Kirjottaja olen MINÄ!
Ikäraja: K11
Genre: deathfic. Angstia, kultaseni
Summary: He eivät halunneet olla hänenlaisensa oudon ja pelottavan kummajaisen kanssa.
Varoitukset: No se kuolema...
A/N: No tämä nyt vain tuli. Että olkaapa hyvä.
”A, b, c, kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen…”
Hyppynaru pyöri. Lapset katsoivat jännittyneenä, kuinka lettipäinen tyttö hyppi aina vain edelleen, naru ei sotkeentunut jaloissa eikä köysi pysähtynyt. Kaikki seurasivat hänen jalkojaan, jotka yhä uudestaan ja uudestaan ponnahtivat keveästi ilmaan.
Varjoista kaksi tummaa silmää seurasi lapsijoukkoa. Kiinteä katse kulki vuoron perään jokaisen kasvoissa. Onnellisissa kasvoissa, kasvoissa, jotka uskoivat vielä löytävänsä kodin ja pääsevänsä pois täältä.
Mutta tämä poika varjoisasta nurkasta tiesi, etteivät nuo auringon lapset huolineet häntä mukaan. He eivät halunneet olla hänenlaisensa oudon ja pelottavan kummajaisen kanssa. Kummajaisen.
Ilme synkillä kasvoilla kiristyi, kädet puristuivat nyrkkiin. Katse kylmeni ja porautui lettipäiseen tyttöön. Hyppynaru pyöri, yhä ympäri ja ympäri.
Mutta sitten tapahtui jotain. Nuora riistäytyi kahden sitä pitelevän pojan käsistä, päät sivalsivat ilmaa ja köysi vääntelehti ympäriinsä. Lapset katsoivat kauhuissaan, kuinka se alkoi kietoa itseään tiukalle kiepille, juuri lettipäisen tytön kaulan ympäri. Ja siinä liikkuessaan se sai huomaamatta uuden muodon.
Ja syrjässä, erillään muista seisoi kummajainen, poika, joka seurasi tätä kaikkea tyytyväisenä, ilmeenkään värähtämättä. Hän katsoi, kuinka suuri käärme kiristi itsensä pienen pienelle silmukalle, näki tuskan ja kauhun paistavan tytön silmistä tämän viimeisenä hetkenä. Ja sitten kaikki oli ohi. Vain viaton, vetelä nuora, kietoutuneena ruumiin ympärille.
Nyt oli kummajaisen vuoro olla iloinen.