Tässä tää kolmosluku olis.
Kiitokset jälleen kerran culliinalle!!
3.luku
BPOV
Istuin omassa ruosteisessa vanhassa autossani matkalla kohti Jacobin kotia. Ajaessani puiden ympäröimänä, huomasin niiden vihreän värin muistuttavan Edwardin silmiä.
Ah! Miksi jatkan tätä? Joka puolella on jotain, mikä muistuttaa Edwardista. Esimerkiksi, tuulessa heiluvat siniset kukat keskellä niittyä muistuttavat hyvin paljon sinistä napitettavaa paitaa joka hänellä oli ollut yllään. Ja tapa jolla aurinko paistoi tuulilasiini, muistutti minua kuinka hänen hymynsä oli valaissut huoneen. Mikä minussa oli vikana? Hän oli vain poika.
Käänsin katseeni takaisin tiehen ja käännyin Jacobin ajotielle. Hän oli jo puolessa välissä vastassa, sillä hän oli aika varmasti kuullut kovan moottorini äänen kilometrin päästä. Kiemurtelin penkistäni pois ja kävelin hänen luokseen.
''Bella!'' Hän kajautti. ''Kiitos todella paljon kun hait ne kuvat minulle! Olisin voinut hakea ne itse mutta siellä on tulossa hyvin tärkeä jalkapallopeli ja..'' Hiljensin hänet. ''Jaa jaa, mitä varten parhaat ystävät ovat olemassa?''
''No, olen kiitollisuuden velassa sinulle.'' Hän vakuutti. Olin avaamassa suuni antaakseni hänelle näsäviisaan vastauksen mutta hän heilautti minut jättimäiseen halaukseen. Hän tiesi, että vihasin tälläisiä halauksia. Olen aina ollut huomattavasti lyhyempi kuin hän ja eikä hän koskaan huomaa olla käyttämättä tilaisuutta tehdä jotain mikä saisi minut tuntemaan itseni entistä lyhyemmäksi.
Eikö hän ollut hauska?
''Jake! Laske minut alas nyt heti!'' Vinguin pienellä toivolla että hän ehkä jopa kuuntelisi minua.
Hän antoi minulle ilkikurisen virnistyksen. ''Sopii minulle.'' Tiesin mitä oli tulossa ja kiljuin kun hän tiputti minut mutaan. Hän olisi kuollut. Hän oli ollut enemmän kuin tietoinen kömpelyydestäni ja hän tiesi etten voinut estää itseäni tippumasta.
Päästin jättimäisen huokauksen ja tuijotin häntä vihaisesti, mutta hän oli huonommassa kunnossa kuin minä. Hän vain seisoi edessäni täristen, yrittäen estää nauruaan.
''Haha. Erittäin hauskaa.'' Nurisin. Yritin nousta, mutta jalkani liukastuivat altani ja kaaduin uudestaan.
Hän ei kestänyt enään. Hänen valmiiksi punainen naamansa räjähti kuin tulivuori nauruun. Sillä välin kun pääsin seisomaan, hän jo pyöri maassa nauraen hysteerisesti. Kuinka hän kehtasi nauraa minulle!
Juoksin hänen luokseen ja potkaisin häntä. Hetken päästä hypinkin jo ympäriinsä yhdellä jalalla pitäen toisesta kiinni. Olin unohtanut, että Jacob ei ollut yhtään vähempää kuin tiiliseinä. Kaikki hänen jalkapalloystävänsä olivat tiiliseiniä. Hänen silmänsä suurenivat ja hän alkoi nauraa vielä kovempaa.
No, siitä olin varma, etten jäisi tänne istumaan koko päiväksi kuuntelemaan kuinka minulle naurettaisiin. Puhdistin housuni mudasta ja lähdin rajuilman lailla kohti autoani.
''Bella!'' Hän takelteli. ''Odota! Olen pahoillani, pelleilin vain vähän!'' Hän alkoi laahata minua kädestä pitäen kohti kotiaan. ''Älä viitsi, mennään sisälle. Ostin tänään kokista ja..''
Keskeytin hänet, jälleen. ''Jacob Black, sinä lasket minut nyt heti vapaaksi ja annat minun lähteä kotiin.'' Yritin kuulostaa ankaralta ja itsevarmalta.
''Ihan miten vain Bella, jatka 'ankaran äänen' harjoittelua. Keskeytit minut töykeästi ennen kuin kerkisin loppuun. Olin sanomassa että ostin sinun suosikki limonadia koko maailmassa - appelsiini limonadia.'' Kiljaisin ja kasvoni muuttuivat automaattisesti jättimäiseksi virnistykseksi. Hän tiesi heikkouteni.
