä muistat väärin! Älä välitä. Dementia alkaa olla yleistä sinun iässäsi.”

”Senkin kakara!”

”Itse olet seniili!”

”Enkä!”

”Seis”, Maes sanoi onnistuen katkaisemaan riitelyn hetkeksi. ”Siis mistä vuorosta te puhutte?” Hän toivoi hartaasti, ettei kyse ollut mistään kumpi-on-tänä-iltana-päällä -tyyppisestä asiasta.

”Tuo aloitti viime vuonna!” Ed sanoi.

”Kun en! Koska sinä ryöstit koko kalenterin ja –”

”Enhän!”

”Minkä kalenterin?” Maes kysyi.

Roy ja Ed katsoivat häntä kuin vähäjärkistä ja vastasivat yhteen ääneen täsmälleen samanlaisella kärsimättömällä sävyllä. ”No joulukalenterin!”

”Hetkinen... te tappelette siitä, kumpi saa avata ensimmäisen luukun?”

”Kyllä!”

”Siihen on helppo ratkaisu”, Maes sanoi napaten pöydällä olevan kalenterin. ”Nimittäin se, että minä avaan sen.”

”Uskallakin!” Roy ja Ed unohtivat riitansa hämmästyttävän nopeasti rynnätessään tavoittelemaan Maesia, joka juoksi ulos huoneesta kalenteri mukanaan ja hilpeästi nauraen.

[Surunmurhaaja]

Haha, tästä tuli kyllä sen pakettijutun kanssa todella hyvä fiilis. Ed ja Roy on ihania, ja kiva lukea tälläistä vähän lapsellistakin käytöstä kaksikon taholta. Repesin kyllä tuolle luukkujutulle, siun EdRoyt on vaarallisia mielenterveydelle. Ihanan piristävää, kiitos <3

[Arte]

Olisi pitänyt arvata, että osallistut tähän.

Mutta aw! Kylläpäs tämä molemmat olivat suloiset. Izumi olisi kyllä ollut hyvä äiti, söpöt sukkaset ja kaikkea. Minun käy häntä sääliksi. Toisessa raapalesarjassa taas Maes oli ihana! Tykkäsin tuosta riitelynaiheesta, jotenkin niin tyypillistä noille kahdelle... ja onnistuit hyvin piristämään mieltäni ja sait hymyilemään, kiitos! <3

[Upsila]

Aww, täähän oli ihana! Ed ja Royhan osaa olla ihania ja tuollaisia lapsellisia, kun kinastelee, että kumpi saa avata ensimmäisen luukun. Maeshan se sitten riidan ratkaisi, että hän voisi itse avata ja pojat tietenkin unohtivat riitansa ja heti rynnäkköön kalenterin luokse, haha. Aikas hyvä idea, sulla taisi olla hauskaa kirjoittaessa, kun tuollaisen hyvän fiiliksen antavan raapaleen kirjoitit. Sait minut hymyilemään korviin saakka ja saada päähänikin lisää elämää, kun tässä on ollut stressiä kokeiden takia.

Kiitoksia paljon, alahan kirjoittamaan tänäänkin!~

[Kaatosade]

Venomous: Osapuilleen kaikki tämän parituksen ficit on vaarallisia terveydelle, ei voi mitään... mutta joo, joulunahan on tarkoitus nuortua taas kuin lapsi leikkimään, eikö?

Arte: Niin, olisi pitänyt. Minä yritin jättää väliin, ihan oikeasti! Mutta tämä saattaa vielä pelastaa raapaleprojektini... toivottavasti. Mutta mm, hymyilyttäminen on kivaa.

Upsila: Mun Ed ja Roy osaa aina olla lapsellisia, se tuntuu jotenkin tulevan melkein automaattisesti. Ja Maes - voisin nähdä sen tekevän juuri noin. Stressin lievitys on tarpeellista välillä.

Kiitoksia teille oikein kovasti. <3


Otsikko: Koditon
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Ed, ei parituksia
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angsti, raapale
Summary: Silti hänellä oli surkea olo, kun hän käveli pitkin katua ja näki kaikki joulua varten somistetut ikkunat.

