alaotsikko: S, Hermione/Draco
I love you, but I have to go
Kirjoittaja: jaina
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Draco
Genre: drama, angst, pieni fluffy
Yhteenveto: »Minä todellakin rakastan sinua, muttemme voi olla enää yhdessä.» hän kuiskasi ja suukotti tyttöä. »Jäisin, jos voisin.»Varoitukset: surumielisyys
A/N: tällainen pieni angsti. Viimeisimmästä Potter-matskustani on
todellakin aikaa, joten tätä oli hieman outo kirjoittaa. toivottavasti tämä ei nyt ihan ala-arvoinen ole. Kommentteja kaipaisin. eka kerta kun kokeilen noita erilaisia puhemerkkejä. :--)
Osallistuu
Osastohaasteeseen osastolla Komero portaiden alla.
-------
Hermione Granger käveli ripein askelin pimeällä, autiolla Viistokujalla. Yleensä siihen aikaan yöstä Vuotavasta Noidankattilasta olisi kuulunut melua ja naurunremahduksia, mutta nyt kaikkialla oli hiljaista. Voldemort oli saanut vallan.
Harry Potterin kuolemasta oli kulunut kohta jo vuosi. Voldemort oli kukistanut hänet, kun Harry, Ron ja Hermione olivat palanneet Tylypahkaan hirnykkireissultaan. Kuolonsyöjät olivat hävittäneet melkein kaikki jästisyntyiset maanpäältä.
Hermione oli elossa erään nuoren miehen takia. Draco Malfoyn.
He olivat alkaneet seurustella Harryn kuoleman aikoihin. Aluksi nainen oli luullut koko seurustelun ja Dracon rakkaudentunnustuksien olevan Voldemortin kannattajien salajuoni, mutta sitten hän oli huomannut, että Draco oli oikeasti rakastunut häneen. Mies oli rakastanut häntä jo monta vuotta, mutta salannut sen loistavasti ja peittänyt sen kiusaamisella. Draco ja hän olivat molemmat piileskelleet Voldemortia, sillä Draco ei halunnut olla paha.
He kaksi olivat olleet onnellisia, kunnes muutama viikko sitten Draco oli muuttunut oudoksi käyttäytymiseltään. Hän oli ollut kireämpi ja vainoharhainen – aivan erilainen kuin normaalisti.
Nyt Hermione oli kävelemässä hylätyn Weasleyn Welhovitsien rakennukseen, jonne Draco oli hänet kutsunut. Mies ei ollut halunnut selittää, miksi hän haluaa tavata Viistokujalla. Hän oli vain sanonut, että heidän pitäisi puhua. Hermione ei ymmärtänyt, mikseivät he voineet puhua kotona.
Kun Hermione pääsi risaisen rakennuksen yläkertaan, joku napsautti valot päälle. Ja se joku oli Draco.
Mies seisoi ovenkatkaisijan vieressä ja laittoi oven kiinni, kun Hermione asteli sisään. Hän halasi pikaisesti naista ja vetäytyi sitten seinän viereen. »Sinä tulit paikalle», hän sanoi hiljaisesti. »Minä arvostan sitä.»
»Draco, voisitko sinä ystävällisesti kertoa, mitä on meneillään? Miksemme voi puhua kotona, ja mikä sinun on ollut näinä aikoina? Sinua vaivaa jokin, Draco. Minä haluan tietää, mikä. Ja aion ottaa sen selville, vaikka sitten väkisin. Sinä olet miesystäväni.»
Dracon vaaleille, sileille kasvoille muodostui pieni hymy. »Sinä olet aina yhtä päättäväinen, Hermione. Sitä olen ihaillut sinussa aina. Niin, ja tietysti älykkyyttäsi.»
Hermione katsoi häntä kulmat koholla. Hän halusi tietää, mikä Dracolla oli. Nyt hän ei päästäisi miestä helpolla, vaan olisi valmis vaikka kiduttamaan häntä! Tai ehken kiduttamaan, Hermione mietti pieni hymynkaari huulillaan.
»Hermione, minä ja sinä emme voi olla enää yhdessä. He löysivät minut. Ja sain kuulla, että he ovat tappaneet isäni.»
Kesti hetki ennen kuin Hermione tajusi asian. Hänen suunsa loksahti auki ja silmät laajenivat hiukan. »Tappoivat isäsi? Mutta.. Miten he löysivät sinut? Pitääkö sinun liittyä kuolonsyöjiin? Uhkasivatko he, että tappavat sinut, jos et liity heihin?” Hermione kyseli kauhuissaan. Ei, tämä ei voi päättyä näin..
Draco nauroi ilottomasti. »He tappoivat isäni minun takiani. He olivat saaneet vihiä, että me kaksi liikumme yhdessä, ja rangaistuksena Lucius Malfoy tapettiin. Kuolonsyöjät löysivät minut pari viikkoa sitten, kun kävin ruokaostoksilla jästikaupassa. Luulin, etteivät he etsisi meitä enää. Ron ja hänen perheensähän lavastihan meidän kahden kuoleman pyynnöstämme. Mutta kuolonsyöjät ovat ilmeisesti viisaampia kuin luulinkaan.»
Hän piti hetken tauon ja käveli Hermionen luo. Draco kietoi kätensä naisen lantion ympäri ja suuteli hänen nenänpäätä, jota peittivät haaleat pisamat. »Minun on pakko liittyä heihin. Jos en liittyisi, he tappaisivat sinut. Teimme sopimuksen: jos minä liityn heihin, he jättävät sinut oikeasti rauhaan ja voit liikkua aivan normaalisti velhomaailmassa. Jos minä en liity heihin, he tappavat sinut ja pakottavat minun katselemaan sitä.»
Hermione tunsi kyyneleet, jotka muodostuivat hänen ruskeisiin silmiinsä. Hän katsoi Dracoa avuttomana silmiin. »Minä todellakin rakastan sinua, muttemme voi olla enää yhdessä», Draco kuiskasi ja suukotti tyttöä. »Jäisin, jos voisin.»
»Missä he ovat nyt?” Hermione kysyi turtana. Draco huokaisi.
»He salakuuntelevat meitä, ovat täällä jossain lähellä. En ole varma, missä.»
»Sinun ei ole pakko lähteä! Älä! Tarvitsen sinua», Hermione sanoi itkuisesti. Dracoakin alkoi itkettää. Hän tarttui Hermionen kasvoihin ja suuteli tätä pitkään suulle.
»Rakastan sinua, Hermione», hän sanoi hiljaa suudelman loputtua. »Enkä unohda sinua ikinä. Me tapaamme vielä, lupaan sen.»
Hän irrottautui naisesta ja alkoi kävellä ovea kohti. Hermione seisoi liimaantuneena paikoillaan kyynelten valuessa poskille. Draco katsahti vielä taaksensa. »Me tapaamme vielä, lupaan sen», hän toisti ja häipyi sitten ovelta portaisiin.
Hermione katsoi hänen peräänsä. Hänen rakkautensa oli juuri kävellyt ovesta ulos.
»Minäkin rakastan sinua», nainen kuiskasi hiljaa.
Sen jälkeen hän lyyhistyi lattialle.