T/N: Kiitos kommenteista.
Tässä tulee uusin luku ja se on mielestäni aika hauska.
Toivottavasti tekin pidätte siitä.
8. luku”Olenko vielä sanonut, että olen pahoillani?”
”Et ainakaan viimeiseen viiteen minuuttiin”, huokaisin. Katsoin ympärilleni pimeässä huoneessa. Kuunvalo heijastui minun ja Edwardin yhdistyneistä vartaloista.
”No, minä olen”, hän sanoi suudellen käsivarttani ylös ja alas.
”Minä pidän sopimisesta.” Painoin vartaloni tiukasti häntä vasten ja hän otti minut vastaan. Painoin huuleni hänen rintaansa ja hänen sormensa kietoutuivat hiuksiini.
”No, meidän pitäisi tehdä sitä paljon useammin”, hän vitsaili kohottaen kasvoni uuteen suudelmaan. Rikkomatta suudelmaa, hän kierähti niin, että hän tuli päälleni.
”Mutta kuitenkin ilman sitä riitelyosuutta”, lisäsin lukiten sääreni hänen vyötärölleen.
”Mmmhmm…” hän mumisi suudellen kaulaani.
Seuraavana aamuna minä ja Edward makoilimme laiskasti sängyssä. Laskin katseeni vartaloihimme hymyillen itsekseni. Jalkamme olivat kietoutuneina yhteen ja makasimme molemmat kyljillämme kasvot toisiimme päin. Pääni lepäsi hänen käsivarrellaan ja hänen toinen kätensä liukui pehmeästi ylös alas kylkiluiltani lanteilleni. Hänen silmänsä olivat kiinni kuin hän olisi nukkunut. Kaikki peitot ja tyynyt oli heitetty lattialle. Halusin pysyä tässä hetkessä ikuisesti, haluamatta liikkua.
”Renesmee”, hän kuiskasi avaten silmänsä. ”Alkaa herätä.” Painaen suudelman otsalleni hän kierähti selälleen. Minä vedin itseni hänen kylkeensä kiinni laittaen käteni hänen kehonsa yli.
”Kuinka kauan?” kysyin seuraillen hänen rintalihaksiaan sormellani. Kuin vihjeenä, kuulin Renesmeen pienten askelten kävelevän kylpyhuoneeseensa ja oven paukahtavan kiinni.
”Nyt.” Hän nyökäytti päätään. Me molemmat huokaisimme ja aloimme pukea.
”Haittaako sinua, jos olet hänen kanssaan tämän päivän?” kysyin Edwardilta, kun siivosin Renesmeen aamupalajälkiä.
Edward oli juuri laittamassa astioita tiskiveteen, mutta hän kääntyi ja kohotti kulmaansa. ”Minne olet menossa?”
”La Pushiin”, sanoin odottaen hänen vastustavan. Volturien kanssa käydyn yhteenoton ja Jacobin leimautumisen Culleniin jälkeen sopimus oli purettu täysin. Me saimme nyt mennä La Pushiin niin kauan, kun me emme metsästäneet siellä.
”Minusta se on hyvä ajatus”, Edward myönsi. ”Minä vien Renesmeen”, hän käveli seisomaan Renesmeen tuolin taakse ja vetäen tämän pitkät hiukset kasvoilta, ”talolle. On kulunut pitkä aika siitä, kun hän viimeksi näki tätinsä.”
”JES!” Renesmee hurrasi pomppien ylös alas tuolillaan. Minä pyyhkäisin hänen kasvonsa puhtaiksi ja laitoin hänet lattialle. Hän kiiruhti huoneeseensa hyräillen itsekseen.
Menin Edwardin ja Renesmeen kanssa talolle. Päätin mennä autolla juoksemisen sijasta, joten minun piti hakea Ferrarini. ”Nähdään myöhemmin”, sanoin antaen suukon Renesmeelle, joka oli Edwardin sylissä. Hän nojautui kauemmas Edwardista kietoen kätensä kaulaani.