A/N Sanana Koti. Välillä vähän angstisempia joulutunnelmia.


Koditon

Menneisyyteen haikaileminen ei ollut tyypillistä Edille. Asiat olivat tapahtuneet ja vaikka hän miten paljon tahtoisi, hän ei pystyisi kääntämään kelloa taaksepäin ja menemään muuttamaan asioita. Tekoja saattoi kyllä katua, mutta itsesäälissä kieriskely ei poistaisi ongelmia.

Silti hänellä oli surkea olo, kun hän käveli pitkin katua ja näki kaikki joulua varten somistetut ikkunat, joiden takana paloi kynttilöitä ja joissa riippui seppeleitä tai jouluvaloja. Ruutuihin oli kiinnitetty paperista leikattuja lumihiutaleita. Ikkunoiden takana oli koteja, joissa valmistauduttiin viettämään iloista perhejuhlaa, ja ne saivat hänet tiedostamaan kipeästi, ettei hänellä ollut paikkaa jota kutsua kodiksi.

Joskus, vain joskus hän toivoi, että olisi jättänyt talon polttamatta.

[Kaatosade]

Otsikko: Joulurauhaa
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt/Paritus: Roy, Maes/Gracia
Ikäraja: K-11
Genre: Angsti, draama, tuplaraapale
Summary: ”Tiedätkö, mikä päivä huomenna on?”

A/N Sanana Rauha. Tämä vasta angstinen onkin, mutta pitäkää tätä vaikka itsenäisyyspäivään sopivana. Tavallaan. Ehkä ikäraja on vähän liian korkea mutta aika karmeita asioita tässä sivutaan vaikkei kuvaillakaan.


Joulurauhaa

”Roy?”

Roy käänsi katseensa Maesiin, joka istui matalan telttavuoteensa reunalla katsellen kalenteriaan, jonka välissä oli Gracian kuva rohkaisemassa. ”Mitä?”

”Tiedätkö, mikä päivä huomenna on?”

”Torstai.”

”Niin, mutta mikä muu?”

Roy kaiveli muistiaan. Se ei ollut ainakaan kummankaan syntymäpäivä... ”Sinun ja Gracian tapaamisen vuosipäivä?”

Maes huokasi raskaasti. ”Huomenna on jouluaatto. Ajattele sitä.”

Joulu... Se oli viimeinen asia, jota Roy oli ajatellut, kun luodit kaatoivat sotilaita kuin viikate viljaa ja jokainen ilta päättyi vereen. Lumesta ei ollut tietoakaan, erämaan aurinko oli vain aavistuksen vähemmän polttava ja yöt puolestaan niin hyisiä, että heidän oli nukuttava selät vastakkain ollakseen tärisemättä kylmästä.

Muualla saattoi olla joulu, mutta Ishvaaliin se ei yltänyt.

”En ole saanut korttia Gracialta”, Maes sanoi surkeana.

”Se on varmaankin juuttunut postin tarkastukseen.”

”Totta... koska onhan hän varmasti lähettänyt sellaisen. Onhan?”

”Varmasti”, Roy sanoi. Mutta kuka muistaisi häntä...?

Melko kaukaa alkoi kuulua tulituksen rätinää eikä kulunut kauan, kun juoksupoika kurkisti telttaan. ”Tulkaa pian, everstiluutnantti! Ne tulevat läpi!”

”Näyttää siltä, että minun on mentävä jakamaan hiukan joulumieltä”, Roy sanoi. Irvokas pilailu oli keino pysytellä järjissään kaiken keskellä.

Maes nyökkäsi synkästi. ”Lähetä minunkin puolestani lämpimiä terveisiä.”

”Ne menevät perille.” Roy veti hansikkaat käsiinsä ja lähti teltasta miettien, olisiko liikaa pyydetty, että he saisivat hiukan joulurauhaa.

[Upsila]

Ja minä niin tiesin, että sinä kirjoittaisit tänään kaksi raapaletta! Oikeastaan arvasin vain, että kirjoittaisit yhden raapaleen ainakinm, mutta yllätyin positiivisesti toisestakin raapaleesta!

