Title: Pimeyteen vajonnut
Author: Haltiamieli (minä)
Beta: Ei ole vielä, haussa toki
Rating: S
Paring: pienenä Tonks/Remus
Genre: Angstin ja horrorin sekoitus
Warnings: Paniikkia
Disclaimer: Maailma Rowlingin ja hahmot, muuten ihan minun keksimääni. En saa tästä rahaa tai muutakaan korvausta, paitsi hyvän mielen ja kirjoittamisen ilon.
Summary: Mitä voikaan tapahtua, kun kaksi koulukaveria tapaa sodan aikana pitkästä aikaa?
A/N: Kirjoittelinpa tämän tänään kirkossa istuessani myyjänä myyjäisissä. Inspis lähti yllättäen laukkaamaan ja onneksi oli tämän Evanescencen Haunted -kappaleen sanat mukana, niin sain kirjoitettua tämän. Tämä vastaa FanFiction50 –haasteeseen sanalla Pimeys. Teksti on lyhyt, mutta en saanut sen pidempää kirjoitettua. Toivon mukaan onnistuin tuon kauhun luomisessa. Kommenttia on sitten aina mukava saada. Mukana olevan Henna Sammal on oma hahmoni ja Tonksin koulukaveri. Tämä on omistettu Bad Girlille ja mamohhille, koska he antoivat inspiksen tähän nimeen!
Pimeyteen vajonnut
Mustat puut heiluivat äänettömästi hiljaisessa, mutta voimakkaassa tuulessa. Aluskasvillisuuden keskellä ei näkynyt lainkaan polkuja, vain saniaisia saniaisten perään. Puut olivat tummia ja paksuja, ja niiden juuret levittäytyivät kaikkialle. Lintuja ei metsässä ollut, niiden sijaan siellä lenteli lepakoita. Ne olivat käpertyneet puunkoloihin, sillä ne aavistivat että metsässä liikkui paljon pahaa. Samassa ilman halkoi kirkaisu, ja kirkas valo välähti jossain metsän keskellä.
Tonks juoksi. Hän juoksi henkensä edestä, yleensä kirkkaan pinkit hiukset pikimustina. Hän kuuli takanaan ulvaisun ja sai jostain lisävoimia juoksuunsa. Tonks hengitti kiivaasti etsien samalla paniikissa piiloa itselleen. Ei mitään. Puut olivat tummia ja tuntuivat saartavan hänet.
”Älä vain seuraa minua.”
Tonks kirosi itseään ja kömpelyyttään kompastuessaan erityisen tiiviiseen juurikkoon. Jalka jumittui kahden juuren väliin kummalliseen asentoon ja hän oli varma, että nilkka oli murtunut kivun sädehtiessä nilkasta koko kehoon. Miksei hän ollut uskonut Hennaa? Miksi hänen oli täytynyt seurata tätä?
Long lost words whisper slowly to me
Still can't find what keeps me here
When all this time I've been so hollow inside
I know you're still there
Metsä tuntui hiljenneen aavemaiseksi. Ulvontakin oli lakannut ja kaiku kadonnut metsän syövereihin. Tonks hengitti hieman rauhallisemmin, mutta silti paniikinomaisesti yrittäen samalla kuulostella metsää ympärillään. Sydän tykytti vasten rintalastaa pakahduttavasti, kuin pyrkien ulos hänen kehostaan. Metsästä ei kuulunut ääntäkään, mutta Tonks oli varma ettei ollut yksin. Hän yritti varovasti irrottaa jalkansa puristuksista, mutta sai vain tuskallisen kivun aallon jalastaan koko kehoonsa. Samassa jokin rasahti metsässä. Tonks hätkähti ja jähmettyi naulitessaan katseensa metsään.
Watching me, Wanting me
I can feel you pull me down
Fearing you, loving you
I won't let you pull me down
Kiiluvat silmät, kuolemalta lemuava hengitys. Ihmissusi sysimustassa kaavussa. Hupun alta erottuivat vain kiiltelevät silmät.
”Henna...”, Tonks henkäisi. Ihmissusi ei reagoinut hänen sanoihinsa, lähestyi vain muristen hiljaa. Rauhallisuus täytti Tonksin, nyt hän tiesi mitä pitäisi tehdä. Mutta se tarkoittaisi, ettei hän voisi enää koskaan nähdä ystäväänsä.
”Älä pakota minua tähän”, Tonks kuiskasi. Ihmissudeksi muuttunut ja kuolonsyöjäksi käännytetty Henna Sammal lähestyi kuolema silmissään Tonksia. Tämä katsoi entistä ystäväänsä suruissaan, kuiskaten vain yhden sanan kyynelsilmin:
”Hyvästi.”
Samassa Tonks kaikkoontui paikalta.
Hunting you I can smell you alive
Your heart pounding in my head
Tonks ilmiintyi Remuksen asuntoon. Se oli ainut paikka, jota hän pystyi silloin ajattelemaan. Remus ei ollut siellä, mutta se ei yllättänyt lainkaan Tonksia. Olihan täysikuu. Mutta oikeastaan Tonks oli tästä kiitollinen, hän voisi nyt rauhassa ajatella tapahtunutta.
Märin silmin Tonks lysähti polvilleen lattialle nilkan pettäessä hänen altaan. Nyt viimeinenkin hänen ystävänsä Tylypahkasta oli kadonnut lopullisesti hänen elämästään.
”Miksi juuri me?” Tonks mumisi nyyhkyttäen painaen päänsä sohvaa vasten. Miksi pahan oli täytynyt hajottaa juuri heidän porukkansa? Miksi juuri Michaelin oli täytynyt kuolla ensimmäisten uhrien joukossa? Miksi Hennan, niin erilaisen ja rämäpäisen suomalaisen Hennan, täytyi kääntyä kuolonsyöjäksi? Miksi ihmeessä Elba oli kadonnut jälkiä jättämättä sen jälkeen, kun oli arvostellut julkisesti taikaministeriötä ennenkuin sodasta edes tiedettiin? Miksi Tomaksen oli täytynyt kuolla heti Michaelin jälkeen? Miksi vain Tonks oli jäänyt henkiin, omaksi itsekseen? Miksi?
Watching me, Wanting me
I can feel you pull me down
saving me, raping me
watching me
Remus ilmiintyi auringon noustua kotiin. Hän katsoi ihmeissään sohvalle nukahtanutta, punasilmäistä ja sikiöasentoon käpertynyttä Tonksia. Mustia hiuksia Remus ihmetteli erityisesti, sillä Tonks ei ollut koskaan ollut hänen nähtensä mustahiuksinen. Oikean jalan nilkka punoitti turvonneena, ja kokeiltuaan sitä varovasti Remus arvasi sen olevan murtunut. Sauvan heilautuksella nilkka oli kunnossa ja Remus otti varovasti lattialta harmaan huovan peittellen sillä Tonksin hiljaa. Tämä ynähti hiljaa ja muutama kyynel valui poskea myöten tyynylle. Remus silitti hellästi Tonksin punaista poskea ja vähitellen Tonksin hiukset saivat tutun pinkin värinsä. Remus hymyili ja painoi hellän suukon Tonksin poskelle.
Hänen hymynsä olisi kuitenkin hyytynyt, jos hän olisi tiennyt, mikä oli saanut Tonksin mustahiuksiseksi, eikä hänellä ollut mitään aavistustakaan siitä, millaisia painajaisia Tonks näki sillä hetkellä.
Watching me, Wanting me
I can feel you pull me down
Fearing you, loving you
I won't let you pull me down.
A/N: Kommenttia kenties jos voisi antaa tästä tekstistä?
