..So I say goodbye
Author: Liinalotta
Fandom: Twilight
Rating: S
Disclaimer: Stephenie Meyer omistaa tämän hahmon, olkoon kaikki kunnia hänellä.
Character: ..Enpäs paljasta, lopussa selviää. En usko kumminkaan että tästä kyseisestä hahmosta on tehty paljon ficcejä, jtn päätinpä tehdä tämän.
Genre: Angst/Deathfic.
Warnings: Hahmon kuolema. Tosin sitäkään ei kuvailla tarkasti. Eikä siis siitä olla varmoja kuoleeko hahmo, yrittää vain tehdä itsemurhan.
Summary: Somebody’s doing.. what? Joku tekee itsemurhaa. ö_ö’ HAHMO PALJASTUKOON LOPUSSA!!
A/N: Angstia kehiin kehiin kehiin.. Omgh että keksin HJUVIA juonia tuossa eilisiltana. Ja uusikuun näytöksessä. Se oli ihjana, eikös niin? Uusikuu leffa, i mean. LUKEOS TÄMÄÖS JA KOMMENTOI’OS!
?POV
Katsoin alas kalliolta, ja polveni löivät yhteen. Vapisin kauttaaltani, ja silmäni olivat punaiset ja turvonneet itkemisestä.
Meri kohisi allani. Kuinka hyvin kaikki olisikaan, jos näitä asioita ei olisi tapahtunut.
Rakkaus.. Pudistin päätäni lujaa. Takanani rasahti risu, ja käännyin katsomaan taakseni. Ei siellä ollut mitään. Ei siellä ollut mitään..
Kuulin nimeäni huudettavan. Otin yhden askeleen lähemmäs kallion reunaa. Ja taas toisen.
Hengitin syvään, sillä tiesin näiden olevan viimeiset henkäykseni.
Kuinka pahasti kaikki voikaan kääntyä elämässä? Ensin kaikki on hyvin, kunnes kaikki muuttuu ja sitten kääntyy päälaelleen..
Ensiksi lankani oli vankkaa ja beigeä. Sitten, kun hän tuli kuvioihin, kaikki muuttui.. Lankani oli tummanpunaista ja ohutta. Pian se muuttui mustaksi. Ja kohta se katkeaa kokonaan.
Otin ruusun pois hiuksistani, ja nypin sen terälehdet. Heitin terälehdet mereen, ja katsoin niiden lentoa.
Nimeäni huudettiin vieläkin lähempänä. Katsoin hetken taakseni, ja muistelin häntä. Häntä, ja hänen palavaa katsettaan kun hän katsoi minuun.. Rakkauttamme. Suudelmiamme..
Hymähdin muistoilleni. Kuinka kaikki olikaan joskus niin helppoa.
Elämä ei ole helppoa, sen voin vain sanoa elämästä. Otin askeleen eteenpäin, ja saavutin kallion reunan.
Takanani rasahti risu, ja katsoin taas taakseni. Hän tuli esiin.
” Esme! ” Hän huudahti iloisesti ja surullisesti samaan aikaan.
Oma poikani oli kuollut.
” Oscar.. ” Sanoin hänelle ojentaen kättäni häntä kohti.
” On aika sanoa hyvästit ”, sanoin hänelle vilkuttaen. Lähetin hänelle lentosuukon, ja hän näytti hämmästyneeltä.
” Esme kulta.. ” Oscar aloitti, mutta minä olin jo astunut kallion reunalta alas. Oscar juoksi reunalle, ja huusi perääni.
” ESMEE!! ” Kuulin huudot, kun iskeydyin kiveen.
Kukaan ei ollut pelastamassa minua – ei kukaan.
***
A/N2: Sö whät dö you think? Jos joku ei siis ällännyt, niin päähenkilö oli Esme. Joo ja Oscar, mikä nimi, mutta se sai kelvata. (-: Täytyy myöntää, etten oo ihan tyytyväinen tähän. KOMMENTTIA!
