Author: Willy
Genre: Drama, tuplaraapale
Characters: Ron & Rose
Rating: S
Summary: Ronin tuntemuksia isäksi tulemisen myötä.
Disclaimer: Row omistaa hahmot, joita minä käytän hyväkseni.
A/N: Aivopesin tätä kirjoittaessa itselleni melkein vauvakuumeen, vaikka olen vakaasti lapsien hankkimista vastaan itseni kohdalla.
FanFic100, sana 029. Syntymä.
Päivä oli hyvin kaunis. Koko yön oli satanut rankasti ja ukkostanut, mutta valkeneva aamu oli aurinkoinen ja vieno tuuli kutitteli puiden oksia. Taivas oli lemmikinsininen ja kirkas, viimeisimmätkin sadepilvet olivat kadonneet kaukaisuuteen. Luonto oli vielä sateen jäljiltä kostea ja auringon säteet saivat lehdillä ja ruohonkorsilla tasapainoilevat sadepisarat kimaltamaan timanttien lailla.
Ron nojasi ikkunan karmiin ja piteli sylissään vaaleanpunaiseen huopaan käärittyä tyttöä. Miehen silmissä tuo pieni, tuhiseva olento oli tuhannesti kauniimpi kuin kauneinkaan aamu. Silmät olivat samaa sävyä kuin taivas ikkunan takana ja ne kurkistelivat uneliaina huovan laskosten uumenista. Toisen pikkuisen kätensä lapsi oli vienyt puoliksi suuhunsa ja imeskeli sitä kuin herkullistakin välipalaa. Posket punoittivat kuin omena ja päälaella kasvoi pieni tupsu punaista, aavistuksen kiharaista tukkaa. Ron ei muistanut milloinkaan tunteneensa sellaista onnea ja ylpeyttä, kuin saadessaan ensimmäistä kertaa esikoisensa syliinsä.
Ennen tyttärensä syntymää Ron oli usein kyseenalaistanut kyvykkyytensä isänä ja pohtinut, pystyisikö kantamaan niin suuren vastuun ja toimimaan suunnannäyttäjänä toiselle ihmiselle, joka tulisi pitämään häntä elämänsä tärkeimpänä henkilönä. Nyt katsoessaan pientä kääröä sylissään Ron tunsi niin voimakasta rakkautta, että uskoi sen voittavan jokaisen esteen. Hän painoi lapsen suojelevasti vasten rintaansa niin, että lapsi saattoi kuulla isänsä sydämen sykkeen. Ron tunsi olevansa valmis mihin tahansa taatakseen tyttärelleen turvallisen ja onnellinen tulevaisuuden.