Koditon - raapale oli aika haikea. Ed ei vain voi kääntää ajan taakse päin, jäädä kotiin lämpimään ja leikeillä lumihiutaletta. Olisi minullakin surkea olo, jos näkisin kuinka muiden ikkunassa on kiinitetty lumihiutaleita, sisällä on riemukasta elämää ja koristeita. Kävi kyllä Ediä sääliksi, tekisi mieli antaa pojalle lämpimän mökin, lämmintä kaakaota ja palan munkista. Joulurauhassa oli myös pientä angstia, halutaan korttia toiselta ja hiukan joulurauhaa, muuten nämä kaikki olivat suloisia ja hyvää luettavaa.

Tajusin tässä hiljattain, että raapaleissasi on jotain taikaa. Raapaleesi oli lievittänyt päänsärkyäni, stressiäni ja auttanut minua olla suuttumatta enempää äidilleni, meillä oli pientä rähinää. Kaikki ficcisi ovat saaneen hyvän fiiliksen, kiitos.

[Ziri]

Nämä oli ihnaia! En nyt ole pariin päivään käynyt täällä, ja se hyvä puoli tässä kalenterificissä on se, että näitä tulee joka päivä (vitsit, mä olen älykäs )
~Ziri

[Kaatosade]

Upsila: Oi, todella mukava kuulla, jos teksteillä on ollut noinkin positiivisia vaikutuksia. Päänsärky on todella syvältä, tiedän sen oikein hyvin koska saan itse migreenejä.

Ziri: Tämä ei ole varsinainen kalenteri, joten pientä heittelyä voi esiintyä julkaisuissa, mutta melkein joka päivä yritän.

Kiitoksia, kun kommentoitte. <3


Otsikko: Yhteisiä harrastuksia
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, huumori, tuplaraapale
Varoitukset: Aikuinen ja alaikäinen seksisuhteessa
Summary: ”Meillä on... yhteisiä harrastuksia”, Roy sanoi.

A/N Sanana Ystävät. Tämä nyt käsittelee sanaa jotenkin kierosti eikä tämä ole hirveän jouluinenkaan, mutta olipa hauska tehdä vaihteeksi paljon dialogia.


Yhteisiä harrastuksia

”Veli”, Al aloitti katsoen Ediin kädet puuskassa. ”Jos nyt voisit kertoa, mitä teidän välillänne oikein on.” Katse siirtyi Royhyn, joka istui pöydässä Ediä vastapäätä toivoen selvästi olevansa jossakin muualla.

”Ei mitään!” Ed tiuskahti.

”Olemme vain ystäv-” Roy aloitti.

”Me emme todellakaan ole ystäviä!”

”Jos te ette ole ystäviä, niin miksi olette täällä yhdessä?” Al kysyi.

”Pelkästään työasioita”, Ed sanoi.

”Veli, nyt on joululoma. Älä luule, että uskon teidän istuneen ravintolassa puhumassa töistä juhlapyhinä.”

Ed huokasi raskaasti. Al osasi joskus ilmestyä todella huonoina hetkinä.

”Meillä on... yhteisiä harrastuksia”, Roy sanoi.

”Jaa. Mitä harrastuksia?” Al ei näyttänyt vakuuttuneelta.

”Tuota...” Ed mulkaisi Royta pahasti yrittäen pitää tämän hiljaisena. ”Liikuntaa...”

”Kielioppia”, Roy sanoi.

”Ei, minä en harrasta kielioppia”, Ed sanoi. ”Se kuulostaa joltain tytöille sopivalta. Se on liikuntaa, vai väitätkö muka ettet hengästy?”

”Mutta minä en oikeastaan pidä liikunnasta...”

”No, nyt pidät.”

”Emmekö voisi sanoa, että opiskelemme anatomiaa?”

”Emme me mitään hemmetin lääkäriharjoittelijoita ole!”

”Mitä sitten?”

”Sen minäkin haluaisin tietää”, Al sanoi väliin.

”Kävisivätkö sormiharjoitukset?” Roy kysyi.

”Niin kuin jossain pianon soitossa? Ei ikinä!”

”No mikä herralle sitten kelpaisi?”

