Nimi: Yksin on parempi
Paritus: Lavender/Michael
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Rowin maailma, hahmot, yms. Biisi on PMMP:n Joutsenet.
Summary: Tuntui hyvältä, kun oli jotain mihin piiloutuaKirjoittajan huomautukset: Alunperin tästä piti tulla jotain ihan muuta, mutta tämä vain
tuli.
Sataseen sanalla 094. Itsenäisyys.Yksin on parempi
Lumihiutaleet tanssivat tytön ympärillä. Ne tekivät kylmää lämpimillä, punaisilla poskilla. Tyttö pyyhkäisi taas silmiään, lujaa, kuin työntääkseen lumihiutaleet pois tieltä. Ne olivat esteitä kyyneleille, joiden hän halusi antaa valua valtoimenaan. Hän halusi antaa niiden mennä pois, pois sotkemasta hänen sydäntään. Hän kääriytyi lämpimämmin talviviittaansa ja kaulahuiviinsa.
Lavender istui pimeässä, järven rannalla. Hän nojasi vanhaan pyökkiin, ja antoi kätensä piirrellä ilman ajatusta lumeen. Teki hyvää olla vain hiljaa. Teki hyvää tuijottaa pimeälle järvelle, ajattelemattakaan ketään. Varsinkaan
häntä.
No niin Lav, onneksi olkoon! Hän sätti itseään.
Onnistuit taas siirtää ajatuksesi Michaeliin. Ei se paskiainen ollut arvoisesi, ei todellakaan. Älä ajattele häntä nyt, älä koskaan.”Lavender!” joku huusi. Äänestä ei erottanut, oliko se tyttö vai poika. Lavender kääntyi tahtomattaan katsomaan, ja näki Parvatin kiharaisten hiuksien tekevän siluetin ulko-ovista tulevaan valoon.
Ei nyt, mene pois! Älä tule tänne nyt, ei.Kuului outo kumahdus. Parvati oli liukastunut ja makasi rähmällään maassa. Lavender ei sanonut mitään, vaan käänsi katseensa takaisin järvelle. Parvati pärjäisi nyt ilman häntä.
”Lav,” Parvatin ääni oli lempeä. Hän seisoi parin metrin päässä, mutta kuitenkin niin kaukana. Niin kaukana, että Lavenderia alkoi taas itkettää. Miten joku pystyikin seistä niin kaukana, tajuamatta mitään sanoista, joita hän puhui, ymmärtämättä mitään rakkaudesta.
”Lav, tule sisään. Puhutaan. Sinusta ja Micha-” Parvati katkaisi lauseen, kuin odottaen kivahdusta.
Lavender ei vastannut vaan, tuijotti itsepäisesti järvelle. Jää kiilsi kauniisti kuun valossa. Oli outoa, miten aikaisin lumi oli tullut. Mutta onneksi oli. Tuntui hyvältä, kun oli jotain mihin piiloutua.
Kuului lumen narinaa. Lavender katsahti varovasti olkansa yli. Parvati ei seissyt enää siinä.
Hyvä. Minä tarvitsen rauhaa. Minun pitäisi selviytyä yksin, minä en tarvitse ketään.Jää kiilsi houkuttelevasti. Lavender vilkaisi olkansa yli kuin varmistaakseen jotain, ja kaivoi taikasauvansa taskustaan. Hän kuiskasi pari sanaa, ja kultainen väri valaisi hänen kasvonsa.
**
Terä uppoutui jäähän. Lavender veti henkeä ja polkaisi varovasti. Luistimet kantoivat häntä jäätä pitkin; ohueen lumikerrokseen jäi pitkä viilto. Samanlainen kuin Lavenderin sydämeen oli tullut hetki sitten. Mutta se ei huolettanut tyttöä. Hän oli keskittynyt pyörähtelemään sulavasti, tuijottamaan tähtiä, kihertämään itselleen.
Minä pärjään yksinkin, Lavender ajatteli. Kyyneleet olivat unohtuneet rannalle.
**
Aina kovaa, ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
Mene vaan, mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan
Sitä, mitä koitin sussa koskettaa
tajusin, ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan!