Seurasin häntä sisään ja istuin samalle pienelle sohvalle sillä välin kun hän haki limonadit. Hän ojensi minulle omani ja istui viereeni.
''Joten Bella, mikä sinulla kesti niin kauan hakea ne kuvat?'' Hymy leikki hänen huulillaan. Päätin pelata mukana.
''No Jake, jos et sattunut huomaamaan, tänään satoi ja minun piti mennä kahvilaan sitä myrskyä pakoon. Minulla oli niin kylmä että minun oli ostettava extra-iso kuppi kahvia. Oli hyvä, että menin sinne. Muuten olisin voinut saada keuhkokuumeen ja olisin ehkä voinut kuollut siihen. Silloin se kaikki olisi ollut sinun syytäsi!'' Yritin pitää kasvoni tyhjinä tunteista.
Jacob pyöritti silmiään. ''Niin, okei Bella, tiedän että olet maailman hitain juoja, mutta ei silti kahvin juonti vie sinulta tuntia, ja 'pelottava myrsky' oli vain suihku, joten haluatko kertoa minulle mitä oikeasti tapahtui ennen kuin pakotan sinut kertomaan?'' Hänen äänensä oli ankara, arvovaltainen; toi mieleeni vanhojen Intiaanejen ja cowboysien leffojen johtajan äänen.
''Okei, hyvä on.'' Nurisin periksi antamisen merkiksi. ''Alkoi sataa ja minulla ei ollut mukana sateenvarjoa joten menin kahvilaan. Se oli täpötäysi ja minulla oli nämä,'' Kaivoin kuvat takkini taskusta ja ojensin ne, ''taskussani joten menin istumaan ainoalle vapaalle paikalle koko kahvilassa ja sattui niin, että siellä pöydässä istui jo joku poika.'' Hänen silmänsä melkeinpä tippuivat kuopistaan. Punastuin ja katsoin alas käsiini sen jälkeen kun olin viskannut kuvat hänelle.
Hän yllätti minut nauramalla. ''Ja sinä flirttailit hänen kanssaan, etkö tehnyt niin Bella? Dam, voin huonosti pojan puolesta, hänellä oli varmasti vaikeaa edes tehdä lausetta kun olet lähellä.'' Pyöritin silmiäni; En tahtonut kertoa hänelle että se oli ollut täsmälleen toisin päin.
''En oikein tiedä, hukkasin vain ajan kulun.'' Sanoin nostaen päätäni ja katsoen häneen.
''Okei, jessus en tarkoittanut mitään, se vain, että et ole koskaan antanut huomiota muille pojille, paitsi minulle tietenkin, ja sinä puhuit hänen kanssaan tunnin. Hänen täytyy olla jotenkin erikoinen.'' Hänellä ei ollut ajatustakaan.
''Mutta siinä oli kaikki,'' sanoin nopeasti, '' ja sitten menin kotiin ja tein ruuan Charlielle.'' En ollut oikeastaan puhunut Charlielle koko ruoka-aikana - Olin liian kääritty omiin ajatuksiini.
''Kuulostaa siltä kuin sinulla olisi ollut hauskaakin, oh touchdown!'' hän hyppäsi pystyyn ja hihkui televisiolle. Tämä oli yksi syy miksi tykkäsin Jacobista. Kun minulla oli epämukavaa, hän vaihtaa välittömästi puheenaihetta.
Annoin hänelle hymyn. ''Jacob, tiesitkö että ensi vuonna on sinun aika tehdä touchdowneja miljoonien ihmisten edessä.'' Osoitin ensimmäistä riviä seisojista, '' ja olen siellä kannustamassa sinua.''
Hän käveli luokseni ja antoi minulle suloisen halauksen. ''Sellaista sen pitäisikin olla, parhaat ystävät ikuisesti, ja sinä olet ensimmäinen ihminen jota tulen halaamaan heti pelin jälkeen.''
Hykerrellen halasin häntä takaisin. ''Täsmälleen, sellaista sen pitäisikin olla.''
EPOV
Paiskasin Volvoni oven kiinni ja kiirehdin sisään.
''Hei kullannuppu, minkälainen päiväsi oli?'' Äitini kysyi. Hän oli aina hyvin rakastavainen - enemmän kuin ansaitsin. Mutta minulla ei nyt ollut aikaa käydä hänen kanssaan pitkää keskustelua.
”Hyvä” Vastasin nopeasti samalla kun kiirehdin portaikkoon. Mutta ennen ensimmäistä askelta ajatus osui minuun. Käännyin nopeasti äitini puoleen.