”Ole varovainen”, Edward sanoi antaen minulle suudelman. Minä nyökkäsin ennen kuin lähdin hakemaan autoani. Edward peruutti askeleen, kun käynnistin moottorin. Lähetin heille molemmille vielä lentosuukot ennen kuin painoin kaasua. Renkaat pyörähtivät vingahtaen autotallin lattialla ja ennen kuin tiesinkään, olin jo ajamassa autotiellä.
Ajoin Clearwatereiden ajotielle hitaasti antaen auton käydä joutokäynnillä. Olin muuttamassa mieleni ja tekemässä täyskäännöksen, mutta pysähdyin, kun kuulin Sethin viheltävän. Katsoin ulos tuulilasista ja näin hänen kävelevän luokseni.
”Minä rakastan tätä autoa aina vain enemmän joka kerta, kun näen sen”, hän sanoi nojaten ajajan puoleiseen oveen.
”No, sinä voit ottaa sen”, vitsailin. En ollut vieläkään kovin innoissani koko ’nopea auto’ tilanteesta. Seth nauroi avaten oven minulle. Astuin ulos kiittäen häntä. Katsoin ympärilleni näkemättä Suen autoa. ”Missä äitisi on?” kysyin seuraten Sethiä sisälle.
”Hän on ulkona isäsi kanssa. En ole varma, minne he menivät.” Seth kohautti olkiaan rojahtaen sohvalle.
”Entä siskosi?” kysyin hermostuneena.
Seth osoitti leuallaan pitkään käytävään toisella puolella huonetta. ”Huoneessaan.” Käännyin nopeasti kannoillani ja menin hänen osoittamaansa suuntaan.
Pidätin hengitystäni seisoessani Leahin ovella ennen kuin koputin kevyesti. ”Sisään”, hän sanoi kuulostaen hermostuneelta. Avasin oven, mutten mennyt sisään. Hän makasi vatsallaan sängyllään lukien. Hän kääntyi katsomaan kuka ovella oli ja hyppäsi jaloilleen, kun hän tajusi, että se olin minä. ”Mitä sinä haluat?” hän kysyi kylmästi.
”Halusin pyytää anteeksi.” En liikahtanutkaan paikaltani.
”Älä vaivaudu veren-”, hän aloitti, mutta minä keskeytin hänet.
”Kuule, Leah, meidän täytyy tehdä jonkinlainen aselepo vanhempiemme tähden.”
”Ei minun tarvitse tehdä mitään.
”Miksi sinun pitää olla tuollainen ämmä? Tarkoitan, olen pahoillani, että sydämesi on särkynyt ja että olet ainut naispuolinen susi, mutta kasva jo aikuiseksi ja jatka elämääsi.”
”Ei se vain noin ole”, hän aloitti istuutuen takaisin sängylleen ennen kuin jatkoi. ”Katsoi itseäsi: sinä olet kaunis, sinulla on komea aviomies, ihme tyttärenä ja kuolemattomuus!”
”Mitä olet sanomassa? Oletko sinä-”, keskeytin laittaen käteni puuskaan. Katsoin hänen kasvojaan hetken ennen kuin jatkoin, ”kateellinen minulle?” kysyin järkyttyneenä.
Leah laski päänsä katsoen käsiään. ”Kyllä”, hän kuiskasi kohottamatta katsettaan. ”Katso minua, Bella. Minulla ei ole mitään. En voi ikinä saada
mitään, mitä sinulla on. Minä olen vain umpikuja”, hänen äänensä hiljeni. Huomasin kyyneleen tipahtavan hänen poskelleen. Ojensin käteni häntä kohti, mutta annoin niiden laskeutua takaisin.
”Mistä sinä sen tiedät?” kysyin ottaen pienen askeleen hänen huoneeseensa.
”Tiedänpähän vain!” hän tiuskaisi katsoen minua kaventaen silmiään. Astuin nopeasti takaisin käytävään.
