Nimi: Minne katosi päivät
Kirjoittaja: Komu
Beta: angelico
Genre: romance, vähänen angst kaiketi
Disclaimer: Harry, Draco ja muut hahmot kuuluvat J.K Rowlingille. Ficin kappale ei myöskään kuulu minulle.
Ikäraja: S
Paritus: H/D
Varoitukset: (Pari kirosanaa löytyy)
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini ikinä joten älkää murhatko minua..
Inspiraation oon saanu Scandinavian Music Groupin kappaleesta Minne katosi päivät. Tän on betannu angelico, suuret kiitokset hänelle! Jos ikäraja on päin seiniä/koko ficci väärällä osastolla joku ilmoittakoon siitä. Kaikki kommentit ja parannusehdotukset otetaan innolla vastaan!
MINNE KATOSI PÄIVÄT
Vaikka vieressä on tilaa,
Hän makaa omalla puolellaan.
Eilen hän huomasi, että
Seinästä irtoaa maali.Aamun ensimmäiset auringonsäteet raivasivat tiensä sisään pieneen makuuhuoneeseen punaisten verhojen lomitse. Kolme seinää oli tapetoitu siististi tummanpunaisella tapetilla. Yksi seinistä oli lohkeilevan hopeisen maalin peitossa. Huoneen ikkunapuoleisella seinustalla oli pieni tumma puinen kirjahylly. Vastakkaisella seinustalla oli samanlaisesta tummasta puusta koottu vaatekaappi. Keskellä huonetta oli suuri parisänky. Sängyssä makasi laiha tummahiuksinen mies kietoutuneena peittoonsa. Sängyn toinen puoli oli pedattu siististi.
Miehen smaragdinvihreät silmät räpsähtivät auki. Tummahiuksinen mies tuijotti lohkeilevaa hopeista seinää edessään. Seinä muistutti miestä Hopeisesta Lohikäärmeestä, ihmisestä jota ilman miehen elämä ei olisi elämisen arvoista.
Harryn sisällä läikähti toivo, kun hän muisti mitä hän oli luvannut edellisenä iltana itselleen tuijotellessaan tuota samaa hopeista seinää. Tänään hän etsisi käsiinsä Hopeisen Lohikäärmeensä.
Ja että ensimmäistä kertaa
Hän ei jaksanut odottaa.
Eilen hän huomasi, ettei
Enää jaksa odottaa.Harry laittoi mustat pyöreät silmälasinsa päähänsä ja käveli keittiöön. Hän mittasi veden ja porot kahvinkeittimeen ja napsautti sen päälle. Seuraavaksi Harry teki itselleen voileivät. Hän istahti pöytään leipiensä kanssa odottamaan kahvin keittymistä. Hän oli istunut saman pöydän ääressä tuijottaen vastapäistä tyhjää tuolia nyt yli kaksi vuotta. "Aika parantaa haavat", niin ne sanovat. Mutta ei tässä tapauksessa. Harry muisti sen vieläkin kuin eilisen.
Oli ollut aivan normaali maanantaiaamu. Harry oli noussut aikaisemmin kuin Draco valmistamaan miehille aamiaisen. Draco oli saapunut keittiöön hiukan Harrya myöhemmin hieman unisena ja hiukset pörrössä. He olivat istuneet vastakkain pöydän ääressä ja syöneet aamiaista. Draco oli ollut Harryn mielestä kummallisen hiljainen koko aamiaisen ajan. Sitten hän oli pudottanut pommin ja koko Harryn maailma pirstoutui palasiksi. Draco oli kertonut että hänellä on vaimo. Hän oli selittänyt jotain puhdasveristen velhojen perinteestä sopia avioliito puhdasveristen velhojen lasten välillä jo etukäteen. Hän oli kertonut yrittäneensä puhua isälleen, mutta tämän päätös naittaa Draco toisen puhdasverisen velhoperheen tyttären kanssa piti, vaikka Draco oli kertonut isälleen suuntautumisestaan. Suurin osa Dracon selityksistä oli mennyt ohi Harryn korvien, niin järkyttynyt hän oli ollut. Harryn silmissään oli vilissyt kuvia hänestä ja Dracosta suutelemassa, heistä tanssimassa clubeilla, hän käpertyneenä Dracon turvalliseen syliin pimeänä syysiltana ja heistä istumassa kahvilassa puhuen tunteja.
Draco oli vain pakannut tavaransa ja lähtenyt. Hänen viimeinen katse oli syöpynyt Harryn mieleen. Dracon silmät olivat olleet täynnä myötätuntoa ja eroamisen tuskaa. Ensin Harry oli tuntenut vain vihaa häntä kohtaan. Viikkojen kuluessa Harryn viha oli laantunut ja korvautunut surulla tämän tajutessa että ero ei ollut Dracon vika. Se ei ollut kummankaan vika.
Minne katosi päivät,
Joina et nähnyt mitään
Ilman, että hän olisi nähnyt saman?
