Kirjoittaja: Cheo
Paritus: yksipuolinen Jacob/Bella
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Twilight
Genre: Angst
Disclaimer: Stephenie Meyer omistaa kaiken paitsi tämän tekstin.
Summary:
On olemassa tyttö nimeltä Bella.A/N: Okei, eka ficcini jonka vaan yhtäkkiä tein. Aluksi ei ollut edes tarkoitus julkaista tätä, mutta nyt kävi näin. Virheitä saattaa olla, sillä äidinkielen aineissani on aika tiuhasti punakynää
Niistä saa kertoa. Ja toivottavasti ketään ei haittaa että alussa on jotain omituista Jacobin äidistä ja että yhtäkkiä sitä hypätäänkin Bellaan. Otsikkoon olen tyytymätön, olisin halunnut siitä lyhyesti ja ytimekkäästi "Bella", mutta se olisi ollut kai hieman tylsä. Kommentti on aina tervetullutta, niin kritiikki kuin kehutkin. Älkää silti murskatko minua tuusannuuskaksi.
---
Surullinen on kaunista. Se on säälittävää. Äiti sanoi, että sääli on sairaus.
Äidin kuolema oli surullinen. Se oli kuin selviytymistarina, piti tapella, taistella, purra, potkia, pitää kiinni, mutta missään nimessä ei saanut luovuttaa. Ei ikinä, tapahtui mitä tahansa.
"Sinä olet vahva", isä kuiskasi hänen korvaan.
Mutta äiti kuoli. Se oli torstai-ilta, siihen aikaan kun useimmat menevät nukkumaan. Äiti meni silloin nukkumaan myös, viimeistä kertaa. Isä itki katkeraa itkua, syytti äitiä siitä että hän oli luovuttanut, mutta kun hän näki äidin kuolleen ruumiin, hän ei itkenyt enää. Minäkin näin sen ja ymmärrän miksi. Kaiken sen kivun jälkeen äidin kasvoilla oli sellaista rauhaa ja hyväksyntää, että kukaan ei voinut sanoa hänen luovuttaneen. Minä olin onnellinen äidin puolesta.
On olemassa tyttö nimeltä Bella. Hänen oikea nimensä on Isabella, mutta Bella käy hänelle paremmin.
Bella on italiaa ja se tarkoittaa kaunista. Hän on kaunis, vaikkei hän oikein itse tiedosta sitä. Hän on elämäni kaunein asia mutta tulen menettämään hänet niinkuin minä menetin äitinikin.
Bellan elämän kaunein asia on mies nimeltä Edward Cullen.