”Et sinä ole tällainen ikuisesti”, totesin kohauttaen olkiani. ”Entä sitten, jos sinua ei ole tarkoitettu saamaan lapsia. Ei se tarkoita, ettet voisi löytää rakkautta. Katso vaikka Jacobia…” hiljenin, kun ajatus alkoi puistattaa minua.
Leah nousi ylös katsoen minua vihaisesti. ”Siinähän se onkin!” hän huusi, hänen kätensä värisivät. ”Meidän piti lähteä ihan vain kahdestaan! Ei huolta mistään.” Katsoin häntä hämmentyneenä ja hän istuutui takaisin sängylleen siirtyen kauemmaksi, ja minä istuuduin mahdollisimman kauas hänestä. ”Tajuatko, ennen kuin Renesmee syntyi, Jacob tiesi, että hän menettäisi sinut. Hänellä ei ollut toivoa sinun selviämisestäsi. Hän halusi lähteä heti, kun olisit kuollut ja minä rukoilin häntä ottamaan minut mukaansa. Hän olisi voinut määrätä Sethin Samin laumaan ja me olisimme olleet vapaita jokaisesta. Susina meidän on helpompi käsitellä tuskaamme, mutta mahdotonta, koska muu lauma kuulisi ajatuksemme.”
Nyökkäsin tietäen sen jo valmiiksi, mutta annoin hänen jatkaa. ”Olin iloinen, että minulla oli joku, joka ymmärtäisi, miltä minusta tuntui. Hän rakasti sinua yhtä paljon kuin minä Samia.” hän kohautti olkiaan katsoen silmiini. ”Ajattelin, että Jacob ja minä olimme molemmat ulkopuolisia, mutta nyt olen vain minä.”
”Älä luovuta, kyllä hän on tuolla jossain… tai ei ole syntynytkään vielä.” En voinut sille mitään, mutta minä purskahdin nauruun ja minusta tuntui paremmalta, kun Leahkin nauroi.
”Totta.” Hän kohautti olkiaan.
”Aselepo?” kysyin ojentaen kättäni.
Hän katsoi sitä hetken nyrpistäen nenäänsä. ”Voi älä viitsi! Ei minulla ole pöpöjä.” Leah nauroi pudistaen päätään. ”Aselepo.” Hän otti käteni tiukasti omaansa ja minäkin puristin.
Kun hän puristi kovempaa, niin minäkin puristin. Annoin tätä kulua vähän aikaa. ”Okei, jommankumman käsi murtuu pian ja minä tiedän, etten se ole minä”, vitsailin ja hän heikensi otettaan.
”No, täytyy sanoa, iilimato, sinä kyllä pistit aikamoisen tappelun.”
”Se on Bella, ja kiitos”, sanoin nousten seisomaan. ”Minun olisi parasta lähteä.” Katsoin ulos ikkunasta tajuten, kuinka myöhä nyt jo oli. Hän nyökkäsi saattaen minut olohuoneeseen.
Seth retkotti sohvalla kuorsaten. Hänen koko oikeapuolensa melkein koskettaen maata. Vain hänen kätensä ja jalkansa hipaisten lattiaa. Hänen suunsa oli auki ja hän kuolasi. ”Ällöttävää.” Nyrpistin kasvojani.
”Niin, sehän on Seth.” Leah pyöräytti silmiään potkaisten Sethin jalkaa. Seth korskahti silmät revähtäen auki ja hän oli jaloillaan katsoen ympärilleen.
Minä nauroin hänen asennolleen ajatellen Jacobia. ”Täytyy olla susijuttu.”
”Anteeksi, mutta teidän keskustelunne kävi liian tyttömäiseksi minulle, joten minä nukahdin.” Hän haukotteli rapsuttaen päätään oikealla kädellään ja kylkeään toisella kädellä.
”Mikä hätänä Seth, saitko kirppuja?” kiusasin, susien piikittely oli liiankin helppoa.
