Author: Haava
Beta: Eipä tullut käytettyä.
Genre: Angst, draama, slash, one-shot...
Pairing: Sirius/James, Remus/Sirius (James/Lily)
Rating: S
Summary: Koirahan hän olikin, varsinainen rakki, yksi niistä jotka kulkivat häntäänsä riiputtaen pitkin katuja löyhkäävistä roskiksista syöden, niistä jotka eivät kelvanneet kenellekään.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa maailman ja hahmot, enkä saa tästä rahaa.
Warnings: Nope.
A/N: Naah... En ole ihan varma mistä tämä tuli, mutta tässä tämä nyt on. Otsikon keksiminen oli taas vaihteeksi yhtä tuskaa, enkä oikein usko sen kuvastavan tätä kovinkaan hyvin. Halusin nyt kuitenkin tunkea tämän tänne, haasteiden täytteeksi ja sillai. Kommenteista elän.
Rakkauden kiemuroista
Jamesin ja Lilyn häät olivat loisteliaat. Siellä tanssittiin paljon, ensin lattialla valssia ja rumbaa ja ehkä jotain muutakin mitä Sirius ei enää muistanut ja ruoan jälkeen siirryttiin pöydille heilumaan. Naiset heittelivät puristavia korkokenkiään nurkkaan noustessaan miesten avustuksella pöydille, Siriuksen nenän edessä viuhui siroja nilkkoja kun hameita nostettiin sotkeutumasta askeliin ja mies koetti katsoa jonnekin muualle kuin helmojen alle, etsiä kiintopistettä muualta. Hänen katseensa löysi Jamesin, hänen Jamesinsa joka katsoi rakastunein silmin uutta vaimoaan, joka heilutteli kauniita jalkojaan pöydällä ystävättäriensä kanssa ja nauroi kuollakseen. Sirius vaihtoi jälleen äkkiä katseensa suuntaa, tapasi Remuksen, joka istui nurkassa hänkin, ihan kuin Sirius. Remuksellakaan ei ollut ketään ja se lohdutti Siriusta vähän, muttei tarpeeksi.
Sirius nousi, meni ovelle löysentäen ahdistavan kravattinsa silmukkaa. James oli käskenyt häntä pistämään sellaisen kaulaan koska Lilyn sukulaiset olivat jästejä ja totta kai Sirius oli suostunut. Milloinka hän olisi mitään Jamesilta kieltänyt. Kravatti tuntui hänestä kaulapannalta, hihnalta jossa vedettiin koiraa ympäri kaupunkia. Sirius naurahti katkerasti. Koirahan hän olikin, varsinainen rakki, yksi niistä jotka kulkivat häntäänsä riiputtaen pitkin katuja löyhkäävistä roskiksista syöden, niistä jotka eivät kelvanneet kenellekään.
Sirius nappasi laukkunsa nurkasta, se oli hänen vanha koululaukkunsa. Hän avasi oven ja oli juuri astumaisillaan leppeään kesäiltaan, kun hänet keskeytettiin.
”Joko sinä lähdet?” James kysyi tukka pörröisenä niin kuin aina, vihkisormus kimalteli häiritsevästi nimettömässä. James oli kahlittu, ikuisesti vangittu, eikä olisi koskaan enää vapaa tekemään täysin mitä tahtoisi, ei karkaisi enää salakäytäviä pitkin Siriuksen kanssa juomaan kännejä Kolmeen luudanvarteen keskiviikkoisin. Sirius siirsi katseensa siitä Jamesin silmiin, se oli virhe. Ne olivat kauniit ja suklaanruskeat, Sirius rakasti suklaata ja niitä silmiä. Hän siirsi omat yötaivaanharmaat silmänsä kenkiin.
”Jo. Tuli vähän paha olo”, Sirius selitteli kengilleen. Ne eivät vastanneet, eikä Jameskaan. Mies kohautti vain olkiaan ja lähti takaisin morsiantaan hellimään ja Sirius mietti, oliko se nyt tässä. Oliko kaikki nyt loppu ja menetetty?