''Um äiti, mihin yliopistoon Alice ja Emmett olivatkaan menossa?'' Tiesin sen olevan Californiassa ja melko varmasti alkavan B:llä, ehkä se oli sama mihin Bella ja minä olimme menossa.
''He ovat menossa Breckenin yliopistoon, miksi sitä kysyt?'' Kohautin olkiani.
''Ihmettelin vain.'' Ja sen sanottua juoksinkin portaat ylös ja makuuhuoneeseeni. Kun olin kiirehtinyt makuuhuoneen ovesta sisään, säntäsin suoraa pöydälleni. Sen pitäisi olla täällä jossain. Nopeasti kävin hyväksytyt yliopisto kirjeet läpi etsien sitä yhtä josta elämäni, oudolla tavalla, riippui.
''Kyllä!'' Huusin kun vihdoin löysin sen yhden mitä olinkin etsinyt. Olin varma että aikaraja oli jo mennyt, mutta perheelläni oli suhteita kaikkialle. Näpsyttelin paperilla olevan numeron ja odotin malttamattomasti jonkun vastaavan.
''Breckenin yliopisto, Diane puhelimessa.'' Keski-ikäisen kuuloinen nainen sanoi. Hänen äänensä oli melkoisen nenäkäs.
''Hei, minun nimeni on Edward Cullen, mietin jos voisin kirjautua yliopistoon täksi vuodeksi. Minulla on hyväksymiskirje edessäni.'' Yritin käyttää ihaninta mutta samalla varmimman kuuloista ääntäni.
''Sori kullannuppu, ylitit aikarajan. Pelkäänpä että on jo liian myöhäistä kirjautua.'' Olin yli ärtymyksen. Aioin tehdä sen mitä vihasin kaikista eniten - tuoda perheeni nimen mukaan.
''No sitten, voisitko tehdä palveluksen ja kertoa rehtorille että Edward Cullen kiittelisi jos hän voisi tehdä pienen poikkeuksen aikarajaan.'' Hän kuulosti pelästyneeltä kuullessani kuinka julma ääneni oli.
''Um okei, odota sekunti kiitos.'' Hän asetti puhelimen alas ja taustalta pystyin kuulemaan nimeni mainitsemisen ja paljon puhetta.
Uusi ääni vastasi puhelimeen. ''Hei Edward, tässä on Betty Anderson, tämän yliopiston rehtori, tietenkin voimme tehdä poikkeuksen sinulle. Se on vähintä mitä voimme tehdä teidän perheellenne anteliaan lahjan vastapainoksi.''
Hymyilin; tämä tulisi olemaan helppoa. Jatkoin puhumista hänen kanssaan ja järjestelimme koko lukujärjestykseni ensi lukuvuodeksi.
Kun olin sammuttanut puhelimeni, lähdin alakertaan lounaalle. Jokainen oli jo istumassa pöydässä odottamassa minua.
''Vihdoinkin!'' Emmett voihkaisi. ''Olin nääntyä kuoliaaksi.''
”Sori” Mumisin samalla kun menin istumaan paikalleni.
Äitini antoi minulle hämmästyneen katseen. ''Kenen kanssa puhuit kulta?''
Virnistin innoissani uutisten ansiota. ''Breckenin yliopiston, ilmoittauduin aloittamaan kouluni siellä muutaman viikon kuluttua.'' Jokainen voisi kertoa kuinka ylpeitä olivat päätöksestäni.
''Jee! Olemme menossa yliopistoon yhdessä!'' Alice kiljui samalla kun juoksi halaamaan minua.
''Vaikuttavaa! Cullenin lapset tulevat Breckeniin!'' Emmett jyrähti ojentaessaan kätensä antaakseen rystyslyönnin.
''Olemme niin ylpeitä sinusta.'' Isäni sanoi. Nuo sanat merkitsivät minulle paljon. Katsoin äitiini, hän näytti iloiselta, onnen kyyneleet silmissään. Loppu ruokailu kului samaan tapaan - jokainen oli iloinen omasta syystään ja minä olin omastani.
Ruokailun jälkeen Alice lähti ostoksille, Emmett lähti pelaaman jalkapalloa joidenkin kavereittensa kanssa, äitini siivosi keittiötä ja isäni meni töidensä kimppuun. Minä menin hiljaisesti pianoni luokse.
Nuorempana soitin yleensä koko ajan. Se oli jotain sellaista mistä nautin, kunnes tunsin, ettei minulla ollut oikein mitään syytä soittaa enää. Nyt soittaminen oli harrastus.
Istuin keskelle penkkiä ja otin Bellan kuvan takataskustani ja laitoin sen nuottitelineelle. Katsoin nopeasti kuvaan ja sitten koskettimiin.
Aloitin soittamisen.
Kommenttii??