Minne katosi päivät,
Joiden aikana hän tottui,
Hän tottui syliisi?Harry ei halunnut enää muistella sitä päivää. Hän kaatoi mukiinsa kahvia ja istui takaisin pöytään. Hetken päästä keittiön ikkunaan koputti pöllö kantaen Päivän Profeettaa. Mies avasi ikkunan, irrotti lehden pöllön jalasta ja laittoi muutaman sulmun sen nokassa roikkuvaan nahkapussiin maksuksi lehdestä. Pöllön lehahtaessa takaisin ulos, Harry laittoi lehden pöydälle ja istuutui jälleen pöydän äären jatkamaan aamiaistaan.
Päivän Profeetan kannessa komeili kuva vaaleahiuksisesta miehestä ja kauniista naisesta halaamassa toisiaan. Molemmat hymyilivät kuvassa onnellisen näköisesti. Harry kuitenkin näki Dracon silmissä kaipausta ja surua. Kuvan alla oli otsikko "Draco Malfoy ja Pansy Parkinson menossa naimisiin".
Harry jätti lehden avaamattomana pöydälle ja marssi suihkuun. Nopean suihkun jälkeen hän valitsi vaatekaapistaan tummat ihonmyötäiset farkut ja rohkelikonpunaisen kauluspaidan. Hän otti yöpöydältään taikasauvansa ja näkymättömyysviitan, käveli eteiseen, puki takkinsa päälle ja ilmiintyi.
Kasvit on kuolleet ruukkuihin,
Hän istuu ajatuksissaan.
Eilen hän ymmärsi, ettei
Näkisi sinun palaavan. Harry ilmiintyi vaimeasti poksahtaen Malfoyn kartanon pihaan. Hän kaivoi takkinsa taskusta vanhan näkymättömyysviitan, joka vieläkin peitti hänet kokonaan nipin napin. Harry lähti kävelemään kartanoa kohti samalla pyyhkien sauvallaan jalanjälkensä tuoreesta lumesta.
Hän saavutti kartanon massiiviset pääovet ja koputti. Koputettuaan hän istuutui massiivisille portaille lumeen. Oven tuli avaamaan platinablondit hiukset omaava nuori mies. Miehen silmät olivat kuin nestemäistä hopeaa ja iho kuin maitoa. Mies näytti kauniilta. Tämän silmissä kuitenkin paloi kapina. Tummatukkaisen oma Hopeinen Lohikäärme.
”Kuka siellä?” Draco kysyi viileällä äänellä.
Harry nykäisi näkymättömyysviitan pois päältään ja istui portailla nyt vain puolen metrin päässä Dracosta. Draco katsoi miestä silmät selällään kasvoillaan järkyttynyt ilme.
”Tiedät varsin mainiosti että olemme kohta molemmat helvetinmoisessa liemessä, jos isäni löytää sinut täältä!”
”Paskat minä välitä sinun isästäsi! Sinä olet jo joka tapauksessa valmiiksi liemessä. Oletko muka onnellinen nyt? Sinä olet menossa naimisiin koko loppu iäksesi naisen kanssa, josta et välitä!”, Harry sanoi epätoivoisesti.
”Olet väärässä, Potter! Kyllä minä välitän Pansysta. En ehkä yhtä paljon kuin sinusta, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja!”
”Ajattelehan nyt vähän! Sinulla on vaihtoehtoja! Olemme täysi-ikäisiä, voimme lähteä yhdessä pois täältä, olla niin kuin aina ennenkin!”
”Harry, sinä et ymmärrä! Velhojen avioliittoon liittyy erilaisia säännöksiä. Minun ja Pansyn välillä on vannottu rikkumaton vala jo silloin kun olimme lapsia. Sen mukaan lupaamme rakastaa toisiamme kunnes kuolema meidät erottaa. Jos jompikumpi rikkoo valan, valan rikkoja kuolee. Ja kyllä, minä kuolisin vuoksesi, mutta eikö meidän olisi molempien parempi pysyä hengissä ja ystävinä?”
”Mutta Draco, minä rakastan sinua. Minä todella rakastan.” Huokasi Harry epätoivoisesti.
”Minä tiedän sen kulta, minä tiedän, minäkin rakastan sinua, mutta meillä ei ole vaihtoehtoja. Näiden ei tarvitse olla hyvästit, kyllä me näemme vielä!”
Dracon huulet painautuivat hellästi Harryn huulille. Tummatukkainen mies kietoi kätensä Lohikäärmeensä kaulaan. Hän halusi pysyä siinä ikuisesti. Hän pystyi haistamaan Dracon tutun tuoksun. Suudelma oli kevyt, täynnä rakkautta ja kaipuuta. Hetki oli hyvin rauhallinen ja haikea. Hitaasti he irrottautuivat toisistaan.
”Hei sitten.” Kuiskasi Harry kääntyessä lähteäkseen. Kääntyessään hän näki vaalean pojan silmäkulmassa kyyneleen.
”Hei vaan.” Kuului Dracon hiljainen vastaus. Sitten tummatukkainen katosi hiljaa poksahtaen.
Ja että ensimmäistä kertaa
Hän ei tuntenut mitään. ---------------------------------------------------
Kappale: Scandinavian Music Group - Minne katosi päivät