”Jos tuon parempia vaihtoehtoja ei ole, niin kerrotaan sitten saman tien, että oikeasti naimme kuin kanit emmekä – ups.”

”Nyt sinä sen sitten sanoit.”

”Niin taisin.”

[Cherina]

Ihan sairaan loistavia! <3
Odotuksen riemu: se oli just sellanen kodikas ja lämmin, jos nyt niin ficistä voi sanoa (mun mielestä voi) Sellanen söpö.
Helppo ratkaisu: Ei jestas, Ed ja Roy on jotenkin niin suloisia <3. (ehti jo ihkuttamiseen asti) Pidin tosta tuplaraapaleesta ihan hirveesti. Voin sieluni silmin nähdä Maesin juoksemassa raikkaassa lumisessa talvi-illassa heilutellen kalenteria päänsä päällä Edin ja Royn juostessa vihaisina perässä. Mukana tulivat mielikuvassa myös lumihiutaleita, vaaleanpunaisia sydämiä ja tietysti juoksu oli hidastettua .
Koditon:  ;____; Mutta hei, Edhän vois tulla meille ^^
Joulurauhaa: Ihana <3 Sait tungettua huumoria mukaan, vaikka muuten aihe oli jotenkin synkkä, mutta synkkä tyyli sopi erinomaisesti
Harrastuksia: Reps. Ihan kuin tää muistuttais jotenkin sitä sun ficciä älä kysy jo et halua tietää. Mutta sii aivan loistava <3

Kiitos näistä kaikista, lisää odotellessa <3

[Kaatosade]

Cherina: Apua, nyt mulle tuli samanlainen mielikuva tuosta kalenterijutusta ja näen sen päässäni... ihanaa. Joo, harrastuksissa on varmaan jotain samaa sen ficin kanssa, musta monimielisyyksien viljeleminen on vaan laittoman hauskaa. Kiitoksia kommentista. <3

Otsikko: Liian monta paikkaa vapaana
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Pinako, Winry, Ed, Al
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, angsti, raapale
Summary: Joulupöydässä oli alakuloinen tunnelma, vaikka kaikki yrittivätkin hymyillä urheasti.

A/N Sanana Sukulaiset, ja taas heitetään angstin puolelle, ei voi mitään.


Liian monta paikkaa vapaana

Joulupöydässä oli alakuloinen tunnelma, vaikka kaikki yrittivätkin hymyillä urheasti. Pinakon teki mieli itkeä, kun hän katsoi kolmea lasta, jotka istuivat hiljaisina paikoillaan. Winry tiedosti vanhempiensa puuttumisen varmasti tavallista kipeämmin, jouluna olisi kuulunut syödä perheen kesken, ja täällä oli liian monta paikkaa vapaana. Poissa oli myös Trisha, ja Hohenheim oli mennyt kuka tiesi minne. Ed puolestaan tuijotti ruokailuvälineitään ja näytti jo valmiiksi lannistuneelta. Hän ei hallinnut kättään vielä niin hyvin, että olisi onnistunut ruoan paloittelussa, ja Al auttaisi häntä. Al, joka ei itse pystyisi syömään palaakaan.

He olivat kerta kaikkiaan säälittävä seurue, mutta jotakin heillä silti vielä oli. Heillä oli toisensa.

[Ziri]

Nämä on suloisia! Tuo viimeisin oli jollain (tosi jännällä ) tavalla kaunis, ja semmoinen.. öö. en mä osaa selittää Mutta kiva illanpiriste, varsinkin pilalle menneen keikan jälkeen..
~Ziri

[Arte]

Rakastan, kun kirjoitat dialogia Royn ja Edin välille. Teet sen yksinkertaisesti aivan mahtavasti. Siihen uppoutuu aina mukaan, koko homma menee niin luonnostaan ja elävästi. Keskustelun aihe oli tässä kovin hauska, tykkäsin, kun painotit nimen omaan dialogiin ja väittelyyn unelmaparin kohdalle. Al parka!

Tämä viimeisin raapale oli kyllä kovin surullinen. Minun käy sääliksi noita kaikkia, ei se elämä ole helpoksi tehty. Kaikille draamaa ja surua ja noin pienessä iässäkin vielä.