Hän vain pyöräytti silmiään. ”Tosi hauskaa, Bella.”
”Okei, nähdään myöhemmin. Meillä on ilmiselvästi häät suunniteltavana.” Minä nauroin. ”Olen aina halunnut sisaruksia, mutta en tällä tavoin.”
”Tämän täytyy olla ensimmäinen kerta koko historiassa. Vampyyri, jolla on susiveli ja –sisko”, Seth lisäsi. ”Se on aika siistiä.”
”Niinkin voi sanoa”, Leah sanoi lyöden hänen käsivartaan.
”Heippa!” huusin olkani yli, kun kävelin ovesta ulos. Siinä vaiheessa he olivat jo painimassa lattialla.
Käytin aikaa kotiin ajamiseen, miettien, mitä Leah oli sanonut minusta ja Jacobista. Rakastiko hän todella minua niin paljon? Mietin, mitä olisi tapahtunut, jos Renesmee ei olisikaan ollut tyttö. Jos hän olisi ollut poika, niin mitä Jacob olisi tehnyt? Tiesin, että hän oli ajatellut, että vauva oli vain hirviö ja että hänet olisi pitänyt tuhota. Hänen leimautumisensa kuitenkin muutti hänen ajatuksensa heti, kun hän näki Renesmeen. Entä jos hän olisikin nähnyt pikkupojan Renesmeen sijaan?
Ennen kuin ehdin ajatella enempää, olin jo kääntymässä pihatielle. Autotallin ovi oli jo auki, kun sain talon näkyviini. Edward käveli näköpiiriini ja nojautui sitten seinää vasten katsoen minua. Renesmee hyppeli ylös alas taputtaen käsiään. Käänsin auton ympäri peruuttaakseni sen valtavaan autotalliin.
”Kuinka meni?” Edward kysyi Renesmeen innostuneiden kiljahduksien yli. Hän avasi oven minulle ja otti kädestäni kiinni, vetäen minut pois ajajan paikalta. Hän veti minut aivan vartaloonsa kiinni pitäen minusta tiukasti kiinni ja antaen pehmeän suudelman.
”Mahtavasti!” sanoin yksinkertaisesti rikkoen suudelman kohottaessani katseeni hänen silmiinsä.
”Äiti, äiti, ÄITI!” Renesmeen kiljahdukset tulivat korkeammiksi, kun hän nyki kättäni.
”Mitä, mitä, mitä?” kysyin laskien katseeni häneen. Hän lakkasi hyppimästä ja katsoi minua suurin silmin.
”Minä unohdin!” Hän irrotti otteensa kädestäni ja minä nostin hänet syliini.
”Olit kertomassa, mitä Emmett-setä opetti sinulle.” Edward hymyili leveästi. Hän katsoi minua pudistaen päätään. ”Voi, sinä tulet pitämään tästä.” Hän pyöräytti silmiään.
Katsoin Renesmeetä sylissäni, kun me menimme sisään.
”No, aiotko näyttää minulle?” kysyin. Me kävelimme olohuoneeseen. Emmett ja Carlisle olivat sohvalla ja Jasper istui heidän edessään lattialla. He katsoivat jotain pesäpallopeliä televisiosta. Esme ja Alice siivosivat Renesmeen värityskirjoja ja värikyniä lattialta. Kuulin Rosalien olevan huoneessaan yläkerrassa.
Laskin Renesmeen lattialle ja hän asettui seisomaan eteeni. ”Valmiina?” hän kysyi hymyillen leveästi. Minä nyökkäsin kerran, ja hän veti niin syvään henkeä kuin pystyi. Sitten päästi sen ulos jättimäisenä röyhtäyksenä. Minä henkäisin ottaen hänen kädestään kiinni ja laittaen käteni hänen suulleen.