Matkalla pieneen saastaiseen kotiinsa Siriuksen käteen osui laukun sivutaskusta Jamesin ja Lilyn puhelinnumero, sellaisen kun rinkutteli puhelinkopissa sai soittaa sähköjohtoja pitkin heidän kotiinsa. Sirius ei ollut koskaan ymmärtänyt sitä. Ja olihan heillä peilit, mitä he jollain hepulimella? Sirius heitti laukkunsa vieressä olevaan jokeen ja katsoi kuinka vettä roiskahti ja syntyi pyörteitä, sitten ei ollut enää niitäkään. Sirius harkitsi hyppäävänsä itse perässä.
Sitten hän käveli juna-asemalle, meni ensimmäiseen junaan jonka näki vaikkei hänellä ollutkaan rahaa ja lipuntarkastaja heitti hänet ulos seuraavalla asemalla. Sirius käveli takaisin häihin.
”Tulit sitten takaisin”, sanoi Remus, joka ei ollut siirtynyt pois nurkastaan. Jameskin oli kiivennyt pöydälle, kengät lojuivat lattialla ja Lily nauroi kun häntä pyöritettiin niin että hame heilui ja melkein tipahti pöydältä mutta James otti tietenkin kiinni.
”Näköjään”, huokaisi Sirius, istui Remuksen viereen katsoen itseään kiduttaen parhaan ystävänsä onnea. Hän mietti hetken miksi oli näin, miksi hän oli rakastunut väärään ihmiseen ja miksei siitä päässyt yli silloinkaan kun oli jo liian myöhäistä. Olihan maailmassa muitakin miehiä, hitto vie! Olihan hänen vieressään Remus pää kallellaan Siriuksen tuskaa katsellen, Remus jolla oli vanha juhlakaapu ja ryppyjä silmien ympärillä jo nyt. Remushan oli melkein sama kuin James, yksi hänen parhaista ystävistään, läheinen ja vaikka mitä vielä. Miksei hän ollut rakastunut Remukseen? ”Oletko koskaan ollut rakastunut ihan liian toivottomasti ihan väärään ihmiseen?” hän kysyi hetken mielijohteesta katsellen kuinka Lily ja James suutelivat muiden päästellessä ympärillä ihastuneita huudahduksia.
”Olen”, vastasi Remus ja Sirius siirsi katseensa häneen yllättyneenä. Ja silloin hän näki sen, tunnisti Remuksen silmissä saman tuskan kuin hänen omissaankin oli aina hänen Jamesia katsellessaan. Ja Remuksen tuska kohdistui häneen. Miksei hän ollut huomannut aiemmin?
Sirius huokaisi raskaasti, nojasi päätään takanaan olevaan seinään ja sulki silmänsä. Hän mietti samaa kuin äskenkin; miksei Remus muka kelvannut? Sirius avasi silmänsä, katsoi suoraan Remukseen joka katsoi vakaasti takaisin häpeämättä. Sirius nappasi kiinni toisen leuasta jaksamatta harkita mitään ja painoi kapeille, hämmästyksestä avonaisilla huulille rajun suudelman. Hän yritti, hän liikutti huuliaan, sai toisen äännähtelemään vasten hänen suutaan, Remus nautti ilmiselvästi. Sirius ei.
Sirius vetäytyi irti, Remus huohotti posket punastuneina.
”Anteeksi”, Sirius kuiskasi käheästi, nousi ylös paeten rakennuksen tyhjään yläkertaan, etsiytyi ensimmäiseen vastaantulevaan huoneeseen läimäisten oven takaansa väkivaltaisesti kiinni. Hän laskeutui sohvalle keskellä pientä kirjastoa, puristi silmiään kiinni ja maistoi huulillaan yhä Remuksen raskaan hengityksen. Miksei hän osannut olla koskaan oikeanlainen?
Ovi avautui hiljaa ja Remus luikahti sisään kuin varjo istahtaen Siriuksen viereen.
”Ei se haittaa”, Remus sanoi hiljaa.
Sirius kääntyi katsomaan vieressään olevaa miestä, näki rehellisyyden hänen silmissään ja nyökkäsi.
Kaikkea ei aina voinut saada ja he molemmat tiesivät sen liiankin hyvin.
// Sca lisäsi ikärajan otsikkoon