[Kaatosade]

Ziri: Olen iloinen, jos piristi.

Arte: Minä puolestaan rakastan kirjoittaa dialogia niiden välille. Hyvä, jos se toimii lukijallekin, itselläni on laittoman hauskaa kun teen sitä. Viimeinen angstitti minua myös.

Kiitos teille. <3


Otsikko: Lämmittävä lahja
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Maes
Ikäraja: S
Genre: Fluff, raapaleet
Summary: Mitä ihmettä saattoi antaa joululahjaksi rakastetulle, jolla oli jo kaikkea tarpeellista ja joka ei halunnut mitään tarpeetonta?

A/N Sanana Lahjat. Iih, tätä paria vaihteeksi myös. <3


Lämmittävä lahja

1.

Maes oli valmis repimään hiuksia päästään silkasta turhautumisesta. Mitä ihmettä saattoi antaa joululahjaksi rakastetulle, jolla oli jo kaikkea tarpeellista ja joka ei halunnut mitään tarpeetonta? Tyttöystävälle olisi ehkä voinut tällaisessa tilanteessa antaa kimpun kukkia ja sydämenmuotoisen suklaarasian, mutta Roylle... ei ikinä.

Roylle oli kaikin tavoin mahdollisimman vaikeaa hankkia lahjoja. Hän ei keräillyt mitään muuta kuin alkemiakirjoja, ja niistä Maes ei ymmärtänyt yhtään mitään, joten sellaisen antaminen ei onnistuisi. Hän ei ollut kiinnostunut sisustamisesta, tauluista, vaatteista tai ruoanlaitosta. Eikä hän myöskään koskaan suostunut toivomaan mitään.

Ennen kuin Maes ehti aiheuttaa hiuksilleen kovin vakavia tuhoja, hän muisti kuitenkin erään tapauksen aivan alkutalvelta.



2.

Sää oli pimeä ja vetinen, mutta se ei pystynyt pilaamaan Maesin tuulta, kun hän käveli Royn kanssa kohti kotia. Aiemmin satanut lumi oli muuttunut loskaksi, jonka alla paikoitellen vaani näkymätöntä jäätä.

Maes ei varonut askeliaan riittävästi, vaan liukastui menettäen tasapainonsa. Roy onnistui saamaan kiinni hänen toisesta käsivarrestaan, toisella kädellä hän otti tukea maasta välttäen lätsähdyksen. Hänen sormikkaansa kastui sohjossa läpimäräksi.

”Minä lainaan sinulle hanskoja”, Roy sanoi kaivellen taskujaan ja muuttuen jatkuvasti totisemmaksi. Lopulta hän veti esiin pyrotekniset hansikkaansa. ”Ei minulla olekaan kuin nämä. Anteeksi...”

Kun Roy oli ottanut Maesin kädet omiinsa lämmittääkseen niitä, Maes oli huomannut hänenkin sormiensa olevan kylmät.



3.

Jouluaattona he istuivat kynttilänvalossa kuunnellen vanhoja levyjä, ja Maes antoi Roylle pienen pehmeän paketin. Hänen yllätyksekseen Roy antoi hänelle melko lailla samanlaisen paketin, vain käärepaperi oli erilaista. He vilkaisivat hymyillen toisiinsa ennen kuin avasivat lahjansa. Maesin paketista paljastui vihreät villasormikkaat, Royn paketista siniset.

”Varapari”, Roy sanoi. ”Sinulla näyttää olevan taipumus kastella ne...”

”Kiitos. Sinä puolestasi voit käyttää niitä itse – silloin, kun et joudu lainaamaan niitä minulle...”

Roy virnisti. ”Kiitos. Taisin tarvita näitä.”

”Niin minäkin.”

He vetivät sormikkaat käsiinsä ja istuivat kylki kyljessä pitkän aikaa. Myöhemmin he totesivat hanskat liian kömpelöiksi vaatteiden riisumiseen, ja niin ne hautautuivat lattialle viskeltyjen vaatekasojen alle.