”Renesmee Carlie Cullen!” kiljaisin katsoen ympärilleni. Esme ja Alice pitivät molemmat käsiään suunsa edessä yrittäen peitellä nauruaan. Vilkaisin nopeasti Edwardia, joka puri huultaan estääkseen itseään hymyilemästä. Seuraten korskahduksia ja naurua, joka tuli sohvan suunnalta, päästin Renesmeen suusta irti laittaen käteni puuskaan.
”Sinä? Sinäkö opetit tyttärelleni, kuinka ollaan sika?” kysyin otsa rypyssä.
”Niin, ja hän on aika hyvä, eikö vain?” Emmett kysyi hysteerisen naurunsa lomassa. Hän löi Jasperin kanssa ylävitosen, mikä sai minut raivostumaan.
Pudistin päätäni rajusti. ”Ei, ei todellakaan.”
”Voi älä viitsi, se on hauskaa!” Hän katsoi Renesmeetä, jolla oli molemmat kädet suunsa edessä, kun hän nauroi. ”Tee se uudelleen. Laula ABC.”
”Enpä usko!” sanoin kurkottaen eteeni peittäen Renesmeen suun ennen kuin hän ehti vetää uudelleen syvään henkeä.
Edward korskahti ennen kuin hän repesi hysteeriseen nauruun takanani. ”Mutta se on hauskaa.” Hän tuskin sai sanansa ulos. Pyörähdin ympäri vetäen Renesmeen mukanani. Hän kompastui jalkaani matkallaan ympäri, mutta minä pidin hänen kädestään kiinni. Se sai hänet nauramaan vielä kovemmin.
”Minä jätän hänet sinun kanssasi yhdeksi päiväksi… yhdeksi päiväksi, ja hän käyttäytyy näin?”
Edward lakkasi välittömästi nauramasta, yrittäen pysyä vakavana hän vetäisi syvään henkeä. Hän avasi suunsa puhuakseen, mutta alkoi nauraa uudelleen.
”Ettekö te pysäyttäneet heitä?” kysyin kääntyen Alicen ja Esmen puoleen.
”Me astuimme ulos pariksi tunniksi.” Esme kohautti olkiaan kyeten hillitsemään nauruaan. ”Hän oli enkeli ennen kuin me lähdimme.”
”Miehet.” Alice vain kohautti olkiaan pyöräyttäen silmiään.
”Nessie”, aloitin polvistuen hänen eteensä. Hänen kasvonsa vakavoituivat, kun hän kuunteli minua. ”Me pyydämme anteeksi, kun me teemme noin, emmekä me tee sitä tarkoituksella. Se on törkeää, eikä sinun Emmett-sedälläsi ole aivoja.” Renesmee kikatti viimeiselle osalle. ”Valmiina lähtemään kotiin?” kysyin häneltä nousten seisomaan. Hän nyökkäsi juosten ympäri huonetta jättäen hyvästinsä. Emmett odotti, kunnes olin kävellyt ulos huoneesta seuraten Alicea. Kuulin hänen röyhtäisevän ’heippa’ ja Renesmeen tekevän sanoin. Pyöräytin silmiäni lyöden kädellä otsaani.
”Voi, anna hänen olla”, Alice huokaisi. ”Emmett tekee sitä vain, koska hän tietää sen ärsyttävän sinua.”
”Niin, tiedän”, voihkaisin.
”Tulkaa jo, te kaksi!” huusin seisoen ovella odottaen Edwardia ja Renesmeetä, jotka nauroivat vieläkin Emmettin, Jasperin ja Carlislen kanssa. Renesmee juoksi kulman ympäri Edwardin edessä, mutta Edward otti häntä kiinni vyötäröltä ja kiepautti hänet hartioilleen. Pitäen häntä paikoillaan, Edward nojautui suutelemaan minua.
”Valmiina”, hän kuiskasi huuliani vasten.
Me hyvästelimme kaikki ja lähdimme kotia kohti. Kävellen käsi kädessä sormet kietoutuneina toisiinsa ja heilutellen niitä välissämme. Renesmee kertoi päivästään vieläkin kyyhöttäen Edwardin harteilla.