[Upsila]

Eih, nämä raapaleet ovat aivan liian ihastuttavia! Ei saa tehdä näin hyviä raapaleita, että saa silmät lautasen kokoiseksi ja suu vaahtoamaan silkasta lukemisesta. Taisin unohtaa kommentoida muutamaan raapaleeseen, anteeksi. Pitäisi enemmän olla aktiivinen.

Pidin kovasti tuosta Lämmittävä lahjasta. Niin hellyttävä, pohdiskelua ja pursuavaa rakkautta. Sai minut hieman hymyilemään.

Kiitoksia, kaikki raapaleesi ovat ehdottomasti hyviä. Älä ikinä unohda sitä!

[Kaatosade]

Upsila: Minä tykkään itse myös Lämmittävästä lahjasta, siitä tuli semmoinen söpö. Kovasti kiitoksia piristävästä kommentista taas kerran. <3

Otsikko: Tärkeintä joulussa
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, romantiikka, huumori, raapaleet
Varoitukset: Aikuinen ja alaikäinen suhteessa
Summary: Hän ei vain oikein pystynyt luottamaan Edin ruoanlaittotaitoihin...

A/N Sanana Ruoka. Ihi, tykkäsin tämän kirjoittamisesta.


Tärkeintä joulussa

1.

”Oletko sinä ihan varma siitä, että siihen pitää laittaa siirappia?” Roy kysyi kurkkiessaan Edin olan takaa.

”Olen, ihan varma.”

”Mutta siitähän tulee makeaa.”

”Totta kai siitä tulee makeaa, tämähän on imellettyä perunalaatikkoa. Kai sinä nyt tiedät, mitä imelä tarkoittaa?”

”Tiedän, mutta...” Roy antoi sanojensa haipua. Hän ei tiennyt, mitä oli halunnut sanoa. Hän ei vain oikein pystynyt luottamaan Edin ruoanlaittotaitoihin...

”Ja lakkaa kuikuilemasta takaani, se on todella häiritsevää!” Ed murahti ja heristi perunansurvinta.

”Mutta kun...” Roy painautui tiukasti vasten Edin selkää.

”Minä tiedän, että olen vastustamaton tässä esiliinassa, mutta anna minun nyt tehdä tämä rauhassa! Ruoka on kaikkein tärkeintä joulussa.”



2.

Roy tarkkaili Edin ilmettä tämän maistaessa aikaansaannostaan. Jokin oli ilmiselvästi vialla, mutta Ed yritti olla näyttämättä sitä ja nielaisi lusikallisen urhoollisesti.

”Saanko minäkin maistaa mestariteostasi?” Roy kysyi yrittäen ottaa lusikan Ediltä.

”Eeh. Eihän vielä ole ruoka-aika. Ei ole kilttiä närkkiä etukäteen.”

”Niinhän sinäkin teit.”

”Kokin pitää maistaa. Näpit irti siitä!”

Roy oli varma siitä, että ruoka-aikaan mennessä laatikko olisi salaperäisesti kadonnut eikä asiasta puhuttaisi enää koskaan. Hän ei halunnut päästää Ediä niin helpolla. ”Olen nälkäinen...”

Ed tukki hänen suunsa omallaan, minkä jälkeen hän löysi itsensä makaamasta lattialla Ed päällään. ”Unohda ruoka”, Ed sanoi suudellessaan hänen kaulaansa. ”Joulussa on tärkeämpiäkin asioita.”

[Arte]

Roy/Maes oli piristävää vaihtelua. Tykkäsin tuosta ideasta, kuinka molemmat miehet näyttivät kulkevan samojen ajatusten poluilla. Kauhean söpöä antaa sama lahja toiselle!

Ja ah, ymmärrän nyt, miksi virnuilit tälle viimeisimmälle. Ed kävisi viidennestä kelmistä! Ja ihanaa, kuinka Roy pystyi lukemaan tämän ilmeitä. Osaan jotenkin kuvitella, ettei Edin keittotaidot välttämättä kaikkein kehittyneimpiä ole. Eihän sitä maailmaa kiertäessä ehdi kokkikirjaa lukemaan. Erityisesti viehätyin tuohon ristiriitaan, minkä Ed suustaan päästi.

Kiitos näistä, sait taas hymyilemään. <3